Mistä saa apua masennukseen.. tavallisesta terveyskeskuksesta vai suoraan jonnekin kallonkutistajalle? Katselin tässä netistä monista eri lähteistä masennuksesta tietoa.. samalla tuntui hyvältä ja epätoivoiselta kun vertasin lueteltuja masennuksen oireita omiini. Kaikki täsmäsi, kaikki paitsi päihteiden käytön lisääntyminen.. tätä on jatkunut jo monta vuotta ja se on vaan pahentunut ja pahentunut. En enää selviä arkipäivän askareista niinkuin normaalisti. En kykene enää tekemään mitään kunnolla. Kuoleman pelko on mennyt ja olen entistä kiinnostuneempi kuolemasta ja kivusta. Oman kuoleman suunnittelu on lisääntymissä määrin kokoajan, nautin oikein kun suunnittelen hautajaisiani. Nautin ajatuksesta kuinka joku tuntisi vuokseni tuskaa itkien kuoltuani ja ajatellen miksei yrittänyt tehdä mitään. Olen suunnitellut kuolemaani jo vuoden. Ennen se oli enemmän leikkimielistä ajatusleikkiä, mutta nyt se on entistä enemmän totisempaa. Mitä enemmän menee aikaa niin sitä nautinnolisempaa sen toteuttamisen ajatteleminen on. Olen miltei täysin eristäytynyt kaikesta, sulkenut suurimman osan itseäni sisälleni. olen aina lopen uupunut enkä halua kuin nukkua... en tunne iloa kuin hyvin hyvin harvoin..en ole enää kiinnostunut mistään. Kaikki on pakkopullaa..kaikki sekin mistä joskus nautin. Mihinkään ei jaksa keskittyä, olen äkäinen ja luotani työntävä jos joku on kiinnostunut.. syön ja syön entistä enemmän ja haen lohtua pahasta ruoasta, olen entistä hitaampi, en osaa enää ajatella täysillä. Tuntuu että kaikki naureskelee selän takana juonien pahoja aikeita ja olen tällainen arvoton paskiainen jonka kuolema ei ketään liikuttaisi, ei minua eikä ketään muitakaan, syytän itseäni aina kaikesta ja haukun itseni täysin. Mitä vielä pitäisi lisätä.. jollei tule apua niin tuskin pystyn enää hengittämän kovin pitkään. Ei ole enää ketään kenelle puhua suutaan puhtaaksi nyt kun ainoa kuuntelija lakkasi kuuntelemasta. Lääkäreille en kykene sanomaan mitään. Liian laitosmaista. Avun hakeminen tuntuu mahdottomalta, ei kukaan minun terveydestäni välitä, eikä se kohta minua ehkä enää haittaakaan. En kyllä tiedä miksi edes yrittäisin hakea apua. Tässä se ajattelun puute taas näkyy, turhan viestin tänne kirjoitin. Voi kun joku tulisi hakemaan ja pystyisi auttamaan. Ei sellaisia ihmisiä kuitenkaan ole...en luota keneenkään. En itseeni enkä ulkopuolisiin. Ainoa ystäväni on synkkä salainen mielikuvitusleikkini jonka parissa vietän suuren osan päivää yksikseni. Jäljellä on enää vain jonkinverran ajatuksia siitä että ehkä minullakin voisi olla parempi elämä..Tarvitsen jonkun ihmisen, joka on kokenut tai kokee samaa..ei ketään tökeröä lääkäriä..en tiedä.
Mistä sitä apua saa jos saa
Masentunutko? joo..
3329
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
jossa on kaikki tarvittava.Olet aivan oikeassa siinä kun sanot ettei sinun terveydestäsi kukaan välitä, ei välitäkään,oikeasti, lääkärit ja terapeutit ovat palkkatyössä ja oikeasti viis veisaavat miten heidän asiakkaillaan menee. Suosittelisin että lakkaat lukemasta tautiluokituksia ja kategoriointeja ja suuntaat huomiosi itsesi ulkopuolisiin asioihin,se tosin voi joskus olla vaikeaa,muttaa aina kannattaa yrittää,vaikka väkisin.
rypeä oikein itsesäälissä mut aikansa kutakin.MENE TK LÄÄKÄRILLE NIIN OIKEASTI APUA JA LÄÄKITYSTÄ SAAT EI KETÄÄN HEITTEILLE SAA JÄTTÄÄ.MASENNUS VOI ILMETÄ JO MIELENKIINNON PUUTTEENA JA VÄSYMYKSENÄ EI TARVITA KAIKKIA OIREITA.JAKSA RAAHAUTUA TK.
Sinä osaat ajatella ja työstää tuntojasi hyvin kirjoittamalla. Olisi nyt tärkeä, että saisit keskustelu -tai vaikkapa kirjoitusapua. Kaikenlaisia neuvoja ne ihmiset antavat: kyllä voisit ottaa yhteyttä paikkakuntasi terveyskeskukseen tai ainakin omalla paikkakunnallani voi soitta myös mielenterveystoimistoon. Sinä olet liian paljon omissa ympyröissäsi ja ajatukset sitten alkavat vain kiertää päässä kehää. En ole mikään ammattiauttaja, mutta kokenut itsekin elämässä kovia asioita, mutta selvinnyt. Haluan että voisin nyt jotenkin olla avuksi läheisilleni, joilla on juuri akuutisti vaikeaa. Elämä on meille annettu lahjana ja sinullakin on paikkasi täällä. Voi masennuksestakin selvitä. Hyvä ettet ole sen viinan kanssa alkanut läträämään. Mikäli käännyt ammattiauttajan puoleen, ei sinun ole pakko suostua ihan mihin vain ja lääkkeidenkin käyttö on potilaasta itsestä kiinni. Kun saisit jonkin kivan jutun, mistä innostua, mutta ymmärrän - kun on mieli maassa ja väsynyt elämään ei ole helppo saada otetta. Eräs ystäväni pääsi masennuksesta elämän alkuun kun alkoi neulomaan katulapsille sukkia puretusta langasta. Annoit ymmärtää että olet menettänyt ainoan juttukaverisi. Et ole turhaan kirjoittanut ja monella on ihan samanlaisia kokemuksia. Jospa ainakin yrittäisit saada ajan ammatilaiselle. Ihmisiä hekin ovat ja ainakin heillä on jotakin oppia ja kokemusta ihmisen sielunsyvyyksistä. Älä pelkää myöskään sitä, ettet osaa puhua - kyllä he osaavat kysellä ja auttaa sinua pääsemään alkuun ja avaavat aina alkuun, jos sanat takertelevat. [email protected]