Oletko kosaan miettinyt, että sinua katsotaan esimerkkinä lähipiirissäsi ja muuallakin? Mielipiteitäsi, tekemisiäsi, tekemättä jättämiäsi? Arvostatko itseäsi - se ei ole ihan sama asia (mielestäni) kuin itsestään pitäminen? Asetatko etusijalle yksilönvapauden eli tehdä saa mitä vain, jos siitä ei jää kiinni vai mietitkö tekojesi vaikutuksia muiden kannalta?
Ehkä tänä aikana tällaiset kysymykset eivät vaivaa ketään muuta kuin minua. Meillä on tämä länsimainen demokratia, joka monien mielestä oikeuttaa mihin tahansa yksilönvapauden nimissä oli ikä mikä tahansa.
Arvostan itseäni, olivat muut mitä mieltä tahansa, itsepä tiedän taisteluni ja niiden tulokset. Silti en aina pidä itsestäni. En pyri olemaan esimerkki, silti tietyllä tavalla olen sitä, en voi kieltääkään. Kyllä se vaikuttaa käytökseen ja tekemisiin, vaikka pelkästään näiden seikkojen vuoksi en toimi.
Ehkä tänä aikana tällaiset kysymykset eivät vaivaa ketään muuta kuin minua. Meillä on tämä länsimainen demokratia, joka monien mielestä oikeuttaa mihin tahansa yksilönvapauden nimissä oli ikä mikä tahansa.
Arvostan itseäni, olivat muut mitä mieltä tahansa, itsepä tiedän taisteluni ja niiden tulokset. Silti en aina pidä itsestäni. En pyri olemaan esimerkki, silti tietyllä tavalla olen sitä, en voi kieltääkään. Kyllä se vaikuttaa käytökseen ja tekemisiin, vaikka pelkästään näiden seikkojen vuoksi en toimi.
Vastaukset 18
Vanhimmat
elän esimerkillisesti, taloudellisesti, siististi, onnellisena pessimistinä.
ei vaan nykynuoret tahdo uskoa tai oppia, kun eivät ole lamaa kokeneet, -50, -70 tai -90 lukua nähneet tai kokeneet, kuten me vanhemmat.
Näkivät vain sen kun vanhemmat pahimman laman aikana ostivat uudet autot 18-v synttäripäiväksi.
varmaan käy nyt meillä kuten sanonta on:
eka sukupolvi säästää, seuraava säilyttää, kolmas hävittää kaiken.
Mietin kyllä tekojani muiden kannalta. Tällä en tarkoita sitä, että minun pitäisi olla muiden silmissä "hyvä".
Vaan lähinnä, mitä teoistani muille aiheutuu mietin aika paljonkin.
Kotona ristiriita hyvien aikeiden ja toteutuneen käytännön välillä on kuitenkin usein huutava. Ja sitten taas kaduttaa.
Sen sijaan yhä vähemmän välitän siitä, pitävätkö muut ihmiset minua arvossa (paitsi joitakin minulle tärkeitä ihmsisiä). Ajatelkoot mitä lystäävät. Jauhakoot paskaa minusta, juoruilkoot. Niin kuin tekevätkin.
Mikä minulle on tärkeää, on että itse kehtaan katsoa itseäni. Eli että pyrkisin toimimaan itselleni tärkeiden periaatteiden mukaan. Johon kuuluu muun muassa rehellisyys.
Minun kriteereideni mukaan ei ole "rikos" ajaa katsastamattomalla autolla mutta toisen alaspainaminen on.
Ihminen joka "haluaa" olla esimerkki, on mielestäni narsistinen ja tylsä. Itserakkaus paistaa läpi joka ilmeestä ja askeleesta.
Me suomalaiset saisimme oppia RYHDIN merkityksen. Kokeillaanpa; tiukenna vatsalihakset, rentouta kasvot(kin), oikaise olkapäät. Kuin huomaamatta olo kuin reipastuu ja hymyy hiipii niille aina-samaan-ilmeeseen-jumiutuneille tyhjäkatseisille kasvoille!
Sitten pidetään tämä olo, ja siis varsinkin se juuri kokeiltu hyvä ryhti ja hymyilevä ilme, ja lähdetään ihmisten ilmoille. Me kuuskymppiset on jo turhan kauan pyöritty samoissa nurkissa ilman uusia ihmiskontakteja, taide- yms. nautintoja jne. Tämä palsta kertoo sen turhankin selvästi.
Olen aina ihaillut mm. romaninaisten hyvää ryhtiä. Heillä on ilmiselvästi myös itsekunnioitus tallella, toisin kuin meillä muilla hartiat lysyssä tallaavilla.
Mielestäni suomalaiset ovat maailman tylsimmän näköinen kansa juuri huonosta ryhdistään ja löperöstä pukeutumisestaan johtuen. Olisi syytä vilkaista peiliin - tai ei - katsoa jopa vähän tarkempaan. Eikös edes yritettäisi? Saisimmeko pelaamaan esim. kombinaation: ryhti, itsekunnioitus, empaattisuus? Ulospäin viestimämme kuva kun ei valehtele...
ihmisissä parannetaan?
