en tiiä minne kirjottaa,jonnekki mun pitää näit ajatuksia silti purkaa..mun isä on narkomaani ja se juo jokapäivä.se on montavuotta yrittäny lopettaa mut siltä ei onnistu.äitillä oli kolmivuoro työ ja sen piti hoitaa minua kun olin vasta sillon tpsi pieni ja isä vaan istu päivätpitkät kapakassa.sitte äitille riitti,ne riiteli monta viikkoa ja eros.sitte mä masennuin ja äiti oli tosi huolissaa.sitten me muutettii äitin kaa pois ja äiti sai uuden miehen.mies oli kiva,äiti oli onnellinen ja meni kihloihin sen kaa.sitte sillä naksahti.se käytti äitiä hyväks ja pelas kaikki sen rahat.äiti riiteli sen kanssa ja se asu meillä siihen asti kunnes se olis löytäny asunnon.sit se muutti ja äiti masentu.sit me muutettii vantaalle.kaikki alko mennä vähän paremmin jo.me oltii päästy yli kaikista näistä asioista.sain paljon hyviä kavereita,äiti sai paremman työpaikan ja alko tapailla joitain miehiä.sitten alotin koulun.ja jos oikein muistan,jonain ninä aikoina mun kaks tätiä alko käyttää huumeita.en oo ihan varma,mut luulen ku kysyin äitiltä miks täti on niin rikas se sano että se tekee jotain laitonta työtä,nii musta tuntuu et se alko sit myymää huumeita.ja ku sil oli niin paljon rahaa,mun toinen täti meni ja varasti siltä 3 000 euroa ja narkkas ne sen poikaystävän kaa.oli mun serkun syntymäpäivät ja sinne tuli tietenki mun tädit,mummi,vaari,minä ja äiti.me oltii menty pitkä matka autolla sinne ja sit me aateltii jäädä sinne viel muutamaks päiväks.mun täti oli käyttäytyny jo jonkuaikaa tosi oudosti..se oli väsyny ja se oli ihan sekasin,mut kukaa ei kuitenkaa tienny miks.no se oli saanu just uuden mopon ja mä kysyin et mennääkö ajelulle.se suostu ja se alko ajaa kun mä olin kyydissä.me mentii aika kovaa ja sanoin et pysäytä tai hiljennä vähäsen ees vauhtia mut se ei sanonu mitää.se oli siinä ja siinä et mä en ehtiny taittaa niskojani ku hyppäsin kyydistä pois.sitte tajuttii et se oli ollu aineissa kokoajan.no mun tädit on nyt hoidossa ja jotain sellasta.muistan kerran kun olin pieni,ja olin iskällä viikonloppua kylässä,niinku mä menin jokatoinen viikonloppu iskälle kylää.iskä oli juonu perjantaista asti kun olin tullu.oli sunnuntai ja oli mun lähtöpäivä.mulla oli ihan sika kova nälkä koska mun iskä ei tehny mulle ruokaa kun viimeeks lauantai aamuna söin vähän perunalaatikkoa.sitte kun menin iskän luo ja sanoin että tee mulle ruokaa..iskä oli tosi vihanen,se otti puukon ja heitti sitä muhun päin.mä ehin kuitenki väistää ja se osu seinää.säikähin ja menin äkkiä mun huoneeseen piiloo..ja mun iskä ei muista tota.ja toi ei ollu vielä mitää.kun olin näin iskää taas pitkästä aikaa,me mentii iskän kaverille,yllätys yllätys,juomaan.siellä oli iskä,minä,sen kaveri,sen kaverin vaimo,niitten 2 pientä lasta ja joku aika timmin näkönen nainen.mun isä ja sen kaveri oli tosi kännissä ja ne kehu sitä naista tosi paljon.se vaimo tuli kateelliseks ja alko valittaa kun se iskän kaveri ei koskaa tee mitää koti töitä vaa juo ja juo kaiket päivät,kuten mun isä.sitte se heitti sille vaipan,ja se iskän kaveri suuttu ihan hirveesti ja heitti sitä sen vaimoa takasin.sit ne alko tapella ja mä säikähin ja juoksin piiloo.kuulin vaa ku ne huus toisillee ja tappeli,en siis nähny mitä tapahtu.sit mun isä alko raahata mua ulos sieltä ja huus ja sano tappavansa meidät kaikki ku seuraavan kerran nähdään.sitten me lähettiin kotiin kävelemään.mun iskän kaveri oli tehny ilmotuksen poliisille,ja