Hei X-vl tai Sofia !
Kirjoitin tuonne aikaisempaan ketjuun ja pyysin niitä kirjoituksia vanhoista ajoista, ajoista 30-20 vuotta sitten. Itse olen liki 30-kymppinen vl, en tiedä onko se enään hirveän nuori, mutta onhan niitä toki vanhempiakin, eikö..:)) ?
Kävin etsimässä niitä X-vl:n mainitsemia kirjoituksia, mutta en löytänyt niitä. Vastasinkin teille, mutta ajattelin että jos ette sattuisi lukemaan sitä, niin avaan tässä uuden ketjun. Toivottavasti tämä sattuu tästä teidän silmiinne :)
Eli haluaisin juttuja ihan tavallisesta elämästä 20-30 vuoden takaa. Juttujen ei tarvitse olla shokeeraavia, ihan rehellistä senaikaista elämää vain. Itse muistan hämärästi 70-luvun hoitokokoukset ja 80-luvun hengen hyvinkin. Jos tästä ei hirveästi olisi vaivaa, niin mielellään lukisin kirjoitukaisanne. Kiitoksia etukläteen :))
Kirjoitin tuonne aikaisempaan ketjuun ja pyysin niitä kirjoituksia vanhoista ajoista, ajoista 30-20 vuotta sitten. Itse olen liki 30-kymppinen vl, en tiedä onko se enään hirveän nuori, mutta onhan niitä toki vanhempiakin, eikö..:)) ?
Kävin etsimässä niitä X-vl:n mainitsemia kirjoituksia, mutta en löytänyt niitä. Vastasinkin teille, mutta ajattelin että jos ette sattuisi lukemaan sitä, niin avaan tässä uuden ketjun. Toivottavasti tämä sattuu tästä teidän silmiinne :)
Eli haluaisin juttuja ihan tavallisesta elämästä 20-30 vuoden takaa. Juttujen ei tarvitse olla shokeeraavia, ihan rehellistä senaikaista elämää vain. Itse muistan hämärästi 70-luvun hoitokokoukset ja 80-luvun hengen hyvinkin. Jos tästä ei hirveästi olisi vaivaa, niin mielellään lukisin kirjoitukaisanne. Kiitoksia etukläteen :))
Vastaukset 54
Vanhimmat
kyllä näistäkin asioista pitää pystyä puhumaan.
Lisäksi kirjastoista löytyy asiaan liittyvää kirjallisuutta, en tosin muista nimeä, valitan.
...koska tiedon pitää olla ehdottaman puolueetonta ja kiihkotonta. Jos joku uskovainen pystyy kirjoittamaan haluammallani tavalla niin mikä ettei.
X-vl ja Sofia ovat hyvin analyyttisia kirjoittajia vaikka eivät olekkaan enään lestadiolaisia. He eivät mielestäni ole katkeria ja he ovat kiihkottomia ja pitätyvät faktoissa ja he ovat myös kokeneet liikkeen sisältäpäin ja heillä ei ole tarvetta puolustella eikä moittia.
Siinä perustelut !
veeällät valehtelee. Kuten vain me -opissakin.
esim. SRK:n pitkäaikaisen pääsihteerin, Einari Lepistön muistelmakirjasta "Jumalan sanan perustalla" löytyy kuvaus noistakin ajoista.
Asiahan on Raamatun mukaan niin, että "...kun Herra käy sotaa, niin miestä (ja naista!) kaatuu vasemmalle ja oikealle."
Molemmille puolille kaatuneita kutsutaan nousemaan ja tulemaan Isän kotiin. Ovet ovat edelleen auki yöllä ja päivällä.
että kirjoittamasi X-vl:stä ja Sofiasta pitää paikkansa? Ethän edes tunne heitä, anonyymejä nettikirjoittajia.
Näin helppo noita lapsia ja nuoria on huijata netissä! VAROITUS VAROITUS VAROITUS!
VAROITUS VAROITUS VAROITUS!
VAROITUS VAROITUS VAROITUS!
VAROITUS VAROITUS VAROITUS!
VAROITUS VAROITUS VAROITUS!
että tämä "nuori" haluaa mieleisiään vastauksia ja tietää, keneltä niitä saa
"Asiahan on Raamatun mukaan niin, että "...kun Herra käy sotaa, niin miestä (ja naista!) kaatuu vasemmalle ja oikealle."
tuskin oli kovin isosti mukana noissä taisteluissa. Eiköhän silloiset hoitokokoukset olleet lihallisen omavanhurskauden vallassa olleiden ihmisten säälimätöntä toimintaa kanssamatkaajia kohtaan.
On aivan turha sotkea Jumalaa vanhoillisten kylmyyteen, rakkaudettomuuteen, lähimmäisestä ei-välittämiseen yms.
Tämä on ihmisestä tyystin ponnistavaa lihallista eriseuraa, josta Jumala on varsin kaukana.
Eikä tuo samainen lihallisuus suinkaan ole sanonut hyvästiä vl-herätysliikkeelle vieläkään.
vl-pelleä palaveeraa. On ymmärrettävää, että teille on sangen kiusallista, kun totuus tuodaan julki.
kirjoitti taas el rautaisella liturgiallaan
Huti!
Miten niin on kiusallista että "totuus tulee julki"?!!
Mikä ihmeen totuus ja mistä ihmeen asiasta ja miten niin joku jotenkin olisi salaista?
noiden kahden asennetta kyselijää kohtaan. Mieti kaksi kertaa.
Olen lukenut kyseisen kirjan. Olikin muuten helppolukuinen kirja, sen kyllä voi lukea kaikki pelkäämättä opillista raskasta tekstiä.
Voin suositella kirjaa, vaikkakaan siinä ei kerrota tavallisen riviuskovaisen elämästä. Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen kirja ja herättää monenlaisia ajatuksia :)
kun olen lukenut näiden kolmen, (x-vl,sofia ja nuori) aiempia keskusteluja niin siksi tiedän jotakin
oli riviuskovaisten elämä silloin kuin nytkin.
joo, anteeks kauheesti, viestisi fraseologia oli kuitenkin kuin el-putkesta...no hyvähän tuo että meni ohi
Jos sulla on se kirja itselläsi, luepa kappale "Henkien taistelussa" ss 193-196. Siinä on yksinkertaisesti ilman koukeroita selitetty nuo vaikeat ajat.
Ei ole mitään syytä epäillä edesmennyttä, rakastettua ja suoraselkäistä veljeä puolueellisuudesta.
En todellakaan epäile häntä, hän oli varmasti vilpitön uskossaan eikä kyseenalaistanut mitään. Kaikki kunnia hänelle.
