Jotenki on alkanut tuntumaan että en pärjää lähihoitajan hommissa.. olen hoitovapaalla keikkaillut, mennyt siis kylmiltään 2,5vuoden tauon jälkeen eri osastoille töihin, viikonloppuihin.. olen aivan ulalla, eikä opastusta eikä perehdytystä ole saatu.. tuntuu että "mokailen" ja "lupailen" potilaille että tulen esim kohta katsomaan, ja siinä häsellyksessä jää sitte käymättä katsomassa uudelleen.. asiat eivät ole käsissäni kun menen tekemään vieraaseen paikkaan töitä, en tunne potilaita edes nimelt
saati kukakin missä huoneessa on.. otin näytteen ja laitoin väärän henkilötarran siihen, koska muistin että kyseinen potilas on siinä huoneessa.. tuntuu että vakituiset työntekijät katsovat ilkeillen, ettenkö osaa hommiani, ja vastaanottokaan ei ole aina ollut kovin miellyttävää, ei esitellä kuka on ja mikä työtehtävä on.. halusin vakiintua johonkin työpaikkaan ja työtehtävään, mutta en voi elämän tilanteen ja lapsen hoidon kannalta, tuntuu vaan niin kurjalta keikkalaisen silmin katsoa miten huonosti on otettu vastaan!!!
ja olipa sitten menty minun allekirjoittamia tunteja vähentämään kn lähdin puoli kolme ja menin puoli seitsemään, niin jokupa oli sitten käynyt muuttamassa tuntini 7-14.. soitin sitten osastolle ja sanoin että lähdin kylläkin puoli kolme, ja osastolla oli kerrottu että lähdin jo klo.14..
saati kukakin missä huoneessa on.. otin näytteen ja laitoin väärän henkilötarran siihen, koska muistin että kyseinen potilas on siinä huoneessa.. tuntuu että vakituiset työntekijät katsovat ilkeillen, ettenkö osaa hommiani, ja vastaanottokaan ei ole aina ollut kovin miellyttävää, ei esitellä kuka on ja mikä työtehtävä on.. halusin vakiintua johonkin työpaikkaan ja työtehtävään, mutta en voi elämän tilanteen ja lapsen hoidon kannalta, tuntuu vaan niin kurjalta keikkalaisen silmin katsoa miten huonosti on otettu vastaan!!!
ja olipa sitten menty minun allekirjoittamia tunteja vähentämään kn lähdin puoli kolme ja menin puoli seitsemään, niin jokupa oli sitten käynyt muuttamassa tuntini 7-14.. soitin sitten osastolle ja sanoin että lähdin kylläkin puoli kolme, ja osastolla oli kerrottu että lähdin jo klo.14..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Keikkailu eri osastoilla on paljon vaativampaa kuin yhdellä osastolla toimiminen tai keikkailu 1-2 osastolla. Olethan kärsivällinen ja lempeä itsellesi. Ethän vaadi itseltäsi liikaa ja liian nopeasti. Voitko pyytää osastonhoitajalta apua tai saada itsellesi ko. osastoilta perehdyttäjät, joilta kysyä neuvoa ja jotka kannustaisivat haastavassa tilanteessasi. Pienen lapsen vanhempana on muutenkin jo tiukilla. Olisiko joku muu lähihoitajan työ kuin osastotyössä keikkailu sinulle tässä elämänvaiheessa sopivampaa?
tosiaan olisi hyvä saada vaikka parinkin tutunpaa paikkaa jossa kävisi, yritän tehdä työni hyvin, ja tämä tilanne ei siihen anna oiken mahdollisuutta koska et voi olla niin hyvä etteikö jotain"mokaisi".
Hei, oletpa vaikeassa tilanteessa, sinulla on kuitenkin lähihoitajan pätevyys, mutta ei sen suomaa varmuutta työnteossa, koska työkohteet vaihtuvat, potilaat vaihtuvat, ei ehdi ystävystyä toisten hoitajien kanssa, työtoverien tuki jää varmaan saamatta, päinvastoin tunnet ehkä olevasi vieläpä "kyttäyksen" alaisena. Vaikea tilanne.
Oletko koskaan miettinyt, että lähihoitajana hakisit muuhun työhön esim. päiväkotiin, kouluun erityisavustajaksi, henkilökohtaiseksi avustajaksi tai muuhun sellaiseen työhön, johon vaaditaan lähihoitajan pätevyys?