Vaikka minulla on huono itsetunto, joka on aiheuttanut säästöliekillä elämistä ja vaikuttanut osaltaan ei-hyviin tapahtumakulkuihin elämässäni, siitä huolimatta arvostan itseäni.
Vaikka en hyväksy kaikkia tekojani, ytimeni on terve. Minulla on tallella rehellisyys ja tahto hyvään.
Joita molempia puolia itsessäni arvostan, niin kuin myös muita hyviä ominaisuuksiani kuten herkkyyttä.
Eipä tietenkään, mutta ensinhän täytyy tiedostaa tilanne. Olisi hyvä jos osaisimme katsoa itseämme muiden(kin) silmin. Enkä mitenkään yrittänyt olla parempi, jos luit viestini kunnolla niin ymmärsit sen.
Heti kun saamme ryhtimme hyväksi, nousee myös itsetunto. Mutta nöyryys on silti aina oltava ihmisessä, ei kuitankaan päältä paistavana vallitsevana voimana, vaan valona sisällä.
Tsemppiä, ryhtiä ja iloa elämään meille kaikille!
Ettet saa lonkkavikoja, osteoropoosia, jatkuvia niska-hartiasärkyjä jne.
Olisi kurja sinunlaisesi huomata, ettei se ryhti suoristu, tai hymy onkin irvistys, kiitos kipujen.
Älä kuvittele kaikkien olevan yhtä terveitä kun itse omahyväisesti olet.
Huhhuh, taas yleistyksiä, jotka tuo esiin asioita ymmärtämättömän, omaan napaan tuijottavan, ja erinomaisen typeryyden.
tuo romaninaisten hyvä ryhti.
Onkohan se geeneissä, vai opetetaanko se, vai onko raskaalla vaatetuksella ja suurilla koruilla jotain tekemistä asiassa?
Hamehan jo painaa kymmenisen kiloa.
olen ollutkin aina samaa mieltä,esimerkiksi ryhti säilytettävä,onhan hengityskin jo terveyden ja olemuksen aa ja oo.Nostin juuri tässä ryhtiäni ja oikaisin niskaani,heti parempi olo.
Ei maksa paljon,kohentaa itseään iästä riippumatta,hoitamaton iho kuivaa vanhemmiten enemmän,ja sirkeys ja pilke silmissä sanoo paljon.
Olenkin muistuttanut omia kolmea tytärtäni,35-45 välillä ovat,että nyt hankitte sellaisen kunnon ja ulkonäön kuin äidillänne on,turha enää aloitella kohentamisia vanhempana.
On ilo tavata ulkonäöstään-kin välittävä,selvästi eämästä nauttiva vanhempikin nainen.
Hyväksyn toki vanhenemisen,mutta turha niitä vanhuuden kremppoja on etuläteen murehtia,kuten tuolla alempana kirjoituksessa rukoilemaan ehdottava sanoo.
Itsestä on moni asia kiinni,miten elämään suhtautuu.Kivahan on miehen---miesten seurassa tuntea olevansa nainen,miksi emme myös ilahduttaisi miestä.
Sinulle kotiläksyksi voisi suositella lukemisen ymmärtämisen opettelua. Huh huh todella.
Sain osteopooosin päälle 50v, kai se vanhuus?
Ystävälläni lonkka leikattu, ikää 61.
Ei suoristu ryhti, kai vanhuus?
me voisimme myös ottaa oppia kasvatusasioissa romaneilta. Romanilapset eivät käyttäydy huonosti, varsinkaan vanhempia ihmisiä kohtaan ja vanhukset saavat aivan erityistä kunnioitusta osakseen. Lisäksi lähimmäisistä huolehtimiseen ja yhteisöllisyyteen liittyvissä asioissa meillä olisi paljon opittavaa romaneilta, vaikkei ihan kaikkea ehkä kannattaisikaan omaksua.
Romanipuvun kantaminen on kunnia-asia ja siihen liittyy monenlaisia velvoitteita, joita pitää sitoutua noudattamaan ennenkuin ottaa sellaisen kantaakseen. Mallia lapset imevät varmaan jo äidin maidossa - vaikkei imettävää romaninaista kai ainakaan kukaan meistä ole nähnytkään - ja koko heimo tietysti näyttää mallia, sekä pitää yhdessä huolen, ettei kukaan häpäise pukuaan.
rehellinen itselleni ja muille ynnä kunnioittaa muita ja itseäni. Siis sopusoinnussa sisäisen ja ulkoisen kanssa.
vakoillaan tänä päivänä kuin ennen neukuissa.
ilmoita poikkeavuuksista.
Monesti jään seuraamaan ihmisiä tapahtumissa ja suurissa väkijoukoissa, tämä on minulla yksi harrastus.
Hyvin usein liitän huonon ryhdin ja vakavan ilmeen sairauteenn tai rankkaan vastoin käymiseen, ihminen käpertyy niiden aikana, sitten aika tai muu armahtaa tätä kärsijää ja hän ikäänkuin virkistyy, alkaa uudelleen elämään.
