Jos otan "tilastoni" lähikunnistani
viimeisen vuoden ajalta,
niin saldo on pääpiirteittäin tämä:
15 nuorta kärähti kannabiksen viljelystä,
käytöstä ja myynnistä,
kaikki "keskiluokkaista paremmista perheistä"
sanoi jutun päätutkijapoliisi kaupunkilehdessä.
Nuoret olivat rahoittaneet ostonsa kotoaan
saamillaan rahoilla, vain muutama pikku näpistys liittyi juttuun. Ikähaarukka 14-21v.
Joukossa ei ollut yhtäkään yh:n lasta,
eikä työttömien vanhempien lasta.
Lähikunnassa kärähti yli 20 nuorta samalla
rikosnimikkeellä, jossa sielläkin poliisi
ihmetteli radiohaastattelussa,
että miksi "hyvien perheiden" lapset tekevät
tällaista.
Yksi vanhempi oli myös huomannut "kasveja"
esittäviä julisteita nuorensa huoneessa,
mutta oli ollut liian kiireinen miettiäkseen
asiaa sen enempää.
Joukossa ei ollut yhtään yh:n, tai työttömien vanhempien lasta.
Vanhimmat tyttäreni tuntevat "koko joukon"
nuoria kaupungilta, jotka käyttävät huumeita.
Tunnen myös samaisia nuoria jo heidän lapsuusajoiltaan ja vain kaksi on yh:n lapsia.
Toisen vanhemmat erosivat vajaa vuosi sitten,
jolloin nuori oli jo koukussa ja toiselta
kuoli toinen vanhempi, jolloin hän ajautui
käyttämään huumeita.
Myös asuinalueellamme on kaksi huumeita
käyttävää nuorta. Toinen rikkaasta perheestä,
toinen alkoholistivanhempiensa kasvattama ja
15-vuotiaana jo omilleen muutanut,
nyt 23-vuotias nuorimies.
(Tämä tieto 9. luokkalaisen tyttäreni tyttöluokkatovereista: 2/14 käyttää alkoholia
pääsääntöisesti joka viikonloppu. Toinen keskiverto/varakkaasta perheestä ja toinen
työssäkäyvien/"duunarivanhempien" tytär. Luokalla on myös yh:n tyttäriä oma mukaanlaskettuna 3, joista kukaan ei tupakoi,
eikä käytä alkoholia vähässäkään määrin).
Ystäväni aviomies on liikkuvassa poliisissa
ja usein kuulen viikonlopun saldosta
huilaamaan otettujen osalta.
(En tietenkään nimiä saa tietooni, tämä saivartelijoille jo ennalta tiedoksi) ;)
Mies toimii myös lähikaupungissa, jossa meno
tuntuu olevan kutakuinkin samanlaista:
Harvoin kotona on yh vastassa,
kun juopunut ja häiriköinyt nuori
viedään kotiin. Useimmiten siellä ei ole ketään.
Keskivertotapauksessa perhe asuu omakotitalossa
ja puitteet ovat "fiinit".
Tottakai on myös niitä surullisia tapauksia,
kun vanhemmat ovat räkäkännissä kotona
ja tuskin tajuavat koko asiaa.
Otantani on hyttysen kakki saharassa,
mutta myös suuntaa-antava.
Kentällä työskentelevillä on näppituntuma asioihin aivan eritavalla kuin tilastoja
päivittävällä tutkijalla.
Tilastoihin nimittäin ei kirjata,
oliko nuorella molemmat vanhemmat, vai
vain yksi ja oliko työssäkäyviä vai ei.
Kenttäväki kuitenkin rekisteröi nämä asiat
omaan mieleensä.
Toisaalta ja myös tässä valossa ajatellen,
yh:n lapsia/nuoria solvataan turhan usein.
Ennen (70-ja 80luvuilla) asiat olivatkin toisin.
Onko siitäkään tilastoa, niin enpä tiedä,
mutta olen itse toiminut viimeiset parikymmentä vuotta tukihenkilönä/avustajana
harvakseltaan joillekin lapsille ja nuorille
ja näin ollen kuullut myös viikottaisissa palavereissa tilanteet.
