Oon aina pyrkiny olemaan täydellinen ja silti vaan en ikinä riitä itselleni. Pari päivää sitten äitini haukkui mua sanomalla epäsuorasti, että mulla on läskit posket. Se kolahti ja pahasti. Mua on kiusattu koko ala-asteen ajan siitä että oon lyhyt ja menestyn hyvin koulussa. Siitä on jääny pahat jäljet sisimpään. Mulla on ollu ongelmii syömisen kans pitkään. ruoka on aina merkinny mulle hyvää oloa. Aineen vaihduntani on todella huono ja sen vuoksi päätin olla syömättä. Välillä söin, välillä en ollenkaan. Koulussa en syö nykyään ikinä. Nyt olen ollut muutaman päivän ajan kokonaan syömättä, paitsi eilen söin yhden tortillan, koska perheeni pakotti. Pyrin salaamaan sen,että en syö, etten joutuisi hoitoihin yms. Painoni oli vaihdellut 47-49 kg välillä, mutta nyt pari päivää oltuani syömättä olen laihtunut jo kaksi kiloa. painan nyt 45kg ja olen pitkä 150cm. En liiku paljoakaan enää koska ei ole energiaa. En syö, mutta juon vettä. En halua lihoa. Jos syön, rupeaa heti ahdistamaan ja tekee mieli oksentaa, mutta mitään ei tule ylös. Ruoka saa vatsani turpoamaan ja kestää viikon ennen kuin se tulee luonnollista tietä ulos. Tämä kaikki on niin rasittavaa.. Minulla on niin paljon hoidettavia asioita ja tuntuu kuin koko maailma kaatus mun niskaan ja oon ainaki jättäny yhden huolehdittavan asian pois, Syömisen.
Syömättömyys
-mitätekisin vai tekisinkö ...
103247
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Järjäsetelet omia hautajaisiasi tiputuksessa pärjään jonkun aikaa sairaalassa ei tiputuksessakaan ruveta iän kaiken pitämään.Aina on
itse hyväksyttävä mahd "hoitosuunitelma" ei kukaan voi puolestasi päättää haluatko terveeksi vai kuolla lääkäriin täytyy mennä ja noudattaa annettuja ohjeita.
Kun haluaisin elää säännöllistä elämää enkä että välillä näin ja välillä noin. se on rasittavaa. kiitos vastauksestasi.
mitä haluat, mutta oletko ajatellut että syöminen on elämän perusedellytys! Ilman ruokaa ei elä! Tuo vatsasi toimimattomuus on jo hyvin vakava merkki normaalin elintoiminnon puutteesta.Nyt kun olet vielä tuossa vaiheessa,että pohdit tilannetta, niin nyt viimeistään kannattaa ottaa järki käteen ja lopettaa liika ajattelu syömisestä!Kysy itseltäsi miksi yleensä syödään?
Tiedät varmaan että auto ei kulje eteenpäin ilman bensaa,sama ihmisellä, jos ei ole ravintoa kehossa väsyttää eikä jaksa tehdä paljoakaan ja lopuksi mitään!
Jos nyt et ala olemaan järkevä tuon syömisesi kanssa (syö monipuolisesti ja terveellisesti)niin eipä hääviltä näytä tulevaisuutesi!
Mieluummin itse söisin kotona kuin pakolla vietäisiin moneksi kuukaudeksi laitokseen syömään,koska jos sinulla ei ole elimellistä vikaa syömättömyyteesi niin se on pääkopassa se vika ja nuo hoitojaksot ovat hyvin pitkiä.
Hei.
Luin tarinasi ja tunsin piston sydämessä: pakko vastata sulle.
Kun luin sun tekstiä, tuli tuttu tunne, mulla on ollut täysin samanlaisia tuntemuksia.
Olen ollut AINA pyöreä ja leveäharteinen. Äitini on aina vitsaillut poskistani jotka ovat isot. Siskoni ja kaverini ovat hoikkia ja kehuttuja, vaan minä en ollut.
Kyllästyin täysin tuohon ianikuiseen naljailuun ja lopetin syömisen. En syönyt mitään muuta kuin porkkanoita ja muita kasviksia. Tämä alkoi n.1,5 vuotta sitten. Join vettä aivan älyttömästi, jotta vatsa tuntuisi täydeltä.
