Aamulla herätyksen jälkeen aamiainen ja uusien ryhmien muodostus. Tällä kertaa Mistress-roolissa esiintyi Helena, minun parini alistujana oli Leila. Raija pääsi Mistress-rooliin ja myönnän olleeni mustasukkainen. En pitänyt häntä oikeastaan viehättävänä, mutta olisin mielelläni jatkanut tutun naisen kanssa. Leila oli arvoitus. Raija oli pitkähuiskea, solakka brunetti ja Leila häneen verrattuna lyhyenläntä blondi, rintava ja reitevä, hauskannäköinen nainen. Helena ei sallinut minulle peruukkia, ei meikkiä, ei pikkuhousuja. Hän ei liioin jättänyt aikaa valita huolella vaatetusta, päivän leikkeihin oli kiire. Ensin esiliinat ja aamiaisastioiden pesu ja kuivaus, sitten huoneiston siivous. Tunnontarkka siivous, niin hän vaati. Käärin matot rullalle ja vein ulos, paukutin mattopiiskalla niin että raikui, tietäen monen silmäparin katsahtavan naapurihuoneistoista ja panevan kenties merkille miehen valkoisessa puserossa ja punaisessa hameessa touhuavan mattojen parissa. Jätin matot tuulettumaan ja riensin sisään imuroimaan. Helena pysäytti minut ja totesi vinosti hymyillen, ettei puseroni istu ylläni hyvin, jollei rintaliivien sisällä ole mitään täytettä. Puolustauduin, etten ehtinyt laittaa valmistamiani pusseja. Hän määräsi minut hakemaan keittiöstä kaksi pakastuspussia ja täyttämään ne hiekalla. Leilan avustuksella löysin pakastuspussit, menin taloyhtiön hiekkalaatikolle ja siellä ollutta lasten pikku lapiota käyttäen mätin pusseihin hiekkaa. Sisään tultuani riisuin puseroni ja rintaliivit. Helena sulki pussien suut ja kiinnitti ne ilmastointiteipillä rintaani. Hädin tuskin ne mahtuivat rintaliivien kuppien sisään. Pusero pullotti nyt ainakin yhtä paljon kuin Leilan pusero, mutta hiekkapussien paino oli tuntuva.
Imuroidessani alkoivat jalkani kipeytyä. Avokkaiden lesti oli kapea, edellisen päivän aikana olin pitänyt kenkiä jo pitempään kuin koskaan kotona harjoitellessani kulkemista niillä, nyt ahtaus oli tuskallista. Varpaani tuntuivat rusentuvan, koska paino liukui kenkien kärkiin, ja piikkikoroilla kääntyileminen oli jatkuvaa horjahtelua. Menin Helenan luo, polvistuin hänen eteensä painaen otsani lattiaan ja anoin lupaa vaihtaa stiletot niihin avokkaisiin, jotka itse olin nettikaupasta tilannut. Niissä oli tukeva, kuuden sentin korko. Hän mietti hetkisen, mutta hämmästyksekseni antoi luvan. Nyt sujui imurointi helpommin, tosin jalkoja kivisti edelleen. Imuroin jalkalistat, kaapien ja hyllyjen päälliset, sohvat ja tekstiilipintaiset istuimet suuttimia vaihdellen, ja seuraava tehtäväni oli alakerran wc:n pesu. Työvälineinä sallittiin vain hammasharja ja omat pikkuhousut rättinä. Jokainen neliösentti piti harjata lattiasta, wc-istuimesta ja pesualtaasta, sekä seinästä puolentoista metrin korkeudelle. Siinäpä riitti puuhaa, kontallani ahersin, Helena käväisi arvioimassa välillä työni edistymistä ja potkaisi minua kylkeen, nähdäkseen paremmin olinko riittävän huolellisesti pessyt nurkat. Sitten hän käski nostaa helman ja otti taskustaan nahkahihnan, kiersi sen kivespussin alta ja kullin taitse, veti tiukkaan ja napsautti soljen kiinni. Hihnan päähän hän kiinnitti lenkillä punnuksen ja väitti tämän varustuksen parantavan vauhtiani. Vaikutus oli luonnollisesti vastakkainen. Kun kyykistyin jatkamaan lattian pesua, punnus tosin lepäsi lattiaa vasten, mutta noustessani se painoi ja liikkuessani heilahteli hameen helman suojassa haittaavasti.
Kesken wc:n seinien pesun Helena kuulutti minut Leilan kanssa valmistamaan lounasta. Keittiössä Leila oli jo ottanut esille astioita ja rupesin kuorimaan perunoita. Niitä oli liian vähän, joten Leila juoksi kysymään Helenalta ohjeita. "Orjat tyytyvät perunan kuoriin, eivät ansaitse muuta suuhunpantavaa, mutta sinappista salaatinkastiketta on kaupasta haettava!", oli vastaus. Leilan täytyi lähteä, ja minä pilkoin ainekset salaattiin. Helena tuli tarkastamaan aikaansaannokseni ja totesi minun tehneen kelvotonta työtä. En keksinyt, mitä olin tehnyt väärin, mutta en tohtinut kysyä, koska Helena saman tien käsi nostamaan helman ja kiinnitti toisen punnuksen. Liikkuessani ne kolahtelivat vastakkain, enkä voinut pitää jalkoja yhdessä, painokin haittasi, vaikka en ollut huolissani siitä. Leila palasi, ja vasta silloin huomasin, että hän oli joutunut käymään kauppa-asialla ilman hametta. Takin helma oli ilmeisesti peittänyt hänen paljaan alapäänsä, olihan Leilakin kiertänyt pölyrätin kanssa ilman pikkareitaan, ja kauppaan lähtiessään riisunut hameensa, mutta jotain lienee matkalla vilahtanut, siitä kieli Leilan häpeilevä ilme. En joutanut asiaan enempää kiinnittämään huomiota, sillä Helena totesi salaattikastikkeen olevan väärää tuotemerkkiä. Minut lähetettiin nyt asialle, ostamaan oikean merkkinen kastike, ja hame piti riisua. Nyt Helena irrotti punnukset ja hihnan, niiden kanssa olisi ollutkin tuiki hankalaa ostosmatkalla. Tiedustelin arasti, saisinko panna peruukin, koska ajattelin häpeää, jota tuntisin kaupassa, kuten matkalla sinne ja takaisin, jos esiintyisin miehenä naisen vaatteissa.