sattumalta just se poliisi auto ajo meitä vastaan.mun iskä anto mulle avaimet sen kotii ja sano että mee kotii ja älä kato taakses.mä vaa sitte menin kotii.istuin sohvalle ja katoin telkkaria.siinä sitten oottelin iskää ja yritin rauhotella itteäni vähän.sitte joku koputti oveen.menin avaaamaan,ja sisään rynni joukko poliiseja.yks nainen istutti mut ja alko kysellä kaikkea,se selvästi yritti rauhotella mua.siinä meni jotakin 15 min niin ne lähti ja mun isä tuli.Isä kerto että se oli viety maijaan ja sitä oli hakattu siellä.sitten jälkeenpäin se huomas et sen pyssyt ja puukko oli takavarikoitu.olin ymmälläni.mut ei siinäkään vielä kaikki.kun olin taas jälleen kerran mun isän luona kylässä,se oli taas juonu ittensä tosi känniin.me mentiin bussi asemalle oottamaan mun bussia.sillä välin aateltiin mennä baariin oottelemaan,olihan siinä aikaa että se bussi tulis.me kuitenki myöhästyttiin siitä ja sitten me mentiin takasin baarin.meidät heitettii ulos koska mun isä ja sen tyttöystävä oli ihan kännissä.mun isä on töissä tatuointiliikkeessä,ja me mentii sinne sitte.ne sammu siihen odotushuoneen sohvalle ja en saanu niitä hereille.olin ihan sekasin ja itkin ja ootin monta tuntia että ne heräis.sitten mun äiti soitti ja kyseli että missä oon menossa.kerroin sille kaiken ja se oli ymmällään.se soitti sinne poliisin.ne otti mut mukaansa ja vei asemalle.onneks mun täti asuu siinä ihan lähellä (ei kumpikaan näistä narkkareista) ja tuli hakemaan mut pois.ne sitte ruokki mut ja vei bussilla kotiin.ja mun äiti ei edes tiedä että iskä on aineissa.mun iskä on myös lyöny ja haukkunu mua huoraks kerran.en oo uskaltanu kertoo mun äitille mitään,koska silloin se ei päästäis mua sinne.mä rakastan mun isää enkä haluu menettää sitä.silloin tällöin mä oon vihannu isää ja jopa halunnu kuolla ja miettiny,et miks just mulla on tällänen isä?miks kaikilla muilla on ihan tavalliset isät?mä oon yrittäny puhua mun kavereille tästä,mut ne ei ymmärrä.siitä on nyt puolvuotta kun mulle todettiin add.mun koulu meni aluks huonosti,mut sit aloin parantaa.ainoo mikä siin on on matikka.saan siihen tukiopetusta,mut se opettaja joka opettaa mua on haukkunu ja arvostellu mun vaatteita jne.se ei tunnu kivalta ja en haluu mennä sinne.minne tästä voi muka sanoo?en haluu sanoo äitille.oon miettiny monesti että menisin puhumaan koulu psykiatrille,mut pelkään että se kertoo mun äitille tästä.oon myös nuorten auttavaa puhelinta aatellu,mut en oikee haluis puhuu puhelimen kautta kellekkään ventovieraalle.oon ollu koulussa aina ulkopuolinen.pidän itseäni rumana,ja niin myös kaikki sanovat.minulla on nykyään kavereita,mut ne ei yhtään kannusta mua.ne on tosi suosittuja ja nättejä.niil on harrastuksia ja ne on niissä hyviä.mulla ei oo yhtäkään harrastusta tai en edes tiedä missä oon hyvä.mun kavereitten huolia kyllä kuuntelen mut ne ei kuuntele mua.sil ei oo välii lukeeko kukaan tätä tai kiinnostaako ketää mut mun oli pakko kirjottaa johonki..tän kirjottaminen vei multa kauan ja en osaa kirjottaa mitään tällästä oikeen...anteeks angstaus,on aika epätoivosta valittaa täällä omia huoliaan mutta en keksi muutakaan..
en tiedä mitä tehdä
tyttö tuollainen
4572
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sulla on ollu tosi rankkaa!tiedän millaista on elää tuollaisissa oloissa..sä oot sankari.oot kulkenu pitkän ja vaikean tien ja oot vieläkin täälä ! :) kuinka vanha muuten satut olemaan?vaikutat nuorelta.