Kirjassa oli muutamia SRK:n kannanottoja 60- ja 70-luvuilta. Ne olivat mielenkiintoista luettavaa, mutta täytyy sanoa, että minä en niihin yhdy. Siksi haluankin jonkun kertovan miten nämä vaikuttivat silloisen "riviuskovaisen" elämään. Ja mielestäni tämänkaltainen puhuja, kun kirja kirjoittaja oli, ei ole oikea henkilö kertomaan tästä.
kannaotot haluaisit muuttaa?
Itse olin kyllä aikuinen jo 70-luvulla ja minusta kannanotot tuolta ajalta pätee yhä.
Mitä tuo "kyseenalaistaa" tarkoittaa viestissäsi.? Pidätkö Lepistön ymmärrystä jotenkin suppeana....?
Ehkäisy- ja televisiokannanotot eivät ainakaan saa minun hyväksyntää. Onpa suhtautumista näihin molempiin muutettukkin vuosien saatossa vaikka joku saattaa toisin vielä väittääkkin.
No ehkä se ymmärrys on suppeaakin juuri em. asioissa. Eikö se sitten sitä voisi olla ?
taitaa olla monien itse ottamia vapauksia.
Kyllähän lasten syntyminen on vanhanaikainen asia; kyllä siinä tämänkin veljen monessa koeteltu uskonymmärrys riitti eikä ahtaaksi käynyt.
Ja omatunto on ihmiseen jo aikojen alussa asetettu Jumalan ääneksi; kyllä mekin vanhemman polven ihmiset sen äänen voimme ymmärtää.
Katselin tuossa 70-luvun televisiokannanottoja; ei niitä ole tarvinnut muuttaa. ne ovat hyväksi tämänkin ajan ihmiselle, myös Sinulle, nuori.
Itsessämme me ahtaalla olemme, ja siinä että "maailmalle" yrittäisimme kelvata.
oli nuori tyttö silloin 70-luvulla ja kertoi, kun kaikkien piti vaan mennä sinne eteen parannusta tekeen. se on jäänyt hänelle ahdistavana mieleen. Ja jos ei tehnyt parannusta väärästä hengestä niinkuin muut, pidettiin epäuskoisena. Hui!
Olen imarreltu mielenkiinostasi! Valitettavasti en oikein voi noudattaa pyytöäsi, sillä se tarkoittaisi sitä, että joutuisin kertomaan itsestäni ja muistakin ihmisistä liikaa. Henkilöllisyydet paljastuisivat.
Pyyntösi on myös liian laaja, on vaikea vastata noin yleisluontoiseen kysymykseen. Ehdotus: aloita sinä keskusteluja rajatuista aiheista ja pyydä palstalaisten kokemuksia!
No voihan harmi ! Olisin mielellään lukenut muisteluja vaikkapa noista 70-luvun hoitokokouksista, kannanotoista vieläkin arkoihin aiheisiin, kuten TV, ehkäisy jne.. Miten sen ajan "riviuskovainen" on kokenut nuo asiat silloin. Tarkoitan, että jollakin tapaa ikäänkuin esimerkkien valossa.
Meidän pitää vaihtaa meiliosoitteita, siis sellaisia hämyosoitteita, näköjään :)))
Löysin ne vanhat x vl:n kirjoitukset, joita tuolla toisessa viestiketjussa haettiin. Siis:
Arkaluontoinen kysymys
aloittaja: mies
6.10.
Hoitokokoukset
aloittaja: filioque
8.10.
Viestit eivät siis olleet niin kaukana kuin x vl sanoi.
Oletko lukenut Anna-Maija Ylimaulan kirjan Papin tyttö? Kirja on romaani, mutta luulisin sillä olevan jotain todellisuuspohjaa. Dokumentti yhden ihmisen kokemuksista.
Entä jos haastattelisit omia tuttujasi noista vanhoista ajoista?
Minäpä lähden tutkimaan noita arkistoja Sofia Hyvä :)) Ja kiitos sinulle vaivannäostäsi :)
Kävin kurkkaamassa tuon edellisenkin ketjun pään. Mutta onneksi huomasin tämän, niin voimme jatkaa keskustelua täällä.
Olen yrittänyt keskittyä muutamiin kohtiin palstalla, vaikka "ilmoituksia" olisi ollut moniin aiheisiin. Rajallinen aika ei riittäisi seuraamaan eikä edes muistaisi, mihin on itse vastannut. Ainakin omat aloittamani ketjut seuraan loppuun saakka ja vastaan kykyjeni mukaan.
Kirjoitin jo, että tämä on niin iso kokonaisuus ja monikerroksinen vyyhti, että on vaikea äkkiä kertoa lyhyesti jotain. Mutta jos paloitellaan hieman ja otetaan yksittäinen asia kerrallaan, niin homma pysyy kasassa.
Joku epäili, etten ole sellainen kuin Sinä luulet minun olevan. Oikein olet aavistellut ja rehellisyys kuuluu arvoihini, joista en halua luopua täälläkään. Se että olenko puoluteeton, onkin vaikeampi. Luulen etten pysty, vaikka kuinka haluaisin. Mutta mistä sitten oikeaa tietoa voisi saada? Se Sinun on kai itse pääteltävä tai yhdisteltävä monista näkökannoista.
Katkeruutta en tunnista enää itsessäni. Suru kyllä tulee kun muistaa menneitä ja miettii, miten elämämme, avioliittomme, olisi ollut sopuisampi, jos 70-luvun tiukat ohjeet eivät olisi ollet varjostamassa meitä. Nyt kun vapauksia niihin nähden jossakin näkyy, niin surettaa...
Hei x-vl!
Mieleni tekee kysellä henkilökohtaisuuksia. Jätä tarvittaessa vastaamatta!
Voisitko jotenkin kertoa, mitä lestadiolaiskokemukset sinulle nykyään merkitsevät? Kerrot surevasi sitä, mitä olet menettänyt 70-luvun tiukkuuden vuoksi. Onko surun lisäksi jäänyt jäljelle muuta? Oletko esimerkiksi oppinut elämästä jotain sellaista, mikä muuten olisi voinut jäädä oppimatta?
Heti vl-eroni jälkeen, tunsin helpotusta, että saan olla sellainen kuin olen: ei tarvinnut teeskennellä pyhempää eikä pahempaa kuin olin oikeasti. Sain ajatella itse ja sain sanoa erilaisen mielipiteeni pelkäämättä heitä.
Julkinen eroni on tehnyt vapaaksi. Tosin se on tietysti tuonut yksinäisyyttä, syrjintää, mitätöimistä, syyttelyä veeällien taholta. Esimerkkejä noista olen kirjoitellut tännekin eri paikkoihin. Joku on voinut lukeakin.