Esim. eräässä tuntemassani nuorisopsykiatrisessa avohoidossa on tällä hetkellä
9 nuorta, joista yksikään ei ole yh:n lapsi.
(Tunnen silti vastaavan hoitokodin, jossa on
yh:n lapsia/nuoria, kuitenkin vähemmistönä. Tämä "koti" sijaitsee ns. "slummialueella",
johon ollaan jo valtakunnallisestikin kiinnitetty huomiota ja alueen "putsaus"
on käynnissä. Maahanmuuttajia on runsaasti,
sekä romaniperheitä. Työttömyys hipoo tilastoennätystä).
Toivottavasti asiaa herättää keskustelua,
se on ansainnut sen, sillä niin usein meitä
yksinhuoltajia syyllistetään.
Yksi mätä omppu pilaa koko korin,
mutta sen ompun voi ohjata "huoltoon" ;)
viimeisen vuoden ajalta,
niin saldo on pääpiirteittäin tämä:
15 nuorta kärähti kannabiksen viljelystä,
käytöstä ja myynnistä,
kaikki "keskiluokkaista paremmista perheistä"
sanoi jutun päätutkijapoliisi kaupunkilehdessä.
Nuoret olivat rahoittaneet ostonsa kotoaan
saamillaan rahoilla, vain muutama pikku näpistys liittyi juttuun. Ikähaarukka 14-21v.
Joukossa ei ollut yhtäkään yh:n lasta,
eikä työttömien vanhempien lasta.
Lähikunnassa kärähti yli 20 nuorta samalla
rikosnimikkeellä, jossa sielläkin poliisi
ihmetteli radiohaastattelussa,
että miksi "hyvien perheiden" lapset tekevät
tällaista.
Yksi vanhempi oli myös huomannut "kasveja"
esittäviä julisteita nuorensa huoneessa,
mutta oli ollut liian kiireinen miettiäkseen
asiaa sen enempää.
Joukossa ei ollut yhtään yh:n, tai työttömien vanhempien lasta.
Vanhimmat tyttäreni tuntevat "koko joukon"
nuoria kaupungilta, jotka käyttävät huumeita.
Tunnen myös samaisia nuoria jo heidän lapsuusajoiltaan ja vain kaksi on yh:n lapsia.
Toisen vanhemmat erosivat vajaa vuosi sitten,
jolloin nuori oli jo koukussa ja toiselta
kuoli toinen vanhempi, jolloin hän ajautui
käyttämään huumeita.
Myös asuinalueellamme on kaksi huumeita
käyttävää nuorta. Toinen rikkaasta perheestä,
toinen alkoholistivanhempiensa kasvattama ja
15-vuotiaana jo omilleen muutanut,
nyt 23-vuotias nuorimies.
(Tämä tieto 9. luokkalaisen tyttäreni tyttöluokkatovereista: 2/14 käyttää alkoholia
pääsääntöisesti joka viikonloppu. Toinen keskiverto/varakkaasta perheestä ja toinen
työssäkäyvien/"duunarivanhempien" tytär. Luokalla on myös yh:n tyttäriä oma mukaanlaskettuna 3, joista kukaan ei tupakoi,
eikä käytä alkoholia vähässäkään määrin).
Ystäväni aviomies on liikkuvassa poliisissa
ja usein kuulen viikonlopun saldosta
huilaamaan otettujen osalta.
(En tietenkään nimiä saa tietooni, tämä saivartelijoille jo ennalta tiedoksi) ;)
Mies toimii myös lähikaupungissa, jossa meno
tuntuu olevan kutakuinkin samanlaista:
Harvoin kotona on yh vastassa,
kun juopunut ja häiriköinyt nuori
viedään kotiin. Useimmiten siellä ei ole ketään.
Keskivertotapauksessa perhe asuu omakotitalossa
ja puitteet ovat "fiinit".
Tottakai on myös niitä surullisia tapauksia,
kun vanhemmat ovat räkäkännissä kotona
ja tuskin tajuavat koko asiaa.
Otantani on hyttysen kakki saharassa,
mutta myös suuntaa-antava.
