Heips!
Kuinka sairas pitää olla jotta pääsee syömishäiröiden osastolle? Itse olen vuoden verran sairastanut anoreksiaa, bulimiaa, masennusta ja olen itsetuhoinen.
Haluaisin parantua ja kotona siitä ei tule mitään! Olen 15-vuotias ja haluaisin jonkin ihmisen joka asiasta tietää, niin mitkä ovat ns. rajat joilla pääsee sisään?
Kuinka sairas pitää olla jotta pääsee syömishäiröiden osastolle? Itse olen vuoden verran sairastanut anoreksiaa, bulimiaa, masennusta ja olen itsetuhoinen.
Haluaisin parantua ja kotona siitä ei tule mitään! Olen 15-vuotias ja haluaisin jonkin ihmisen joka asiasta tietää, niin mitkä ovat ns. rajat joilla pääsee sisään?
Vastaukset 9
Vanhimmat
määkin tavallaan haluaisin apua, mutta tiedän että kotona siitä ei tulis mitään, koska alkaisin vaan huijaan jne. joku osasto elis mulle, mutta mähän oon wannarektikko, joten enhän mä mitään tarvi
Suosittelen, että meet ekaksi vaikka ihan terkkarille. Kerrot hälle, mikä on. Joko saat käydä juttelemassa hälle tai sitten hän laittaa sinulle lähetteen paikalliselle nuorisopsykiatriselle poliklinikalle. Siellä on asiantuntevampaa henkilökuntaa, joiden kanssa on oikeasti helpottavaa jutella asioista.
Siellä psykiatrisella käydään jokunen kuukausi joka tai joka toinen viikko juttelemassa. Täytellään ehkä jotain lomakkeita. Ne lomakkeet näytetään lääkärille, joka tekee diagnoosin.
Diagnoosin jälkeen tiedetään vasta, mikä on juuri sinulle paras hoitomuoto. Jatkatko psykiatrisella poliklinikalla käymistä vai olisiko juuri tuo syömishäiriöpoliklinikka sinulle hyvä. Jos lääkäri katsoo sen aiheellikseksi, hän voi kirjoittaa sinusta lähetteen sh-polille ja pääset jonoon. Jono voi olla puolikin vuotta, tilanteen mukaan. Tarpeen mukaan määritellään myös osastohoito, mutta sinne voi olla vieläkin pidemmät jonot.
Sitten tuohon 'kuinka sairas pitää olla' kysymykseen.. Osastolle ei minun käsityksen mukaan ole mitään painorajoja. Tämä on kuitenkin päänsisäinen sairaus.
Suosittelen aloittamaan hoitoketjun ihan alusta, terkkarista. Pelkästään se, että saa kertoa jollekin ongelmistaan, auttaa hirveästi. Ja se, että hoito menee jatkuvasti eteenpäin, antaa todella toivoa siitä, että joskus vielä voi olla terve.
Tämän kerron kokemuksesta. Olen käynyt tämän hoitoketjun siihen asti, että minusta kirjoitetaan ensivuoden alusta lähete sh-polille. Toivotan sinulle onnea ja rohkeutta kaikkeen!
teidän anorektikko oireenne on ihan pääkopassa oleva sairaus.Itse olen sitä sukupolvea jolla nälkä kurni vatsaa ja silloin syötiin jos syötävää oli!En voi ymmärtää nykyistä tilannetta, kun ruokaa on tarjolla yllinkyllin,kouluissakin saa syödä vatsansa täyteen!Miksei se kelpaa??Minkä takia pitää kehittää jokin pässi idea olla syömättä,että kuolee ravinnon puutteeseen? Tohon voisin itse vastata,että ostakaa lippu johonkin sellaiseen maahan missä petoeläimet saalistavat,voisitte viidakossa henkenne pitimiksenne heittäytyä itsesääliiseenne voimattomuudessanne ja syömättömyydessänne alistua pedon suuhun,koska teistä ei ole edes syömään,että pitäisitte itsestänne huolta!
