lapsen koulutyöhön osallistuminen

että olen ne tarkistanut. 11-vuotiaalta kyselen onko läksyt tehty. Kysyy minulta, jos on ongelmia. Kokeisiin hän joskus haluaa minun kyselevän. Aina tarkistan joka tapauksessa, kellä mitäkin läksyjä on. Vanhempainyhdistyksessä toimin, menin mukaan tänä syksynä, kun toinen kouluvuosi uudessa kaupungissa lapsilla alkoi. Vanhimman lapsen luokan vanhemmat ovat toimineet keskenäänkin hiukkasen, sillä luokassa on ollut ongelmia. Onneksi on monta vanhempaa, joita lasten koulunkäynti ja opetuksen taso kiinnostaa!

lapsen koulutyöhön. Poikani aloitti itse juuri koulun ja hänen opettajan kanssa keskusteltiin vanhempien osallistumisesta koulutyöhön. Ei ole yksin opettajan vastuulla opettaa lasta esim. lukemaan ja laskemaan, kirjoittamaan tai urheilemaan.

On vanhempia, jotka eivät millään lailla kotona harjoita lapsen luku- tai laskutaidon kehittymistä, vaan ovat ensimmäisenä arvostelemassa opettajaa, kun oma pikku mussukka ei opi lukemaan tai laskemaan.

Minun poikani oppi kahdessa kuukaudessa lukemaan, mutta teemme yhdessä lukuläksyt - esim. jos lukuläksynä on vuoropuhelua, niin luemme vuorotellen. Kun on uusista sanoista tai kirjaimista kyse, luen ne ensin hänelle ja hän lukee ne perässä. Iltasatua luen niin, että näytän sormella sanan jonka sanon ja nyt luemme yhdessä esim. Aku Ankkaa iltasaduksi.

Minä ainakin olen innoissani lapseni koulunkäynnistä ja miten kannustavaa ja mukavaa on nähdä kun oma poika on innoissaan, kun pystyy itse lukemaan. Aamulehdenkin luemme joskus yhdessä, kaupan mainoksista harjoittelemme hintoja jne.

Olen aktiivinen äiti vanhempainyhdistyksessä, olin jo päiväkodin vanhempaintoimikunnassa mukana 4 vuotta.

omilta askareilta tuleeko tehtyä.. Muutaman kerran poika tapellut ettei tee, ja sanoin ettei tee kuin itselleen kiusaa jos jättää tekemättä. Se on seuraavana päivänä edessä. Ekalla luokalla lukuläksyt luettiin yhdessä, tokalla luki itse ja minä kuuntelin.. ja puuhasin samalla omia hommia.

Mielestäni läksyt kuuluvat lapsen itsensä huolehtia. Tietysti autan ja kyselen jos tulee kokeet yms. mutta eikö niiden läksyjen tehtävä ole juuri opettaa lapselle vastuuntuntoa?? Eikä tarkoitus ole että vanhemmat istuvat vieressä ja ajattelevatkin lapsen puolesta.. Ja monellako vanhemmalla on aikaa (varsinkin jos sattuu olemaan useampi lapsi) istua vieressä tiiviisti ja seurata tehtävien tekoa?? No ei ainakaan meillä..
Ja meillä tekee jokainen nykyään läksynsä itsenäisesti.. Ei tarvitse patistaa ja tapella. Koulusta tullut palautetta että lapset ovat huolellisia ja vastuuntuntoisia. Merkintöjä unohduksista vain hyvin harvoin. Meillä ainakin näyttää toimineen ihan hyvin tämä tapa, jossa lapset itse ottavat suurimman vastuun.

Tuo vaihtelee paljon lapsen iän ja lapsen persoonallisuuden ja oppimistavankin perusteella. Ei ole yhtä ainoaa mallia jota voisi tai pitäisi jokaiseen soveltaa vaan jokainen lapsi, vanhempi, koti ja ikäkausikin on omanlaisensa.

Minulla on osa lapsista jo kouluiän ohittaneita ja opiskelemassa, mutta yhä osallistun jollain tavalla heidän opiskeluelämäänsä; autan omaa yritystään perustavaa poikaa alv-laskujen, kirjanpidon jne opettelussa, pohdin muotoilijaksi valmistuvan tyttären kanssa esim. taiteen perusolemusta (yhdessä väkäsimme esseenkin ikään kuin kahden ihmisen vuoropuheluna) tai autan prototyyppien toteuttamisessa. Oman vapaaehtoistyön tiimoilta osasin auttaa sosionimiksi valmistuvaa tytärtä suunnitelemaan askarteluohjelmaa vanhainkodille jne. En tosin varsinaisesti miellä noita ja muita vastaavia ”auttamiseksi” vaan pikemminkin yhdessäelämiseksi ja ajanvietoksi ja kaikkia kiinnostavista aiheista keskusteluiksi.

Peruskoululaisten (näitä minulla tällä hetkellä kaksi) kanssa se, miten paljon kukin apua tarvitsee vaihtelee lapsen mukaan. Minulla oli aikoinaan dyslektikkolapsi, joka ei halunnut osallistua koulun tukiopetukseen – joten opettelimme yhdessä asioita tuntien ajan joka päivä koulun jälkeen. Se oli haastavaa aikaa koko perheelle, mutta sopi ehdottomasti sen lapsen luonteelle parhaiten. Toisaalta minulla on ollut sellaisiakin lapsia, joiden koulunkäynti on sujunut ”kuin itsestään” ja vanhempien osuus on ollut lähinnä hienojen numeroiden ihailua ja kannustamista.