Helena ei tuntenut armoa. Sain mukaani kukkaron, jossa oli vain kolikoita. Ennen kassalle tuloa laskisin hyllyjen välissä tasasumman, jotta maksaminen sujuisi nopeasti, eikä olemukseni herätäisi liikaa huomiota. Takin helma ulottui puolireiteen ja miten toivoinkaan, että löytäisin hakaneulan, jolla kiinnittäisin takin liepeet. Pienikin tuulenvire avasi takin helmaa niin, että hyvin näkyivät sukkien suut ja paljas kulli. Yritin käyttäytyä mahdollisimman luontevasti, suorittaa ostokseni ja tasarahan laskemisen määrätietoisesti eteeni katsoen ja valitsin kassan, joka juuri vapautui. Kun otin vastaan kassakuitin, huomasin perässäni kassalle tulevan vanhahkon naisen pysähtyvän ja tuijottavan minua - takin alta kun näkyivät mustat sukat ja punaiset avokkaat, vaikka ääneni ja kasvoni selvästi olivat miehen. Olin jännityksestä jäykkä, en osannut arvioida punasteluni astetta, kun kiireesti poistuin kaupasta, yrittäen olla huomaamaton. Ovella nuori mies loi pitkän, halveksivan slmäyksen, ja hymyilin väkinäisesti hänelle. Paluumatkalla kääntyivät monet päät, mutta uljaasti pidin katseeni suunnattuna eteenpäin ja kävelin rauhallisesti perille. Laskin salaattikastikkeen keittiön pöydälle ja riisuin päällystakin. Leila kutsui minua. Hän oli kontallan wc:n edessä, pylly paljaana. Helena jurahti takaani, että alhainen narttu on paskantanut ja yrittänyt hyväkäs pyyhkiä saastaisen perseensä paperiin. Sellainen ei ole sallittua. Orjat nuolevat toistensa perseet.
Polvistuin Leilan taakse ja pyysin häntä levittämään jalkojaan. Hapyhuulia peittävän vaalean, hennon karvan yläpuolella oli ryppyinen peräaukko, ruskeana ulosteesta, kehyksenä kerrassaan upeat pakarat. Hengitystä pidätellen hivuttauduin lähemmäs, työnsin kieleni esiin ja nuolaisin peräaukon vasenta puolta, sitten oikeaa, ja nielaisin äkkiä lastin alas. Tuon paikan näkeminen tuotti nautintoa, minua himotti painaa kasvoni alemmas, mutta sinnikkäästi kerta kerran jälkeen annoin kieleni kulkea peräaukon ympäristöä, lopuksi yrittäen tunkea kieltäni itse aukkoon. En ihme kyllä joutunut kertaakaan kakomaan, vaikka tuo ruskea tahna ei suinkaan ollut herkullista. Helena pistäytyi tarkastamassa, olenko siistinyt hyvin Leilan alapään, ja häntä tulos tyydytti, joten saimme nousta, pukea hameet ja tulla keittiöön. Lattialle oli pantu lautanen, jossa olivat perunankuoret, meidän lounaamme. Vuorotellen poimimme siitä hampaisiimme annoksen ja hetken pureskeltuamme nielimme. Perunankuoret maistuivat taivaallisen hyviltä verrattuna siihen ruskeaan jätteeseen, mitä olin äsken Leilan alapäästä nuoleksinut. Vaan häväistys jatkui. "Nuohan söivät kuin koirat kupistaan", tokaisi Raija. Helena hymähti, mutta ilmeisesti sai tästä idean kohdella meitä kuin koiria. Hän käski meidän siirtyä nelinkontin pihaovelle, riisuutua ja odottaa istuen ulos pääsyä. Kun olimme ilkosillamme, hän saapui mukanaan kaulapannat ja talutushihnat. Helena talutti meidät pienelle korkean lauta-aidan rajaamalle pihalle, sitoi hihnat pihan ainoaan puuhun ja kepin iskuin vauhtia vaatien komensi meidät juoksemaan puun ympäri, kunnes hihnat kiristyivät ja olimme aivan puun runkoa vasten.
Ulkona ehti jo tulla kylmä ennen kuin Helena palasi pihaan päivitellen, miten järjettömät luontokappaleet ovat juosseet puun ympäri ja melkein kuristuneet. Hänen käskystään kiersimme nyt kehää vastakkaiseen suuntaan ja pääsimme talutushihnoissa sisään. "Onkohan koirissa syöpäläisiä?", pohdiskeli Raija. "Parasta että harjaan ne kunnolla", totesi Helena, ja haki karhean, luultavasti mattojen pesuun käytetyn harjan. Sillä hän rapsutti selkämme, vatsamme, jalkamme ja ennen kaikkea jalkojen välin. Saimme taas istua. "Eihän tuo toinen koira olekaan narttu", huomasi Raija. "Luuletko, että ne voisivat paritell?", kysyi Helena, ja päätti saman tien ehkäistä sellaisen mahdollisuuden. Ensin käsiteltiin minut. Neula läpi esinahan kahdesta kohdasta, neulan mukana ihon lävisti siima, sen toiseen päähän tuli luumun kokoinen punnus. Sitten seula lävisti Leilan molemmat juuri esille nousevat häpyhuulet, siimaa vedettiin tiukemmalla, joten meidän täytyi nytkyttää itseämme lähemmäs, kunnes meidän oli pakko asettua sylikkäin, minun nostettua polvet koukussa jalkani Leilan jalkojen yli. Helena kiristi siimaa ja loulta sitoi sen oikean isovarpaani ympärille. Nyt olimme vankeina. Istuimme vastakkain, käsillä lattiaan nojaten. Hiukan verta tihkui siiman lävistämästä ihosta. Kullini oli paksuuntunut ja korkeintaan vain vaaksan päässä Leilan pimpistä. Olisimme voineet lähestyä, kauemmas toisistamme emme päässeet, ja todellakaan tässä emme olisi voineet paritella, vaikka halua minulla oli.
Olin juuri koukistanut oikeaa polveani ja yritin nytkyttää itseäni lähemmäs Leilaa, kun Helena saapui mukanaan palava kynttilä. Leila parahti. "Huutaa saa, kaikin mokomin. Nauhoitan äänet ja saatte kuunnella niitä ensi yön, kun tuskissanne makaatte!", lupasi Helena. Kynttilän liekki oli huomattavan iso, johtuen siitä, että sydämen rinnalle oli työnnetty tulitikku, ja näin kynttilän steariinia oli sulana aimo annos. Helena laski kätensä alas, kallisti kynttilää ja polttava liemi valui kullini päälle. Puristin huuleni yhteen ja kestin huutamatta. Helena odotti, kunnes steariinia oli sulana taas sopivasti ja kaatoi sen Leilan häpykummulle. Leila huusi kuin pistetty sika, hänen jalkansa pyrkivät liikkumaan, mutta koska ne olivat minun jalkojeni alla, hän ei kyennyt kuin taivuttamaan päätään ja ylävartaloaan taaksepäin. Taas annos minulle, aivan kullin juureen, seuraava Leilan häpykummulle, josta sitä norui alemmas. Taas vaikerrusta, itkun tuherrusta, niin riipaisevaa voimattumuuden ja kivun ilmaisua Leilan huulilta. Kun kullini sai kolmannen kuorrutuksen, minäkin huusin, osittain myötätunnosta Leilaa kohtaan, mutta myös siksi, että terskaani todella poltti. Vasta viiden vuodatuksen jälkeen Helena katsoi meidän saaneen kylliksi siitä leikistä. Olimme rimpuilleet sen verran, että siima oli kireänä liikkuessaan saanut joitakin pisaroita lisää vertamme lattialle. Leila tuijotti niitä, vai tuijottiko punaista, jähmettynyttä steariinia, jonka peitossa häpykumpu oli.