Joskus ajattelin työssänikin, että on ihanaa kun saa itse omantuntonsa mukaan toimia, eikä tarvitse PORUKAN TÄHDEN tehdä jotakin poikkeavaa, koska ei itse ymmärtänyt samalla tavalla.
Se että on itse joutunut ottamaan vastuun ratkaisuistaan on kasvattanut ja antanut "viisautta". Olen yrittänyt sisäistää sen omakohtaisesti, että vapauden myötä vastuu lisääntyy. Jokapäiväisessä elämässä on kirkastunut se, mitä tarkoittaa Jumalan valtakunnan jatkuva etsiminen. Ei se ole sitä, että löydät SEN ja sitten saat olla huoleton - pääasia että olet kuuliainen jollekin, jonka mukaan "ojennat itseäsi" ja "teet parannusta".
Tuntuu myös, että olen ymmärtänyt kirkkaammin, mitä on omavanhurskaus ja lakihenkisyys ja rippioppi. Sekä sen, että uskoon ei saa sekoittaa ehtoja, vaatimuksia eikä omia tekoja, vaan armo riittää ja opettaa. Tietysti ikä ja koulutus antavat oman lisänsä. Ei nuorena tuollaisia monikaan kai ajattele.
Joskus pelkään, että olen liiankin herkkä haistamaan VALLANKÄYTTÖÄ uskonnossa, koska näin sitä silloin 70-luvulla niin selvästi.
Eroni on avannut sydämeni muille ihmisille. Saan kohdata heidät vertaisenani. Se oli minulle veeällänä ollessa oli mahdotonta.
Tässäpä näitä ajatuksia näin aluksi!
Meillä on seurakunnassamme ollut se hyvä puoli, että on voinut menetellä kuvaamallasi tavalla, eroamatta silti seurakunnasta, kotoa ja ystävistä.
Tosin herkempien on ollut pakko sulkea ovet, kun eivät ole kestäneet. Kaikkihan eivät hyväksy kaikkia ja eroilaisuus porukassa on joskus vaikea kohdata näistä lähtökohdista käsin. Ihmisistä se paljon meilläkin riippuu.
Tuo oli hyvä pointti kirjoituksessasi kun puhuit toisten selän taa piiloutumisesta. Siis oman henkilökohtaisen vastuun pakoilusta.
Se on kyllä jännä juttu, että kun oli itse omassa vanhurskaudessa, saattoi tuomita toisen uskovan silmääkään räpäyttämättä. Yhteyden ja rakkauden tunnetta toiseen ei ollut silloin hitustakaan, oli kun rikkinäisen rukkasen heittäisi vaan roskikseen. Sitä kun eli itsekin helvetin pelossa ja taivaan toivossa, hyvin tarkkaa ulkoista elämää.
Nykyään sitä jo kauhistuu ajatuksenakin, koska kadotustuomion lausujalla on sanktiona itse kokea sama kohtalo. Eli kadotus.
Tuomitessaan toisen, tuomitseekin itsensä. Näin Raamattu todistaa ja se on siis totta. Toki katuvalle syntiselle on aina armon ovi auki, sitä ei suljeta keneltäkään. Kristus on armoistuimeksi asetettu omaan seurakuntaansa.
Kristuksen haavoista vuotaa lääke syntiselle.
Lukiessani noita vanhoja tämän palstan kirjoituksia, en voi olla huomaamatta että nöyryys puuttuu myös näiltä, jotka puolustelevat noita 70-luvun hoitokokouksia. Henkilö, joka on silloin kokenut tuon kaiken omakohtaisesti ja kertoo noista ajoista avoimesti, leimataan surutta katkeraksi. Ei, ei ihmisen tarvitse olla katkera vaan hän voi olla helpottunutkin. Miksi häntä vielä täälläkin kehoitetaan nöyryyteen, eikö nämä kehoittajat huomaa itse tarvitsevansa nöyryyttä ? Miksi ei voida rehellisesti ja NÖYRÄSTI myöntää ylilyöntejä tapahtuneen tuona aikana johtajien taholta, ei siinä ole mitään puolustelemista.
Muistan itsekkin kuinka näitä kokouksia pidettiin ja nyt myöhemmin on tullut mieleeni, että ne olivat varmasti noille hoidettaville vaikeita aikoja jopa jonkinasteista henkistä väkivaltaa, joka ei voi olla jättämättä jälkiä. Tämän perusteella katkeruus on jopa perusteltua ja oikeutettuakin. Kyllä tämä pitäisi kaikkien ymmärtää.
Mikä oli johtajien motiivi joka johti 70-luvun kaltaiseen toimintaan ? Siinäpä onkin miettimistä. Oliko se todella oikea huoli noiden ns. väärään henkeen joutuneiden sieluntilasta vai olivatko motiivit ihan ajallisissa seikoissa ?
Ja vielä...minua ei kannata leimata katkeraksi. Olen nöyrä ja voin myöntää virheet joita silloin tehtiin ja olen avoimen keskustelun kannalla.
Hyvä lapsi! Olen itsekin kokenut nuo ajat ja voin avoimesti kertoa asioista.
Ymmärrykseni on kokemusteni perusteella kuitenkin aivan eri kuin tuon x-vl:n!
Toistan vielä sen, että kun Sulla on se Lepistön kirja niin siellähän se henkien taistelu on kerrottu.
Tietenkin, jos haluat mieluimmin uskoa x-vanhoillisten totuutta, niin sillehän ei mitään voi. Varoitan kuitenkin.
Kyllähän kaiken pois selittelevä asenne, jonka tavoitteena on todistella ihmisten toiminnan virheettömyyttä ja/tai vähätellä sitä, on ihan ihmisestä lähtöisin.
Jumala ei salli lainkaan syntisen hylkäämistä, se on saletti. Ei sitäkään että ihminen hylkää itsensä, eikä sitä, että hylkää toisen. Nämä valtataistelut ja hajaannukset ovat hirvittävä ja kielletty yhteinen häpeä koko lestadiolaisuuden historiassa. Siitä tulisi tehdä parannus kaikkien yhdessä, jotka eri lestadiolaispiireihin kuuluvat. Siellä on taustalla monen sukupolven takainen viha ja häpeä.
Näin hylättyjä (vl. seurakunnasta erotettuja) olen tavannut ja tunnen. Kyllä se on hirvittävä rikos lyödä missään tilanteessa kainin merkki toisen Jumalan lapsen otsaan. Julistaa toiselle tuomio siitä, missä juuri itse on kaikkein suurin viallinen.
