Sukupuoleltaan

Sateenkaari-Suomi -verkkonäyttely johdattaa seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden historiaan 1600-luvulta nykypäivään. Näyttely pohjautuu Vantaan kaupunginmuseon näyttelyyn 11.5.–30.9.2007. Näyttely kuuluu Vantaan kaupunginmuseon suosituimpiin ja siinä vieraili runsaat 3000 kävijää.

Verkkonäyttelyyn on koottu kaikki varsinaisen näyttelyn planssitekstit sekä julkaistu osa esillä olleista kuvista.

http://www.vantaa.fi/i_alaetusivu.asp?path=1;218;58993;1858;66330

Sana transvestisuus otettiin käyttöön 1910-luvulla, transsukupuolisuus 1920-luvulla. Kansanomaisessa ajattelussa homoseksuaalisuus ja sukupuolen moninaisuus käsitetäänn yhä usein samaksi asiaksi.

Nykyään ilmaisulla seksuaalivähemmistö viitataan lesboihin, homoihin, biseksuaaleihin sekä muihin ihmisiin, joilla on rakkaus- ja/tai seksisuhteita samaa sukupuolta olevien kanssa. Ilmaisulla sukupuolivähemmistö tarkoitetaan ihmisiä, jotka sukupuolisamastumisellaan tai sukupuolen ilmaisullaan kyseenalaistavat ajatuksen sukupuolesta kaksijakoisena biologisena kysymyksenä: syntymisenä joko tytöksi tai pojaksi. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten seksuaalinen suuntautuminen vaihtelee samalla tavalla kuin muunkin väestön.

Vantaan kaupunginmuseo osallistuu tällä näyttelyllä Vantaan kaupungin vuonna 2005 hyväksymän yhdenvertaisuus ja tasa-arvo -ohjelman toteuttamiseen. Samalla näyttely tuo julkisuuteen uutta homo-, lesbo-, bi-, trans- ja queer -tutkimusta.

Näyttelyn käsikirjoitus: Jorma Hentilä, Kati Mustola, Rita Paqvalén, Johanna Pakkanen, Juha-Heikki Tihinen, Minna Uimonen.

Näyttelytyöryhmä: Vantaan kaupunginmuseon henkilökunta.

http://www.vantaa.fi/i_perusdokumentti.asp?path=1;218;58993;1858;66330;71856

Transsukupuolinen henkilö on ihminen, joka kokee sukupuolensa olevan ristiriidassa fyysisten sukupuoliominaisuuksiensa kanssa.
Suomessa on 1950-luvulta lähtien tehty sukupuolen korjausleikkauksia ja annettu hormonihoitoja. Hoitoon oli vaikeaa päästä, eivätkä tulokset olleet hyviä. Terveydenhoitohenkilökunnan tietämys transsukupuolisuudesta oli erittäin puutteellista. Jotkut hakivat hoitoja ulkomailta ja muutamat silpoivat itse omat sukuelimensä, mikä oli hengenvaarallista.

Etunimen ja henkilötunnuksen vaihtaminen tuli mahdolliseksi 1980-luvulla suomalaisen transnaisen vietyä asian oikeuteen. Suomessa hoitoa oli edelleen kuitenkin vaikeaa saada, lisäksi diagnoosit ja hoitopäätökset vaihtelivat eri puolilla maata. Laki transsukupuolisen (lakitekstissä ”transseksuaalin”) sukupuolen vahvistamisesta tuli voimaan vuoden 2003 alusta. Translaki säätelee hoitojen antamista.


Vuonna 2004 Tampereen yliopistosairaalassa tehtiin ensimmäinen transgender-diagnoosi. Transgender-ihmisten hoitokäytännöt ovat kuitenkin vielä selkiytymättömiä. Myös intersukupuolisten, erityisesti intersukupuolisten lasten oikeudet ovat Suomessa vielä ratkaisematta.


Transvestiiteilla on tarve toisinaan ilmentää persoonaansa kuuluvaa toista sukupuolta eläytymällä ja pukeutumalla sen mukaan. He ovat kuitenkin tyytyväisiä biologiseen sukupuoleensa. Yleensä transvestiitti on hetero- tai bi-mies, mutta on myös naistransvestiitteja.

Ensimmäinen transvestiittien yhdistys, Jasmine-Club perustettiin 1970-luvun alussa. Sen toimintaa jatkaa 1980-luvun lopussa muotoutunut Dreamwear Club.

Vuonna 1984 perustettiin Transseksuaalien yhdistys Trasek ry. (nyk. Potilasyhdistys Trasek) tukemaan ja ajamaan erilaisten sukupuolivähemmistöjen oikeuksia, ensisijaisesti trans- ja intersukupuolisten asiaa. Setaan perustettiin vuonna 1994 Transtukipiste palvelemaan sukupuolivähemmistöjen edustajia ja heidän perheenjäseniään.
2595
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Ehkä on hyväkin, että annetaan vähän sensaatiomainen kuva. Että transtaustaista tavista ei kukaan edes epäile. Aika taviksia kyllä suurin osa ollaan.