Helena palasi, leikkasi siiman poikki ja sitoi sen vapaisiin päihin uudet punnukset. Saimme nousta. Punnukset vetivät esinahkaa suppuun terskan yli, painoivat inhottavan paljon. Meidän tuli nyt polvistua, painaa otsat lattiaan ja pitää peppu korkealla. Helena rasvasi peräaukot ja ahtoi mustat anustapit sisäämme. Saimme ojentua seisomaan. Steariin pinta halkeili, punoittavaa ihoa paljastui sen alta. Saimme luvan poistaa sen kokonaan, toisiltamme, suullamme, käsin koskematta. Niin mieluisaa ja niin kivuliasta! Leila päästi muutaman ulisevan äänen, kuoriessani steariinia hänen karvoituksensa päältä. Minun täytyi huutaa hänen hampaidensa osuessa juuri siihen paikkaan, missä siima kulki ihon alla. Kun vihdoin olimme valmiit, meidän tuli edelleen leikkiä koiraa, ravata ympäri huonetta punnusten kilahdellessa toisiaan vasten. Veritipat matolla saivat Helenan keskeyttämään leikin ja irrottamaan kiusalliset puunukset ja siimat. Hän toi Leilalle strap-on vyön, jossa oli lyhyt musta keinomulkku. Anustappini poistettiin ja Leilan piti nussia minua. Voi helvetti, miten hirveä kipu, kun hän toistuvien yritysten jälkeen viimein pääsi peräaukkooni ja alkoi rynkyttää. Uuvuksiin asti hän jatkoi, Helena hoputti lisäämään vauhtia ja työntämään syvemmälle. Yllättävän vähän anustapin pitäminen oli venyttänyt peräaukon suuta! Kun Leila ei enää jaksanut, oli minun imettävä tuota kumista jötikkää, jonka vyöte painui steariinikuorrutuksesta luonnottoman punaiseen häpykukkulaan.
Saimme lopettaa. Paskan maku suussani oli väkevä, minua oksetti. Helena määräsi meidät pukeutumaan palvelustytöiksi, jotta voisimme tarjoilla iltapäiväkahvin, jota muut jo odottivat. En omistanut kaikkia varusteita, mutta Leilan varastosta riitti minullekin. Vedin runnnellun alapääni peitoksi ihastuttavat, Wonderlandin punaiset Lacing lace slip-pitsialushousut, valkean, kevyen Opal-korsetin, valkoiset pitsikuvioiset sukat, vaaleanpunaisen tyllialushameen, jonka varassa Leilan leveähelmainen satiinimekko pönkötti miltei nivusten tasalla. Pitsiessu, pitkä noenmusta Calla-peruukki ja sen koristeeksi valkoinen hilkka täydensivät asun. Punaiset sandaletit ja valkoiset pitsirannekkeet vielä, niin olin valmis astumaan palvelukseen tyttösenä. Hurmaavaksi oli Leilakin laittautunut, violetin punaisessa Sissy-asussaan hän oli aivan hemaiseva, eikä pulleuskaan haitannut. Tarjoilimme kahvia, siihen kuuluvat sokerit ja kermat, kaadoimme lisää kahvia, laseihin sherryä, toimme tarjolle kakkupaloja, suklaata ja hedelmälohkoja, niiailimme ja hymyilimme ja kikatimme keittiössä, tosin minulta se ei tahtonut luonnistua. Jännittyneenä odotimme suorituksemme arviointia. Se olikin karmaisevan tyly. Olin liikkunut kömpelösti, kynteni eivät olleet punaiset, huulipuna oli unohtunut ... vaikka kuinka monta puutetta ja virhettä, eikä päässyt Leilakaan moitteitta. Meitä siis pitää kouluttaa. Äkkiä kävimme riisumassa kaiken ja astuimme ankarailmeisen Helenan eteen. "Kyykkhyppelyä edestakaisin, mars!", hän komensi ja tehosti sanojensa painoa raipalla, jota piteli päänsä yläpuolella.
Emme jaksaneet kauan hyppiä kädet niskan takana, Leila väsyi ja tuiskahti kyljelleen. Piiskan sivallus ei hänen voimiaan palauttanut. Seurasi paikalla seisontaa, niiauksia, kumarruksia ja käsien heiluttelua, sitten taas reuhdoimme kyykkyhyppyä ja ihmomme kiilsivät hiestä. Kun Leila ei uupumukseltaan enää jaksanut liikkua, Helena nuoletti kenkänsä, sitten paljaat varpaansa ja osoittaakseen asemansa ylemmyyttä, käski minut kontalleen, nousi selkääni ja halusi minun palvelevan ratsuna. Olin nöyrä orja. Sivusilmällä himoitsin Leilaa, hänen steariinilla poltettua häpykumpuaan olisin käyttänyt tyynynä, levännyt siinä, tai hänen rinnoillaan, jotka herkullisesti olivat heiluneet hypellessämme. Kun Helena oli kouluttanut mielestään kylliksi, saimme käydä suihkussa ja tulla taas palvelustyttöinä huolehtimaan illallisesta. "Te huolehditte sitten tiskeistä, saatte myös juoda tiskivettä, ja kun keittiö ja ruokapöydän alue olohuoneesta on siistitty, me liitymme toisten orjien kanssa yhteen, konkreettisesti!", Helena lupasi. Me huolehdimme illallissta, tarjoilimme myös Raijan orjille, jotka istuivat pöydssä Helenaa ja Raijaa vastapäätä, kaiken laitoimme kuntoon ja ainakin minä suhtauduin iltaan suurin odotuksin.
