Millaisia kokemuksia on kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja raskaudesta? Mitkä lääkkeet ovat sallittuja ja mistä on haittaa vauvalle?
Olemme kihlattuni kanssa miettineet ehkäisyn pois jättämistä ensi kesän jälkeen. Viime toukokuusta lähtien olen voinut hyvin pahan maniajakson jälkeen. Lääkärin kanssa oli jo alustavasti puhetta asiasta. Olisi mukava kuulla muiden kokemuksia, miten mielialat ovat pysyneet kurissa ja miten lääkärit ovat suhtautuneet lääkitykseen jne.
Itse käytän lamictalia ja seroquelia.
Olemme kihlattuni kanssa miettineet ehkäisyn pois jättämistä ensi kesän jälkeen. Viime toukokuusta lähtien olen voinut hyvin pahan maniajakson jälkeen. Lääkärin kanssa oli jo alustavasti puhetta asiasta. Olisi mukava kuulla muiden kokemuksia, miten mielialat ovat pysyneet kurissa ja miten lääkärit ovat suhtautuneet lääkitykseen jne.
Itse käytän lamictalia ja seroquelia.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Itselläni on ollut suunnitelmissa toinen lapsi jo pitkään. Tuloksia tosin ei ole kuulunut. Minulle on määrätty kaksisuuntaiseen lamictal, seroguel, seronil..seroguel ei käynyt minulle sivuvaikutusten vuoksi, joten sain Abilifyn. Mutta näitä minulle syötetään tietäen, että voin olla koska vain raskaana. Joten oletettavasti nämä on "turvallisiksi" koettuja lääkkeitä raskautta ajatellen. Minulle on tosin sanottu, että Suomessa Lamictallista ei ole raportoitu mitään epänormaaliutta sikiöissä. Mutta suht uusi lääke... Joskus joko lääkäri epäili seroguelia, kun ei olla tutkittu tarpeeksi. Nykyinen lääkärini sanoi, että Seroguel on turvallinen käyttää raskaana?!
Mutta lääkärit suosittelivat syömään 1mg foolihappoa. Auttaa sikiötä ja ilmeisesti tämä on saatavilla ilman reseptiä tiskin takaa, mutta minä sain kyseistä foolihappoa reseptillä. Mutta pyydäppä sitä lääkäriltäsi. On kovasti suositeltavaa sikiölle. Kannattaa aloittaa ihan raskautta suunniteltaessa.
Minulle kanssa psykiatrinen erikoislääkäri sekä psyk.osaston ylilääkäri vakuuttelivat ett Seroguel on turvallinen. Tosin sanoivat että Abilify pitää jättää pois vaikka söin sitä todella pienellä annoksella, se kuulemma voi olla hyvinkin vaarallinen alkuraskaudessa....???
Olen naimisissa, seurustellut sitä ennen useamman vuoden, psykooseja ei 5 vuoteen jne. Psykiatri sanoi, että diagnoosi ei ole mikään este raskaudelle. Lääkitykset täytyy purkaa hitaasti ja joitakin lääkkeitä voi käyttää raskauden aikana, jos on välttämätöntä. Synnytyksen jälkeiseen masennukseen tms. on keskivertoa suurempi riski. Itseni täytyy ensin tehdä opinnot valmiiksi, sitten asia on ajankohtainen. Puoliso on ihan terve. En pelkää perinnöllisyyttä, koska kenelläkään sukulaisella ei ole kaksisuuntaisen diagnoosia (ADHD:ta, Aspergeria ja narkolepsiaa on).
Saanko kysyä, miten pärjäsit ensimmäisen lapsesi kanssa? Kävitkö jatkuvassa seurannassa/terapiassa, kun vauva oli ihan pieni? Onko sulla antaa jotain neuvoa, miten parhaiten pystyisin tukemaan biboäitiä. Asiaa hankaloittaa se, että hän ei tiedä minun tietävän hänen sairaudestaan. Tiedän, että kissa pitää nostaa pöydälle, mutta miten sen parhaiten tekisin. Sairaus on niin outo mulle vielä, enkä tiedä siitä mitään. Nyt vain yritän ahmia kaikkea mahdollista tietoa siitä.
olen bipo, ja raskaana. ennen raskautta lääkityksenä oli cipralex 20mg ja deprakine 600mg diapam tarvittaessa.
lääkityksen purku aloitettiin cipralexista. kolmen kuukauden ajan sitä vähitellen vähennettiin, seiiten vaihdettiin sertraliniin (zoloftin rinnakkaisvalmiste). tuota menee 50mg. sen käyttö on sallittua raskaudenkin aikana.