Ensiksikin: Tuntuu nyt vähän siltä, että molemmilla vanhemmillasi on elämänhallinta vähän hukassa.
Vaikka kaikesta huolimatta rakastat isääsi paljon, voi silti olla itsellesi pitkällä tähtäimellä parempi, että etsit tukea muualta.
Kun tarpeeksi kauan elää hyvin repaleisessa perheessä, siihen omalla tavallaan turtuu.
Epänormaalius alkaa tuntua normaaliudelta.
Sinä olet kuitenkin tajunnut, että se elämä,
mitä perheesi ja sukusi elävät ei ole sitä,
mitä SINÄ elämältä haluat. Voit siis valita toisin!
Kirjoituksestasi ei oikein käynyt ilmi, onko äitisi ok.
Juoko , käyttääkö joskus huumeita tms.
Ainoa toivo on äitissäsi, jos hän on tolkullinen
huoltaja sinulle.
Voitko tukeutua yhtään siihen kolmanteen tätiisi,
joka asui lähellä poliisiasemaa?
Tuntuu, että tarvisit kyllä nyt ihan normaalia elämää elävien ihmisten seuraa.Sellaisten, jotka eivät juo, käytä huumeita ja asioi poliisien kanssa.
Joudut isääsi tavatessasi ottamaan sellaista aikuisen vastuuta, joka ei sinulle kuulu.
Vaikka isäsi onkin sinulle tärkeä ja rakas, voi silti SINUN ITSESI kannalta olla parempi, että harvennat käyntejäsi.Miksi?
En usko, että SINUN OMA mielialasi kohenee, kun häntä tavatessasi hän vain pämppää ja narkkaa.
En tarkoita, että sinun olisi hyvä hänet kokonaan unohtaa, mutta ehkä kannattaisi kuitenkin harventaa käyntejäsi ITSESI vuoksi.Koska hän on omalla tavallaan lapsi, joka ei sinusta pysty huolehtimaan. SINÄ itse olet aikuisempi kuin hän.
Sinä et häntä nuorena pysty pelastamaan narkista,
eikä isäsi asia saa olla sinun hartioitasi painamassa.Narkkaava narkkaa, teit sinä, mitä tahansa.Tuntuu, että olet joutunut ottamaan sellaista vastuuta, mikä sinulle ei todellakaan kuulu!Isäsi ei osaa kantaa aikuisen vastuuta.
Sen osan joudut tavallaan ottamaan sinä- eikä se ole oikein.Sinä tarvisit turvallisuutta elämääsi!
Onko sinulla lähipiirissä sellaisia sukulaisia, jotka eivät käytä päihteitä? Sinun on parasta
alkaa käymään kylässä heidän luonaan.
Kirjoitit, ettet ole kertonut isäsi narkkaamisesta äidillesi. Että pelkosi on se, ettei äitisi enää päästäisi sinua isäsi luokse.
Minusta sinun kuitenkin pitäisi kertoa äidillesi
tästä asiasta. Ei äitisi lopuksi elämää sinulta voi kuitenkaan kieltää isäsi tapaamista. On sinullekkin taakka, jos joudut kaikenaikaa peittelemään isäsi asioita. Usko minua: helpoin tie on olla rehellinen.
Ainoa toivo isäsi ryhdistäytymiseen olisi se, että kerrot äidillesi isäsi tilanteesta.
Isällesi voit kertoa, jos hän haluaa sinua tavata, on hänen oltava se pieni aika selvinpäin.
Ikävä kyllä kokemusta on alkoholisteista sen verran, että niin harvoin kuitenkaan tapahtuu.
Mutta tämä asia ei ole SINUN VASTUULLASI.
Tiedän omakohtaisesti, että lapsi alkaa helposti ottaa syyllisyyttä ja vastuuta rajattomien aikuisen puolesta.
Niin ei pidä tehdä. Isäsi pitää saada HOITOON.
Isäsi hoitoon saamiseksi pitäisi mielestäni äitisi
olla se henkilö, joka tarttuu tähän asiaan. Vaikka entinen mies nyt onkin kysymyksessä.
Hän on kuitenkin edelleen sinun isäsi, jota hänen tyttärensä tahtoisi tavata niin, että isä olisi selvinpäin.
Kriisipuhelimeen on oikeastaan yllättävän helppo puhua juuri siksi, ettei tuo toinen tunne sinua!
Sinun ei missään nimessä pidä tuntea syyllisyyttä siitä, että kerrot asian oikean laidan äidillesi.