"Orjat riisuutuvat ja yhtyvät toisiinsa!", kuulutti Helena. "Tuula ja Hanna ovat toinen pari, Leila ja Arja muodokkaampi pari." Suuseksiä, vuorotellen kumpikin antajana. Jos minua oli päivän mittaan nöyryytetty, oli Hanna saanut osakseen mahdollisesti paljonkin raisumpaa rääkkäystä, päätellen raipan ympäri vartaloa jättämistä juonteista. Hän osasi imeä nautinnollisemmin kuin yksikään nainen, joka koskaan on minun kaluani maistanut. En tosin voinut tätä mielihyvää pitkään kokea, sillä kun Hanna sai veren maun suuhunsa, hän lopetti viisaasti. Minä jatkoin, eikä enää kullin imeminen tuntunut vastenmieliseltä, enemmänkin riettaalta, koska Mistressit meitä naureskellen katselivat. Muuaman metrin päässä touhusivat Anja ja Leila, pillut litisten, silmät kiihkosta loistaen. Se näky vain innosti jatkamaan, kunnes Hannan kalu ei enää pysynyt kovana. Keskeyttämään silloin joutui myös "muodokkaampi pari", ja Helena ohjasi minut yhdessä Leilan kanssa makuusoppeemme, siivouskomeroon, jonka pohja, alimmat hyllyt ja oven säilytyslokerot oli tyhjennetty. Hyvän aikaa sinne sovittauduimme, ja Helena telkesi oven. Aluksi oli tunne, ettei kumpikaan voisi ummistaa silmiään siinä ahtaudessa, mutta vähitellen väsymys voitti. Olimme yhtenä kasana, tunsin Leilan lämmön virtaavan itseeni, hänen tuhdit reitensä olivat vasemman käten päällä, ja tuskin olisi mahtunut rikkaa väliimme, niin tiiviisti, tukalassa asennossa olimme, aamuun asti.
Olimme aamulla niin jäykistyneitä luonnottomassa ahtaudessa, ettemme tahtoneet päästä ahtaasta komerosta ilman apua. Kokoonnumme aamiaiselle, ja tänään minä olin Master, sain itse valita orjani, joiden tehtävänä oli miellyttää minua ja kärsiä, saadakseen edes hivenen nautintoa. Valintani oli selvä. Raija ja Helena, eiliset alistajat, saisivat nyt tuta, miten minä höykytän ja armoa antamatta käsken tekemään, mitä vain mieleeni juolahtaa. Aikaa vain oli valitettavan niukalti, jo iltapäivällä lopettaisimme huvit, ja kullini oli niin hellä, vuotanut verta yölläkin, ettei kyllä kestäisi naimista, tuskin yhtä suihinottoa ilman piinaavaa kipua. Lähetin Raijan noutamaan täyden kassillisen nokkosia, Helenan tuli käydä vilkkaasti vaihtamassa asua tai oikeammin riisua yltään kaikki, sallituna asuna vain stay-upit tai ellei niitä ollut mukana, sukkanauhaliivi ja sukat sekä korkokengät. Katselin häntä halveksivasti, kiertelin hänen ympärillään tarkastellen häntä, kosketellen sormenpäillä tökkien, tunnustellen kuin patsasta, kopeloiden, ja kun hän muutaman kerran liikahti, läpsäytin kämmenellä poskelle. Kuuliaisesti hän seisoi paikoillaan, noudattaen sovittua ohjetta, että alistettu ei saa valittaa, ei kieltäytyä, ei pysitetllä vastaan. Turvasanan saa lausua vain silloin kun tilanne uhkaa riistäytyä käsistä. Avuttomuuden ja häpeän tunne näissä leikeissä on oleellinen osa nautintoa, virittäytymistä seuraavaan, suurempaa nautintoa tuottavaa toimintaa varten.
Olin havainnut yläkerrassa kahleen, kaulaketjun ja siihen liittyvät nänneihin ja häpyhuuliin kiinnitettävät klipsit, tukevampaa tekoa kuin kevyet, tavalliset mallit. Hain sen ja määräsin Helenan seisomaan aloillaan, isovarpaat vastakkain, kantapäät erillään, kädet niskan takana ja katse lattiaan luotuna. Asettelin ketjun paikoilleen ja nykäisin pallean kohdalla olevasta renkaasta, johon kaikki ketjut päätyivät. Hiukan vääristyivät Helenan huulet. Nyt tarvittaisiin punnuksia, ehkä lisää nipistimiä. Käskin Helenan pysyä hivahtamatta ja menin tiedustelemaan välineitä Mistress Anjalta. Sain kaksi jykevää nipistintä ja kourallisen pikkupunnuksia. Käskin Helenan seistä tuolilla, jotta minun oli helpompi puristaa ulompia häpyhuulia niin että sain kahden sormen levyiset nipistimet tukevasti paikoilleen. Ripustin niihen punnusten lenkit ja samalla kun odotin Raijaa nokkosineen, Helena sai toistella haluaan imeä kyrpää, nuolla paskaista persettä, saada piiskaa pyllylleen, tulla raiskatuksi ... Tuntui uskomattomalta, että nainen, joka työssään järjesteli asiakastapaamisia, laukoi täällä härskejä komentoja, nöyryytti ja halusi itsekin tulla nöyryytetyksi. Vaikka totta puhuen, samat asiat kiehtoivat minuakin.
Kun Raija tuli, käskin hänen riisua hameensa, puseronsa ja rintaliivinsä, sitten laskea hipsterit alas. Otin ison tukon nokkosia ja sovitin ne Raijan jalkoväliin, minkä jälkeen hänen pitii nostaa pöksynsä ylös. Tuskainen ilme viipyi hänen kasvoillaan pitkään. Lähestyin nokkoskassi kädessäni Helenaa, keräsin käteeni parikymmentä pystyssä sojottanutta vartta ja verkkaisesti vedin näin syntyneen kimpun kassista. Kiersin hänen selkäpuolelleen, hipaisin hartioita, kuljetin nokkosvihtaa pitkin selkää, pyritin sitä pakaroilla, tulin etupuolelle, läimäytin nokkosilla rintoja, yhä uudelleen, sitten vatsalle, sitten alapäähän, taas menin takapuolelle ja käsittelin pakaroita käännellen kimppua, tungin sen jalkojen väliin ja nostin ylspäin. Hain uuden kimpun, koska lattialla oli jo paljon irronneita lehtiä. Heilutin kahisevaa kimppua Helenan kasvojen edessä, annoin hänen haistaa sitä, ja suuntasin kylvetyksen vatsalle ja vihdoin jalkojen väliä kunnes lehdistä suuri osa oli repeytynyt irti. Vilkaisin Raijaa, hänen ilmeensä oli lähinää kauhistunut. Entä Helena? Hän itki, kyyneleet valuivat pitkin poskia, mutta suunsa hän piti kiinni. Nyt oli posliiniksi ajeltu pimpsa varmaan kurituksesta punainen ja turvoksissa! Irrotin nipistimet, nostin ketjun hänen kaulaltaan ja annoin luvan laskeutua lattialle. Raijakin sai riisua hipsterit ja vapautua nokkoissta. Käskin Helenan asettua selälleen vuoteelle. Raija sai kyykistyä hänen kasvojensa ylle, minä levitin Helenan jalat ja avasin hänen häpynsä. Vihdoin sain nuolla häntä. Nuolisin nyt niin, että hän haluaa saman kokea toisenkin kerran, nuolisin ja näykkisin ja tekisin kaikkeni saadakseni hänelle ainakin tusinan orgasmeja.
