Sydän verellä siihen kirjoitin.
Tuon koivun runkoon kaiversin.
Nimesi rakkaani.
Se nimi huulillain kirvelee.
Tuo tuoksusi likelle.
Sitä maistelen.
Olen huumassa.
Yön taijassa.
Kun sinua vain halajan.
En kerro maailmalle nimeäs.
Se pysyy aina mun rinnassa.
Kuinka saitkin mut rakkaani sekaisin.
Mun tyhjän pääni haavisiin.
Olen sinun omasi.
Tiedät sen.
Sinua kaipaan.
Unissain rakastelen.
Olet hellin rakastaja.
Päällä maan.
Kuinka saisin kokea sen uudestaa.
Veisit korkeuksiin.
Huipulle huumaan sen.
Tuon tunteen niin ihanan ihmeellisen.
Jonka kokea saanut olen kanssasi.
Ja nukahtanut syliisi.
Uskon, toivon unelmissani.
Tulethan rakkaani.
Otat syliisi.
Suudelman haluan ja tuntea.
Olen jälleen omanas.
Ja huudan sydämeni hulluudesta.
Kuinka paljon sinua rakastan.
Tuon koivun runkoon kaiversin.
Nimesi rakkaani.
Se nimi huulillain kirvelee.
Tuo tuoksusi likelle.
Sitä maistelen.
Olen huumassa.
Yön taijassa.
Kun sinua vain halajan.
En kerro maailmalle nimeäs.
Se pysyy aina mun rinnassa.
Kuinka saitkin mut rakkaani sekaisin.
Mun tyhjän pääni haavisiin.
Olen sinun omasi.
Tiedät sen.
Sinua kaipaan.
Unissain rakastelen.
Olet hellin rakastaja.
Päällä maan.
Kuinka saisin kokea sen uudestaa.
Veisit korkeuksiin.
Huipulle huumaan sen.
Tuon tunteen niin ihanan ihmeellisen.
Jonka kokea saanut olen kanssasi.
Ja nukahtanut syliisi.
Uskon, toivon unelmissani.
Tulethan rakkaani.
Otat syliisi.
Suudelman haluan ja tuntea.
Olen jälleen omanas.
Ja huudan sydämeni hulluudesta.
Kuinka paljon sinua rakastan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
runohahmosta niin voimakkaasti karrikoitu.
Ei ole naisrukalle jäänyt muuta kuin tyhjä pää. Ahhh! ja voihh! hän vain huudahtelee lemmen huuruissa höyryten.
Ainut vaihtelu pulahtaa välillä hyiseen veteen. Istua perse jäässä jäisellä penkillä. Tuijottaa järven selkää silmät kaihosta kierossa!
Onko tuo nyt elämää!
Mähän istun aina tyroxinpäällä.
Lämmitän oikein kunnolla.
Et saisit sinä ráuhassa olla.
Olen ihan ihka Margitta.
En keksitty.
Olen onnellinen tuitukka.
En onneton hepsukka.
Kirjoitan tunteista.
Kaiksista kokemista.
Tänne en voi vaan kirjoittaa.
Kuinka kuokin pellolla perunoita.
Ajan hevostani ja koiriani koulutan.
Mitä vielä.
Ai niin siellä puutui kaikki surut.
Mut täällähän kukoistaa vain rakkauden purut.
Väliin märätkin.
Älä huoli.
En aijo vielä kuolla.
Ja kirjoittaa muistokirjoitusta.
Ollaan vaan ja taaplaillaan.
Jokainen täällä omalla tavallaan.
Äläkä lue runojani.
Jos saat siitä adrealliinii.
Mut kamuilleni älä vihoittele.
Ne on ihanii ihmisii.
Nyt halii kaikkii.
Äläkä puutu virheisiin.
Kaikkiin oikeinkirjoituksiin.
Tää on mun tapani.
Kiitos kuitenkin kun kurkkasit:)
vinoilemaan Margitalle joka
näin romanttisen runon on tänne tuonut
En minä pilkkaakaan Margittaa, vaan olen huolissani runohahmon osasta.
Eikö milloinkaan pääse haikailusta askeltakaan etiäpäin. On se penkki niin jäinen.
Padme Amidalan runoissakin tehdään vaikka mitä, ja toinen siellä vaan koivunjuurella kyyköttää.
Älä loukkaannu, en tarkoittanut pahalla.
vahingossa huolimattomasti.
Arvioni kohdistui nimenomaan nimettömän runohahmon ominaisuuksiin, ei siis ollenkaan runon tekijään, Margittaan.
Sinänsä Margitan runot ovat minusta hyviä.
tulisuutta, palavaa halua,
voih, kuinka tigrun sydän muljahtelee,
kynnet raapii ja näetkö taivaalla tulen leiskoja???
sydämesi hulluudesta
teit rakkausrunon,
ja tässä oli sitä
vahvaa tunnetta, tulen leiskoja,
tulisieluisuutta,,,,,
,,,,tigru piti ihan älyttömästi
runostasi, senkin rakastunut höpsykkä,,
ihanaaaaaaaaaaaaa,,
*tigrun karhjaisu*
tiigerin powerilla
sinne asti tulee
nyt se lähtee
lumipallo >>>>>>>>>>
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Osu ihan keskelle.
Punaista nokkaani.
Ja vielä ei mitään kaunista.
Kun ihan seinästä revittyä.
Mut ei haitanne.
Saahan joku taas nauraa.
Kun persukset jäässä kökötän.
Ja Tigrulle höpötän.
Oot niin ihka ihana.
Et pakko sanoa.
Nyt hymyilen maireesti.
Kuin Hangon juustoinen keksi.
Hyvää ötyä,,,,
Hih, menen maate.
Suomeksi ihaniin uniin.
Tigrulle vilkutus yöhön.