lause

Minulla ei tuollaiset "kaikki on hyvin" tai "asioilla on tapana järjestyä" toimi koska en osaa valehdella itselleni...

Tiedän että mikään ei ole hyvin ja asioilla ei ole tapana järjestyä... ei siitä pääse yli vaikka itselleen kuinka jankkaisi toista. Tosi asia on tosi asia.

Mä hoen usein mielessäni, rauhoitu, rauhoitu tai rauhallisesti, rauhallisesti. Silloin kun on paniikkikohtaus päällä. Joskus pelottaa että alan hokemaan näin vahingossa ääneen jos mulla on esim. kaupassa paniikkikohtaus.

Mä yritän aina tarkkailla, mitä mä sanon ajatuksissani itselleni, sillä pahaa mieltä edeltää AINA huonot ajatukset. Sit mä kysyn itseltäni, että onks nyt kivaa väittää tollasta itselleen. Onks nyt kivaa rypeätässä kurjuudessa.

Paavalin filippiläiskirje 4:6-7 ja 1 Pietarin kirje 5:7. Nämä totuudet kun muistaa, niin alkaa helpottaa!

Minulla on ollut hieman vaikeaa viitisen vuotta ja äitini hoki juuri tuota samaa lausetta ''asioilla on tapana järjestyä'' eikä ne ole järjestyneet vieläkään. Menneet vaan pahemmaksi.. Siksi en osaa uskoa, enkä toivoa enään mitään..

En vaan niitä sano.. en muista niitä silloin kun pitäs.
Enkä oikeen tiedä että kannattaako itselleen
valehdella..se ei ehkä kovin pitkälle toimi..

tämmöinen yksinkertainen nyt alkuun tulisi mieleen:
"vielä jonain päivänä kaikki tulee olemaan paremmin"




Sitten on olemassa joitain aivan erinomaisia lauseita:


“En takerru mihinkään, niin minulla ei ole mitään puolustettavaa.

“Minulla ei ole ajatuksia, niin voin nähdä.

“En pelkää mitään, niin muistan itseni."





"elämässä ei ole tyhjyyttä."

"Kaikki on ääriään myöten täynnä."

"Kaikki on ääriään myöten täynnä ja kaikki on samanarvoista.”