Ylitin mielestäni sen, mihin kuvittelin pystyväni, mutta suoritukseni arvon mittasi parhaiten se, miten Helena piehtaroi kuin mielipuoli orgasmien kourissa. Lopuksi Raija sai imaista paineen palleistani, hänen pehmoisten huuliensa väliin laukesin ja uupuneina lepäsimme yhtenä hikisten vartaloiden rykelmänä ennen kuin siirrtyimme iltapäiväkahville. Tarkoitus oli ollut, että myös Paula ja Mirja tulevat, mahdollisesti vielä Jaanaksi kutsuttu mies, joka halusi naisten piiskaavan häntä, tai harvinainen vieras, Saara, joka halusi tulla sidotuksi ja naamioituneiden, kasvonsa peittäneiden miesten hyväksikäyttämäksi. Sirpakin puuttui. Miten monta poikkeavan seksuaalisen suuntauksen omakseen tuntevaa ihmistä olikaan löytänyt toisensa! Ja miten monta hetkeä viettäisimme erilaisin koostumuksin harrastamassa leikkejämme. Lähtiessäni säälin Leilaa, joka jäi siivoamaan orgioiden jälkiä kodissaan.
Imuroidessani alkoivat jalkani kipeytyä. Avokkaiden lesti oli kapea, edellisen päivän aikana olin pitänyt kenkiä jo pitempään kuin koskaan kotona harjoitellessani kulkemista niillä, nyt ahtaus oli tuskallista. Varpaani tuntuivat rusentuvan, koska paino liukui kenkien kärkiin, ja piikkikoroilla kääntyileminen oli jatkuvaa horjahtelua. Menin Helenan luo, polvistuin hänen eteensä painaen otsani lattiaan ja anoin lupaa vaihtaa stiletot niihin avokkaisiin, jotka itse olin nettikaupasta tilannut. Niissä oli tukeva, kuuden sentin korko. Hän mietti hetkisen, mutta hämmästyksekseni antoi luvan. Nyt sujui imurointi helpommin, tosin jalkoja kivisti edelleen. Imuroin jalkalistat, kaapien ja hyllyjen päälliset, sohvat ja tekstiilipintaiset istuimet suuttimia vaihdellen, ja seuraava tehtäväni oli alakerran wc:n pesu. Työvälineinä sallittiin vain hammasharja ja omat pikkuhousut rättinä. Jokainen neliösentti piti harjata lattiasta, wc-istuimesta ja pesualtaasta, sekä seinästä puolentoista metrin korkeudelle. Siinäpä riitti puuhaa, kontallani ahersin, Helena käväisi arvioimassa välillä työni edistymistä ja potkaisi minua kylkeen, nähdäkseen paremmin olinko riittävän huolellisesti pessyt nurkat. Sitten hän käski nostaa helman ja otti taskustaan nahkahihnan, kiersi sen kivespussin alta ja kullin taitse, veti tiukkaan ja napsautti soljen kiinni. Hihnan päähän hän kiinnitti lenkillä punnuksen ja väitti tämän varustuksen parantavan vauhtiani. Vaikutus oli luonnollisesti vastakkainen. Kun kyykistyin jatkamaan lattian pesua, punnus tosin lepäsi lattiaa vasten, mutta noustessani se painoi ja liikkuessani heilahteli hameen helman suojassa haittaavasti.
Kesken wc:n seinien pesun Helena kuulutti minut Leilan kanssa valmistamaan lounasta. Keittiössä Leila oli jo ottanut esille astioita ja rupesin kuorimaan perunoita. Niitä oli liian vähän, joten Leila juoksi kysymään Helenalta ohjeita. "Orjat tyytyvät perunan kuoriin, eivät ansaitse muuta suuhunpantavaa, mutta sinappista salaatinkastiketta on kaupasta haettava!", oli vastaus. Leilan täytyi lähteä, ja minä pilkoin ainekset salaattiin. Helena tuli tarkastamaan aikaansaannokseni ja totesi minun tehneen kelvotonta työtä. En keksinyt, mitä olin tehnyt väärin, mutta en tohtinut kysyä, koska Helena saman tien käsi nostamaan helman ja kiinnitti toisen punnuksen. Liikkuessani ne kolahtelivat vastakkain, enkä voinut pitää jalkoja yhdessä, painokin haittasi, vaikka en ollut huolissani siitä. Leila palasi, ja vasta silloin huomasin, että hän oli joutunut käymään kauppa-asialla ilman hametta. Takin helma oli ilmeisesti peittänyt hänen paljaan alapäänsä, olihan Leilakin kiertänyt pölyrätin kanssa ilman pikkareitaan, ja kauppaan lähtiessään riisunut hameensa, mutta jotain lienee matkalla vilahtanut, siitä kieli Leilan häpeilevä ilme. En joutanut asiaan enempää kiinnittämään huomiota, sillä Helena totesi salaattikastikkeen olevan väärää tuotemerkkiä. Minut lähetettiin nyt asialle, ostamaan oikean merkkinen kastike, ja hame piti riisua. Nyt Helena irrotti punnukset ja hihnan, niiden kanssa olisi ollutkin tuiki hankalaa ostosmatkalla. Tiedustelin arasti, saisinko panna peruukin, koska ajattelin häpeää, jota tuntisin kaupassa, kuten matkalla sinne ja takaisin, jos esiintyisin miehenä naisen vaatteissa.
Helena ei tuntenut armoa. Sain mukaani kukkaron, jossa oli vain kolikoita. Ennen kassalle tuloa laskisin hyllyjen välissä tasasumman, jotta maksaminen sujuisi nopeasti, eikä olemukseni herätäisi liikaa huomiota. Takin helma ulottui puolireiteen ja miten toivoinkaan, että löytäisin hakaneulan, jolla kiinnittäisin takin liepeet. Pienikin tuulenvire avasi takin helmaa niin, että hyvin näkyivät sukkien suut ja paljas kulli. Yritin käyttäytyä mahdollisimman luontevasti, suorittaa ostokseni ja tasarahan laskemisen määrätietoisesti eteeni katsoen ja valitsin kassan, joka juuri vapautui. Kun otin vastaan kassakuitin, huomasin perässäni kassalle tulevan vanhahkon naisen pysähtyvän ja tuijottavan minua - takin alta kun näkyivät mustat sukat ja punaiset avokkaat, vaikka ääneni ja kasvoni selvästi olivat miehen. Olin jännityksestä jäykkä, en osannut arvioida punasteluni astetta, kun kiireesti poistuin kaupasta, yrittäen olla huomaamaton. Ovella nuori mies loi pitkän, halveksivan slmäyksen, ja hymyilin väkinäisesti hänelle. Paluumatkalla kääntyivät monet päät, mutta uljaasti pidin katseeni suunnattuna eteenpäin ja kävelin rauhallisesti perille. Laskin salaattikastikkeen keittiön pöydälle ja riisuin päällystakin. Leila kutsui minua. Hän oli kontallan wc:n edessä, pylly paljaana. Helena jurahti takaani, että alhainen narttu on paskantanut ja yrittänyt hyväkäs pyyhkiä saastaisen perseensä paperiin. Sellainen ei ole sallittua. Orjat nuolevat toistensa perseet.