Kentällä työskentelevillä on näppituntuma asioihin aivan eritavalla kuin tilastoja
päivittävällä tutkijalla.
Tilastoihin nimittäin ei kirjata,
oliko nuorella molemmat vanhemmat, vai
vain yksi ja oliko työssäkäyviä vai ei.
Kenttäväki kuitenkin rekisteröi nämä asiat
omaan mieleensä.
Toisaalta ja myös tässä valossa ajatellen,
yh:n lapsia/nuoria solvataan turhan usein.
Ennen (70-ja 80luvuilla) asiat olivatkin toisin.
Onko siitäkään tilastoa, niin enpä tiedä,
mutta olen itse toiminut viimeiset parikymmentä vuotta tukihenkilönä/avustajana
harvakseltaan joillekin lapsille ja nuorille
ja näin ollen kuullut myös viikottaisissa palavereissa tilanteet.
Esim. eräässä tuntemassani nuorisopsykiatrisessa avohoidossa on tällä hetkellä
9 nuorta, joista yksikään ei ole yh:n lapsi.
(Tunnen silti vastaavan hoitokodin, jossa on
yh:n lapsia/nuoria, kuitenkin vähemmistönä. Tämä "koti" sijaitsee ns. "slummialueella",
johon ollaan jo valtakunnallisestikin kiinnitetty huomiota ja alueen "putsaus"
on käynnissä. Maahanmuuttajia on runsaasti,
sekä romaniperheitä. Työttömyys hipoo tilastoennätystä).
Toivottavasti asiaa herättää keskustelua,
se on ansainnut sen, sillä niin usein meitä
yksinhuoltajia syyllistetään.
Yksi mätä omppu pilaa koko korin,
mutta sen ompun voi ohjata "huoltoon" ;)
Vastaukset 16
Vanhimmat
että syy siihen, miksi yh:n lasta niin monesti syytetään erinäisistä asioista johtuu siitä, että ihmisillä on käsitys, että kun ei ole rahaa ei ole mitään muutakaan.
Nykyihminen on kovasti narsistinen minä-itse-tyyppi, jolla ei juurikaan ole pehmeitä arvoja elämässään. On vaan raha ja menestys. Lapsethan siitä kärsivät eniten. Ne joilla ei rahaa ole, ovat luusereita. Jopa niin arkinen asia kuin pankki laskuttaa asiakastaan sen mukaan paljonko tällä on tilillä rahaa! Ja tietenkin niin päin, että vähävarainen maksaa ja rikas ei latiakaan!
Sain itse juuri kovan kolauksen, kun lapsellani todettiin sydämen rytmihäiriö. Jouduin väkisin miettimään, mikä tässä maailmassa lopulta on tärkeää. Asia pysähdytti minut. Olen kyllä aina pitänyt poikaa elämässäni kaikkein tarkeimpänä, mutta se, että kaikki onkin vain lainaa, saattaa niin pian arjen tiimellyksessä unohtua.
Yhdessä on kaikki helpompaa.
pysähdyttää eri tavalla kuin aikuisen.
Oma tyttäreni (keskimmäinen) on taas
sairaalassa, vaikka perjantaina juuri pääsi
edellisestä hoidosta.
Nyt on kysymyksessä rankempi juttu.
Kallokuvat otetaan tänään ja alkuviikosta
tulee ensimmäisiä tuloksia.
Toivottavasti eivät makuuta häntä taas siihen
asti, vaan saisi palata työhönsä,
jonka avulla unohtuvat omat sairaudet.
Jaksamisia sinulle ja pojallesi :))
Heh, anteeksi ihan asian vierestä...mutta pisti silmään tuo "kakkini" =)
Keskusteluun itsessään haluaisin kommentoida, että todella hyvää tekstiä ja paljon asiaa.
En usko itse henkilökohtaisesti siihen,että meidän yksinhuoltajien lapset olisi jotenkin huonompia tai pahempia. Ei kylläkään parempiakaan.
Lapsi ja nuori on aina lapsi ja nuori,on vanhempia yksi tai kaksi.
Murrosikä itsenään on jo mahdotonta tunnemyrskyä,
turvattu koti on paras koti.