Laihduin todella paljon. Ennen mittani olivat 166/66, nykyään 166/52.
Vaikka laihduin, en todellakaan tullut onnellisemmaksi, päinvastoin.
Kuukautiseni loppuivat ja hormonitoiminyta meni täysin sekaisin. Suhteeni poikaystävääni on kärsinyt tästä aivan älyttömästi ja ystäväni, en siis ole ainoa jonka elämän pilasin. Jos pystyisin muuttaisin kaiken. Mulla on nykyään kauheita syömiskohtauksia. Saatan syödä ihan hirveästi ja sitten taas olla syömättä pari päivää. Aloitin urheilun ja urheilin päivittäin todella paljon. Siitä tuli todellinen pakkomielle. Nyt olen vähän rajoittanut, koska haluan parantua ja saada elämäni luistamaan.
Kamalinta on katsoa kun kumppanini kärsii. Minua ei ole nimittäin "haluttanut" melkein voteen. Ja noin vuoden aikana emme ole juurikaan harrastanut nautinnollista ja intohimoista seksiä, kuten ennen.
Nykyään ahdistun ruuasta ja yleisistä ruokailutilaisuuksista aivan totaalisesti. Tämä ei todellakaan ole helppoa.
Tiedän että minun pitäisi lihota ja saada lisää muotoja oman hyvinvointini turvaamiseksi, mutta pelkään kiloja. Taistelen joka päivä omaatuntoani, ajatuksiani, ruokaa ja järkeä vastaan.
Rakas, tuntematon, kyyneleet silmissä kirjoitan tätä tekstiä. Älä missään nimessä tee itsellesi samaa kuin mä tein itselleni.
Arvosta itseäsi tuollaisena ku olet ja vaali terveyttäsi!!
Ja ennen kaikkea, et todellakaan ole lihava! Mittasi ovat täydelliset naiselle. Antaisin mitä vain ollakseni samassa tilanteessa. Ja naisella kuuluu olla muotoja. Minulla niitä ei enään ole.
Mutta aion parantua, ja olenkin jo saanut hieman lihaa luitten ympärille. Mutta tässä menee vielä aikaa. Mutta aion selvitä.
Yritä ymmärtää, ja lopeta syömättömyys ennen luin on liian myöhäistä!
Mun äiti kans sano et mulla on oikeet hamsterin posket. se kolautti pahasti. oikeesti nykyään menee silleen et pariin päivään en syö mitään ja sit välillä ahmin aivan liikaa ja yleensä heti menen oksentamaan vaikka tuleekin vaan nestettä vähä ulos.
Oksentaminen saa sylkirauhaset ärtymään -> turvotus -> paksut posket.
Jos lopettaa okentelemisen turvotus saattaa laskea. Ainoana ongelmana on tuo 'jos'... Eipä ole niin helppoa.
mä oon sua muutaman centin pidempi ja painan 5kg vähemmän...
kukaan ei ikinä oo huomautellu painostani :/
Kiitti vaa nyt musersit mun mielen. EN KAIPAA TIETÄÄ MITEN LAIHOJA TE MUUT OLETTE! SE VAAN MASENTAA VIELÄ ENEMMÄN...
Mun mielestä sä olet juuri oikean painoinen. Älä tuijota vaakaa, vaan yritä pysyä tossa painossa ja keskity enemmän kehon koostumukseen. Liiku niin, että tuo painosi muodostuu lihasmassasta. Jos näin on, olet aivan ihanteellisissa mitoissa! Hyvää ja maukasta joulua!
jos ymmärsin oikein et ole aiemmin oksentanut.. mutta itse kyllä olen huomannut sen että kun tarpeeksi kauan oksentaa ei elimistö enään jaksa sitä joka päivästä oksentelua. mulla oli ennen niin että kerran viikossa oli bulimia päivä- muut päivät paastosin. mutta sitten se bulimia päivä alkoi olemaan joka päivä ja välillä tuntui siltä että vaikka kurkkuun olis työntänyt lapion niin mitään ei tullut ulos. mutta tsemppiä sulle! :)