Polvistuin Leilan taakse ja pyysin häntä levittämään jalkojaan. Hapyhuulia peittävän vaalean, hennon karvan yläpuolella oli ryppyinen peräaukko, ruskeana ulosteesta, kehyksenä kerrassaan upeat pakarat. Hengitystä pidätellen hivuttauduin lähemmäs, työnsin kieleni esiin ja nuolaisin peräaukon vasenta puolta, sitten oikeaa, ja nielaisin äkkiä lastin alas. Tuon paikan näkeminen tuotti nautintoa, minua himotti painaa kasvoni alemmas, mutta sinnikkäästi kerta kerran jälkeen annoin kieleni kulkea peräaukon ympäristöä, lopuksi yrittäen tunkea kieltäni itse aukkoon. En ihme kyllä joutunut kertaakaan kakomaan, vaikka tuo ruskea tahna ei suinkaan ollut herkullista. Helena pistäytyi tarkastamassa, olenko siistinyt hyvin Leilan alapään, ja häntä tulos tyydytti, joten saimme nousta, pukea hameet ja tulla keittiöön. Lattialle oli pantu lautanen, jossa olivat perunankuoret, meidän lounaamme. Vuorotellen poimimme siitä hampaisiimme annoksen ja hetken pureskeltuamme nielimme. Perunankuoret maistuivat taivaallisen hyviltä verrattuna siihen ruskeaan jätteeseen, mitä olin äsken Leilan alapäästä nuoleksinut. Vaan häväistys jatkui. "Nuohan söivät kuin koirat kupistaan", tokaisi Raija. Helena hymähti, mutta ilmeisesti sai tästä idean kohdella meitä kuin koiria. Hän käski meidän siirtyä nelinkontin pihaovelle, riisuutua ja odottaa istuen ulos pääsyä. Kun olimme ilkosillamme, hän saapui mukanaan kaulapannat ja talutushihnat. Helena talutti meidät pienelle korkean lauta-aidan rajaamalle pihalle, sitoi hihnat pihan ainoaan puuhun ja kepin iskuin vauhtia vaatien komensi meidät juoksemaan puun ympäri, kunnes hihnat kiristyivät ja olimme aivan puun runkoa vasten.
Ulkona ehti jo tulla kylmä ennen kuin Helena palasi pihaan päivitellen, miten järjettömät luontokappaleet ovat juosseet puun ympäri ja melkein kuristuneet. Hänen käskystään kiersimme nyt kehää vastakkaiseen suuntaan ja pääsimme talutushihnoissa sisään. "Onkohan koirissa syöpäläisiä?", pohdiskeli Raija. "Parasta että harjaan ne kunnolla", totesi Helena, ja haki karhean, luultavasti mattojen pesuun käytetyn harjan. Sillä hän rapsutti selkämme, vatsamme, jalkamme ja ennen kaikkea jalkojen välin. Saimme taas istua. "Eihän tuo toinen koira olekaan narttu", huomasi Raija. "Luuletko, että ne voisivat paritell?", kysyi Helena, ja päätti saman tien ehkäistä sellaisen mahdollisuuden. Ensin käsiteltiin minut. Neula läpi esinahan kahdesta kohdasta, neulan mukana ihon lävisti siima, sen toiseen päähän tuli luumun kokoinen punnus. Sitten seula lävisti Leilan molemmat juuri esille nousevat häpyhuulet, siimaa vedettiin tiukemmalla, joten meidän täytyi nytkyttää itseämme lähemmäs, kunnes meidän oli pakko asettua sylikkäin, minun nostettua polvet koukussa jalkani Leilan jalkojen yli. Helena kiristi siimaa ja loulta sitoi sen oikean isovarpaani ympärille. Nyt olimme vankeina. Istuimme vastakkain, käsillä lattiaan nojaten. Hiukan verta tihkui siiman lävistämästä ihosta. Kullini oli paksuuntunut ja korkeintaan vain vaaksan päässä Leilan pimpistä. Olisimme voineet lähestyä, kauemmas toisistamme emme päässeet, ja todellakaan tässä emme olisi voineet paritella, vaikka halua minulla oli.
Olin juuri koukistanut oikeaa polveani ja yritin nytkyttää itseäni lähemmäs Leilaa, kun Helena saapui mukanaan palava kynttilä. Leila parahti. "Huutaa saa, kaikin mokomin. Nauhoitan äänet ja saatte kuunnella niitä ensi yön, kun tuskissanne makaatte!", lupasi Helena. Kynttilän liekki oli huomattavan iso, johtuen siitä, että sydämen rinnalle oli työnnetty tulitikku, ja näin kynttilän steariinia oli sulana aimo annos. Helena laski kätensä alas, kallisti kynttilää ja polttava liemi valui kullini päälle. Puristin huuleni yhteen ja kestin huutamatta. Helena odotti, kunnes steariinia oli sulana taas sopivasti ja kaatoi sen Leilan häpykummulle. Leila huusi kuin pistetty sika, hänen jalkansa pyrkivät liikkumaan, mutta koska ne olivat minun jalkojeni alla, hän ei kyennyt kuin taivuttamaan päätään ja ylävartaloaan taaksepäin. Taas annos minulle, aivan kullin juureen, seuraava Leilan häpykummulle, josta sitä norui alemmas. Taas vaikerrusta, itkun tuherrusta, niin riipaisevaa voimattumuuden ja kivun ilmaisua Leilan huulilta. Kun kullini sai kolmannen kuorrutuksen, minäkin huusin, osittain myötätunnosta Leilaa kohtaan, mutta myös siksi, että terskaani todella poltti. Vasta viiden vuodatuksen jälkeen Helena katsoi meidän saaneen kylliksi siitä leikistä. Olimme rimpuilleet sen verran, että siima oli kireänä liikkuessaan saanut joitakin pisaroita lisää vertamme lattialle. Leila tuijotti niitä, vai tuijottiko punaista, jähmettynyttä steariinia, jonka peitossa häpykumpu oli.
