Kaiholla muistelen luotettavaa autoamme Peugeot 505GR vm -85.
Vaikka minulla oli kaksi Volvoa 240 ja 740 dieselit, ei kovin pahaa sanottavaa kummastakaan. Ostimme perheen 2. autoksi 160 tkm ajetun pösön, mutta autosta tulikin perheemme ykkösauto.
Pieniruokainen ja sitkeä N1-kone, normaalilla kaasarilla, kävi hiljaa eikä piiputtanut koskaan n. 200 tkm ajon aikana. Ei syönyt öljyä, keskikulutus oli kaupunkiajoa sisältävässä ajossa n. 9L/100km, Saksan baanoilla vähän alle 9L-sadalla jne. Ostin siihen heti 80-sarjan misukat alle, joille alusta oli suunniteltu, ei tullut läpi karhea asvaltti kuten monissa paremmissa nykyautoissa, pösö kulki kun sukkasillaan. Auto oli kun ajatus 120..130 nopeuksissa johon se soveltui erinomaisesti. Ohjaus keskitti hyvin ja 505 oli erittäin suuntavakaa ja se taittui tien mukaan ilman kyttäämistä tai vaeltelua.
505 ongelmaksi muodostui –80 luvun kehno alustansuojaus jo tehtaalta lähtien, vaikka ko. yksilö oli ollut hyvissä käsissä jo ennen meitä ei alustan korroosiota voinut pysäyttää, vain hidastuttaa. Kyllä näitä vieläkin näkee liikenteessä lähinnä diesel-farmareina joka oli suosituin mallistossa.
Mielestäni autotekniikka on osin ottanut takapakkia sitten 505-päivien, niin on tietenkin Mersut ja Bemut takavetoisina ja samantyyppisellä alustalla jatkavat kunnon auton perinnettä varsin hinnakkaina. On vielä muistettava näiden perinteisten autojen erinomainen luotettavuus näihin nyky-vehkeisiin nähden, ei koskaan tullut sellaista tunnetta, että auto jättäisi tielle jonka nyky-auto osaa tehdä kaikesta edistyksestä tai jopa iästä huolimatta.
Vaikka minulla oli kaksi Volvoa 240 ja 740 dieselit, ei kovin pahaa sanottavaa kummastakaan. Ostimme perheen 2. autoksi 160 tkm ajetun pösön, mutta autosta tulikin perheemme ykkösauto.
Pieniruokainen ja sitkeä N1-kone, normaalilla kaasarilla, kävi hiljaa eikä piiputtanut koskaan n. 200 tkm ajon aikana. Ei syönyt öljyä, keskikulutus oli kaupunkiajoa sisältävässä ajossa n. 9L/100km, Saksan baanoilla vähän alle 9L-sadalla jne. Ostin siihen heti 80-sarjan misukat alle, joille alusta oli suunniteltu, ei tullut läpi karhea asvaltti kuten monissa paremmissa nykyautoissa, pösö kulki kun sukkasillaan. Auto oli kun ajatus 120..130 nopeuksissa johon se soveltui erinomaisesti. Ohjaus keskitti hyvin ja 505 oli erittäin suuntavakaa ja se taittui tien mukaan ilman kyttäämistä tai vaeltelua.
505 ongelmaksi muodostui –80 luvun kehno alustansuojaus jo tehtaalta lähtien, vaikka ko. yksilö oli ollut hyvissä käsissä jo ennen meitä ei alustan korroosiota voinut pysäyttää, vain hidastuttaa. Kyllä näitä vieläkin näkee liikenteessä lähinnä diesel-farmareina joka oli suosituin mallistossa.
Mielestäni autotekniikka on osin ottanut takapakkia sitten 505-päivien, niin on tietenkin Mersut ja Bemut takavetoisina ja samantyyppisellä alustalla jatkavat kunnon auton perinnettä varsin hinnakkaina. On vielä muistettava näiden perinteisten autojen erinomainen luotettavuus näihin nyky-vehkeisiin nähden, ei koskaan tullut sellaista tunnetta, että auto jättäisi tielle jonka nyky-auto osaa tehdä kaikesta edistyksestä tai jopa iästä huolimatta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.