Jos hoitoon saaminen onnistuisi, voisi se jopa pelastaa isäsi hengen.Jos hänellä viellä on työpaikkakin, toivoa luultavasti on.
Loppukädessä siis kertomalla äidillesi toimit oman isäsi parhaaksi.
Päihdeongelmaisissa perheissä tehdään aina se virhe, että asioita salaillaan, eikä kissaa nosteta pöydälle. Juuri sen vuoksi asiat menevät pinnan ala, piilossa vain huonompaan suuntaan.
Kun asioille ei tehdä mitään, muotoutuu helposti päihdeongelmaisen vuoksi myös perheen nuorelle
huonommuudentunne ja heikko itsetunto. Tähän on syytä pistää teidän perheessäänne piste. Vaikka isäsi ja äitisi ovatkin eronneet, on päihdeongelma
kuitenkin edelleen olemassa. Nykyään ongelma vain enemmän sinun hartioillasi yksin.
Tiedät nyt,mitä sinun pitää tehdä. Älä jätä asiaa
tähän, koska asiat eivät yleensä näissä järjesty taianomaisesti itsestään.Jos sinulla ei ole itse voimia kertoa narkkaamisesta äidillesi, pyydä tätä
yhtä tätiäsi kertomaan se äidillesi- jos et tiedä, miten äitisi tietoon reagoi.Kerro kuitenkin äidillesi syy, mikset puhunut heti hänelle isäsi narkkaamisesta.Se on mielestäni tärkeä asia kertoa. Mutta ei ole järkeä tavata isääsi hänen ollessaan päihteissä. Pahoitat vain oman mielesi- eikä se tee myöskään itsetuntosi kehittymiselle hyvää.
Arvostan sinua paljon siinä, että kirjoitit tälle palstalle.Tämä on kuitenkin vasta alku.
Toivoisin, että kirjoittaisit tänne viellä ja kertoisit, miten asia etenee!
Tahtoisin todella kuulla, mitä sinulle kuuluu.
Jos tahdot, voit laittaa minulle myös sähköpostia:
[email protected]
Rutistus sinulle!
Tässäkin tekstissä paljon vinkkejä, jotka kannattaa ottaa huomioon...
Eli totuus on usein paras vaihtoehto, vaikka se tuntuukin joskus vaikeimmalta.. Jos sinä pystyt luottamaan äitiisi ja kertomaan hänelle asioita niin sinun pitäisi tosiaan kertoa tilanteestasi äidille ja kertoa myös isäsi tilanteesta..
Päihdeongelma on varmaan yksi iso tekijä kummallakin vanhemmallasi ja heidän pitäisi koittaa tajuta se, vaikka sinun avullasi eli kertoisit suoraan mitä ajattelet heidän käyttäytymisestään sinua kohtaan ja miten sinua kohtaan on käyttäydytty jne.
Sinä myös varmaan tarvitsisit sitä luotettavaa ulkopuolista "normaalia" henkilöä eli jos tämä sinun yksi tätisi oli semmoinen ja hänen luonaan saatoit olla, niin ehkä kannattaisi lähettää hänelle esim. kirje jossa kertoisit tilanteestasi jne.
Se saattaa joskus tuntua pelottavalta että mitä jos vaikka äitisi tai isäsi saa tietää sinun todelliset ajatukset, mutta usein se on tärkeä juttu sinun itsesikin kannalta...
Mut voimia sinulle ja yritä löytää apua esim. musiikista/kirjoista jne.
Sinun pitäisi ehdottomasti varoa päihteitä kuten huumeita, alkoholia jne. vaikka todennäköisesti tulevaisuudessa sinä saatat olla varsin altis niille.. Mutta tosiaan rehellisyys ja asioista puhuminen voi auttaa sinua saamaan oma elämäsi ja tulevaisuutesi paremmaksi.
Vaikeaa elämäntilannetta käyt läpi... Eikä se kyllä varmaan helpommaksi muutukkaan.
Se on aina vaikeaa jos on "huonot vanhemmat". Huonoilla vanhemmilla tarkoitan juuri sitä ettei sinua juurikaan arvosteta ja rakasteta ja nämä vanhemmat eivät tunnu oikein arvostavan itseään.. Ehkä heillä itsellään on ollut samanlaisia kokemuksia lapsuudessaa kuin sinulla je he ovat tavallaan "ajautuneet huonoihin piireihin".
