Hei,
Elikkä haluaisin kysyä, millaisen vastaanoton olette saaneet vanhemmiltanne kertoessanne tulevasta lapsesta?
Olen seurustellut avomieheni kanssa 2 vuotta. Molemmat olimme kovia menijöitä aikaisemmin, mutta sen jälkeen kun aloimme seurustella niin juominen on jäänyt. Juomme ehkä kerran kahdessa kuussa jos sitäkään(poikkeuksia on). Olemme puhuneet vuoden verran mahdollisista lapsista ja molemmilla kova hinku yhteiseen lapseen. (Puhuttu kaikista järjestelyistä, miten hoito tapahtuisi ym)
Ikää minulla 20 ja miehelläni 21. Miehelläni on vakituinen työ ja itse olen tehnyt nyt osa-aikatyötä kaksi vuotta. Molemmilla myös ammatti. Asumme yhteisessä kodissa ja kaikki tuntuu rullaavan. Luonteet sopivat todella hyvin yhteen.
Nyt suunniteltu josko alettaisiin yrittämään ensimmäistä iltatähteämme, mutta itseäni kiinnostaisi tietää, miten vanhemmat ottavat vastaan vauva uutiset? Miten teillä on otettu?
Kokemuksia :)
Kiitos jo etukäteen!
Elikkä haluaisin kysyä, millaisen vastaanoton olette saaneet vanhemmiltanne kertoessanne tulevasta lapsesta?
Olen seurustellut avomieheni kanssa 2 vuotta. Molemmat olimme kovia menijöitä aikaisemmin, mutta sen jälkeen kun aloimme seurustella niin juominen on jäänyt. Juomme ehkä kerran kahdessa kuussa jos sitäkään(poikkeuksia on). Olemme puhuneet vuoden verran mahdollisista lapsista ja molemmilla kova hinku yhteiseen lapseen. (Puhuttu kaikista järjestelyistä, miten hoito tapahtuisi ym)
Ikää minulla 20 ja miehelläni 21. Miehelläni on vakituinen työ ja itse olen tehnyt nyt osa-aikatyötä kaksi vuotta. Molemmilla myös ammatti. Asumme yhteisessä kodissa ja kaikki tuntuu rullaavan. Luonteet sopivat todella hyvin yhteen.
Nyt suunniteltu josko alettaisiin yrittämään ensimmäistä iltatähteämme, mutta itseäni kiinnostaisi tietää, miten vanhemmat ottavat vastaan vauva uutiset? Miten teillä on otettu?
Kokemuksia :)
Kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Me olimme muutaman kuukauden seurustellu vasta nykyisen avomieheni kanssa, kun plussa pärähti testiin. Ikää minulla oli 17 tuolloin. Olin kova bilettäjä ja tykkäsin käydä paljon metsäbileissä ja muissa tälläisissä tapahtumissa. Miehellä oli ikää 24 ja myöskin kova menemään hän.
Pelkäsin kovasti oman äitini reaktiota kun nuori olen. Mutta tämpä olikin aivan innoissaan. Myöskin miehen puolelta oltiin ihan haltioissaan, elikkä vastaanotto oli erittäin hyvä. Sen virheen vain teimme että kerroimme heti kun plussa testi tehtiin, ja sitten tulikin keskeytynyt keskenmeno. Jouduin osastolle pariksi päiväksi ja lääkkeelliseen tyhjennykseen kun ei sikiö tullut itsestään ulos. Äitini oli mukana sairaalassa ja halus nähdä ultralla vielä viimeisen kerran pienokaisen.
Uusi plussatesti tuli kesän alussa.Tämä raskaus on kestänyt jo viikolle 28 ja tulevat isovanhemmat odottavat kuiin kuuta nousevaa. Ikää minulla on nyt 18 ja miehellä 25. Seurustelumme on kestänyt vuoden verran, eli ei niinkään kauaa vielä. Itse jätin bilettämisen ja muun jo ensimmäisen raskauden tullessa julki. En siis tässä välissä ole enää juhlinu ollenkaan. Mies kun menee vielä miten tahtoo.. Ja se tässä kyllä stressaakin, kun itse istun päivät kotona (työkyvyttömänä) ja niin arki-illat kuin viikonloput mies on poissa. Tilanne on nyt edennyt siihen pisteeseen että teemme eroa parhaillaan. Harmillista kuin onkin. Toivon kovasti vain että edes lapsen synnyttyä mies tajuaisi, että ei enää voi mennä niinkuin haluaa.. Tämä toinen raskaus oli sentään suunniteltu.
Mutta kysymykseesi palaten, niin reaktio oli erittäin hyvä isovanhemmilta. Vaikka itse nuorempi olenkin. Teillä ikääkin vähän enemmän kuin minulla ja seurustelua takana joten älkää suotta pelätkö. Yhtä onnellisia he ovat varmasti kuin tekin!
...reaKtio riippuu ihan ihmisestä
...on vanhoille vanhemmille syntynyt kuopus, jonka sisarukset saattavat olla paljon vanhempia.
olin 19v kun odotin lasta. meillä vaikka vanhemmat ei halunnu vielä lapsenlapsia niin kummasti mielipide vaihtu ku toin raskaustestin kotia, että vauva tulossa. ootin siihen asti ku lapsi oli kerinny olla jo silleen, että pieni maha jo näky. meillä se tosin oli helposti arvattavissa, että yritettiin lasta ku lopetin pillerit :) ja kerta ku äitin kanssa olemme tosi läheisiä niin ei paljon salaisuuksiakaan ole. tsemppiä vaan yritykselle, lapsi mullistaa elämän hyvällä tavalla, tai ainakin meillä niin teki. vaikka välillä on raskasta, mutta heti kun ottaa sen lapsen syliin niin heti helpottuu vaikka kuinka väsynyt tai ns vittuuntunu on. ja olethan sinä jo aikuinen ihminen, eihän ne vanhemmat sais enään olla niin ankaria sun päätöksiä kohtaan :)
Elikkäs olen 18 v. ja täytän 19 ennen kun esikoisemme syntyy. Avomieheni on 21. Äitini ensin oli ihan hämmennyksissä kun kerroin, mutta nyt hössöttää ja höösää koko ajan :D on aivan innoissaan tulevasta perheen jäsenestä.
oon ens keväänä 21v nuori nainen ja avomieheni kesällä 24v. Yhdessä ollaan oltu 3,5 v ja yhdessä asuttu 2,5v :) nyt ollaan vuoden päivät lapsesta puhuttu kun vuosi sitten ekan kerran arvelin olevani raskaana ja menkathan sieltä tuli.. kuitenkin tämä pisti vielä enemmän vauvahaaveet liikenteeseen ja nyt ollaan puhuttu ja puhuttu ja puhuhttu.. :) haaveiltu ja odotettu ja mietitty päämme ihan pyörälle.. :) vuoden vaihteen jälkeen olis tarkoitus ruveta puuhaileen! ite työskentelen ja ammatti lasten parista ja mieheni on kotona. Sopis vielä vuodeksi työnantajan kanssa joten ehtisin hyvin töissäkin olla ehkä jopa koko vuoden, riippuen koska pienokainen antaa itsensä tulla.. :) tsemppiä kaikille ja ihana lukea teidän juttuja!!!!