Itsepuolustelujahan nämä ovat. Näillä toisten erottamisilla torjutaan vain se, mitä itsessä eniten pelätään. Erehtymättömän ajallisen seurakunnan imago tulee sortumaan ennemmin tai möhemmin, se on aivan varma asia.
Se päättyy siihen, kun jokainen tunnustaa olevansa kokovika ja pelastuvansa ainoastaan Jumalan armosta Jeesuksen Kristuksen kautta. Silloin Kristus korotetaan oikealle paikalle, pääksi ajalliseenkin seurakuntaan.
Eräs ystäväni, joka lukee tietääkseni tätäkin sivua, pääsi sivullisena vahingossa (ei vl:na) seuraamaan ko. "hoitokokousta" Oulussa. Kun asia sitten huomattiin hän sai kyllä äkkilähdön. Kerkisi kyllä näkemään sitä kauhistusta ihan tarpeekseen.
Kukin vuorollaan kutsuttiin pakolla mikrofonin eteen ja juuri tarkoin vaadituilla sanoillakin piti tunnustaa "syntinsä". Aivan kun keskitysleirillä, oli tunnelma. Pihalle julistettiin seurakunnasta ja taivaan valtakunnasta, ellei vaadittuja tunnustuksen sanoja suusta tullut.
Eihan tämä tällainen toiminta Jumalasta ole, Jumala on rakkaus kaiken senkin ylitse mitä me himoissamme tuomitsisimme ja tuomitsemme kovinkin mielellämme.
Kristuksen seurakunnassa ei ole YHTÄKÄÄN pakkoa, ei nyt eikä tulevaisuudessakaan. Luther nimenomaan neuvoo tekemään juuri toisin, jos joku jotakin yrittää pakottaa.
Evankeliumi julistetaan aina rauhassa ja rauhantekijöille. Himoissaan ja tunnistamattomien tunteidensa palossa ovat kaikki meuhkaajat.
Ja waatijat ovat itse vielä lain alla. Mitä he uskovat itse, sitä he myös julistavat muille, kuinkas muutenkaan. He itsekään tietämättä sysäävät omat pelkonsa ja häpeänsä kuulijoidensa niskaan. Näin oma maski säilyy ja pelko ja epävarmuus hieman västyvät hetkeksi.
Jaak. 3:14 Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan.
Jaak. 3:15 Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta.
Jaak. 3:16 Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.
____________________________________________________________
Jaak. 3:17 *)Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.
Jaak. 3:18 Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.
___________________________________________________________
Jaak. 4:1 Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?
Jaak. 4:2 Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano.
Jaak. 4:3 Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.
Olen joskus kuullut, että eräs sukulaiseni leimattiin 70-luvulla julkisesti syylliseksi erääseen tapahtumaan, jonka toinen vl oli tehnyt ja joutui puhuteltavaksi täysin viattomana. Oikea syyllinen pääsi valheilla keplottelemaan itsensä kokonaan pois.
Tällaistakin voi olla lestadiolaisten keskuudessa, eikä kyse ole siitä, että on väärässä tai oikeassa hengessä. Joskus yhteisössä arvostettu henkilö pääsee vähemmällä kuin ns. ei niin arvostettu henkilö.
Nämä hoitokokoukset ovat sellaisia joissa seurakunta alistetaan paavin käskyn alle.
Anteeksi pyyntöönkin vastataan jos se tyydyttää anteeksi todistajan/vaatijan vanhaa Aatamia.
Anteeksi on pyydettävä niillä sanoilla joita vaatija on esittänyt että sekin tyydyttää vanhan aatamin mieltä eli vaatijan lihallista halua vihaa.
Nämä seurakunnan alistajat ei heillä itsellään ole mitään anteeksi pyytämistä koska tuo omanvanhurskauden henki on heiltä sokeilta näkemättä piilossa.
Tälläiset hoitokokoukset ovat omanvanhurskauden seurakunnan hoitoon tarkoitetut, ei oikea Kristuksen seurakunta näin toimi.
Siellä vallitsee Kristuksen kirkkolaki ja rakkauden henki langenneita kohtaan.
Tämäpä sattui sopivasti, kun löytyi henkilö, jolla on ymmärrystä 70-lukuun ja hän haluaa siitä vielä avoimesti kertoa. Nythän nuori vl voi verrata kunnolla.
Kirjoita nyt ensin omista kokemuksistasi! Palataanko siihen Lepistön kirjaan myöhemmin ja muihinkin esim. Voitto Savelan teksteihin.
Jään odottamaan! Älä tuota pettymystä vaikenemalla!
Koska varoitat minun "totuudestani", vaatii jo rakkaus uskonsisartasi kohtaan, että valaiset tietämääsi totuutta hänelle!
Kun tuossa Sinun vastauksessasi haistan melkoista ivaa,-liekö tahatonta.
Toisekseen tässä asiassa näyttää "parhaita" neuvojia olevan sellaiset, jotka eivät vl-liikkeessä ole koskaan sisällä olleetkaan. Pari sellaista kirjoittaa juuri tuossa yläpuolella. Ja ovat valmiina "huutamaan": valehtelet, harhaa, lihallista oppia, omavanhurskautta...jne
Taitaisi olla parasta antaa teidän keskustella keskenänne.
Sitten päälle päätteeksi luulen, että olen menneinä viikkoina Sinulle toisten avausten alla juurta jaksain asioista kertonut, tai sitten joku muu käytti samaa nikkiä.
Ehkä jo pitkällä ajalla sotien jälkeen vl-kristillisyydessä oli vaikuttamassa virtauksia, jotka toisaalta olivat ikäänkuin valvomassa raamatullista uskoa, mutta toimintatavat olivat kiivaita ja leikkaavia.
Erityisen hyvin tämä tulee esiin kun lukee v:n 60 Oulun kokousten pöytäkirjoja. (Silloinhan vanhoillisuudesta irtosi ns. pappislinja. Kyse oli lähinnä vanhurskauttamisesta ja sakramenteista, joissa oli eri käsitys.) Saattoi olla, että juuri pappiseriseuran taistelun vuodet kuivattivat etulijassa olleiden uskoa.
Kun myöhempinä vuosikymmeninä maallistuminen näytti valtaavan alaa (tästä oli monia ilmiöitä) tämän kiivauden hengen edustajat taistelivat tietenkin sitäkin vastaan. Ajatus oli oikea, mutta ihmisestä lähtevä taitamattomuus ja kovuus särkivät paljon.
Toisekseen monet olivat kovakorvaisia niille rakentavillekin neuvoille, joita Raamatun perusteella annettiin.