seuraavaki olisi ollut vuorossa deprakinen purku. jostain syystä lääkärini halusi jarrutella asiaa ja meni kolmisen kuukauta eikä hän halunnut kirjoittaa mitään uutta lääkettä minulle, eikä mylskään vähentää deprakinea. en oikein käsitä mitä tapahtui.
noh, sikiävää sorttia kun olen, tulinkin raskaaksi puolivahingossa. kerkesi deprakinea syömään 13 vuorokauden ajan hedelmöittymisen jälkeen. positiivisen testin tehtyäni lopetin lääkeen kuin seinään. koitin saada hoitavaa lääkäriäni kiinni, mutta jostain käsittämättömästä syystä hän ei koskaan ollut paikalla eikä yksikään lukuisista soittopyynnöistäni tavoittanut häntä. lopulta yli viikon lääkkeettömän kauden jälkeen tapasin hänet sattumalta pyk.polin käytävillä. lääkäri syytti minua siitä etten ollut ottanut yhteyttä (!). kirjoitti sitten reseptin zyprexaan. kokeilin tasan yhden päivän ajan. olin masentuneempi kuin koskaan, itkin, makasin, ahdistuin ja halusin kuolla. en ottanut lääkettä seuraavana päivänä. taas useamman päivän yrityksen jälkeen sain lääkärini kiinni. nyt kirjoitti reseptin seroquelille, jota olin aiemmin jo kokeillut ja todennut minulle sopimattomaksi tuotteeksi. no päivän kokeilin tuota: ahdistuin, masennuin, itkin, pelkäsin, vapisin, huimasi. en uskaltanut jatkaa. päätin olla ilman tasaavaa lääkitystä.
vasta kuukauden oltuani "kuivilla" tapasin lääkärini seuraavan kerran. kerroin etten käytä mitään ja olo on mitä mainioin.
olen nyt viidettä kuukautta ilman tasaavaa lääkitystä. en ole ollut tasapainoisempi vuosiin. tämä on toinen raskauteni. esikoista odottaessani minulla ei ollut dianoosia eikä siis lääkitystäkään. tuokin raskaus- ja vauva-aika oli elämäni tasapainoisimpia jaksoja :)
aina ei tietenkään asiat suju näin hienosti, mutta kannattaa muistaa että näitä hyviäkin kokemuksia on kauhukertomusten lisäksi.
kannattaa muuten olla yhteydessä teratologiseen palveluun:
http://www.hus.fi/default.asp?path=1;28;824;2049;2265;2260;3437
"Teratologinen tietopalvelu on koko maan kattava puhelinpalvelu. Yhteyttä voivat ottaa raskautta suunnittelevat tai jo lasta odottavat vanhemmat, terveydenhoitohenkilökunta, apteekit ja terveydenhuollon viranomaiset. Palvelun tärkeimpiä tehtäviä on sikiövaurioiden ennaltaehkäisy.
* puh. (09) 471 76 500
* kyselyihin vastataan arkisin klo 9-12 "
onnea teille vauvahaaveisanne :)
2 jo aikuista tervettä lasta yksi esiteini ikäinen terve lapsi.Diagnoosin sain vasta yli 30v.Terveitä tuli kaikista.Litolla olen pysynyt tasapainossa.Viimeisen raskauden aikana sain Serenase lääkkeen 1 kpl/vrk ei vaikuta sikiöön.
Minulla on kaksi lasta ja diagnoosin olen saanut vasta raskauksien jälkeen. Oireita oli kyllä ennen raskauksia, mutta raskaana olo ja muutama vuosi sen jälkeen olivat elämän tasapainoisinta aikaa. Luulin, että lapsen saaminen oli vain "kasvattanut" minua ihmisenä ja että olisin lopullisesti muuttunut. Kun nuorempi lapsi oli kaksi tulivat aivan uuden mittaluokan oireet. Ehkä raskaus- ja imetyshormonit vaan ovat niin vahvaa droppia, että toimivat kuin lääke. Ainakin minulla näin.
Mahtavaa lukea asiallisia kommentteja kaksisuuntaista sairautta sairastavan raskauden suunnittelusta. Toista oli kaksplussan foorumilla.