On yleisestikin kurjaa,että nuorten tila on tämä mikä on.
Käytinpäs pöhköä ilmaisua,
vaikka tottahan tiedän,
että sinä hyttynen olet joukossamme. ;)
sorge =D
Olet oikeassa, lapsemme eivät ole huonompia
eivätkä parempia!
Kun vielä valtaväestö saisi saman päähänsä,
niin sitten olisi jo (varmaankin) liian hyvin asiat, hih ;))
Huumeiden käyttö on rahakysymys. Siksi yksinhuoltajien tai työttömien lapset niin harvoin ovat huumeiden käyttäjiä verrattuna siihen, että huumeisiin sortuu varakkaiden ja hyväosaisten perheiden lapset ja nuoret.
Näillä vanhemmilla on rahaa, jota he antavat lapsilleen ilmeisesti aika lailla kontrolloimattomasti. Merkkivaatteita, materiaa, rahaa.
Pienituloisilla ei ole tähän mahdollisuutta ja sitten kun extraa annetaan, tentataan tarkoin mihin se menee.
Teidän paljon perheitä, jotka jättävät jopa 10-12 v, lapsensa yksin viikonlopuksi kotiin, kun vanhemmat itse menevät mökille eikä nuori halua mukaan koska siellä on niin tylsää. Sitten pyydetään kavereita yökylään .. ei siellä välttämättä mitään tapahdu, siis ei välttämättä läträtä alkoholilla tai ole mitään bileitä, mutta minusta on jotenkin hassua, että niin pieni lapsi jää koko viikonlopuksi yksin tai samaa ikäluokkaa olevan sisarensa kanssa kotiin..
Kyseessä siis on ihan keskituloiset perheet. Ulospäin siis kaikki on heilläkin tosi hyvin, statusta tuo auto ja kesämökki.. sitä ei pienituloisilla ja/tai yh:lla aina ole. Joillakin on, harvemmilla kuitenkin .
Toisaalta ei ole mikään ihme, että aikuiset ajattelevat jo ekaluokkalaisesta, että se on iso ja pärjää. Pelkästään päivähoito-oikeus loppuu ekaluokkalaisen kohdalla, iltapäivähoidosta puhumattakaan.
Esim. vuorotyötä tekevien lapset ovat pitkiä jaksoja yksin kotona. Etenkin yh:n kohdalla tämä korostuu, kun ei ole sitä toista aikuista (joka kävisi säännöllisessä päivätyössä) . Kesät ovat ongelmallisia, kun jo 7-v. joutuu olemaan pitkän päivän yksin. Kerhoja, leirejä, puistotoimintaa ei aina ole, tai ovat niin pitkän ja hankalan matkan päässä ettei sinne lapsi yksin osaa kulkea. Tai ei ole varaa maksaa leirimaksua.
Kun yhteiskuntakin on sitä mieltä, että 7-v. on jo iso ja pärjää itksekseen, hämääntyy monilta vanhemmilta se tosiasia, että kyseessä on vielä pieni ja paljonlaisesti aikuisen turvaa ja ohjausta tarvitse lapsi.
Sitten helpopsti myös ajatellaan, että "onhan se jo iso ja pärjää itsekseen" kun ikää on jo 13 v tai 15-17 v.
Ja kun nuorella on kaverit samalta hyvältä parempien asuinalueelta, menestyvien uravanhempien lapsia kaikki, ajatellaan että meillä menee paremmin ja meillä menee hyvin, meillä ei ole ongelmia..
"hyvän perheen" käsite pitäisi realisoida. Se ei enää?? tarkoita hyvin toimeentulevaa perhettä, vaan perhettä, jossa lapsesta välitetään, jossa aikuinen on paikalla ja läsnä. "hyvän perheen" lapset eivät tee murhia, eivät potki mummoja jne. vaan jotakin vikaa on, jos nuori ajautuu tommoseen.
Toki on myös perheitä ja tapauksia, joissa vanhemmat ihan todella ja aidosti välittävät ja huolehtivat, mutta jostain syystä nuori lipuu käsistä ja menee kohti huonompaan suuntaan. .. en tiedä miksi ja mitä on sitten näissä tapahtunut, millainen on nuori persoonana .. ja miten suuri on kaveripiirin vaikutus.. tosin itse nuoret hakeutuvat kaveripiiriinsä. valitsevat sellaiset, joihin haluavat samaistua.