Silloin eikä nytkään ollut "johtajien" valtaa. Hengen vikaa oli laajalti. SRK joutui selvittelyyn mukaan siten, että ympäri maata tuli pyyntöjä eri ry:iltä tulla avuksi.
Uskovaisten kesken oli monenlaista eripuraa ja jupakkaa, joita koetettiin keskustelemalla selvittää. Usein oli moniakin puhujia SRK:n kehoituksesta kuuntelemassa "ulkopuolisina" näitä keskusteluja. Olen ollut monessa kokouksessa mukana ja voin sanoa, että he etupäässä vain kuuntelivat, ainakin aluksi.
Kun ihmiset saivat puhua, puhuessaan he paljastivat sydämensä tilan. Joillakin oli kova "panetus" toisia uskovaisia kohtaan, jotkut nousivat koko seurakuntaa vastaan. Joitakin kiihotti politiikka kovasti jne.
Paljon sovittiin, anteeksi pyydettiin ja anteeksi annettiin.
Joskus mainitaan, että oli kehotettu parannukseen "väärästä hengestä", muutama ei vielä tänä päivänäkään sano ymmärtävänsä, miten hänessä sellainen olisi voinut olla. - Väärä henki ilmeni sanoina, puheina, vastaan nousemisena, ylpeytenä seurakunnan neuvoille jne. Sydämen kyllyydestä suu puhuu.
Erikoiset koetteleva asia oli se, että oli muutamia persoonia, puhujia, jotka olivat tunnettuja kautta maan ja joissa vaikutti kova henki. Oikeassa asiassa monet uskovaiset tulivat liian kovin sanoin ojennetuksi.
Taivaallinen isämme ei jättänyt kuitenkaan "puimatantereensa puhdistusta" kesken; nämäkin voimakkaat persoonat tulivat nuhtelun kautta tuntoihinsa ja nöyrtyivät rukoilemaan anteeksiantoa.
Tiedän, että asioita korjattiin yleisesti eri ry:issä ja yksityisesti hyvin laajalti. Voidaan sanoa, ettei yhtään kiveä jätetty kääntämättä.
Eri asia on sitten ne, jotka jäivät joukosta pois, he eivät tietenkään "lopputulosta" tiedä.
Monet ovat tälläkin palstalla kauhistelleet "sitomista", jonka kohteeksi jotkut 70-luvulla joutuivat. Kyseessä oli sellainen tilanne, että jos joku ihminen piti kiinni käsityksistään, joita ei voitu uskomme perusteella pitää oikeina, niin hänet täytyi jättää silleen. Omat käsityksensä hän tietenkin voi pitää, muttei häntä uskovaisena voitu sen jälkeen ajatella.
Monet ovat tosin siitä tilanteesta myöhemmin saaneet parannuksen armon; aivan vastikään keskustelin erään tällainen kanssa.
Olen tätä vastausta tuntikaupalla miettinyt ja voin vakuuttaa, että yhtään en kaunistele tai vesittele, asiat olen kokenut näin.
Olen myös keskustellut noista vuosista vanhenpien uskovaisten kanssa. -Yleinen käsitys on, että ajat olivat vaikeat ja koettelemukset kovat, ehkäpä taivaallinen Isämme näiden vaiheiden avulla opetti meille nöyryyttä; niin paljon esim lehdistö on asiaa vääristellenkin riepotellut.
Mutta on Jumalan armo, että tänä päivänä saamme
olla uskomassa ja Siionissa on rauha ja rakkaus.
Haistoit ivaa pyynnössäni. En voi rehennellä sillä, että olisin aina hyvänsuopa ja maltillinen. Turha varmaan pyytää edes anteeksi! Kärsivällisyyden ja ystävällisyyden koulu on näköjään melko kesken vielä. Iva vaikuttaa erityisen pahalta piirteeltä. Anteeksi kuitenkin!
Illalla kun kiireissäni kirjoitin tuota pyyntöäni, ajatuksissani oli etupäässä se, että nykyiset veeällät eivät vaivaidu vastaamaan meille entisille, siksi vetosin tuohon teidän keskinäiseen huolenpitoonne toisistanne.
Minä en halua, että nuori vl seuraa "minun totuuttani". En ole vallanhaluinen enkä johtajatyyppinen. Haluan vain selvittää itselleni näitä kipeitä muistoja.
Missä kerroit juurta jaksain minulle näistä samoista asioista? Olenko tullut jo horiskoksi, kun en muista. En ole liion huomannut muita x-vl:iä. Jotain juttua on tosin ollut jonkun kanssa aiemmin pienissä pätkissä.
Lueskelin itsekin eilen SRK:n vuosikirjojen tekstejä. Erityisesti tutkiskelin V.Savelan kirjoitusta 70-luvusta. (Vuosikirja vuodelta -89) Sinun kirjoituksesi oli ihan yksyhteen sen kanssa minun mielestäni.
Toki ymmärrän itsekin noita yleislinjoja vuosisadan alusta, muista erkaantuneista ryhmistä, papeista yms. Ja osaan kuvitella miten vaikeita asioita on jouduttu käsittelemään. Samoin tiedän, että ihminen voi sekoittaa noissa tilanteissa kaikkeen omaa minäänsä ja käyttää sitä "uskonsodassa" aseenaan.
Mutta jokin kohta 70-luvun selityksissä ei kolahda kohdalleen! Täytyykö vielä toiset 24 vuotta sitä miettiä, että osaisi edes oikein kysymyksen asettaa. Otan kuitenkin tässä vielä yhden esimerkin.
Miksi työvaliokunnan mies, joka piti vielä Kajaanin suviseuroissa vuonna -79 saarnan, sai omassa lakihengessään hoitaa muiden mukana seurakuntaa koko 70-luvun? Minäkin olen jäljestä päin kuullut, että hän oli jo kauan ollut "uudenheräyksen" hengessä ja hänet "hoidettiin" vasta 80-luvun vaihteessa.
Minun autuuttani tuon asian ymmärtäminen ei auta, autuus on muualla kuin ymmärtämisessä tai toisten vioissa. Mutta näin inhimillisen elämän ja ymmärryksen takia olisin utelias tietämään tuosta. Minua nimittäin itseäni syytettiin "vikoilusta" ja seurakuntaa vastaan nousemisesta, kun sanoin jonkun epäileväisen sanan kyseisestä henkilöstä 70-luvun puolivälissä. Myöhempi selitys minulle 80-luvulla oli: "Oikea oli asia, josta sanoit, mutta sinun henkesi oli väärä!
Jatketaanko myöhemmin?