Me kanssa suunnitellaan raskautta. Olemme olleet yhdessä mieheni kanssa 7 vuotta ja suunnitelmissa olisi jättää ehkäisy pois ensi kesänä, jos kaikki on taas mennyt hyvin siihen saakka. Oli kiinnostavaa lukea teidän lääkityksistä, sillä itse sairastan I-tyypin kaksisuuntaista ja on varmaan pakko käyttää jotain lääkitystä. Luin terveyskirjaston artikkelista, että myös äidin liika stressi saattaa vaikuttaa lapsen myöhempään kehitykseen. Joten siinä kehoitettiin tarkasti miettimään, että onko parempi syödä lääkkeet kuin pelätä puhkeavia sairausjaksoja raskauden aikana. Tosin hoitajani on kertonut myös esimerkkejä potilaista, jotka eivät ole tarvinneet lääkkeitä ja raskaus on mennyt oikein hyvin. Kuten täällä jollakin raskaana olevalla oli mennyt. :) Meitä on moneen lähtöön ja jokaiselle varmasti löytyy paras tapa raskauden suunnittelussa.
Ite syön tällä hetkellä Deprakinea, Lamictalia ja Abilifyä. Katsotaan mitä lääkäri sitten tuumaa ja soittelen varmaan itsekin tuonne teratologiseen. Voin laittaa tänne sitten viestiä kun tiedän miten edetään. Tosin varmaan vasta ensi vuoden puolella musta taas kuuluu jotain, kun yrityksen ajoitus menee sinne kesälle 2013
Niin sitä piti kysyä, että olitteko käyneet myös sairaalan äitiyspoliklinikalla/neuvolassa raskauden suunnittelussa? Onko tämä jokin käytäntö vai suunnitellaanko raskaus psykiatrian puolella?
Alttius bipoon sitten periytyy..
Luuletko ettei kaikki sairastavat sitä tiedä? Ja aika moni varmasti on harkinnut raskautta juuri sen takia hyvin perusteellisesti!
Pitää tuohon periytyvyyteen lisätä, että se on n. 12 %. Ja ei sairaus suoranaisesti periydy; eli ei lapsella ole syntyessään bibolaarihäiriötä vaan sillä on vaan alttius siihen, että voi sairastua siihen jossain elämän kuormittavassa stressitilanteessa. Vanhemmat voivat hyvin suojata lasta tällaisilta tilanteilta, kun tietävät altiiuden :)
Itselläni on kolme lasta ja kadun, että koskaan tein lapsia. Kaikilla lapsillani on mielenterveysongelmia, nuorimmaisella kaksisuuntainen. On älyvapaata tehdä lapsia, jos itsellä on periytyvä mielisairaus. Kunpa joku olisi tämän minulle sanonut nuorena. Jos saisin itse päättää, kieltäisin mielenterveysongelmista kärsiviä lisääntymästä ollenkaan, ihan sama, minkälainen sairaus on kyseessä. Raaka peli mutta rehellinen, sillä lasten etu pitäisi kyetä asettamaan kaiken edelle.
Nimimerkille selviytyjä2012: Jos periytyvyys on "vain" 12 prosentin luokkaa, niin tarkoittaako tämä sitä, että raskaus on aina venäläistä rulettia?
Vanhemmat voivat hyvin suojata lasta stressaavilta tilanteilta?? Herää pahvi!! Jos toisella vanhemmalla on bibo, hän AIHEUTTAA lapsille jatkuvaa stressiä, turvattomuutta ja pahaa oloa, koska käyttäytyy oudosti ja odottamattomasti. Ja kuinka ihmeessä vanhemmat voisivat nykymaailmassa suojata lapsiaan yhtään miltään? Kuvitteletko voivasi kulkea tähtikuvioisen sateenvarjon kanssa lapsesi suojana maailman pahuutta vastaan? Nyt hei järki peliin!
Jos äidin sairaus on remissiossa, ei hän aiheuta lapselleen yhtään enempää stressiä kuin tervekään äiti. Kaksisuuntainen mielialahäiriö voi hyvinkin pysyä hallinnassa säännöllisellä elämänrytmillä ja sitähän ne lapsetkin tarvitsevat. Äidin olisi vaan ensin hyvä oppia hoitamaan itseään ja sitten toivoa lapsen saamista. Nim. Syyllisyys tappaa, et voi yleistää , että kaikki bibot käyttäytyvät oudosti ja odottamattomasti. Tunnen muutaman ja hyvin tasapainoisia ovat. Onko kenties oma sairautesi hyvin voimakkaasti oireileva ja olet epätasapainossa, kun noin kirjoittelet???
En olisi koskaan uskonut että bipoille syötetään myrkyllisiä lääkkeitä jopa lasta odottaessa jolla on koko tulevaisuus edessään. Mihin tämäkin maailma on menossa?