Luulin jo, että kun ollaan pohjalla käyty, niin siitä ei pääse kuin ylöspäin.
Olen ollut reilun kuukauden hyvissä oloissa, elämässä on alkanut näkyä valoa enemmän. Nyt tuntuu että kaihtimia vedetään taas kiinni ja valo hiipuu. Alkaa ahdistamaan kun yrittää vaan päästä eteenpäin ja pakkia tulee siitä huolimatta. Yritän vaan ottaa päivän kerrallaan, ilman kummempia stressejä ja nauttia pienistäkin asioista, mutta nyt on taas vaihe jolloin kaikilta asioilta vedetään matto alta. Ihan möykky tuntuu kurkussa ja oksettaa, kun ahdistaa. Eikä oloa paranna jouluhössötykset joita ympärillä on vaikka tarkoitus olisi kai perheellä saada minut mukaan jouluhenkeen ja saada minut unohtamaan paha oloni. Tämä on kai oravanpyörä eli vielä kerran ylöspäin vaikka rämpien...
Olen ollut reilun kuukauden hyvissä oloissa, elämässä on alkanut näkyä valoa enemmän. Nyt tuntuu että kaihtimia vedetään taas kiinni ja valo hiipuu. Alkaa ahdistamaan kun yrittää vaan päästä eteenpäin ja pakkia tulee siitä huolimatta. Yritän vaan ottaa päivän kerrallaan, ilman kummempia stressejä ja nauttia pienistäkin asioista, mutta nyt on taas vaihe jolloin kaikilta asioilta vedetään matto alta. Ihan möykky tuntuu kurkussa ja oksettaa, kun ahdistaa. Eikä oloa paranna jouluhössötykset joita ympärillä on vaikka tarkoitus olisi kai perheellä saada minut mukaan jouluhenkeen ja saada minut unohtamaan paha oloni. Tämä on kai oravanpyörä eli vielä kerran ylöspäin vaikka rämpien...
Vastaukset 3
Vanhimmat
sama tunne joulua ei enää nykysin oo ei ainakaan mun sydämmessä tai ehkä se on siellä jossain syvällä ja odottaa parempi aikoja. Otin taukoa töistä ens vuoteen kun sain paniikki kohtauksia eikä töistö tullu mitää, onneks on hyvä työ porukka joka ymmärtää ja pomo jolta se armahdus tuli tälläselle uudellekkin työntekijälle... että kiitos ... ja silleen. ja tää siis täpahtu eile ja tänää en oo vielä ees heränny saati sit tehny mitää. oisit kiitollinen sun perheelle mun perhe on on mun tuskan aihettanu ja se juontaa juurensa jo jostain kaukaa. Mut mä en syytä niitä nekin on elämä yllättäny ja heittäny ne perseeleen...ja repiny se matot alta vaikka ne on niistä pitäneet kynsin hampain kiinni... eli tällästä vuodatusta.. tuskin auttoi ketää
Hei! mulla on ihan samat fiilikset, vaihtelin täs väliin lääkitystä ja sen seurauksena alko tuntuu et hitto mie oon samassa jamassa kun aiemmin kun masennus alko heinäk..lopulla, eikä tosiaankaa vois joulun tulo enempää kiinnostaa huh huh..mutta kait meillä ei enään ole muuta suuntaa kun ylös päin hitaasti mutta varmasti toivottavasti näin! mullakin tuli takas ahistus ja jännitys joka jo helpotti jossai välissä.koetetaan tsemppailla toisiamme väliin, vaikka täällä palstalla, kun itsekin yksin asustelen..voimia sinulle! ja laitahan väliin kuulumisia moi..
Kun pitkään ollus masentunut ei siitä hetkesä selviä. Hyvä että sinulla on ollut jo kuukauden paremmin. Älä nyt menetä toivoas. Ota nyt vain pieninä annoksina elämää takasin. Masennus kehittyy usein pitkan ajan kuluessa ja ei se hetkessä lähdekkään.