Ihan muutama sananen. Lueskeltuani tämän palstan teksteja, tulen yhä enemmän siihen tulokseen, että kysymyksessä on ollut vallanhalu. On taisteltu vallasta ja taistelu on ollut aika ajoin raakaa ja veristä, siis noin kuvaannollisesti sanottuna. Saatan aistia sen vihan, joka on kummunnut 70-luvulla vl-johtajista niitä kohtaan, jotka eivät ole pysyneet rivissä. Ymmärettähän mitä tarkoitan ? Monessa mielessä loppujen lopuksi on ollut kysymys varsin maallisista asioista. Toisaalta noitakin tapahtumia voidaan pitää inhimillisinä jos tarkastelemme niitä maallisesta näkökulmasta, mutta hyväksyttäviä ne eivät silti mielestäni ole.
Mielenkiintoista, kuinka sen aikaiset SRK:n johtohenkilöt asetetaan tavallisen ihmisen yläpuolelle. He olivat erehtymättömiä ja jos heitä joku lähti vikomaan, niin siitä ei hyvää seurannut. Asia oli oikea, mutta neuvoja oli itse väärässä hengessä, niinkuin x-vl kirjoittikin. Eikö muka oikeasti koskaan ollut mitään vikaa noissa SRK:n johtohenkilöissä ? Tämäkin on mielenkiintoista, että kuinka vaikeaa se on myöntää. Usein saan myös sellaisen vaikutelman, että jos joku uskalsi olla hiukankaan eri mieltä ja yritti keskustella asioista, niin hänet tuomittiin heti. Keskustella ei saanut edes avoimesti.
Minä olen oman totuuteni löytäny hyvä x-vl, älä ole minusta huolissaan :) Haluan vain kysellä asioita, jotka minua ovat vaivanneet ja ihmetyttäneet pitkään. Joten jatketaan vaan ja vaikka ihan heti....
Monesti me ihmettelemme, miksi meni niin tai näin. Tai miksei jo silloin ja silloin....
Kaikella on aikansa taivaan alla. Sanotaan että "Jumalan myllyt jauhavat hitaasti", mutta jauhavat kuitenkin.
Me ihmiset olemme kärsimättömiä, haluaisimme kaiken ratkaista pian ja mieluummin heti. Asiat tapahtuvat kun on Jumalan aika.
Kun on itse saanut "kymmenen tuhannen leiviskän" syntivelan anteeksi, eipä tee mieli osoitella sormella muita.
Nimenomaan tuo viestisi ensimmäinen kappale meni yli hilseen. Vallanhalu ! Raakaa ja veristä !Viha!
Mistä nuo ilmaisut?
Ja sinulla kummittelee mielessä nuo "SRK:n johtohenkilöt", tämän olet ehkä tältä palstalta oppinut. - Ei sellaisia todellisuudessa ole, eikä ollut 70-luvullakaan.
No, en kyllä ymmärrä viestisi loppupuoltakaan....
Harmittelen, kun en ole ehtinyt Sinulle useammin vastaamaan. Saat olla varma, että ajatuksissani muistan Sinua usein.
Sinun lähimmäisenrakkautesi tuli hyvin esille esim. silloin kun kirjoitit aloitusten poistattamisesta. Itse olen "säikkynyt" joitakin pervoja ja härskejä aloituksia, mutta kuten Sinä sanoit, niin tuollaistenkin takana voi olla seksuaalisesti hyväksikäytettyjä ihmisiä, joiden tunteet ja normaalius on tuhottu. Heillä se tosi hätä onkin. Jospa joku auttaja löytyisi! Toisaalta täällä on ihan koululaisia lukijoina, joten kaikki ei olisi heille tarpeen.
Kirjoituksestasi tuli mieleeni Jeesuksen sanat mittaamisesta. Jos valitsemme mitan silloin, kun olemme vahvuuden tunnossa, niin jossakin tilanteessa mittaa on salaa muutettava, kun ei itse jaksa täyttää vaatimuksia enää.
Olisiko siis parempi valita sellainen mitta, joka on sopusoinnussa lähimmäisenrakkauden kanssa. Ja sillä mitalla, jolla haluaa itse tulla mitatuksi, mittaisi muita. Tuomion julistaminen on todella kauhistuttavaa. Jotenkin tuntuu, että muutamat veeällät eivät tajua tätä mitta-asiaa. Syyttävät ja suuttuvat, kun käytän heidän omaa 70-luvun mittaansa heihin itseensä. Eihän se ole minun mittani! Niistä muuttuneista mitoista en halua edes tietää.
Sinä ymmärsit, mitä yritin selitellä. Uskon niin.
P.S.Luet varmaan, mitä kirjoitin vl:lle aamulla.
Ketä minä osoitin sormellani, tuotako "hoidettua" "hoitajaa" vai ehkä niitä jotka hänen kanssaan kulkivat neuvonpidoissa. Kokouksia oli tosi paljon, joissa hän oli mukana, joskus tuntuu että melko näkyvällä paikalla.
"Työvaliokunta lähetti yhdistysten pyynnöstä edustajiansa 488 neuvonpitoon. Tämä merkitsee lähes yhtä kokousta joka viikkoa kohden koko vuosikymmenen ajan. Monet veljet olivat työssä uupumukseen asti." (V.Savela -89)
Tuon minkä kirjoitit, olen kuullut selityksenä ennenkin.
Toivon ja rukoilen, että Jumalan "myllyt" eivät olisi vieläkään lakanneet jauhamasta!
Lohduttavaa, että et ole johdateltavissa, et minun etkä muiden.
Tässä isäinpäiväkakun teon ja ruoanlaiton välissä yritän välillä olla täälläkin. Kotihommia tehdessä onneksi voi koko ajatella jotain valmiiksi.
Äsken ajattelin omaa elämääni tässä veeällien liepeillä. Mietin, että tätä keskustelua vartenko olen kerännyt materiaalia, lukenut uskonnoista, tehnyt sitä ja tätä. Vuosi sitten sanoin tytölleni, että hän käyttäisi materiaaliani opiskeluissaan, koska näyttää, etten itse voi koskaan hyödyntää.
En halua julkisuutta, en halua riitelyä, pelkään hengellisiä johtajia. Olen aika lailla sidottu perheenkin takia. Nyt sitten olen täällä teidän muiden seurassa!
Ensinnäkin minun täytyy sanoa, että olet hieno ihminen. Saisinpa olla kaltaistesi seurassa muutenkin kuin täällä netissä. En ole vielä lukenut kaikkia kirjoituksiasi, koska vilkaistessani olen nähnyt, että aiheet ovat kovin rankkoja. Luen ne tarkemmin joskus toiste.