Elämässä kun on hyvä- ja huonotapaisia ihmisiä ja usein jos asiat ovat menneet lapsuudessa huonosti niin silloin juuri hakeudutaan niiden huonotapaisten ihmisten seuraan... Varmaan äitisikin on hakeutunut hieman vääränlaisen miesseuran pariin, jolloin sinäkin olet osaltaan saanut kärsiä siitä.
On helppoa ymmärtää, että koska olet varmaan aika nuori vielä niin sinulla ei ole oikein muita ihmisiä kuin vanhemmat... Sinä rakastat ja vihaat vanhempiasi samaan aikaan, jolloin sinä haluat mennä esim. isäsi luo vaikka hän käyttäytyy sinua kohtaan väärin.
Erittäin tärkeää olisi puhua tilanteesta jollekin ja se että menet puhumaan tilanteestasi koulupsykologille kuullostaa erittäin hyvältä vaihtoehdolta. Oikeastaan yksi suuri syy sinun huonoon tilanteeseesi on juuri oma äitisi, joka ei tunnu oikein arvostavan sinua ja omaa elämäänsä tarpeeksi. Sinun äitisi pitäisi tehdä muutos elämässään, joka taas parantaisi myös sinun elämääsi.
Sinun pitäisi myös yrittää puhua tilanteestasi äidille tai vaikka kirjoittaa kirje hänelle jossa kerrot suurinpiirtein nämä sama asiat mitkä olet tässä kertonut.
On erittäin tärkeää oman elämäsi kannalta, että äitisi tajuaa sinun tilanteesi ja oman tilantensakin. Ikävä kyllä sinun äitisi tuntuu olevan aivan hakoteillä noiden asioiden kanssa. Saattaa johtua juuri hänen omasta lapsuudestaan tai huonosta miesseurasta, huonoista kokemuksista jne. Mutta sinun pitäisi saada ymmärtämään hänen tilanteensa ja yrittämään saada sitä paremmaksi.
Sinun kannattaisi myös vähentää tapaamasta isääsi, vaikka se tuntuisikin vaikealta. Sinun isäsi ei ikävä kyllä arvosta sinua juurikaan ja tuskin huomaakaan.. Hän vie sinua mukanaan paikkoihin, joissa sinun ei pitäisi käydä ja käyttäytyy muutenkin sinua kohtaan huonosti. Sinun kannattaisi siis vähentää tuntuvasti yhteistyötä isäsi kanssa ja olemista hänen kanssaan vaikka se tuntuisikin vaikealta ratkaisulta.
Ymmärrän hyvin ettei sinun kaverit välttämättä pysty edes ymmärtämään sinun tilannettasi. Heillä asiat ovat aivan eri lailla paljolti juuri sen takia, että heidän vanhempansa käyttäytyvät heitä kohtaan paremmin ja myös itseään kohtaan paremmin... Toisin sanoen he eivät saata edes ymmärtää sitä että sinun vanhempasi ovat kovin erilaiset ja se osaltaan taas vaikuttaa sinun elämääsi todella paljon, negatiivisella tavalla.
---
Eli lyhyesti jos sanoisin mitä sinun kannattaisi tehdä on ottaa yhteys tähän kouluspsykologiin ja varata aika häneltä ja jutella näistä ongelmista.. Olisi erittäin hyvä asia jos myös yrittäisit jutella äitisi kanssa tilanteestasi ja vaikka kirjoittaa kirje hänelle koska hänen pitäisi ymmärtää oma ja sinun tilanteesi.. Sillä sinä selvästi kärsit siitä, että äitisi ei arvosta sinua ja omaa elämäänsä tarpekesi.
Se että soitat myös tähän tukipuhelimeen voi olla hyvä asia, koska jos sinä pystyt anonyymisesti kertomaan asioistasi puhelimessa niin sinä pystyt varmasti paremmin puhumaan tälle koulupsykologille tilanteestasi ja hän varmasti pystyy auttamaan sinua.. Kannattaa myös miettiä sitäkin että tapaisit tämän koulupsykologin yhdessä äitisi kanssa tai voisit etsiä myös netistä nuorisomielenterveyslaitosta jolloin voisit saada vinkkejä niin omaan elämääsi kuin äitisikin voisi saada vinkkejä omaan elämäänsä.
Sinun tilanteesi kun ei johdu suinkaan sinusta itsestäsi vaan pikemminkin vanhemmistasi jotka eivät arvosta sinua tarpeeksi.