Minun luottamustani ei ansaita aivan hetkessä.
Sen voi myös menettää vain kerran.
Sen voi myös menettää vain kerran.
Luottamuspula
syy kaikkeen
19642
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tuossa olen täysin samaa mieltä kanssasi.
Samassa veneessä ollaan. Luottamuspula oli paha juttu.
Olen kokenus täsmälleen saman kuin sinä.
Mitäs sitten?
-.-,.,.-..,,-
jälleenrakentaa.
niin tietysti. Ei kenenkään pitäisikään luottaa ihan tuosta vain toiseen. Mutta haluaisin muistuttaa, että on se myöskin niin päin, että ei välttämättä sinuunkaan ole helppo luottaa. Että tavallaan yhtä haavoittuvaisia ihmiset on kaikki. Tavallaan sanon sitä, et ihmiset on inhimillisiä, ja kun on tunteista kyse, se tuntuu jotenkin vielä vakavammalta. Ja sehän siinä on kun ne omat tunteet, ja loukatuksitulemisen tunteetkin on ensimmäisenä monesti mielessä, ei aina jaksa muistaa, että on siinä toisenkin tunteet ja toisenkin ihmettely varmaan olemassa.
Toisaalta on aika kova asenne tuo, että luottamuksen voi menettää yhdesti ja se oli siinä. Pahasti jos satuttaa, se ei ehkä koskaan kasva, mutta yhtä hyvin asioita voi selvittää. Tavallaan tuo on niin otollonen maaperä sitten katkeroitumiselle ja epäonnelle, kuin olla vain voi.
Joskus pitäisi muistaa myös se, ettei itse ole siinä loukkaantumisessaan niin kova etteikö vois antaa anteeksi toisen inhimillisyyttä tai virheitä. Ja että ei vaatisi toiselta niin paljon, ettei siihen sitten kukaan pysty ja lopulta itse on onneton. Tavallaan monesti vaatii toiselta niin täydellisyyttä, ettei pienintäkään virhettä sitten jaksa ymmärtää. Se tekee elämisen raskaaksi. Sitten jos itseltä hyväksytään virheitä, on myös paljon helpompi hyväksyä muiden. On tilaa olla se mikä on, eikä tarvi kokoajan varoa ja yliyrittää kaikkea. Se on raskasta.
Luottamusta kannattaa varjella. Se on tärkeä asia, mutta ei saisi tulla niin tärkeäksi oma ylpeys, että lopulta on onneton, koska se on tuossa hyvin lähellä.
Olet ilmeisesti aika mustavalkoinen kun sanot että luottamuksen voi menettää vain kerran. Tulee mieleeni, että kuinka moneen ihmiseen olet koskaan luottanut ja kuinka moni on sitten menettänyt luottamuksesi?
Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, että luottamus on hyvin tärkeä asia, mutta se ei saa tarkoittaa sitä, että epäkohdista puhuminen kuitataan "tässä on nyt luottamuspula", kuten huonot esimiehet aina tekevät alaisilleen.
Lopputuloksena voi olla yksinäisyys, jos noin mustavalkoisesti asioista ajattelee. Tottakai se on jokaisen oma valinta, mutta itse en kyllä ehkä ihan noin jyrkästi ajattele.
Luottamuksen menettäminen on tietysti sellainen asia joka pitäisi määritellä, eli mitä sillä nyt tarkalleen ottaen tarkoittaa.
Anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen ovat kuitenkin osoitus välittämisestä tai rakkaudesta, joten ei rakkaussuhdetta nyt ainakaan voi noin mustavalkoisella asenteella rakentaa.
Tuosta luottamuspulasta voisin kirjoittaa pidempiäkin tarinoita.
Esimerkiksi:
Mustasukkainen ihminen kokee luottamuspulaa, koska pelkää ja kuvittelee että toinen pettää.
Siihen ei ole mitään syytä, vaan se on ihan sen mustasukkaisen ihmisen omaa kuvitelmaa.
Toinen on tuo luottamuspula käsitteen käyttö kun kyse on valehtelijasta tai pettäjästä. Jos valehtelijalta kysyy jotain hän suuttuu ja sanoo että tässä on luottamuspula kun ei halua puhua asioista.
Muitakin esimerkkejä luottamuspula -käsitteen käytöstä löytyy toki. Sillä voidaan kuitata kaikki itselle epämieluinen kritiikki tai kysymykset, vaientaa toinen ja lopettaa keskustelu.
Jos mustasukkaisuus on toisen kuvitelmaa niin silloin toinen ei petä.
mutta kun se mustasukkainen ihminen kokee että on luottamuspula kun se luulee harhaisesti että se toinen pettää.
siis luottamuspula voi tarkoittaa ihan mitä tahansa sanoja sillä haluaa sanoa.
Miesten mielestä luottamuspula voi olla sitä kun nainen puhuu epäkohdista. Siis jos on sellainen mies, jolle ei saa sanoa mistään mutta joka itse yleensä kritisoi asioita.
