Taas olemme saaneet yhden yön nukkua rauhassa.
Mistä kiitämme korkeinta voimaa.
Mistä pääsemme myös aamun tärkeimpään teemaan.
Kun sekoitat sokeria aamukahviisi ja katsot pimeään aamuun, katso myös samalla itseesi.
Kohtaloaan voi muuttaa
muuttamalla asennoitumistaan
muihin ihmisiin,työhön
ja koko ympäristöön.
Tämä on lainattua viisautta, mutta se on viisautta.
Sitä ei voi kieltää.
Juo vaan se kahvisi rauhassa.
Oikein hyvää huomenta sinulle.
Sinulle on annettu näin monta hyvää huomenta.
Että viisastuisit.
Ja senhän sinä teet.
Olemalla tänään parempi kuin eilen.
Kaikille läheisille.
Naapureille.
Tuntemattomalle kadun kulkijalle.
Edes hymyn verran.
Senhän sinä osaat.
Käytä myös sitä.
Mistä kiitämme korkeinta voimaa.
Mistä pääsemme myös aamun tärkeimpään teemaan.
Kun sekoitat sokeria aamukahviisi ja katsot pimeään aamuun, katso myös samalla itseesi.
Kohtaloaan voi muuttaa
muuttamalla asennoitumistaan
muihin ihmisiin,työhön
ja koko ympäristöön.
Tämä on lainattua viisautta, mutta se on viisautta.
Sitä ei voi kieltää.
Juo vaan se kahvisi rauhassa.
Oikein hyvää huomenta sinulle.
Sinulle on annettu näin monta hyvää huomenta.
Että viisastuisit.
Ja senhän sinä teet.
Olemalla tänään parempi kuin eilen.
Kaikille läheisille.
Naapureille.
Tuntemattomalle kadun kulkijalle.
Edes hymyn verran.
Senhän sinä osaat.
Käytä myös sitä.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Asenne ratkaisee.Aina. Se on niin yksinkertaista, mutta samalla
niin vaikeaa.
saatat saada kirveestä,puukosta, pyssystä, nyrkkiraudasta tai muusta sellasesta kädenjatkeesta.
Vaikka kuin ois käyny lyseoo/tipulaa!
New Yorkissa jos otat katsekontaktin toiseen, se tarkoittaa hyväksymistä.
Joudut kontaktiin jota et välttämättä halua.
Tarkoitinkin lähinnä tätä ihmissuhteissa. Kun olet pienemmässä joukossa tai kaksin.
Tuo lyseo/tipula juttu ei ole mikään edellytys osata olla ihminen. Rasite saattaa paremminkin olla...
Vai asenteesi muita kohtaan?
Kumpi määrää?
happamesti. En ole huomaavinaankaan. Voinko liikua turvassa?
Et rakasta ketään muutakaan. Ja kun
tämmöisiä syntisäkkejä olemme, niin
se alkaa anteeksiannolla, itselle
ensin ja sitten lähimmäisille. Tässä järjestyksessä.
Prosessi on hidas, mutta kannattava.
Kuljet oikeita teitä.
Jotka ovat "sopivasti" elämää nähneet ja kokeneet, voisimme valaista tietä.
Me olemme, useimmat ainakin, nähneet niukan lapsuuden, uhmakkaan nuoruuden ja toivottavasti seesteinen vanhuus meille käy.
Me olemme kuitenkin tällä hetkellä ehkä vaikuttavin ikäryhmä talouselämässä ja kulttuurissa.
Meidän sanaamme luotetaan. Meihin uskotaan.
Maailmanparannus on ikivanha termi.
Ei koskaan liian vanha.
Me vaikutamme vielä kymmenen vuotta, sen jälkeen meitä ei emerituksina kuunnella kuin seminaareissa, hillitysti taputtaen.Korkeintaan.
Lapsiemme kasvatuksessa olemme armottomasti myöhässä, mutta omalle elämällemme emme koskaan.
Nyt voimme antaa armon itsellemme.
Nyt voimme vapautua arjen meille antamista kahleista. Olla oma itsemme.
Olla ihminen toiselle.
Se ei paljon maksa.
Olit sitten työtön, eläkeläinen tai hallituksen puheenjohtaja.
Uskokaa tai älkää. Meitä seurataan. Olemme molempaan suuntaan yhteiskunnan tukipilareita.
Meihin tukeutuvat vanhukset, kuin nuoret.
Jos sinä näytät esimerkkiä, sitä näyttää pian monet muutkin.
Jos sinä päätät olla parempi tänään, huomenna ja tulevaisuudessa, se on globaali päätös.
Että minulle naurahdellaan, puistellaan päätä.
Miten ne laskevatkaan avohoitoon tuollaisia...
Voi olla tottakin.
Nämä ovat vain ajatuksia keskustelupalstalle.
Mutta näin varhain leskeytyneenä tulee pitkinä iltoina miettineeksi tätä elämänkiertoa osaltaan.
Olen ollut johtaja suuressa yrityksessä, kuin pitkäaikastyötön.
Eli mallia molemmista kulmista on ihan riittävästi.
Oma sielu tässä enemminkin huolettaa.
Niin monelle on tullut tehtyä väärin.
Siviilissä ja työelämässä.
Tämä asia on pääilmäisenä.
paskaa. Kirjoitat kadehdittavan kepoisesti ja nokkelasti. Tarinoissasi on imua. Toisissa sisältöäkin. Ei kaikissa.
Sinulla on jotain taakkaa. Kerro siitä,
keskenään tekemistä. Jos arvostelen kirjoituksiasi ja yksityiselämälläni?
Olisiko pitänyt pelkästään kehua?
Yksityiselämäsi käsitettä. Tonto kun olen.
Mutta haluait itsekin äänesi kuuluville, ymmärsin kuitenkin. Ugh. puhu.
Mikä suomalaiseen kulttuuriin on tullut. Halaus.
Nykyisin halataan naisia, miehiä.
70- luvulla jos halasit miestä, olit leimattu seksuaaliseen vähemmistöön.
Nykyisin se hyväksytään, sitä jopa vaaditaan.
Kankeimmatkin syrjäseutujen jullikat käyvät halaamassa kerran.Sitten istuvat tuoppinsa seuraan.
Mitä perkelettä sitä tuli taas tehtyä...
Mutta seuraava kerta käy sitten helpommin.
No, en kai mie homo oo, tuntukin ihan mukavalta...
Emme ehkä ole sitä näkemässä, mutta poskisuudelmatkin tulevat lähemmäksi.
Ihminen haluaa olla lähempänä toista.
että suomalainen, opittuaan halaamaan ja pussaamaan, ei ammu perhettään eikä hakkaa kioskijonossa seisovia?
Ns. toiseen suureen ikäluokkaan.
Emme siihen, kun isä tuli sukset jalassa sodasta, ja otti äidin keittiön pöydällä.
Meitä jo harkittinkin hiukan.
No, mikä oli se sodan runteleman miehen harkintakyky on tutkijoitten tehtävä.
Mutta me olimme ikäluokka johon asetettiin paineita.
Ensimmäiset pääsivät jo oppikouluun, monesta meistä tuli arvostettuja ammattihenkilöitä.
Nyt ajatellen. Aika haastava sukupolvi.
Meillä oli ensimmäisenä pitkä tukka, me ryyppäsimme ensimmäiset vapaat keskikaljat.
Nyt olemme paksumahaisia äijiä, tai spinningissä (tai mitäseoli) viihtyviä inkineitoja, joiden naamanahka on vedetty pyykkipojalla värjätyn tukan alle.
Mutta kuinka itseasiassa jaksamme, kun kulissit kaatuvat?
Vai mitensemeni tuo laulu.
Mutta vakavasti ottaen. Meillä on voima, jos haluamme.
Meillä on rakkaus toisiimme, vaikka kliseiseltä tuntuukin näin sanoa.
Se on myönnettävä. Se on totta.
Se menee pienin elein.
Tänään en mulkoile vittumaisesti työkaveriani,vaikka kiipijä onkin.
Hänelle se saattaa olla ainoa keino pysyä hengissä, koska häneltä puuttuu perhe-elämä, joka minulla on.
Tänään en halveksi työtoveriani, joka aina haisee hieltä.
Minun on helppo mennä kotiin suihkuun, joka häneltä puuttuu.
Vaikka ei puuttuisikaan, hän ei näe tarvetta mennä sinne yksin.
Ketä hän viehättäisi?
Sinuako?
näin ;)
Syö hunajaa, sillä se on hyvää ja mesi on makea suussasi.
Samankaltaiseksi tunne viisaus sielullesi;
jos sen löydät, on sinulla tulevaisuus ja toivosi ei mene turhaan.
hymy päivääsi
Painuu kahvikupposen ylle.
Eihän tämä minua koske, eihän...
Minähän olen aina elänyt siveästi, kuuliaisesti.
Mitä nyt kadehtinut naapurin uutta ukkelia/naikkosta.
Verhojen takaa...
Minä olen aina kävellytkin ne yhdessä tai ainakin vaimeasti kilkuttaen.
Luulen että vikaa on tuossa naapurissa, sehän elääkin rooliensa mukaan.
Saa lehtensä 7.05 lukee sitä sitä kuitenkin rapistellen, kun oikein korvaansa herkistelee.
Menee 11.45 muka postinsa hakemaan.
Luulen että hän on virolainen ilotyttö tai muuten vajavainen...
Että tällainen Euroopan Uniopnissa...
Täältä tähän ohjelmani.
Koska itse vastaan puheluihini.
Mutta sinua en jätä. Olet minulle tärkeä nimimerkkejesi kautta.
Sinä kaipaat muita ihmisiä, olet siksi tärkeä.
Olet pasuuna, olet vikisevä kolme pistettä, olet kuitenkin Hän. Ihminen.
Missään koulussa ei opeteta
syyn ja seurauksen lakeja
Eikä monikaan
tajua niiden yhteyttä.
...onkohan mulla jotenkin Huono känkkäränkkä-päivä, vaikka en sitä itse aikaisemmin huomannut, paitsi nyt, kun luin aloituksesi :(
Jotenkin Karvani (niska) nousevat pystyyn, jos aistin Väkisin asioiden tuputtamista. Koen sen manipulointina ja siitä en tosiaankaan pidä.
Olisin lukenut aloituksesi aivan toisella "fiiliksellä", jos olisit keskittynyt kirjoittamaan vain, mitä Itse ajattelet, mitä Itse teet, toimit, suunnittelet jne...
Sitävastoin teet Määräyksiä muille.
Mistä oikeastaan Tiedät olenko yhtään, tipan lirua, viisastunut monine hyvine huomenineni.
Mun päätettävissä on omien huulieni käyttö. Venytänkö se korviin, jokaisen vastaantulijan edessä vai näytänkö kieltä ja sanon "PÖÖöööö".
Neuvot muita, kuin muut olisivat Älykääpiöitä.
SE on asian ydin, tässä mun viestissä.
En tarkoittanut kenenkään hipiää raplata.
Olen puheistani pahoillani.
Yritän välttää moisia.
tuon kaiken ihan itsellesi!