Kerran eräs uskovainen kysyi, miten hänen tilanteensa oli, kun hän oli loukkaantunut ja pahentunut uskottomaan esimieheen, hän oli aivan sydämestä saakka pahentunut.
Hän oli yrittänyt asiaa korjata ja pyytää anteeksi, mutta esimiehellä ei ollut anteeksiantamusta.
Tuolle Jumalan lapselle sanottiin, että hän oli vapaa tuohon epäuskoiseen ihmiseen nähden.
Armosta osattoman ihmisen anteeksiantamus voi olla monenlainen.
Minäkin olen esim. kuullut sellaisen anteeksiantamuksen, että sinä saat olla vapaa.
Mutta kun lähdin, hän jäi työpöytänsä ääreen itkemään.
Epäuskoisen ihmisen anteeksiantamus voi olla sellainenkin, että hän saattaa sanoa, ettei hän anna koskaan anteeksi. Mutta kun me olemme pyytäneet anteeksi, olemme vapaat tuon epäuskoisen ihmisen suhteen.
Jumalan sana neuvoo, ettei anteeksiantamusta ole ilman Jeesuksen veren vuodattamista.
Sentähden saarnaamme syntejään katuvalle, Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi.
Hän oli yrittänyt asiaa korjata ja pyytää anteeksi, mutta esimiehellä ei ollut anteeksiantamusta.
Tuolle Jumalan lapselle sanottiin, että hän oli vapaa tuohon epäuskoiseen ihmiseen nähden.
Armosta osattoman ihmisen anteeksiantamus voi olla monenlainen.
Minäkin olen esim. kuullut sellaisen anteeksiantamuksen, että sinä saat olla vapaa.
Mutta kun lähdin, hän jäi työpöytänsä ääreen itkemään.
Epäuskoisen ihmisen anteeksiantamus voi olla sellainenkin, että hän saattaa sanoa, ettei hän anna koskaan anteeksi. Mutta kun me olemme pyytäneet anteeksi, olemme vapaat tuon epäuskoisen ihmisen suhteen.
Jumalan sana neuvoo, ettei anteeksiantamusta ole ilman Jeesuksen veren vuodattamista.
Sentähden saarnaamme syntejään katuvalle, Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi.
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Kerran eräs uskovainen kysyi, miten hänen tilanteensa oli, kun hän oli loukkaantunut ja pahentunut uskottomaan esimieheen, hän oli aivan sydämestä saakka pahentunut.
Hän oli yrittänyt asiaa korjata ja pyytää anteeksi, mutta esimiehellä ei ollut anteeksiantamusta."
En ihmettele, ettei esimiehellä ollut anteeksiantamusta. Miksi uskovainen yleensä pyysi anteeksi? Hänhän se loukkaantunut osapuoli oli.
"Minäkin olen esim. kuullut sellaisen anteeksiantamuksen, että sinä saat olla vapaa.
Mutta kun lähdin, hän jäi työpöytänsä ääreen itkemään."
Eikö hän olisi saanut itkeä? Aiheuttaako anteeksiantaminen sen, ettei sen jälkeen enää voi tai pidä itkeä?
"Epäskoisen ihmisen anteeksiantamus voi olla sellainenkin, että hän saattaa sanoa, ettei hän anna koskaan anteeksi. Mutta kun me olemme pyytäneet anteeksi, olemme vapaat tuon epäuskoisen ihmisen suhteen."
Ette välttämättä. Joskus tekosistaan on kannettava vastuu muullakin tavalla kuin vain pyytämällä anteeksi.
'Eikö hän olisi saanut itkeä? Aiheuttaako anteeksiantaminen sen, ettei sen jälkeen enää voi tai pidä itkeä? '
Eihän urbanus tarkoittanut, ettei se henkilö olisi saanut itkeä. Urbanuksella oli tarkoitus vain esittää jonkinlaista luetteloa meille lestoille niin tärkeästä asiasta, anteeksi pyytämisestä ja antamisesta. Onhan kristillisyys jotain muutakin kuin noita, mutta on Lutherin kristillisyydessä mukana ollut syntien anteeksisaaminen, perusedellytyksenä ja lähtökohtana. Mutta sittenpä Luther on kirjoittanut Katekismuksen, minkä jälkeen vasta on kymmentä käskyä meille vasta paukutettu.
"Eihän urbanus tarkoittanut, ettei se henkilö olisi saanut itkeä."
Eikö? Tulkitsen kyllä urbanuksen kirjoituksen niin, että hänen mielestään itkeminen jotenkin mitätöi anteeksiannon.
urbanuksen kirjoitus,"Kun lähdin, hän jäi työpöytänsä taakse itkemään".
Tästä voi löytää jopa viisi eri mahdollisuutta itkemiseen.
Joita on taittu vain 2-3 vasta mainita, tässä keskestelussa.
Kommentoimpa minäkin kyseistä itkua ja sen syytä:
mielestäni anteeksipyytämistä edeltävään ja senhetkiseen ja sen jälkeiseenkin hetkeen voi kuulua osana itku myös silloinkin kun asiat ovat tulleet molemmin puolin kuntoon.
Kyseisessä tilanteessa arvelen itkun johtuvan siitä, että esimies joka oli uskoton, koki sen hetken vain niin herkkänä että ei voinut itkua pidättää.
Hän oli saattanut ajatella että ei sitä nykyään aikainen ihminen ruukaa eikä alennu anteeksipyytämään yleensäkkään.
Mutta kun omakohtaisesti sai kokea että raavas mies, (tai nainen), oli alentunut jopa niin nöyrän paikalle, että tuli jopa hänen työpaikalleen pyytämään häneltä anteeksi.