Tätä voisi verrata kuivuneeseen kukkaan, sitten tulee sade ja vilvoitus. Eihän koneetkaan kestä jatkuvaa käyttöä ilman huolellista huoltoa, ihminen tarvitsee myös huoltoa, oli se sitten loma tai kukkakimppu pääasia että hänet huomataan. Tietysti on henkilöitö jotka haluavat olla omissa oloissaan, käpertyyvät siitäkin.
vaadin itseltäni monissa asioissa melko paljon, joskus liikaakin. Veisaan viis siitä, mitä naapurit tai vieraat ihmiset ajattelevat, kun itse tiedän tekoni ja olen valmis kantamaan niistä vastuun, enkä loukkaa tai vahingoita niillä ketään - ainakaan tarkoituksella. Minulle on huomattavasti tärkeämpää se kuinka asiat ovat kuin se, miltä ne ehkä näyttävät vieraitten ihmisten mielestä. Yritän kuitenkin mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon myös muut ihmiset ja olen valmis toimimaan yhteisen hyvän edistämiseksi.
Tiedän, että jotkut kadehtivat ja jotkut ihailevat minua, tiedän myös ärsyttäväni monia ihmisiä. Nuorena olin varsin riippuvainen toisten ihmisten ajatuksista ja yritin kai miellyttää melkein kaikkia ihmisiä. Nyt nautin elämästä enemmän ja koen olevani sinut itseni kanssa. "Leben und leben lassen" eli "elää ja antaa toistenkin elää" on yksi elämäni tärkeistä perusajatuksista. Toivoisin, että useammat ihmiset omaksuisivat saman ajatuksen.;))
tai vähintäänkin yritän olla näyttämättä huonoa esimerkkiä lapsenlapsille.
Haluan myös säilyttää arvokkuuteni lähipiirini ja oman yhteisöni silmissä, se vaikuttaa tekemisiini ja tekemättä jättämisiini hiukan, ei paljon. Ei paljon siksi, että ennen kaikkea haluan säilyttää arvokkuuteni omissa silmissäni ja olen aika ylpeä ihminen. (Täällä nyt olen vähän tinkinyt arvokkuudestani, mauttomilla tai tyhmillä kommenteilla).
Tiedän, ettei esim. poikani ikinä arvostelisi minua, jos tekisin jotain, mikä aiheuttaisi naureskelua, pään pudistelua ja säälin sekaista päivittelyä muissa. En vain halua tehdä mitään sellaista. Ehkä menetän jotain, kun en laita itseäni alttiiksi, mutta mitäpä siitä, enhän tiedä mitä mahdollisesti menetän.
En todellakaan aseta yksilönvapautta etusijalle, minusta siinä on jo menty liiallisuuksiin.
Jokainen toki tehkööt omat valintansa, harmittaa vain olla jopa maksumiehenä, kun jotkut valitsevat systemaattisesti "väärin".
Senkin vielä kestän, kovempi paikka on nähdä, kun on tehty valintoja, jotka aiheuttavat kärsimystä muille, jopa valintojaan tehneestä riippuvaisillekin.
Minäkin arvostan itseäni, vaikka en täysin sovussa itseni kanssa olekaan.
Arvostan myös kanssaihmisiäni, mutta en hyväksy mitä tahansa. Kun en ole uskossa, enkä esiintyvä taiteilija, niin minun ei tarvitse olla nöyrä kenenkään tai minkään edessä, enkä ole tai tule koskaan olemaan.
Kiitos vastauksista, luulin jääväni tyystin vaille niitä. Hauskaa oli lukiessani jonkun kommentin siitä, että meitä vakoillaan joka hetki... En tarkoittanut tätä, me nyt vaan ihmisinä katsomme toinen toistamme (yleensä) ja nuoremmat apinoivat tietämättäänkin vanhempia, se on luonnollista kehitystä. Saattaa tietysti olla yksilöitä, jotka jatkuvasti kulkevat omia teitään silmät maassa ja muutkin aistit teflonsuojattuina - en kiellä, jos heitä on.
Eppäilen syvästi tällaisena suurten säästämisvimmojen aikana, että Suomen jossakin kolkassa olisi väkeä vahtaamassa vanhenevaa väestönosaa. Sehän vasta olisi kallista puuhaa. Jos tällä ulkomaaneläviä tarkoitat, ei näytä siltä, että me olisimme uhka kenellekään, niin vähäistä on poliittinen tai muu aktiviteetti.
Kaikenlaista tulee pohtineeksi näin vanhetessaan ja joutessaan. Oppia ikä kaikki. Ehkä arvostus- ja esimerkkiutelut lähtivät siitä, että näen päivittäin ikäisiämme naisia ja miehiä törmäilemässä vahvassa humatilassa ostarillamme. Se tuntuu pahalta. Toki siellä on nuorempiakin päihtyneitä, mutta harmaapäät ovat erityisen surullinen näky.