Kirjoituksistasi näkee heti voiman, joka sinussa on. Ihailen sitä. Tällaista voimaa kohtaa aina silloin tällöin ja täytyy sanoa, että tähän mennessä en ole sitä kohdannut vanhoillislestadiolaisissa. Kokemukseni vanhoillislestadiolaisista on sellainen, että he ovat usein kovin eksyneen oloisia, ulkoaohjautuvia ja tietämättömiä todellisesta hengellisyydestä.
Puhut mm. Jumalan valtakunnan jatkuvasta etsimisestä. Tekee mieli kysyä, mitä usko ja uskonto sinulle nykyään merkitsevät? Erityisesti kristinusko? Kuulutko johonkin uskonnolliseen ryhmittymään? Jätä taas vastaamatta, jos on tarvis.
"Joskus pelkään, että olen liiankin herkkä haistamaan VALLANKÄYTTÖÄ uskonnossa, koska näin sitä silloin 70-luvulla niin selvästi."
Voiko siinä asiassa olla koskaan liian herkkä? Uskontohan kai on sellainen alue, jossa on harvinaisen hyvät mahdollisuudet pahantekoon vallan avulla. Parempi olla vaikka liian herkkä kuin jättää jotakin huomaamatta?
"Eroni on avannut sydämeni muille ihmisille. Saan kohdata heidät vertaisenani. Se oli minulle veeällänä ollessa oli mahdotonta."
Kuten on monelle muullekin veeällälle. Sen näkee viesteistä, joita he tälle palstalle lähettävät.
Varmaankin kommentoin myöhemmin muitakin kirjoituksiasi.
Puhuin itsestäni; en voi osoittaa sormella ketään.
Kun ihminen alkaa sokeutua uskossaan tai kun eriseura alkaa muotoutua, se on kuin paise: alkuun vaan kuumottaa ja pullistelee; kun aika on kypsä, paise puhkeaa tai on puhkaistavissa.
On varmaa, että kaikki tulee valkeuteen meidän kaikkien kohdalla. Kaikki saamme lopulta "ansiomme mukaan".
(muuten se aikaisempi keskustelukumppanini saattoi olla joku, joka käytti nikkiä "entinen lest...." tms, ehkä sekoitin hänet Sinuun)
Isänpäiväkakku olisi tehtävä, jos jaksan, kerron Sinulle myöhemmin illalla yksinkertaisen esimerkin aiheesta "oikeassa oleminen mutta väärässä hengessä", oma kokemukseni 70-luvulta.
Ehkä jauhaminen tulee myöhemmin, monesti sitä ihmettelee pieni ihminen miks näin, miksei tolleen kun olisin halunnut.
kaikki ehkä selviää myöhemmin, voi olla että vasta kun olemme jo maan povessa.
11. Sillä ajalla tahdon minä taas kaatuneen Davidin majan rakentaa, ja hänen reikänsä paikata, ja parantaa jälleen mitä särjetty on, ja tahdon sen rakentaa, niinkuin se entisellä ajalla tullut on,
12. Että he saavat nautita Edomin jääneet ja kaikki pakanat, joiden seassa minun nimeni pitää saarnattaman; sanoo Herra, joka näitä tekee.
13. Katso, se aika tulee, sanoo Herra, että yhtä haavaa kynnetään ja niitetään, ja yhtä haavaa viinamarjat sotkutaan ja kylvetään, ja vuoret makiaa viinaa tiukkuvat, ja kaikki mäet ovat hedelmälliset.
14. Sillä minä käännän minun kansani Israelin vankiuden, että he rakentavat autiot kaupungit, ja niissä asuvat; istuttavat viinapuita, ja niistä viinaa juovat, tekevät puutarhoja, ja niistä hedelmiä syövät.
15. Ja minä tahdon heitä heidän maassansa istuttaa; niin ettei heitä enään temmata pois maastansa, jonka minä heille antanut olen, sanoo Herra sinun Jumalas.
Luulen, että juuri tuossa Raamatun paikassa on ennustettuna Israelille tuleva etsikon aika aikojen lopulla....mistä kohden Raamattua sen löysit...olen sitä ajoittain haeskellut!
Kiitän Sinua sydämestäni. Toisessa viestissä toisaalla minua kehoitettiin terapiaan, kun niin tosissani kirjoitin tuota ehkäisyasiaa. Meinasi hymy hyytyä! Noh saahan ne mielialat vähän liikahdella, ei se ole vaarallista. Mutta se lienee, jos olen kovin traumatisoitunut ja jankutan samoja asioita?
Selitän hieman edellistä, miksi kirjoitin tuosta Jumalan valtakunnan etsimisestä. Olen ymmärtänyt, että Jeesus puhui omilleen, kun käski: "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, niin kaikki muu teille annetaan..." Ja että se on vanhurskautta, iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä. Voisiko sen yksinkertaisesti sanoa, että yritän aina kuulostella Taivaallisen Isän tahtoa tekemisissäni ja ratkaisuissani. Ei sen monimutkaisempaa!
En usko enää, että Jumalan valtakunta on tietty ryhmä tai paikka tai ihmiset, joiden löytäminen riittää.
Siitä vallankäytön pelosta olen ollut erittäin varovainen sitoutumaan mihinkään liikkeeseen. Olen kyllä seuraillut monien porukoitten julistusta ja elämää, mutta aktiivijäseneksi en halua.
Suurinta läheisyyttä tunnen lestadiolaisiin, jotka ovat kulkeneet samanlaisia polkuja kuin itsekin. Heiltä olen saanut matkaevästä, jolla jaksaa eteenpäin.
Tosin aina kun ihminen KOHTAA ihmisen tässä hetkessä, se on tärkeää molemmille. Keskustelija saa olla ateisti, teosofi, körtti, kuka vaan. Kun kohdataan avoimin mielin ja toista kunnioittaen!
En ehdi nyt enempää!
"päästä" ei vlseuraamaan "hoitokokousta"...onko päätehtäväsi "pelastaa" vl:t ja muut lestadiolisuuksiin harhautuneet omaan joukkoosi, mikä se muuten on ?
70-luvun lopulla oli työpaikkani pienen taajaman laitamilla. Pyöräilin työmatkoilla maalaistalon ohi. Talon emäntä oli uskoa tunnustava, olimme tutustuneet ry:llä seuroissa.
Kylässä oli toinenkin uskovainen maatilallinen, ei aivan tämän ensinmainitun naapurustossa, mutta samassa kylässä kuitenkin. - Jostakin syystä oli niin, että tämä mainitsemani emäntä oli katkerassa mielessä sitä toista viljelijäperhettä kohtaan. Hän kertoi kylillä epäkohtia tästä taloudesta ja karjanhoidosta.