Tämä teko oli ollut "liikaa" esimiehelle, ja hän ei ollut voinut pidättää itkuaan.
Näin itse ymmärrän itkun syyn, jossa ei ole mitään sopimatonta eikä väärin siihen hetkeen.
"En ihmettele, ettei esimiehellä ollut anteeksiantamusta. Miksi uskovainen yleensä pyysi anteeksi? Hänhän se loukkaantunut osapuoli oli. "
Raamatussa opetetaan toimimaan juuri siten kun ko. hlö oli tehnyt.. eli se, joka pahentuu=loukkaantuu saa mennä pyytämään anteeksi, koska toinen ei välttämättä edes huomaa loukanneensa toista.
Tai sitten henkilö itki, koska hän ei ollut vielä päässyt yli haavoittumisestaan. Anteeksi oli muodollisesti annettu, mutta loukatuksi tulemisen tunteet olivat vielä "päällä".
"Raamatussa opetetaan toimimaan juuri siten kun ko. hlö oli tehnyt.. eli se, joka pahentuu=loukkaantuu saa mennä pyytämään anteeksi, koska toinen ei välttämättä edes huomaa loukanneensa toista."
Saahan sitä toki anteeksi pyydellä, milloin vain haluaa. Itse noudatan sellaista periaatetta, että loukkaaja on se, joka pyytää anteeksi. Loukattu osapuoli puolestaan vastaanottaa anteeksipyynnön.
Jos loukkaaja ei ole edes huomannut loukanneensa, tilanne selvinnee parhaiten niin, että loukattu kertoo tälle asiasta. Mitään anteeksipyydettävää siinä ei ole, että on loukkaantunut.
minäkin tarvinnut pyytää vieläpä esimieheltäni anteeksi. En muista mitä hän minulle vastasi, mutta välimme olivat sen jälkeen minusta todella hyvät.
Näihinkin synteihin jouduttuamme, huomaamme ettei meidän luontomme ole parannusta tehnyt vaan saamme ne uskoa anteeksi Jeesuksen sovintotyön kautta, olipa se toisen vastaus mikä tahansa.Se ei kuitenkaan poista sitä. että jos olemme myös maallisen lain rikkoneet, etteikö senkin edessä pitäisi tekonsa sovittaa.
Jos kadumme ja pyydämme anteeksi ja toinen ei anna, emme me sille mitään voi.
Anteeksi pyytäminen on vaikeaa varsinkin aikuisille,ja siksi kunnioitan suuresti ihmisiä jotka sen pystyvät tekemään.
On asioita, jotka voimme syntinä antaa anteeksi ja unohtaa ne. Mutta on asioita, jotka voimme antaa syntinä anteeksi, mutta emme inhimilliseltä puolelta vielä unohtaa. Se anteeksianto tulee inhimilliseltä puoleltamme myöhemmin.
Anteeksianto ei saa olla julmuutta eli ihmistä ei voi pakottaa antamaan anteeksi ennen kuin hän on itse siihen valmis. Voi sen antaa syntinä tietysti anteeksi, mutta ei voi vaatia, että jos on tosi väärin toista ihmistä kohdellut, että hän heti kykenisi antamaan anteeksi.
Esim. väkivaltaa kohdatessa ei pysty heti inhimilliseltä puoleltaan antamaan anteeksi tekijälle. Ei anteeksianto ole pahuuden peite, vaan tällaiset asiat on muutenkin käsiteltävä.
Tuossa tilanteessa itkun syy voi olla myös se, että henkilö voi olla helpottunut, kun kävit hänen kanssa asian sopimassa.
pisti ajattelemaan. Tuo on totta että kaikkea ei pysty unohtamaan heti anteeksiantamisen jälkeenkään.
Tästä näkemyksestä että kun yrität antaa toiselle anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä niin silloin SINÄ itse olet juuri tuon veren tarpeessa?
Sinä tarvitset Jeesuksen verta jotta pystyisit antamaan anteeksi.
A Course in Miracles antaa tällaisen lauseen omaksuttavaksi:
God is the Love in which I forgive.
Ihminen ei voi omasta voimastaan antaa anteeksi, se voidaan tehdä vain Jumalan Rakkaudessa. Kaikki muut anteeksiantamisyritykset ovat ihmiskeskeistä temppuilua.
Jotta pystyisit antamaan anteeksi ota ensin itsellesi vastaan Sovitus joka on ACIM:n mukaan "perfect Love".
epäuskoiselta esim. jotain pahaa sanaa, ei se tarkoita, että HÄNEN pitäisi tehdä parannus ja kääntyä lestadiolaisuuteen. Haluan vain elää sovussa tämän ihmisen kanssa. (ja myös Jumalan kanssa)
Voi muihinkin kuin Työnantajaan.
Minä olen (pahentunut "varauksen varainen") sinuunkin, niinkuin kaikkiin jotka opettavat avioerosta raamatunvastaisesti!
Tykkäsin kirjoituksistasi PM-sä jos olet sama puumerkki.
Ja voin sanoa ettei tämä pahennut ole yksisuuntainen, kyllä minuunkin on pahennuttu kun tulen selittämään ettei silleen puolittaisia oppeja raamattu tunne.
Oppiin se mikä itselle kelpaa ja mikä ei sovi imagoon se heitetään roskana tunkiolle.
Mutt ei tunkiolle ole hyvää ja kallista tavaraa heittää, sitä tarvitaan taloudessamme, ja on hyvin tärkeä siinä.
sama henkilö, joka on kirjoittanut pm: een,
Tänne vain olen kirjoittanut.