Tässä maassa on jalattomia ja kädettömiä.Syöpää sairastavia jotka eivät edes syömällä pysty hengissä oloaan pitkittämään, miksi ihmeessä teidän pitää olla tuollaisia vikisijöitä ruuan suhteen?? Kysyn vaan? Menkää itteenne ja ajatelkaa tulevaisuutta ja jaksamistanne sinne esimerkkeinä muille!
jo 1200-luvulla oli anorektikkopyhimyksiä että haista paska ja lue historiaa, samoin suosittelen kirjoja mitä on olla mielisairas kun et näköjään itse sitä ole vielä oppinut.
Tämä meidän anorektikko-oireemme ON ihan pääkopassa oleva sairaus. Sairaudet ei rajoitu vain syöpään. On olemassa mielenterveydellisiä sairauksia, kuten masennus, skitsofrenia JA anoreksia.
Kannattaisi ehkä tutustua tosiaan johonkin viralliseen materiaaliin ennen kun alkaa tulla laukomaan idioottimaisia mielipiteitään tänne. Ei voi kun pudistella päätään tuommoiselle.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Anoreksia_nervosa
Jos asiaa katselee sinun näkökulmastasi. Itse en edes viitsinyt katsoa noita sivuja joita joku laitti.Eli niiden sisällöstä en tiedä.
Normaali järki jo sanoo, että Syöpää sairastava varmasti yrittää kaikkensa ravinnonpuolestakin pysyäkseen hengissä ja se varmasti on psyykkeeseen vaikuttava tekijä enemmän kuin nuoren terveen syömättömän ihmisen syömättömyys!Toinen sairaudessaan ei halua kuolla, vaan yrittää tehdä kaikkensa ollakseen elossa ja toinen ns.anorektikko haluaa kuolla terveenä pelkästään ettei halua syödä!
Sanoisin, että anorektikot ovat pelkästään itsesäälissä rypeviä kauniita ihmisiä(silloin kun ovat lihassaan)Muuten aivan säälittäviä ja ruikuttavia surkeita ihmisiä! Ette te ainoastaan ole kohdannut mielipahaa ja ehkä perheenne omituisuuksia ja hyljeksintää kohdanneita!Monia muita saman kohtalon kohdanneita on paljon, mutta tajuavat ettei syömättömyys auta asiaa,päinvastoin,parempi jaksaa kun tehdä itsestä hullu syömisen kanssa!
Se on sellainen asia jonka joudut ihan hullujenhuoneella käymään läpi, joten jos jaksamista ja ajattelua on muuhun,niin en itse kyllä lähtisi tekemään itselleni koko elämän kattavaa mielenterveyskertomusta pelkästään syömisestä, mutta jos tosiaan et ymmärrä syömisen tarkoitusta niin.....
Mieluummin annan matkani varrella loput pizzasta juopolle joka haluaa elää kuin nirsolle anorektikolle, joka kysyy "ei kai tässä ole lihaa"
JOS EI KS. ASIASTA MITÄÄN TIEDÄ, EI KANNATA VÄLTTÄMÄTTÄ TULLA PÄÄTÄÄN AUKOMAAN!!!
-----------------------
Mieluummin annan matkani varrella loput pizzasta juopolle joka haluaa elää kuin nirsolle anorektikolle, joka kysyy "ei kai tässä ole lihaa"
-----------
aika epäkypsältä vaikuttaa tuokin teksti ... anoreksia ja vegetaristinen ruokavalio ovat TÄYSIN eri asiat! anorektikko kysyisi "ei kai tässä ole kaloreita"
ja eri ihmisillä ahdistua ja paha olo purkautuvat eri asioihin. toiset masentuvat, toisille tulee syömishäiriö ja jotkut esim vahingoittavat itseään.
ja kun monet anorektikothaen eivät tajua olevansa sairaita. ja vaikka tajuaisivatkin, heidän on saatava ammattiapia päästäkseen irti anoreksiastaan. ei kovin moni juoppokaan pääse ihan ilman tukea irrottautumaan alkoholista, koska he kokevat pahan olon lievenevän alkoholin avulla.
