Koirallani on ollut yksi hyvä koirakaveri joka oli ensitapaamisella hyvin hyvin nuori, siis pentu vielä. Ollaan tavattu aina välillä lenkeillä ja ovat olleet mitä ylimpiä ystäviä keskenään.
Nyt tämä toinen on kasvanut jo aikuiseksi myöskin, ja eilen kun tavattiin, niin yllättäen oma rekkuni alkoi ärhentelemään tälle.
Tämä on yllättävää jo siksikin että on ensimmäinen kerta kun jollekin alkaa omasta aloitteestaan rähistä. Tähän saakka aina ovat muut koirat "näyttäneet keskisormea", ennen tappelua.
Tällä koirani ex-kaverilla ei ollut mitään provokaatiota vaan olisi mielellään leikkinyt omani kanssa, kuin vanhaan hyvään aikaan.
Olen vähän yllättynyt, että miksi? Onkohan kyse jostain sellaisesta että toisesta on penskan haju hävinnyt ja nyt kilpaillaan samoista naaraista, ravinnosta tmv?
Nyt seuraava vaihe todennäköisesti on, että jos/kun oma rekkuni ensi kerralla myös yrmyilee tälle, niin tämä ex-kaveri ottaa asiasta nokkiinsa ja vastaa samalla mitalla. Eli syntynee täysi tappelu, jossa ei haukkua säästellä.
Mitä tilanteelle mahdollisesti voisi tehdä, onko joku ollut samanlaisessa tilanteessa joskus? Onko tilanne vain nyt sitten pakko hyväksyä, että eivät enää koskaan voi olla ystävyksiä?
Nyt tämä toinen on kasvanut jo aikuiseksi myöskin, ja eilen kun tavattiin, niin yllättäen oma rekkuni alkoi ärhentelemään tälle.
Tämä on yllättävää jo siksikin että on ensimmäinen kerta kun jollekin alkaa omasta aloitteestaan rähistä. Tähän saakka aina ovat muut koirat "näyttäneet keskisormea", ennen tappelua.
Tällä koirani ex-kaverilla ei ollut mitään provokaatiota vaan olisi mielellään leikkinyt omani kanssa, kuin vanhaan hyvään aikaan.
Olen vähän yllättynyt, että miksi? Onkohan kyse jostain sellaisesta että toisesta on penskan haju hävinnyt ja nyt kilpaillaan samoista naaraista, ravinnosta tmv?
Nyt seuraava vaihe todennäköisesti on, että jos/kun oma rekkuni ensi kerralla myös yrmyilee tälle, niin tämä ex-kaveri ottaa asiasta nokkiinsa ja vastaa samalla mitalla. Eli syntynee täysi tappelu, jossa ei haukkua säästellä.
Mitä tilanteelle mahdollisesti voisi tehdä, onko joku ollut samanlaisessa tilanteessa joskus? Onko tilanne vain nyt sitten pakko hyväksyä, että eivät enää koskaan voi olla ystävyksiä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
että oma rekkusi näyttää pennulle vaan kaapin paikkaa ettei pennun tarvi alakaa silimille hyppiä ku kasvaa.. tekee siis oman paikkansa selväksi, se kannattaa antaa tapahtua nyt ku toinen on vielä nuori ja uhmaton nii vältytään myöhemmin tappelulta..
Onkohan meilläkin sama edessä?
Tosin meillä itsellä on se aikuisuuden kynnykselle varttunut uros (9kk) ja sen ylin ystävä on ollut aikuinen koko meidän mustin eliniän (3v).
Uroksia ovat molemmat, ja tuo 3v on vanhempieni iso jättirodun edustaja, ja meidän nassemme ylin ystävä...
Vanhempieni jätti on lempeä luonteeltaan (paitsi jos tulee vieraita pihaan) eikä ole ikikuuna päivänä toiselle koiralle ärissyt, mutta aloittaakohan se sen sitten/nytten, kun tämä meidän "pentu" ei enää niin pentu olekaan... =/
Eli samaa olen minäkin miettinyt...
Toivottavasti teilläkin olisi vain ohimenevä isottelun vaihe, että jatkossakin voivat koiruudet kaveerata ilman että täytyy miettiä, kumpaa tuo ohi sipsutellut bööna kuolasi, sitä vai tuota =)
Hyvää joulun odotusta teille!
huuhaa puhetta,kun jotkut väittää ettei aikuinen koira pure kunnolla pentua on ihan puppua.Minulta meni pentu muutamia vuosia sitten,kun irrallaan oleva sakemanni kävi päälle ja repi sen sekunnissa.Eli tuli pusikosta suoraan päälle.kyseinen koira on vielä tokossa palkittu ja etsintäkoiriin kuuluva.jotta sillee.
