sinua, suloinen nainen. Tunsin niin suurta kaipausta, että se tuntui ihan raastavana tunteena sielussa. Olet saanut tunteeni ihan sekaisin, mietin sinua lähes koko ajan. Tunnen siitä huonoa omaatuntoa, koska asun toisen naisen kanssa, olen siis varattu. Siksi en ole sinulle mitään tunteistani sanonutkaan, vaikka luulen, että tämä voisi olla oikeasti se Vuosisadan Rakkaustarina.
Olen odotellut jo monta kuukautta, että nämä tunteeni hiljalleen haihtuisivat, mutta niin ei näytä käyvän. Aina kun ajattelen sinua, tunnen lohdutonta kaipuuta lähellesi. Ja kun vielä en voi olla näkemättä sinua, niin...plääh!!!
Olen odotellut jo monta kuukautta, että nämä tunteeni hiljalleen haihtuisivat, mutta niin ei näytä käyvän. Aina kun ajattelen sinua, tunnen lohdutonta kaipuuta lähellesi. Ja kun vielä en voi olla näkemättä sinua, niin...plääh!!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kannattaisko nyt miettiä mikä nykyisessä suhteessa on pielessä kun toista haikailet noin voimakkaasti. Jotainhan siinä on vialla. Selvitä ensin se ja jos siltä tuntuu ettei nykyinen kumppanisi enää ole "se oikea" sulle niin...
Hän kyllä huomaa jossain vaiheessa (ellei ole jo huomannut) ettet keskity enää vain häneen. Toisen kun tuntee tarpeeksi hyvin niin sen kyllä huomaa. Ei ole reilua nykyistäsi kohtaan tai sua itseäskään, että fyysisesti olet toisen luona ja henkisesti toisen.
että olisi se aikamoinen juttu panna kaikki jakoon. Ja kun sitä odotti elinikäistä liittoa... Mutta ei taida enää muukaan auttaa, tämä tilanne on niin henkisesti repivä ja ahdistava. Ihan niin kuin kirjoitit, että fyysisesti toisen ja henkisesti toisen luona, pitää paikkansa.
Olisihan se aikamoista, mutta siinä jakamisessa kyse on vain pinnasta, pelkästä tavarasta ja rahasta mikäli teillä ei ole lapsia.
Kaikkein tärkein asia on se miten me kohdellaan muita ihmisiä vaikeissa tilanteissa. Usein kuulee, että suhteen toinen puolisko ei halua satuttaa toista puoliskoa ja jää sen takia hänen luokseen vaikka mieli on muualla. Musta se on pahinta mitä voi toiselle tehdä. Jos ei kuulu fyysisesti ja henkisesti vain puolisolleen, on julmaa häntä kohtaan jäädä. Se tulee kyllä ilmi myöhemmin joka tapauksessa. Kukaan ei pysty ahdistustaan peittämään vuosikausia.
Toivottavasti saat ajatuksesi järjestymään ja tulet mihin tulokseen hyvänsä, tee ratkaisusi sen perusteella mitä tunnet sisälläs. Seuraa sitä mikä tekee sut onnelliseksi, missä sulla on hyvä olla. Jos päätät jäädä, niin sun on omasta vapaasta halusta ja tahdosta rakastettava ja haluttava nykyistä puolisoasi samalla tavalla, kuin häntä, jota nyt ajattelet. Jos et siihen pysty niin päästä hänet vapaaksi, jotta hänelläkin olisi mahdollisuus saada elämäänsä aitoa rakkautta ja kiintymystä. Sitä samaa mitä sinä tunnet toista kohtaan. Sitä, mitä me kaikki itsellemmekin halutaan.
VAROITUS! Pudotan sinut pää edellä maan pinnalle :D Se saattaa sattua x)
Seuraavan kerran kun tätä sulotarta näet ja koet niin mietipä tarkkaan onko hän aito vai vedättääkö? Toiset ihmiset saattavat olla perin juurin eteviä ja asettuvat tavallaan toisen tasolle, lähtevät sitä kautta koukuttamaan ja kenties pahimmassa tapauksessa jopa manipuloimaan.
Silloin se tunne mitä sinä tunnet ei ole aitoa vaan se on tyhjästä nyhjätty ja kokoon nyplätty. Tyhjän päälle siis rakennettu, koska toinen ei periaatteessa ole itsestään antanut mitään tähdellistä. Leikkii vain ja näin ollen saa siitä leikkimisestä ynnä pelaamisesta kiksinsä eikä ihmisestä. Ehkä. Oma päätöksesi sitten taas on mihin suostut ja mitenkä. Toiset kun ehkä tykkäävät puolin ja toisin pelata eivätkä halua/pysty laittamaan itseään likoon kun on tunteista ynnä ihmisyydestä kyse.
Voihan se toki olla niinkin, että se o l i s i Vuosisadan Rakkaustarina. Tee sitten ensin sävelet selväksi nykyiselle kumppanillesi, hän on sen ansainnut :)
Tsemppiä!
koiitos Sinulle ,ajattettelen juuri sinua,kultaseni.Nuuf
Ja aina kun näen sinut tunnen rakkautta sinua kohtaan!Kuinka voit unohtaa pienen lipsauksen?
en yhtään, olin samassa tilanteessa kun sä. Oltiin avomieheni kans oltu yhdessä jo n. 7 vuotta, pari viimeistä vuotta rupesi tuntumaan kuin olisi ollut "vankilassa" eli kaikki tunteeni muuttui ystävyydeksi. Kun sitten tapasin erään miehen maailmani meni ylösalaisin, ajattelin, kaipasin ja rakastuin häneen ensi silmäyksellä vaikka ei edes tunnettukkaan toisiamme, mutta siitä miehestä sain voimaa pyristellä omasta suhteestani eroon, satuttamatta liikaa toista, vaikka emme ole yhdessä ihastukseni kans(toivon että joskus saan rohkeutta sanoa rakastavani sinua) olen nyt helpottunut ja onnellinen että sain lopetettua suhteemme avomieheni kanssa.
taas sinua, mutta samalla olen pohtinut mitä vikaa minun suhteessani on ja mitä taas sinun?
Onko tämä merkki minulle ettei kaikki ole hyvin nykyisessä elämässä? Tiedä sitä, mutta tuskin tämä voi ikuisuuksia näinkään jatkua, mutta toivon joskus saavani puhua tästä tunteesta vuosisadan rakkaustarinana.