Tietysti panettelu aiheutti pahennusta ja rakkauden rikkoontumista uskovaisten keskuudessa.
Jotkut uskovaiset olivat nuhdelleet emäntää takapuheista ja kehottaneet parannukseen.
(tätä seikkaa en kohta kertomani tapahtuman alkaessa tiennyt, se selvisi pikkuhiljaa)
Ajelin siis pyörällä töistä ja emäntä juoksee talosta tielle minua vastaan ja huutaa: "Kuulehan, kuulehan...!" - Pysähdyn ja hän alkaa kertoa siitä toisesta perheestä, kuinka siellä eläimiä kohdellaan huonosti ja hoidetaan leväperäisesti jne, jne.., ja tokaisi lopuksi: "Ja nyt minua syytetään siitä!"
Kertomuksen kestäessä olin oivaltanut, mistä oli kyse ja varovasti koetin selittää, ettei häntä toki naapurin tilanhoidosta kehoteta parannukseen, vaan niistä pahoista puheista, joita hän on levittänyt...
Emäntä kiihtyi kovasti ja toisteli: "Mutta minä olen puhunut totta, en minä valehtele, kaikkihan sen talon asiat tietää !"
No, minulla oli kiire kotiin, emme päässeet yksimielisyyteen siinä.
Muutaman päivän tai viikon kuluttua hän oli uudelleen tien poskessa ja kertoi käyneensä haastattelemassa tuon panettelemansa perheen naapureita. -Hekin olivat olleet sitä mieltä, että talonpidossa oli toivomisen varaa, emäntä luetteli todistajikseen monta talon isäntää kylästä.
- Että mua kylmäsi kun tiesin ettei naapureista kukaan ollut vl-uskovaisia; hän oli tietysti ladellut kaiken näille, jotka eivät asian todellista laatua voineet ymmärtää; siis sitä, mistä tätä emäntää oli nuhdeltu.
Emme tällä toisellakaan kerralla päässeet yksimielisyyteen; emäntä huuteli perään:" Minä puhun totta, kaikkihan sen tietää,- ja minua syytetään."
Tämä kertomus on tosi, osittain se on naivi; se kertoo kuitenkin pääasian. On tehtävä parannus, mutta vain omista vioistaan. On "otettava pois" ja tunnustettava se oma osuus millä on kohinaa ja kuohuntaa seurakunnassa aiheuttanut.
Kertomuksesi oli hyvä ja kuvasi sitä tilannetta, kun takanapuhuja ei ymmärrä, vaikka kuinka yritetään asiasta nuhdella. Oma käsitys ja toiminta tuntuu vain niin oikealta! Ilmeisesti tätä emäntää neuvonpidoissakin hoidettiin? Monille varmasti noista hoitokokouksista oli apua.
Minunkin muistisoluni virkistyivät kertomuksestasi. Toivottavasti et tykkää huonoa, jos minäkin muistelen. En käytä lainausmerkkejä, vaikka kirjoitan osittain teidän kielellä.
Eräässä vl-miehessä ilmeni 70-luvulla ns. isäntähenkeä. Kun hän kävi anoppilassa, vl-vaimonsa kotona, hän nuhteli talonväkeä kovasti esim. television katsomisesta. Appi ja anoppi olivat tavallisia luterilaisia. Joulukirkkoon vävy lähti heitä käyttämään, mutta palattua arvosteli: "Kirkko oli kyllä kaunis, mutta olipa PIMEÄ pappi!" Muilla jouluaterian tunnelma vähän latistui. Vävylle oli tärkeää muistuttaa uskomisen asiasta usein.
Hänet hoidettiin sitten normaalina kososlaisena hoitokokouksessa vuosikymmenen lopulla. Ja ilman suurempia juttuja päästiin näihin asti.
Noin vuosi sitten tässä vl-miehessä sama tyyli ja käytös uusiutui tosi pahasti. Käydessään taas appea ja anoppia katsomassa, alkoi hän nuhdella television katsomisesta oikein tosissaan. Kuinka sieltä tulee juoppoutta ja huoruutta! (Anoppi sairauksistaan huolimatta yrittää pysytellä normaalissa elämässä kiinni ja appi on jo dementoitunut.) Erityisen pahasti vävy oli herjannut vanhuksille "Kauniit ja rohkeat" -ohjelmaa, jota anoppi jaksaa vielä seurata. Appi ei kyllä erota Ridgeä Brookesta! Sairas anoppi suuttui, suuttui ja loukkaantui sydänjuuriaan myöten. Lähtiessään vävy vielä jotain pilkallisesti anteeksi pyyteli, näin anoppi koki.
Anoppi kärsi, suri ja pelkäsi vävyään. Sairasteli.
Onneksi kertoi joillekin sukulaisilleen.
Loppujen lopuksi asia hoidettiin aivan terveellä maalaisjärjellä. Vävylle sanottiin, että jos et käytöstäsi pysty muuttamaan, et saa mennä enää vanhuksia tapaamaan. Hänelle kerrottiin, mitä seurauksia hänen käytöksellään on ollut ja että toiminta on kotirauhan häirintää. Vähän aikaa nieleskeltyään asiaa, vävy korjasi suhtautumisensa näihin vanhuksiin ja pyysi anteeksikin. Rakkaus on palannut ja vierailut jatkuvat.
Tämmösiä ylirohkeita toheloita on...! Voisin kertoa lisää samantapaisia juttuja. Niinhän se on, että taitamaton toiminta "leikkaa korvat" kuulijalta, loukkaa ja suututtaa.
Ehkäpä tällä vävyllä oli "huoli" näiden vanhusten sieluntilasta ja siksi hän takertui tähän telkkariasiaan.
- Vaikka niinhän se on, että epäuskohan se on joka kadottaa, eikä mikään kapine.
Minunkin vanhalla äidilläni on tietysti telkkari. Hän pitää minut hyvin ajan tasalla, mitä siinä Kauniissa ja Rohkeissa on tapahtunut; olen kyllä ihan ulalla kun en itse niitä ole koskaan nähnyt. Mutta antaahan muorin kertoa....
Hän kyllä joskus kommentoi sarjaa vähän kritiikillä: "Semmostahan tuo on enempi vehtuuta...!"
Näkyy olevan avattu uusi ketju minulle ja muille. Jos asiaa tulee mieleen, niin siirryn sinne kirjoittelemaan! Vaikka toisaalta siellä olevasta aiheesta en taida enää viitsiä paljon keskustella. Saapa nähdä!?