Sinä, joka tulit tänne aukomaan päätäsi:
Et ole tullut ajatelleeksi, että tuskin kukaan anorektikko, bulimikko tmv. todella halusi tätä itselleen alun alkaenkaan! Eiköhän kukin meistä olisi mieluummin terve ja eläisi ilman tätä pakonomaista kalori/lihomiskammoa. Anoreksia on pään sisällä ja kun se tulee, se ei kysy tältä nuorelta (-tai vanhemmalta) tytöltä (-miksi ei pojalta) lupaa saako tulla.
Suosittelen lämpimästi sinulle käymään Lukion Psykologian 1 kurssin ja pohtimaan syitä ihmisen toiminnalle ja huomaamaan, että ehkä ihminen ei olekaan aina vapaa valitsemaan kohtaloansa?
JOTEN ÄLÄ JUMANKAUTA TULE TÄNNE AUKOMAAN PÄÄTÄ SIITÄ ETTÄ ANOREKTIKOT OVAT JOTAIN ITSESÄÄLISSÄ KIERIVIÄ SÄÄLITTÄVIÄ KAKAROITA!! ANOREKSIA EI TODELLAKAAN OLE PELKKÄÄ SYÖMÄTTÖMYYTTÄ VAAN SIIHEN SISÄLTYY TODELLA PALJON SELLAISTA SANOINKUVAAMATONTA TUSKAA JOTA ULKOPUOLINEN EI VOI YMMÄRTÄÄ!
Ja nyt varmaan sanot, että jotkut ovat tyhmiä kun sanovat "kuinka tulen pro-anaksi?". Eivät he halua sairautta vaan ovat jo sairaita. Juuri tollaset sun tapaiset ihmiset tekee tästä maailmasta huonon paikan ja vain lisää ihmisten tuskaa. ARGHH.
Anteeksi.
ps. mä oon oikeesti lahjakas äidinkielessä, mutta ei nyt huvita tässä hienostella tätä tekstiä..
...käsitteet sekaisin. Anorektikko ei sitä pizzaasi haluaisi syödä muutenkaan ja lienee kasvissyöjä kyselisi onko siinä lihaa vaikka puhuitkin anorektikosta?
Et ilmeisestikään elä ihan tässä ajassa, kyllä kuitenkin sinunkin iässäsi voi seurata mitä yhteiskunnassa ja maailmassa tapahtuu. Se on jopa suositeltavaa, pitää henkistä vanhuutta ja muistihäiriöitä loitolla. Oma mummoni on yli kahdeksankymppinen dementikko ja vaikka onkin sota-ajan elänyt, on silti kiinni tässä päivässä ja ymmärtää millainen maailma nykyään on ja miten se on muuttunut vuosikymmenien kuluessa.
Kauneusihanteet ovat kovasti muuttuneet sitten sinun nuoruutesi eikä naisihanne ole enää emäntätyyppinen hyvässä lihassa oleva ihminen. Sen saavuttaminen ei ole samaa kuin nuoruudessasi. Ylipaino on suuri ongelma kaikissa länsimaissa, sitä ei tarvitse nykymaailmassa erityisesti kerätä vaan päinvastoin sitä kerääntyy vastentahtoa nykymaailman ravintotottumuksilla. Ihmisen suhde ruokaan on kääntynyt päälaelleen, siitä on tullut jopa hengenvaarallista kun yhä useampi on vaarallisesti ylipainoinen.
Toisin kuin "ennenvanhaan" lisäkiloja ei enää pidetä menestyvän ja vauraan ihmisen merkkinä vaan ihannoidaan hoikkaa ja treenattua vartaloa jota pidetään menestyksen, itsekurin ym. merkkinä. Ehtoisan emäntätyyppisen vartalon sijasta tavoitellaan hoikkuutta. Sen tavoittelussa monella menee yli rajan. Kehittyy mielenterveysongelma nimeltä anoreksia. Anorektikko pelkää fobian tavoin lihovansa. Niin, kyllähän ihmiset pelkävät kaikkea muutakin mikä ei terveen ihmisen mielestä tunnu järkevältä eikä ole loogista, jos tuntuisi ei kyseessä olisi sairaus.
Anoreksia on yleistynyt siksi että maailma on muuttunut. On ihan älytöntä takertua kymmenien vuosien takaiseen historiaan, me emme elä siinä maailmassa nyt.