Allekirjoitan sen sanasta sanaan.
Käsite hyvä perhe, hmm..
Jos käytän ilmaisua "parempi" tai "hyvä" perhe,
pyrin laittamaan heittomerkit.
Olet aivan oikeassa, "hyvä" perhe ei tarkoita
samaa kuin 70-luvulla.
"Hyvä" perhe tarkoittaa sitä,
ettei tuijoteta vanhempien lukumäärään,
lapselle annettuun rahamäärään tai perheen
omistamaan tavaramäärään,
vaan katsotaan lapselle annetun
ajan-ja rakkaudenmäärään.
Rakkaus on, (toistan taas itseäni)
siitä kummallinen asia, että kun sitä on,
niin monet asiat ovat toisin. :))
ilmenikin, ainakin osittain olin havaitsevinani, KONTROLLI on se sana, joka kasvatuksessa on number uno!
Sillä, mitä hyötyä on opettaa, jos ei enää kontrolloi asiaa?
Ehkä juuri niissä perheissä, joissa rahan perässä juokseminen on vähäisempää, kontrolloidaan enemmän. En väitä, muttä kuvittelisin näin. Myöskin rahan suuri kulutus näkyy nopeasti, kun sitä on saatavilla vähemmän. Tarkoitan, että jos nuori alkaa yhtäkkiä kuluttaa suuria summia rahaa, jostakin se kertoo ja silloin on aikuisen toimittava ja selvitettävä asia. Mutta jos se on viiskymppiä pöydänsyrjälle, pyydettiin tai ei, valvominen on luultavasti myös olematonta...
Toki sitä kontrollointia harrastaa jokainen aikuinen jossain määrin, mutta onko sitten tapaukseen riittävä, sitä pitäisi miettiä. Jos antaa paljon vapautta, pitää myös vahtia enemmän. Eikö?
Psykologi Keijo Tahkokallio on näin sanonutkin. "Hyvästä" perheestä ei tule häirikkölapsia. Siinä se hyvä tarkoittaa juuri mainitsemaasi asiaa :)
Minä käytän aina sanontaa "antaa liekaa" ;)
Tarkoitan sillä sitä,
että nuori on kiinni jossakin,
mutta myös kontrollin alaisena.
Eräässä hoitokokouksessa joskus taannoin
tunnettu psykiatri teilasi sanontani täysin.
"Antaa vapautta" olisi ollut parempi ilmaisu.
Kun tivasin perusteluja, hän sanoi:
-Siitä saa käsityksen, että toisessa päässä
on härkä ja toisessa tolppa.
Vastasin, että toisessa päässä saattaakin olla
hyvin härkäpäinen nuori ja toisessa äiti/isä,
joka tolpan lailla pysyy jalat maassa paikoillaan.
Sen jälkeen hän on käyttänyt alan julkaisussaan
sanontaa. :))
En väitä, että olisin sanonnan itse keksinyt,
mutta jostakin olen sitä alkanut käyttämään.
Samoin totean aina, kun tutustun uuteen
avustettavaan, että minulla on tapana
kohottaa itseni hänen tasolleen ja yritän
ansaita hänen ehdottoman luottamuksensa. :))
Olen aina pärjännyt parhaiten muiden kuin
omien lapsieni kanssa.
Onkohan kenelläkään vastaavia kokemuksia.. ;))
naurattaa!
Nimittäin itse en äsken iljennyt laittaa sanaa lieka kirjoitukseeni!! Vaan pelkäsin, että joku nappaa siitä herneen taas...olen monesti käyttänyt myös sanaa "löysää", mikä viittaa juuri liean löysäämiseen...;)
Mutta aanasit kyllä oikein,
moni nimittäin nappaa siitä sen herneen!
Olen minäkin saanut paheksuvia katseita
vanhemmilta, jos olen "ohjannut" heitä
käyttämällä tuota sanontaa.