"Olen vähän yllättynyt, että miksi? Onkohan kyse jostain sellaisesta että toisesta on penskan haju hävinnyt ja nyt kilpaillaan samoista naaraista, ravinnosta tmv? "
Kilpaileeko ne? Onko niillä yhteinen ruokakuppi vai miksi ne samasta ravinnosta kilpailisivat? Entä onko paikalla juoksuinen narttu?
Kyse ei siis ole mistään muusta kuin koiran turvallisuuden perustarpeesta. Pentu ei ole uhka. Aikuinen toinen koira on aina uhka turvallisuudelle. Mitäpä voit tehdä? Et ehkä mitään, koiratkaan eivät tule välttämättä kaikkien kanssa toimeen, voi olla että koirasi näkee toisessa jotain mitä muut eivät näe (väärän värinen viiksikarva tai vastaavaa, joka on koirastasi uhan merkki...).Mutta mitä kannattaa yrittää on pyrkiä luomaan koiralle turvallinen olo kaikissa tilanteissa. Eli paljon harjoitusta muiden koirien parissa oloon ryhmissä joissa keskitytään omaan koiraan. Eli ei mitään koirat vapaaksi koirapuistoon meininkiä, vaan ryhmä, jossa koirat toimivat muista koirista piitttaamatta omien ohjaajiensa kanssa (oppivat luottamaan ohjaajansa palkitsevuuteen myös muiden koirien läsnäollessa).
Kyse on vain sellaisesta lenkkitutusta koirasta, joka oli ihan suhtkoht pieni, kun ensi kerran tavattiin. Ja nämä tulivat hyvin toimeen keskenään alusta alkaen. Ja me omistajat saimme jutella vastaavasti rauhassa maailman menosta. Mutta nyt tosiaan ehkä noin vuosi ensitapaamisesta, tämä toinen on jo nuori aikuinen koira, on tapahtunut tämä muutos koirani suhtautumisessa tähän koirakaveriinsa. Ja se oli sellaista viha-ärinää, ei mikään yksittäinen ärähdys.
Tämä on sikäli erittäin yllättävää että koirani ei ole koskaan, kenellekään kenet ollaan tavattu ja jonka on hyväksynyt, alkanut vihoittelemaan. Ainoastaan muuttunut välinpitämättömäksi ellei kiinnosta enää. Vain tämän kanssa on erilailla. Tietysti sitten on näitä tällaisia muutama kappale joiden kanssa ei yksinkertaisesti ole koskaan tullut toimeen. Mutta silloinkin vihollisuudet on lähteneet alkuun siitä toisesta osapuolesta.
Ensimmäisen kerran tämä tapahtui parisen viikkoa sitten kun edellisen kerran näimme ja nyt taas muutama päivä sitten kun viimeksi. Kummallakaan kertaa ei ollut näköpiirissä mitään eikä ketään. Ei narttuja tai ylipäätään muita koiria, ei jäniksiä, oravia tmv.
Kun huomasin tutun haukun tulevan vastaan sanoin että kattos kuka tuolla tulee, ja koira tunnisti heti ja oli ensin innoissaan. Sitten lähikontaktissa melko heti ärähti, vedimme koirat tietysti heti erilleen, ja annoin ottaa kontaktia sitten uudelleen ja sama juttu. Ja vielä alkusyksystä olivat ylimpiä ystävyksiä ja innoissaan toistensa näkemisestä. Myyräjahti on kummankin suosikkiharrastus, ja molemmat myös muutenkin riistaviettisiä.
Itse ainakin tulkitsisin tuon niin, että tosiaan kyseessä on nyt tilanne, että koirasi katsoo hyväksi näyttää kaapin paikan tuolle toiselle. Näkee sen nyt ehkä jossain määrin uhkana itselleen.
Omasta mielestäni koirat kyllä pystyvät irti ollessaan selvittämään asiansa ja kaikki voi palautua normaaliksi, meillä ainakin näin kävi, vaikka eihän se tietenkään kaikkea kitkaa kahden uroksen väliltä poistanut (mikä näkyy esimerkiksi kun vaikka joku narttu on läsnä).
... yrittää väkisin "kavereiksi". Koiramaailmassa, jossa kylläkin on homoseksuaalisuutta, kuten kaikkialla muuallakin elämässä, heteroseksuaalisuus ilmenee siten, että urokset hyvin harvoin sietävät vieraan "lauman" uroksia, ja tappelu voi leimahtaa sekunnin murto-osassa.
On luonnotonta hakea kaveruutta ja ystävyyttä uroskoirien välille. Se menee juuri niinkuin itsekin sanoit, eli pentuna tämä onnistuu, mutta myöhemmin, kun koirat ovat aikuisempia, ei enää.
Voi olla, jos toinen koira on alistuva, ja toinen selvästi dominoiva, niin jonkinnäköinen kompromissi on saavutettavissa, mutta ei tämäkään riskiä vailla ole.