Vetoamalla luottamuspulaan yleensä tarkoittaa sitä että haluaa eroon toisesta vaikka se toinen ei olisi tehnyt mitään.
Saattaa romuttaa kaikki tuhat kaunista asiaa, mitä se kertoo ihmsestä/ihmisitä?
En tietenkään sano että toiselle saisi sanoa ja tehdä mitä tahansa mutta jos yksi virhe tuhoaa kaiken niin minusta silloin ei ollut kyse ainakana rakkaussuhteesta jossa pitää kuitenkin pystyä normaalit asiat antamaan anteeksi.
Ei sellaisen jyrkän ihmisen kanssa uskaltaisi elää joka aina ehdollistaa kaiken. Olisko tuokin eräänasteista alistamista, vaatia toiselta täydellisyyttä. Luottamuksen menettää vain kerran- ja syystä jonka minä päätän..
Pettämisestä tai sen sellaisesta ja siitä alkoi alamäki. Meni kaikki romukoppaan, rakkaudentunnustukset, puheet unelmien miehestä jne..
jostain syystä luottamuksensa ensin? Luottamuksenhan voi menettää tekemättömien tekojen vuoksi tai tehtyjen tekojen. Tai sanomatttomien sanojen tai sanottujen... Itse ainakin olen menettänyt luottamuksen ihmisen hyvyyteen esim tilanteessa, missä toinen toistuvasti pyynnöstä huolimatta käyttäytyy väärin toista kohtaan. Silloin ei sellaisen ihmisen kanssa vaan voi jatkaa. Sellaisen ihmisen kanssa en kykene luottamaan siihen, että hän ajattelisi muuta kuin omaa etuaan. Menee luottamus siihen, että tulevaisuudessakaan mikään olisi toisin ja jos ei luota tulevaisuuteen on suhde ohi.
Tuossa olikin tuo sana pyynnöstä eli sinä kerrot mikä mieltäsi painaa ja pyydät toista ihmistä korjaamaan tilaneen.
Kai sitten kuuntelet hänenkin näkemyksensä asiaan vai onko se sinun pyyntösi käsky (jos et tee niin kuin sanon niin tämä homma on ohi) siis voi niinkin toimia. En sano että olisit sellainen.
Minusta luottamuspulaan vetoaminen on usein osoitus vaan siitä että haluaa päästä toisesta eroon. Todelliset syyt ovat sitten asia erikseen, mutta mielipide-eroavaisuudet ovat tekosyy. Sellainen ihminen haluaa alistaa jonka kanssa pitää olla aina samaa mieltä.
Ei edes varsinaisesti tapahtunut, alkoi vaan tekemään kärpäsestä härkästä ja minä myös.
No tuon voisi vielä yrittää korjata.
Eri asia on siinä vaiheessa jos tekee jotain aivan hirveää (lue: rikos, ruumiinvamma) niin eihän sellaisesta ikinä toivu.
Kyllä minä ainakin sanalliset loukkaukset (siis suutuspäissään sanomiset) tai sitten riitelyn pystyn antamaan anteeksi ja osaan myös itse pyytää anteeksi sellaist.
Naista, enkä tehnyt elettäkään siihen suuntaan, olen sitten millainen mulkku tahansa joidenkin mielestä niin ainakin yksi asia on mistä voi ylpeillä.
Se lyöminen on nimittäin sellaista että siitä voi tulla pahaa jälkeä tai lopullista jälkeä.
Eli sinua ei tartte pelätä, se on kiva asia.
Asiasta kannattaa olla ylpeä.
Minä tiedän mistä puhun, olen nähnyt liikaa ja liian pahoja juttuja.
Onko sinulla nyt jokin erimielisyys josta sun pitäisi sopia jonkun naisen kanssa vai mikä kiikastaa? Luottamuspula voi tosiaankin olla väärinkäsitys ja usein se sitä on. Useimmiten molemmille tulee parempi olo kun asiat selvitetään ja tehdään sovinto. Näin minä ajattelen.
Juuri nyt fiilikiä niistä kirjoitella.
Pari kysymystä ja jonkinlainen selko toisen ajatuksista vaan.
mieltä, että toistamalla käytöstä, joka on normaalien hyvien tapojen vastaista ja loukkaa kumppania se loukkaaja käyttää valtaa ja haluaa alistaa. Etenkin silloin, kun hän ei piittaa toistuvista pyynnöistä käyttäytyä soveliaammin. Se syö luottamuksen siihen ihmiseen ja hänen hyvyyteensä. Itse en voi olla ihmisen kanssa, joka tarkoituksella käytöksellään loukkaa toista. Tarpeeksi monta kertaa toistuessa se vain turhauttaa ja saa ihmisen vihaiseksi. Ei sellainen käytös rakenna suhteessa luottamusta, vaan hajottaa sitä.