Mutta käytän kuitenkin :))
"Löysää"-sanaa käytän myös :))
Totean usein, että pitäisi löysätä jossakin asiassa. Jatketaan samaan malliin =D
Kirjoituksesi oli erittäin hyvä ja viimeinen kappale lämmitti erityisesti mieltäni. Kiitos.
mielestäni on todella typerää koittaa tilastoida minkälaisista perheistä narkkarit tulevat, sillä eihän kukaan narkkariksi synny,se on aina ihan omasta päästä kiinni. ite käytin huumeita 5 vuotta, ja itselläni on perussuomalainen, hyvä perhe. nyt olen ollut kuivilla vasta muutaman kuukauden, ja syy siihen on se että tulin raskaaksi. Tulen elämään lapsen kanssa kahdestaan, mutta tiedän sen, että sitä en pysty etukäteen lapseni puolesta päättämään tuleeko hän joskus huumeita kokeilemaan/ käyttämään, annan hänelle minkälaisen perheen hyvänsä.
Täällä syytetään harvinaisen usein yksinhuoltajia lapsineen kaiken maailman
vääryyksistä.
Myöskin huumeiden käyttö monen mielestä on
lähes yksinomaan yh:n lapsien keskuudessa
yleisintä. Samoin kuin muutkin rötökset.
Siksi tämä tilastointi!
Onnea sinulle ja jaksamista,
huumeista voi myös päästä eroon, kunhan
tarpeeksi lujasti itseensä ja asiaansa uskoo.
Käyhän kirjoittelemassa täällä,
jos yh:ksi olet tulossa.
Yhdessä kyllä pärjätään =D
Kun nyt keskustellaan asiallisella pohjalla huumenuorista oli minunkin pakko omat ajatukseni tuoda julki :)
Tein opinnäytetyöni tuossa viime keväänä lapsen kehityksestä ja selviytymisestä alkoholiperheessä. Haastateltavani olivat 23-57 vuotiaita, osalla huume-ja/tai alkoholiongelmia, ei kuitenkaan kaikilla. Minua kiinnosti erityisesti näiden ihmisten pehetaustat. En voi väittää, että tulokset olisivat mitenkään luotettavia.
Useimmat näistä ihmisistä olivat kokeneet lapsuudessa turvattomuuden tunnetta, heitä ei oltu jostain syystä hyväksytty ja näitä tunteita oli myös niillä joiden vanhemmat eivät olleet käyttäneet alkoholia. Monella oli huono itsetunto juuri siksi, etteivät lapsuudessa olleet saaneet hyväksyntää.
Tämä menee ehkä aiheen ulkopuolelle, koska kyseessä eivät olleet nuoret, mutta nämäkin ihmiset ovat joskus olleet nuoria.
Luulisin, että tämä hyväksyntä ja turvallisuuden tunne lapselle pätee vielä tänäkin päivänä.
Sekin on monesti todettu asia, että yksikin turvallinen aikuiskontakti antaa sen turvan jonka lapsi tarvitsee kasvaakseen ja kehittyäkseen tasapainoiseksi aikuiseksi ja siinä me yksinhuoltajat ollaan vahvoilla.
Kyllä varmaankin näytetyösi paikkansa pitää,
sillä turvattomuuden tunne on se,
joka pakkaa seuraamaan ihmistä läpi elämän.
Oli kyseessä alkoholi perheessä tai ei.
Lapsi tarvitsee rakkauden ja rajojen lisäksi
turvallisen ihmiskontaktin, sellaisen,
johon tietää aina voivansa luottaa.
Liian usein vanhemmat asettuvat murkkuikäisen
kanssa samalle viivalle,
eikä kohtaan kumpikaan tiedä,
kumpi vie ja kumpi vikisee ;)
Olen itsekin taantunut väsymykseltäni
vietävän osaan, mutta onneksi tilanne ei
ole ollut pitkäkestoinen.
Äiditkin saavat väsyä,
aina ei tarvitse jaksaa.
Lapset kyllä ymmärtävät :)
Oikeassa olet, onneksi yksikin hyvä ihmissuhde
riittää, saadaan me yh:tkin huokaista :))