Vaihtoehtoja varmaankin olisi aika paljon, jos asiaa alkaisi siltä kannalta miettimään...
Joka tapauksessa toivon Sinulle oikein paljon voimia tilanteessasi.
Älä anna periksi! Pärjäät kyllä! Harjoitus tekee mestarin! Olen itse aloittanut työn ihan osaamattoma. Pidin opiskeluista yli vuoden tauon ja suuntauduin lapsiin. Kun menin laitoksiin, ei osannut edes vaippaa vaihtaa! Täytyy sinnikkäästi vaan jatkaa. Hommat opit pakostakin ennenpitkään vaikka työkaverit aluksi moittisi.Niin kävi minullekin. Minäkin olen oppinut ja olen tehnyt pitkiä aikoja pelkkää keikkaa. Keikastakin selviää hyvin kun työt hallinnassa vaikka ei niin perehdytettäiskään. Kyse on vain harjoituksen puutteesta sulla. Vaikka nyt olis hankalaa, niin et anna periksi vaan teet töitä! Opit aivan takuulla ajanoloon.
Keikkalaisia ei aina oteta hyvin vastaan, mutta älä välitä. Varmasti saat hyvääkin palautetta kun opit hommat.
menin puoli seitsemään,
Työaika alkaa klo 7. Jos menet ennen sitä, niin se on oma valintaisi. Et voi vähentää loppupäästä, jos menet töihin ennen työajan alkua eikä sinua ole siihen velvoitettu.Se kannattaa muistaa.
mutta kannattaa ehkä noin pitkän tauon jälkeen tehdä keikkaa vain parilla osastolla.
Ensinnäkin haluan sanoa, että TYÖTURVALLISUUSLAKI vaatii perehdyttämään ja jos sinua ei ole perehdytetty ja jotain ehkä sattuu on työnantaja oikeudessa vastuussa - et sinä.
Sinulla on oikeus vaatia perehdytys - sitä en halua täällä kuulla että on mukamas niin kiire ettei ehdi. Se on tahdon asia ja organisoimalla töitä jää varmasti aikaa myös lain vaatimaan perehdyttämiseen.
TYÖTURVALLISUUSLAKI koskee jokaikistä työnantajaa.
saa kysyä. Ja uusi ihminen ei tiedä kaikkea. Ole ystävällinen ja sinnikäs. Joskus kestää kauemmin päästä selville kaikista pikkujutuista ja oppia työkaverit. Kun keikkailin kaveerasinkin eniten muiden sijaisten ja keikkalaisten kanssa. Nyt oon ollu jonkun aikaa samassa paikassa ja vaan todellinen arvostus työkaveria kohtaan ja sen sanominen usein on auttanu. Aikaa on totisesti menny. Ei myöskään kiinnosta lähtee niin... Suosittelen keikkaileen samoilla osastoilla tai avopuolella.
Hyvin tutulta kuulostaa! Itse valmistuin 4 vuotta sitten sairaanhoitajaksi ja sen jälkeen olin vajaan vuoden töissä, kunnes jäin äitiyslomalle ja hoitovapaalle. Nyt sitten olen yrittänyt sinnikkäästi päästä takaisin työelämään, mutta tuntuu todellakin, etten osaa YHTÄÄN MITÄÄN!!
Näin äkkiseltään en tiedä, mitkä ovat normaalit inr-arvot, ei ole varmuutta ottaa suoniverinäytteitä, lääkkeistäkään en muista paljoa buranaa enempää.. Pyysin, että saisin tehdä perushoitajan töitä näin aluksi, vaikka vuoden verran. No se kävi, mutta tuntuu silti, että asiat ovat vain unohtuneet, tai koulusta ei oo mitään päähän jäänytkään.
Inhottaa koko ajan kysellä työkavereilta, että mitä mikäkin sana tarkoittaa, kun puhuvat ns. ammattislangia. Oon ihan ulalla.. Välillä tunnen itseni idiootiksi! Osaan kyllä syöttää, pukea ja vaihtaa vaipan, mutta se ei paljon riitä.
No jotkut työkaverit on kyllä onneksi ymmärtäväisiä ja kannustavat. He ymmärtävät, ettei koulussa opittu tieto jää päähän, jos ei sitä ole käyttänyt. En itsekään muista enää esim. kaikkia euroopan pääkaupunkeja, vaikka ne joskus yläasteella osas luetella ulkoa :)
tuntuu todellakin, etten osaa YHTÄÄN MITÄÄN!!
