Muistan kuinka pikkupoikana kysyin kerran innoissani isältäni,hänen veistellessään liiterissä puukalikkaa,että mitä sinä teet,ja hän vastasi minuun vilkaisematta:"Tulppaa kysyjän suuhun."
Kyllä harmitti silloin.
Onko teillä joitain vastaavia nöyryyttämiskokemuksia muistona lapsuudesta?
Kyllä harmitti silloin.
Onko teillä joitain vastaavia nöyryyttämiskokemuksia muistona lapsuudesta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
savoa taipua myös toisin. Taisi sanonta mennä, että "tulppaa kysyjän per.....n". Siis paikkaan, minne aurinko ei ikinään paista.
Mutta mistä erottaa tosikon ja aidon savolaisen? Tuosta harmituksesta ja siitä, että ko. sanonta on nöyryyttämistä. Kyseessä on varmaan ollut kahden välinen keskustelu, eikä kukaan ulkopuolinen ole kuullut. Silloin nöyryytys on alkuperäisen kirjoittajan omaa itsetuntoa koskeva. Jos muuta ei isän kanssa tehnyt, niin ainoana kommenttina varmaan nöyryyttäväksi voi kokea. Jos isä taas remmillä veteli toistuvasti ja käyttäytyi muuten ihmisarvoa alentavasti, voi tuohon nöyryytysväitteeseen yhtyä.
Mutta muuten kannattaa hieman miettiä, minkä asian sitä nyt kokee nöyryyttävänä ja minkä ei. Kitisijöitä tämä maailma ja valitettavasti tämä savon eteläinen osa nyt on pullollaan.
Tässä toinen sanonta: "Tuosta kun kaveri vielä vähän piristyy, niin sitähän on jo hereillä".
Joo, mutta mitäs tämä liittyy Mikkelin asioihin? Jos on jäänyt jotain traumoja, niin suuntaa mieluummin Suhteet & Tunteet palstalle kiitos!
mielestäni hyvä. Käyn lukemassa päivittäin tätäkin
palstaa ja kovin hiljaista täällä on ollut.
Erilaiset aiheet elävöittävät palstaa ja saavat
ehkä enemmän kirjoittajia mukaan.
koskaan valmiiksi, sääli.
käyttöäkin.
Arvatkaa ottiko vähän pattiin silloin?..kun intoa puhkuen kysyy,ja saa tuollaisen latistavan vastaukseen..isä oli muutenkin sellainen etäinen häiskä.
Kyllä sille voi nyt jo naureskella,ja vähän kieli poskessa tämän tänne laitoinkin.
Onneksi tuollainen lasten persoonan vähättely on valtaosin jo mennyttä aikaa.Omille lapsilleni olen halunnut olla oikeasti läsnä,ja mennä mukaan siihen pikkulapsen elämänriemuun..mikä aikuisilla ihmisillä on yleensä poikkeuksellista,ja varsinkin tässä nyky-yhteiskunnassa.
Meitä kasvatettiin äitini ronskilla tyylillä.
Kun isoveli oli jotain seitsemän vanha hän kerran tuli itkien pihalta ja sanoi äidille että pojat haukkuivat läskiksi.
Äiti siihen että mitäs sitten olet läski.
Jopa vieraidenkin kuullen siunailtiin minun taitojani tyyliin-Käske paskaa käy ite jälestä.
Ruokapöytänarina lopetettiin yleensä tokaisuun-Jos ei kelpaa, syö paska kiveltä.
Remmillä voideltiin meihin kunnioitusta vanhempia kohtaan.
Ei meistä silti tullut mummojen potkijoita eikä töhrijöitä tai koulukiusaajia.