Helena palasi, leikkasi siiman poikki ja sitoi sen vapaisiin päihin uudet punnukset. Saimme nousta. Punnukset vetivät esinahkaa suppuun terskan yli, painoivat inhottavan paljon. Meidän tuli nyt polvistua, painaa otsat lattiaan ja pitää peppu korkealla. Helena rasvasi peräaukot ja ahtoi mustat anustapit sisäämme. Saimme ojentua seisomaan. Steariin pinta halkeili, punoittavaa ihoa paljastui sen alta. Saimme luvan poistaa sen kokonaan, toisiltamme, suullamme, käsin koskematta. Niin mieluisaa ja niin kivuliasta! Leila päästi muutaman ulisevan äänen, kuoriessani steariinia hänen karvoituksensa päältä. Minun täytyi huutaa hänen hampaidensa osuessa juuri siihen paikkaan, missä siima kulki ihon alla. Kun vihdoin olimme valmiit, meidän tuli edelleen leikkiä koiraa, ravata ympäri huonetta punnusten kilahdellessa toisiaan vasten. Veritipat matolla saivat Helenan keskeyttämään leikin ja irrottamaan kiusalliset puunukset ja siimat. Hän toi Leilalle strap-on vyön, jossa oli lyhyt musta keinomulkku. Anustappini poistettiin ja Leilan piti nussia minua. Voi helvetti, miten hirveä kipu, kun hän toistuvien yritysten jälkeen viimein pääsi peräaukkooni ja alkoi rynkyttää. Uuvuksiin asti hän jatkoi, Helena hoputti lisäämään vauhtia ja työntämään syvemmälle. Yllättävän vähän anustapin pitäminen oli venyttänyt peräaukon suuta! Kun Leila ei enää jaksanut, oli minun imettävä tuota kumista jötikkää, jonka vyöte painui steariinikuorrutuksesta luonnottoman punaiseen häpykukkulaan.
Saimme lopettaa. Paskan maku suussani oli väkevä, minua oksetti. Helena määräsi meidät pukeutumaan palvelustytöiksi, jotta voisimme tarjoilla iltapäiväkahvin, jota muut jo odottivat. En omistanut kaikkia varusteita, mutta Leilan varastosta riitti minullekin. Vedin runnnellun alapääni peitoksi ihastuttavat, Wonderlandin punaiset Lacing lace slip-pitsialushousut, valkean, kevyen Opal-korsetin, valkoiset pitsikuvioiset sukat, vaaleanpunaisen tyllialushameen, jonka varassa Leilan leveähelmainen satiinimekko pönkötti miltei nivusten tasalla. Pitsiessu, pitkä noenmusta Calla-peruukki ja sen koristeeksi valkoinen hilkka täydensivät asun. Punaiset sandaletit ja valkoiset pitsirannekkeet vielä, niin olin valmis astumaan palvelukseen tyttösenä. Hurmaavaksi oli Leilakin laittautunut, violetin punaisessa Sissy-asussaan hän oli aivan hemaiseva, eikä pulleuskaan haitannut. Tarjoilimme kahvia, siihen kuuluvat sokerit ja kermat, kaadoimme lisää kahvia, laseihin sherryä, toimme tarjolle kakkupaloja, suklaata ja hedelmälohkoja, niiailimme ja hymyilimme ja kikatimme keittiössä, tosin minulta se ei tahtonut luonnistua. Jännittyneenä odotimme suorituksemme arviointia. Se olikin karmaisevan tyly. Olin liikkunut kömpelösti, kynteni eivät olleet punaiset, huulipuna oli unohtunut ... vaikka kuinka monta puutetta ja virhettä, eikä päässyt Leilakaan moitteitta. Meitä siis pitää kouluttaa. Äkkiä kävimme riisumassa kaiken ja astuimme ankarailmeisen Helenan eteen. "Kyykkhyppelyä edestakaisin, mars!", hän komensi ja tehosti sanojensa painoa raipalla, jota piteli päänsä yläpuolella.
Emme jaksaneet kauan hyppiä kädet niskan takana, Leila väsyi ja tuiskahti kyljelleen. Piiskan sivallus ei hänen voimiaan palauttanut. Seurasi paikalla seisontaa, niiauksia, kumarruksia ja käsien heiluttelua, sitten taas reuhdoimme kyykkyhyppyä ja ihmomme kiilsivät hiestä. Kun Leila ei uupumukseltaan enää jaksanut liikkua, Helena nuoletti kenkänsä, sitten paljaat varpaansa ja osoittaakseen asemansa ylemmyyttä, käski minut kontalleen, nousi selkääni ja halusi minun palvelevan ratsuna. Olin nöyrä orja. Sivusilmällä himoitsin Leilaa, hänen steariinilla poltettua häpykumpuaan olisin käyttänyt tyynynä, levännyt siinä, tai hänen rinnoillaan, jotka herkullisesti olivat heiluneet hypellessämme. Kun Helena oli kouluttanut mielestään kylliksi, saimme käydä suihkussa ja tulla taas palvelustyttöinä huolehtimaan illallisesta. "Te huolehditte sitten tiskeistä, saatte myös juoda tiskivettä, ja kun keittiö ja ruokapöydän alue olohuoneesta on siistitty, me liitymme toisten orjien kanssa yhteen, konkreettisesti!", Helena lupasi. Me huolehdimme illallissta, tarjoilimme myös Raijan orjille, jotka istuivat pöydssä Helenaa ja Raijaa vastapäätä, kaiken laitoimme kuntoon ja ainakin minä suhtauduin iltaan suurin odotuksin.
"Orjat riisuutuvat ja yhtyvät toisiinsa!", kuulutti Helena. "Tuula ja Hanna ovat toinen pari, Leila ja Arja muodokkaampi pari." Suuseksiä, vuorotellen kumpikin antajana. Jos minua oli päivän mittaan nöyryytetty, oli Hanna saanut osakseen mahdollisesti paljonkin raisumpaa rääkkäystä, päätellen raipan ympäri vartaloa jättämistä juonteista. Hän osasi imeä nautinnollisemmin kuin yksikään nainen, joka koskaan on minun kaluani maistanut. En tosin voinut tätä mielihyvää pitkään kokea, sillä kun Hanna sai veren maun suuhunsa, hän lopetti viisaasti. Minä jatkoin, eikä enää kullin imeminen tuntunut vastenmieliseltä, enemmänkin riettaalta, koska Mistressit meitä naureskellen katselivat. Muuaman metrin päässä touhusivat Anja ja Leila, pillut litisten, silmät kiihkosta loistaen. Se näky vain innosti jatkamaan, kunnes Hannan kalu ei enää pysynyt kovana. Keskeyttämään silloin joutui myös "muodokkaampi pari", ja Helena ohjasi minut yhdessä Leilan kanssa makuusoppeemme, siivouskomeroon, jonka pohja, alimmat hyllyt ja oven säilytyslokerot oli tyhjennetty. Hyvän aikaa sinne sovittauduimme, ja Helena telkesi oven. Aluksi oli tunne, ettei kumpikaan voisi ummistaa silmiään siinä ahtaudessa, mutta vähitellen väsymys voitti. Olimme yhtenä kasana, tunsin Leilan lämmön virtaavan itseeni, hänen tuhdit reitensä olivat vasemman käten päällä, ja tuskin olisi mahtunut rikkaa väliimme, niin tiiviisti, tukalassa asennossa olimme, aamuun asti.