-Ammattitaito tosiaan ruostuu helposti,ja varsinkin jos sitä ei ole koskaan kunnolla ollutkaan. Koulusta valmistumisen jälkeen jokainen joutuu opettelemaan paljon asioita käytännössä. Varmuus tulee vain kokemuksen myötä ja työtä tehdessä. Pelkkä opiskelu ei sitä tarpeeksi anna. On sanottu että kestää pari vuotta valmistumisen jälkeen, että on "hyvä työssä". Sullahan oli melko vähän sitä työkokemusta ja sen jälkeen vielä pitkä tauko päälle, joten ei tosiaan ole ihme tuo tilanteesi.
Välillä tunnen itseni idiootiksi!
- Kun teet työtä, niin ajakuluessa opit varmasti kaikki hommat. Se on henkisesti raskasta, jos tuntuu että hommat ei ole hallinnassa ja on kyseltävä usein neuvoa. Lisäksi sitä miettii, että mitähän työkaverit ajattelee. Tilanne korjaantuu kyllä...
-Hanki itsellesi pari hyvää ammattikirjaa hoitotyöstä ja sairauksista sekä yksi lääkehoidosta. Niistä on paljon apua. Voit aina etsiä ja löytää niistä tietoa kun tulee tarvetta. Oppikirjojen teksti avautuu huomattavasti helpommin, kun niitä lukee työn ohessa. Silloin ne tarpeelliset asiat tosiaan jää päähän. Hanki niitä kirjoja, niin saat nopeammin paikattua puutteet taidoissa. Teoriatietoa kannattaa lukea koska niissä selvitetään asioita laajemminkin, kun se, miten jokin toimenpide käytännössä tehdään. Vaikka osaisitkin jotkut hommat jo käytännössä, niin sulla pitäisi myös olla vähän laajempaa ymmärrystä ja tietoa asiasta, kun pelkkä taito tehdä se.
Lääkkeistä löytyy myös jonkinverran tietoa netistä esim wikipedia (ja pakkausselosteita lisäksi). Etsi haulla tietoa aina kun löydät sellaisen lääkkeen jonka käöyttötarkoitusta ja vaikutuksia et kunnolla tiedä.
Kysy joltain mukavalta työkaverilta aina neuvoa, kun tulee jokin uusi asia.
Pyysin, että saisin tehdä perushoitajan töitä näin aluksi, vaikka vuoden verran.
-On vähän harmillista tyytyä perushoitajan palkkaan sairaanhoitajan koulutuksella! Suosittelisin että menisit aluksi töihin sellaiseen paikkaan jossa sairaanhoitaja selviät helpolla. Työ (pitkäaikaisosastoilla ja varsinkin) vanhainkodeissa on hyvin pitkälle pelkkää perushoitoa myös sairaanhoitajan osalta.
Siellähän ei ole tippojenlaittoa, eikä paljon muutakaan sellaista, josta et perushoitajan taidoilla selviä. Vanhainkodeissa ei anneta edes happea. Tuollaisista paikoista voisit aloittaa koska niissä ei kysytä paljonkaan taitoja sairaanhoitajan osalta. Sitten kun se työ on tarpeeksi tuttu, ja olet hankkinut lisätietoa, voisit siirtyä vähän haasteellisempaan työpaikkaan.Näin se kävisi helpommalla eikä palkasta tarvitsisi tinkiä.
Näin äkkiseltään en tiedä, mitkä ovat normaalit inr-arvot,
-INR-arvo (International Normalized Ratio): Normaali INR ilman Marevan-hoitoa on 1.0 ja INR arvo kasvaa sen mukaan mitä suurempi on Marevanin vaikutus veren hyytymiskykyyn. Veri tuskin enää hyytyy, jos INR saavuttaa arvon 10.0. Perussairaudesta riippuen INR pyritään pitämään määrättyjen rajojen sisäpuolella ns. hoitoalueella. Edempänä esitetään hoitoalueet tavallisimmille sairauksille.
Hoitoalueet tavallisimmissa sairauksissa:
Hoidon aihe INR:n hoitoalueet
pysyvä eteisvärinä 2.0 - 3.0
syvä laskimotukos 2.0 - 3.0
keuhkoembolia (ehkäisy) 2.0 - 3.0
tekoläppä nuorilla 3.0 - 4.0
tekoläppä iäkkäillä 2.5 - 3.5
http://ohjepankki.vsshp.fi/fi/3452/5338