Pienimmäiseni ovat vielä alle kouluiän ja koska heidät hoidetaan kotona niin mitään tarhojen
vanhempaintoimintaakaan ei ole. Satunnaisesti toki pidän kirjastossa satutunteja ja seurakunnan kerhossa askartelunohjausta jolloin pienet luonnollisesti ovat mukana.

Koulujen vanhempainyhdistyksiin kuulun ja osallistun niiden toimintaan lähinnä leirikoulu- yms rahojen keräämisissä. Satunnaisesti pidän myös omia opetustunteja peruskouluilla, osin palkallisena, osin talkoohengessä. Näin tunnen koulut, kaikki opettajat ja käytännöllisesti katsoen kaikki oppilaatkin perheineen. Nykyisestä opetusmentaliteetista, joka kannustaa enemmän lapsen omaan aktiiviseen konstruktivistiseen tiedonhakuun ja luovaan tekemiseen, kuin kirjoista pänttäämiseen, pidän kovasti.
Nostan hattua opettajille jotka hoksasivat laittaa ysiluokkalaisten projektiksi dokumenttifilmien teon (aiheisiin tutustumisen, ohjauksen, haastattelut, kuvaukset, leikkaukset jne) ja esim ala-asteen digitaalinen cv joka sisältää paitsi paljon tietoteknistä osaamista, myös jotakuinkin kattavan koosteen siitä, mitä ja miten lapsen milloinkin on oppinut, on mielestäni loistava.

Vuosien varrella (siitä kun vanhimmaiseni alkoi koulutiensä on nyt 16 vuotta) on ollut muutamia tiukkoja tilanteita. Yhdessä vaiheessa uskonnonopetus oli ongelma ja pidin lapseni siitä pois muutaman vuoden ajan. Toisessa vaiheessa uusi yläasteen rehtori sovelsi vääriä menetelmiä koulun johtamiseen ja sai parissa vuodessa loistavasti toimineen koulun täysin sekaisin. Yms. Näissä vaiheissa olen puuttunut koulun toimintaan ja omien lasten ja usein näiden vanhempien toivomuksesta lasten ystävienkin opetukseen enemmän. Toisissa vaiheissa taas olen rauhassa voinut vetäytyä taaksepäin ja keskittyä muihin elämänaloihin.

Minun mielestäni vanhempien tehtävä on pitää huolta siitä, että lapset tekevät koulutehtävänsä ja että he tekevät ne huolellisesti sekä tietysti panostavat kokeisiin. Se, miten tähän tulokseen päästään riippuu lapsesta. Toisen kanssa pitää tehdä enemmän töitä kuin toisen kanssa. Aikuisen tehtävä on valvoa, että oma lapsi ei alisuoriudu, vaan tekee tehtävänsä kykyjensä mukaisesti!

Hyvin yksinkertaista!

Meillä on kolme lasta -erilaisia niinkuin sisarukset yleensäkin. Tuki ja osallistuminen on myös ollut erilaista.

Kun esikoinen meni kouluun, niin luulin, että minun pitää katsoa perään ja huolehtia, että läksyt tulevat tehdyksi ym. Hyvin pian hän teki selväksi, että hän itse huolehtii koulujuttunsa, eikä niihin vanhempien tarvitse puuttua. Hän nautti siitä, että vastuu annettiin hänelle ja halusi olla ja oli luottamuksen arvoinen. Se toimi hänen kohdallaan loistavasti. Muutaman kerran peruskoulun aikana hän kysyi jotakin asiaa ja silloinkaan en tainnut osata vastata. Lukiokin on jo suoritettu ja loistavin arvosanoin. Nyt hän opiskelee yliopistosta.

Kaksi muuta lasta ovat olleet toisenlaisia ja ovat halunneet ja tarvinneet enemmän vanhempiaan näissä kouluasioissa. Heidänkin koulu on sujunut ihan ok, mutta läksyjä on patistettu tekemään ja kokeisiin on kyselty, jos ovat niin halunneet.

Kaikista näyttää kasvavan kelpo kansalaisia. Hyvään elämään on monia erilaisia reittejä ja teitä. Tärkeintä lienee hyväksyä lapsen persoona: lapsella on lupa olla sellainen kuin on. Iloitkaa vahvuuksista ja ohjatkaa lempeällä kädellä vähemmän vahvoja alueita. Väärät teot on tietenkin tuomittava, mutta älkää tuomitko lasta.

tottakai kotona pitää tehdä lapsen kanssa hommia, ei kaikkia kaadeta opettajan niskaan. En ymmärrä niitä vanhempia jotka heittävät lapsen aamulla ulos ja illalla nukkumaan kuvitellen heidän vastuunsa olevan siinä.
Täällä yleensä on juuri tuollaisia vastuuttomia, ja yksinkertaisia.

Kyselen koealueesta, autan läksyissä, kun on tarvis.Koitan kannustaa lukemiseen koulun ulkopuolellakin, mutta liikunta kiinnostaa paljon enempi. Eikä se ole tietenkään pahaksi sekään:)

En osallistu vanhempainyhdistyksen toimintaan, mutta osallistun esim. luokan ja koulun erilaisiin tapahtumiin ja niiden suunnitteluun.