Äänestä
  • minä en halua kuulua kumpaankaan sukupuoleen.HALUAISIN OLLA SUKUPUOLETON.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


moninaiset kirjoitti:

Sateenkaari-Suomi -verkkonäyttely johdattaa seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden historiaan 1600-luvulta nykypäivään. Näyttely pohjautuu Vantaan kaupunginmuseon näyttelyyn 11.5.–30.9.2007. Näyttely kuuluu Vantaan kaupunginmuseon suosituimpiin ja siinä vieraili runsaat 3000 kävijää.

Verkkonäyttelyyn on koottu kaikki varsinaisen näyttelyn planssitekstit sekä julkaistu osa esillä olleista kuvista.

http://www.vantaa.fi/i_alaetusivu.asp?path=1;218;58993;1858;66330

Sana transvestisuus otettiin käyttöön 1910-luvulla, transsukupuolisuus 1920-luvulla. Kansanomaisessa ajattelussa homoseksuaalisuus ja sukupuolen moninaisuus käsitetäänn yhä usein samaksi asiaksi.

Nykyään ilmaisulla seksuaalivähemmistö viitataan lesboihin, homoihin, biseksuaaleihin sekä muihin ihmisiin, joilla on rakkaus- ja/tai seksisuhteita samaa sukupuolta olevien kanssa. Ilmaisulla sukupuolivähemmistö tarkoitetaan ihmisiä, jotka sukupuolisamastumisellaan tai sukupuolen ilmaisullaan kyseenalaistavat ajatuksen sukupuolesta kaksijakoisena biologisena kysymyksenä: syntymisenä joko tytöksi tai pojaksi. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten seksuaalinen suuntautuminen vaihtelee samalla tavalla kuin muunkin väestön.

Vantaan kaupunginmuseo osallistuu tällä näyttelyllä Vantaan kaupungin vuonna 2005 hyväksymän yhdenvertaisuus ja tasa-arvo -ohjelman toteuttamiseen. Samalla näyttely tuo julkisuuteen uutta homo-, lesbo-, bi-, trans- ja queer -tutkimusta.

Näyttelyn käsikirjoitus: Jorma Hentilä, Kati Mustola, Rita Paqvalén, Johanna Pakkanen, Juha-Heikki Tihinen, Minna Uimonen.

Näyttelytyöryhmä: Vantaan kaupunginmuseon henkilökunta.

http://www.vantaa.fi/i_perusdokumentti.asp?path=1;218;58993;1858;66330;71856

Transsukupuolinen henkilö on ihminen, joka kokee sukupuolensa olevan ristiriidassa fyysisten sukupuoliominaisuuksiensa kanssa.
Suomessa on 1950-luvulta lähtien tehty sukupuolen korjausleikkauksia ja annettu hormonihoitoja. Hoitoon oli vaikeaa päästä, eivätkä tulokset olleet hyviä. Terveydenhoitohenkilökunnan tietämys transsukupuolisuudesta oli erittäin puutteellista. Jotkut hakivat hoitoja ulkomailta ja muutamat silpoivat itse omat sukuelimensä, mikä oli hengenvaarallista.

Etunimen ja henkilötunnuksen vaihtaminen tuli mahdolliseksi 1980-luvulla suomalaisen transnaisen vietyä asian oikeuteen. Suomessa hoitoa oli edelleen kuitenkin vaikeaa saada, lisäksi diagnoosit ja hoitopäätökset vaihtelivat eri puolilla maata. Laki transsukupuolisen (lakitekstissä ”transseksuaalin”) sukupuolen vahvistamisesta tuli voimaan vuoden 2003 alusta. Translaki säätelee hoitojen antamista.


Vuonna 2004 Tampereen yliopistosairaalassa tehtiin ensimmäinen transgender-diagnoosi. Transgender-ihmisten hoitokäytännöt ovat kuitenkin vielä selkiytymättömiä. Myös intersukupuolisten, erityisesti intersukupuolisten lasten oikeudet ovat Suomessa vielä ratkaisematta.


Transvestiiteilla on tarve toisinaan ilmentää persoonaansa kuuluvaa toista sukupuolta eläytymällä ja pukeutumalla sen mukaan. He ovat kuitenkin tyytyväisiä biologiseen sukupuoleensa. Yleensä transvestiitti on hetero- tai bi-mies, mutta on myös naistransvestiitteja.

Ensimmäinen transvestiittien yhdistys, Jasmine-Club perustettiin 1970-luvun alussa. Sen toimintaa jatkaa 1980-luvun lopussa muotoutunut Dreamwear Club.

Vuonna 1984 perustettiin Transseksuaalien yhdistys Trasek ry. (nyk. Potilasyhdistys Trasek) tukemaan ja ajamaan erilaisten sukupuolivähemmistöjen oikeuksia, ensisijaisesti trans- ja intersukupuolisten asiaa. Setaan perustettiin vuonna 1994 Transtukipiste palvelemaan sukupuolivähemmistöjen edustajia ja heidän perheenjäseniään.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu