Kiinnostuin, en tehnyt mitään. Viimein tein, epäröiden.. surullisesti. Sähläsin, ja ymmärsit väärin. En ajatellut enää häiritä. Sitten tajusin, että olisi pitänyt ainakin selvittää, mitä meni väärin. Yritin, mutta en tarpeeksi selkeästi, vaan pahensin tilannetta. Halusit toisen, ja sait toisen. Olit vihainen minulle, syystä. Minulla kesti kauan kertoa, mitä tunsin... se olisi pitänyt tehdä kauan sitten. Käytöksestä sitä ei aina ehkä huomaa, jos ei halua näyttää olevansa edes ihastunut, koska toinen vaikuttaa siltä, että hän inhoaisi... mikä toisaalta ei ollut ihme. Et varmaan uskonut ollenkaan, mitä sanoin.. koska se tulee aika epävarmasti. Suurin syy siihen on tietenkin oma ajatteluni. En ikinä odottanut, että tekisit mitään. Jos minulla on kerrottavaa, teen sen itse, enkä odota, että toinen tekee sen. Sitten viimein, kun teen... Ymmärrän, ymmärsin, jos olet vihainen, etkä halua edes nähdä minua. Ei tässä paljon selvitettävää tosin enää taida olla.. En häiritse sinua kuin "virallisesti", eikä sinun tarvitse tehdä millekään mitään.
..Järki ja tunne-palstalle, koska tunnetta on ainakin ollut, järkeä harvoin.
Pettämisestä ei ollut kysymys.
Ap on ärsyttävä ja jättää muut tarkennukset pois.
..Järki ja tunne-palstalle, koska tunnetta on ainakin ollut, järkeä harvoin.
Pettämisestä ei ollut kysymys.
Ap on ärsyttävä ja jättää muut tarkennukset pois.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Siis sinun henkilösi halusi toisen ja sai toisen.
Eikä sillä asialla ole sinulle mitään merkitystä? Ei järkeä.
Toivottavasti sä itse ymmärrät missä mennään.
Ei tosiaankaan paljon pelkoa että sinut tunnistaisi tuosta viestistäsi.
Joo.o. Mitäs jos kummiskin yrittäisit vielä selvittää sitä asiaasi tuolla elävässä elämässä vai oliko tässä kyse jostakin virtuaalisuhteesta.
Yritä edes. Sä hajoot muuten tota menoa.
tottakai. Olen yrittänyt jättää hänet rauhaan, enkä tunteilla tästä niin paljoa. Edelleen harmittelen, mutta itse mokasin.
Olisi pitänyt laittaa tuohon, etten odota kommentteja.. Lähinnä ajattelin selvittää asiaa itselleni. Ja kirjoitin tänne, niin. Mutta silti.
Ei ole kyse virtuaalisuhteesta.
No voihan sitä kirjoittaa sitten kirjeen itselleen jos haluaa.
Älä harmittele mokailujasi, vai oletko mennyt lyömään, pettämään solvaamaan mustamaalaamaan häntä tai jotain sen tyyppistä. Sitten häivyt hänen elämästään.
Muussa tapauksessa sanoisin että yritä selvitää asia koska hänellä voi olla myös paha olo tapahtuneesta.
Toivon sitä hänen vuokseen. Oletko ikinä ajatellut että asioiden selvittämisessä olisi se hyvä puoli, että antaist hänelle mahdollisuuden puhua suunsa puhtaaksi. Kuuntele, ole läsnä, se voisi auttaa teitä molempia.
Joulun kunniaksi voisit ottaa itseäsi niskasta kiinni. Lähetä hänelle sitten vaikka kirje, jossa sanot nuo samat asiat. Tuskin hän sinua inhoaa jos selität asiat parhaan kykysi mukaan. Vai onko sinulle samantekevää mitä hän tuntee.
Jos hän oikeasti inhoaa sinua, hänellä voi olla todella paha olo. Oletko sitä ikinä ajatellut. Itsekästä tuottaa toiselle paha mieli ja häipyä paikalta kuten sinä näytät tekevän.
mutta aloin ajatella, että ehkä häntä ei kiinnostakaan, ja .. niin.
Minä olen yrittänyt selvittää, eli tuo nyt ihan pidä paikkaansa. En ole halunnut loukata häntä. Sillä, mitä hän ajattelee, on aina ollut merkitystä. Eri asia on, olenko minä koskaan tajunnut niitä oikein.
En ole kaikesta samaa mieltä kanssasi, mutta paljon ajatuksia herättäviä asioita tuossa on.
Älä nyt loukkaannu tai suutu, mutta joskus tuollainen aloitteen tekeminen ristiriitatilanteessa voi tuntua käskyltä tai painostukselta. Ehkä hän pelkäsi puhua kanssasi, oli ujo. Melkein sanoisin, että hänellä voisi olla tunteita sinua kohtaan, koska yleensähän neutraalien ihmisten kanssa pystyy puhumaan asioista helposti. Eikös vain?
Tämä nyt tuli mieleeni lukiessani.
Yksi varteenotettava vaihtoehto on sellainen että hakeudut tilanteeseen jossa hänen on ikäänkuin pakko kohdata sinut, ihmisten aikana. Kun näet hänet huomaat pian mitä hän sinusta ajattelee. Sinähän voit aina tulla ikäänkuin "sattumalta" paikalle. Uskon, että teillä molemmilla on parempi olo jälkeenpäin.
Puhun kokemuksesta.
olet varmaan oikeassa. Niin, joskus sitä ajattelee paljon, ja silti ehkä täysin vääriä asioita. Jotakin asiaa ei huomaa, ..ehkä myöhemmin.
Hmm.. noin ylipäätään jos mietin, niin kenelle tahansahan on helpompi (valitettavasti) jutella kuin sille, joka saa kunnolla hermostumaan. Toisaalta tuntee toisen jotenkin, mutta puhuminen ei aina suju..
Tuo on hyvä idea, ja se varmaan toimii toisinpäin (hän näkee), minä yleensä tajuan vähän myöhemmin. ..Niin, kommentoinnistasi päätellen tiedät paljon tällaisista asioista.
mullakin. Mä ihastuin ja toinen osoitti kovasti ihastumisen merkkejä. Olimme kuitenkin molemmat varattuja, joten säikähdin kovasti näitä tunteita. Kun kautta rantain kerroin ihastumisesta, toinen säikähti niitä myös.
Alkoi lievä karttelu puolin ja toisin, minä menin syvemmälle henkisesti. Välillä työnsin pois ja samalla yritin kuitenkin pitää toisesta kiinni. Huomasin rakastuneeni.
Liian paljon vastaamattomia kysymyksiä..usko miten monesti olen kysynyt vastausta saamatta. Se jättää pikku hiljaa katkeruuden ja viimein tein viimeisen henkilökohtaisen meilin, jossa totesin ykskantaan että vastaamattomuus kertoo mitä hän minusta ajattelee, kiitin kaikesta ja toivotin hyvää loppuelämää.
Hän kyllä vastasi ja toivoi etten nyt lopullisesti suuttunut, mutta se johtunee siitä että joudumme tekemisiin päivittäin. Ei mistään lämpimistä tunteista minua kohtaan, kaipa hän todella olisi kieltänyt epäilykseni jos toisin olisi.
Tämä kaikki on tapahtunut(ja enemmänkin) vähän yli vuodessa. Kiroan itseäni, että menin ihastumaan kun toinen vain flirttailee, vaikka oikeasti tunsin jotain uskomatonta sanatonta yhteyttä. Hölmö olin, että kerroin tunteistani. Se vain säikäytti toisen pois.
En muuten edes tiedä mikä tän mun kirjoituksen tarkoitus oli. Kai kertoa, että sählätty on, ymmärretty väärin täälläkin.
Ja ensimmäiselle kommentoijalle, että kaikki eivät ole samanlaisia asiankäsittelijöitä kuin sinä saatat olla. Joskus syyllisyyskin on niin kamalaa näistä "kielletyistä" tunteista, että omiin tuntemuksiin jää jumiin. Syyllisyys ehkä voimistaa kaikkia muitakin tunteita. Kyllä minä voin hyvin myöntää, että on joskus tuntunut että sekoan. Ei sitä nappia painamalla tunteitaan pysty lopettamaan.
varattu, varmasti vaikeuttaa asioita.. Ja kun ei se karttelullakaan oikein helpota; jos vahingossa jossain sattuisi näkemään kuitenkin.
Toisaalta, jos et olisi kertonut, olisiko tilanne varmasti parempi? Miettisitkö vielä enemmän, sitä ei tiedä.
"Syyllisyys ehkä voimistaa kaikkia muitakin tunteita." Tuossa on jotain, mitä en ole tullut ajatelleeksi usein. Ihme kyllä.
Ikävää, että siinä näytti käyvän noin. Ehkä se tilanne voi silti vielä parantua jokin päivä? Jaksamista.
Ihan samoin kävi mulle ! - Tosin (tietääkseni) vain minä olen "varattu", mut olisin voinut ajatella irtaantumista nykyisestä suhteestani, jos tuo mies, johon ihastuin, olisi oikeasti osoittanut, että hänen tunteensa ovat lähellekään yhtä lämpimät kuin omani. - Ja sekin meni yhteen, että sähläsin :) Hän sai minusta aivan ihmeellisen käsityksen, joka varmaan poisti orastavankin kiinnostuksen... No, elämä jatkuu ! ...kai ?