Olimme aamulla niin jäykistyneitä luonnottomassa ahtaudessa, ettemme tahtoneet päästä ahtaasta komerosta ilman apua. Kokoonnumme aamiaiselle, ja tänään minä olin Master, sain itse valita orjani, joiden tehtävänä oli miellyttää minua ja kärsiä, saadakseen edes hivenen nautintoa. Valintani oli selvä. Raija ja Helena, eiliset alistajat, saisivat nyt tuta, miten minä höykytän ja armoa antamatta käsken tekemään, mitä vain mieleeni juolahtaa. Aikaa vain oli valitettavan niukalti, jo iltapäivällä lopettaisimme huvit, ja kullini oli niin hellä, vuotanut verta yölläkin, ettei kyllä kestäisi naimista, tuskin yhtä suihinottoa ilman piinaavaa kipua. Lähetin Raijan noutamaan täyden kassillisen nokkosia, Helenan tuli käydä vilkkaasti vaihtamassa asua tai oikeammin riisua yltään kaikki, sallituna asuna vain stay-upit tai ellei niitä ollut mukana, sukkanauhaliivi ja sukat sekä korkokengät. Katselin häntä halveksivasti, kiertelin hänen ympärillään tarkastellen häntä, kosketellen sormenpäillä tökkien, tunnustellen kuin patsasta, kopeloiden, ja kun hän muutaman kerran liikahti, läpsäytin kämmenellä poskelle. Kuuliaisesti hän seisoi paikoillaan, noudattaen sovittua ohjetta, että alistettu ei saa valittaa, ei kieltäytyä, ei pysitetllä vastaan. Turvasanan saa lausua vain silloin kun tilanne uhkaa riistäytyä käsistä. Avuttomuuden ja häpeän tunne näissä leikeissä on oleellinen osa nautintoa, virittäytymistä seuraavaan, suurempaa nautintoa tuottavaa toimintaa varten.
Olin havainnut yläkerrassa kahleen, kaulaketjun ja siihen liittyvät nänneihin ja häpyhuuliin kiinnitettävät klipsit, tukevampaa tekoa kuin kevyet, tavalliset mallit. Hain sen ja määräsin Helenan seisomaan aloillaan, isovarpaat vastakkain, kantapäät erillään, kädet niskan takana ja katse lattiaan luotuna. Asettelin ketjun paikoilleen ja nykäisin pallean kohdalla olevasta renkaasta, johon kaikki ketjut päätyivät. Hiukan vääristyivät Helenan huulet. Nyt tarvittaisiin punnuksia, ehkä lisää nipistimiä. Käskin Helenan pysyä hivahtamatta ja menin tiedustelemaan välineitä Mistress Anjalta. Sain kaksi jykevää nipistintä ja kourallisen pikkupunnuksia. Käskin Helenan seistä tuolilla, jotta minun oli helpompi puristaa ulompia häpyhuulia niin että sain kahden sormen levyiset nipistimet tukevasti paikoilleen. Ripustin niihen punnusten lenkit ja samalla kun odotin Raijaa nokkosineen, Helena sai toistella haluaan imeä kyrpää, nuolla paskaista persettä, saada piiskaa pyllylleen, tulla raiskatuksi ... Tuntui uskomattomalta, että nainen, joka työssään järjesteli asiakastapaamisia, laukoi täällä härskejä komentoja, nöyryytti ja halusi itsekin tulla nöyryytetyksi. Vaikka totta puhuen, samat asiat kiehtoivat minuakin.
Kun Raija tuli, käskin hänen riisua hameensa, puseronsa ja rintaliivinsä, sitten laskea hipsterit alas. Otin ison tukon nokkosia ja sovitin ne Raijan jalkoväliin, minkä jälkeen hänen pitii nostaa pöksynsä ylös. Tuskainen ilme viipyi hänen kasvoillaan pitkään. Lähestyin nokkoskassi kädessäni Helenaa, keräsin käteeni parikymmentä pystyssä sojottanutta vartta ja verkkaisesti vedin näin syntyneen kimpun kassista. Kiersin hänen selkäpuolelleen, hipaisin hartioita, kuljetin nokkosvihtaa pitkin selkää, pyritin sitä pakaroilla, tulin etupuolelle, läimäytin nokkosilla rintoja, yhä uudelleen, sitten vatsalle, sitten alapäähän, taas menin takapuolelle ja käsittelin pakaroita käännellen kimppua, tungin sen jalkojen väliin ja nostin ylspäin. Hain uuden kimpun, koska lattialla oli jo paljon irronneita lehtiä. Heilutin kahisevaa kimppua Helenan kasvojen edessä, annoin hänen haistaa sitä, ja suuntasin kylvetyksen vatsalle ja vihdoin jalkojen väliä kunnes lehdistä suuri osa oli repeytynyt irti. Vilkaisin Raijaa, hänen ilmeensä oli lähinää kauhistunut. Entä Helena? Hän itki, kyyneleet valuivat pitkin poskia, mutta suunsa hän piti kiinni. Nyt oli posliiniksi ajeltu pimpsa varmaan kurituksesta punainen ja turvoksissa! Irrotin nipistimet, nostin ketjun hänen kaulaltaan ja annoin luvan laskeutua lattialle. Raijakin sai riisua hipsterit ja vapautua nokkoissta. Käskin Helenan asettua selälleen vuoteelle. Raija sai kyykistyä hänen kasvojensa ylle, minä levitin Helenan jalat ja avasin hänen häpynsä. Vihdoin sain nuolla häntä. Nuolisin nyt niin, että hän haluaa saman kokea toisenkin kerran, nuolisin ja näykkisin ja tekisin kaikkeni saadakseni hänelle ainakin tusinan orgasmeja.
Ylitin mielestäni sen, mihin kuvittelin pystyväni, mutta suoritukseni arvon mittasi parhaiten se, miten Helena piehtaroi kuin mielipuoli orgasmien kourissa. Lopuksi Raija sai imaista paineen palleistani, hänen pehmoisten huuliensa väliin laukesin ja uupuneina lepäsimme yhtenä hikisten vartaloiden rykelmänä ennen kuin siirrtyimme iltapäiväkahville. Tarkoitus oli ollut, että myös Paula ja Mirja tulevat, mahdollisesti vielä Jaanaksi kutsuttu mies, joka halusi naisten piiskaavan häntä, tai harvinainen vieras, Saara, joka halusi tulla sidotuksi ja naamioituneiden, kasvonsa peittäneiden miesten hyväksikäyttämäksi. Sirpakin puuttui. Miten monta poikkeavan seksuaalisen suuntauksen omakseen tuntevaa ihmistä olikaan löytänyt toisensa! Ja miten monta hetkeä viettäisimme erilaisin koostumuksin harrastamassa leikkejämme. Lähtiessäni säälin Leilaa, joka jäi siivoamaan orgioiden jälkiä kodissaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.