Mä olen pitkään kaivannut omaa lasta! Olen vielä lapseton yli kolmekymppinen.
Olen ollut nykyisen miehen kanssa suhteessa jo vuosia. Hänellä on ennestään kaksi aikuisiän kynnyksellä olevaa lasta ja heillä eksän kaa yhteishuoltajuus, eikä hän halua lisää lapsia.
Rakastan häntä. Kuitenkin ihan mielettömästi toivoisin omaa lasta!! Olen yrittänyt puhua asiasta hänen kanssaan paljon, mutta hän vaan sanoo, että en tiedä mitä pyydän. Hänellä on kokemuksia isyydestä, vauva-ajoista, yövalvomisista, perhe-elämästä jne. Väittää, että jos olisin sen kokenut, en toivoisi mitään sellaista!
Tiedän, ettei lapsen kanssa elämä olis samanlaista, kuin nyt, mutta siitä huolimatta olisin täysin valmis siihen! Olen sentään kypsällä iällä jos ajattelee äidiksi tulemista! Biologinen kello tikittää voimakkasti ja lapsettomuus tekee kipeää toisinaan... En tästä syystä kuitenkaan haluaisi suhdetta lopettaa.
On käyny mielessä hulluja ajatuksia!! Meillä on ehkäisynä ollut viimeaikoina vain pillerit - joten houkutus "unohtaa" ensimmäisellä viikolla pari pilleriä, jotta vähän ku "vahingossa" saisin oman lapsen! Totta kai joutuisin sen sitten tunnustamaan silläkin riskillä, että seuraukset vois olla kohtalokkaat - mutta toisaalta olen siinä tapauksessa valmis vaikka yksin hoitamaan lapseni jos ei suhde sitä kestäis. Jotenki mä koen olevani nyt niin umpikujassa ongelmani kanssa!! Onko kohtalotovereita!?
Olen ollut nykyisen miehen kanssa suhteessa jo vuosia. Hänellä on ennestään kaksi aikuisiän kynnyksellä olevaa lasta ja heillä eksän kaa yhteishuoltajuus, eikä hän halua lisää lapsia.
Rakastan häntä. Kuitenkin ihan mielettömästi toivoisin omaa lasta!! Olen yrittänyt puhua asiasta hänen kanssaan paljon, mutta hän vaan sanoo, että en tiedä mitä pyydän. Hänellä on kokemuksia isyydestä, vauva-ajoista, yövalvomisista, perhe-elämästä jne. Väittää, että jos olisin sen kokenut, en toivoisi mitään sellaista!
Tiedän, ettei lapsen kanssa elämä olis samanlaista, kuin nyt, mutta siitä huolimatta olisin täysin valmis siihen! Olen sentään kypsällä iällä jos ajattelee äidiksi tulemista! Biologinen kello tikittää voimakkasti ja lapsettomuus tekee kipeää toisinaan... En tästä syystä kuitenkaan haluaisi suhdetta lopettaa.
On käyny mielessä hulluja ajatuksia!! Meillä on ehkäisynä ollut viimeaikoina vain pillerit - joten houkutus "unohtaa" ensimmäisellä viikolla pari pilleriä, jotta vähän ku "vahingossa" saisin oman lapsen! Totta kai joutuisin sen sitten tunnustamaan silläkin riskillä, että seuraukset vois olla kohtalokkaat - mutta toisaalta olen siinä tapauksessa valmis vaikka yksin hoitamaan lapseni jos ei suhde sitä kestäis. Jotenki mä koen olevani nyt niin umpikujassa ongelmani kanssa!! Onko kohtalotovereita!?
Vastaukset 5
Vanhimmat
SE mies nyt ei vaan halua lasta! Jos väkisin teet niin kuvitteletko ettei arvaa temppuasi tai että jää lapsen ja sun kanssa? Yritä hyvä ihminen keskustella asiasta koska temppusi kuulostaa tosi kurjalta. Miehen tuki lasta tehdessä on tärkeää, esim. itsellä 24/7 pahoinvointi ja komplikaatioita että miehen piti hoitaa koko huusholli. Lapsi koettelee parisuhdetta todella paljo ja jos se on jo noin heikoilla kantimilla että lapsi pitää salaa tehdä, se hajoaa lapsen tullessa. Onhan se lapsenhoito rankkaa... kukaan ei siihen jää jos vastentahtoisesti joutuu tuollaiseen.
Ei kannata ajatella että jättäisit pillerit pois ja "pakottaisit " toisen isyyteen. Itse tekisin niin, että koittaisin keskustella asiasta vielä ja painottaisin kuinka tärkeä asia on. Jos ei tulisi muutosta, niin alkaisin miettimään uuden miehen vaihtoehtoa.. Itselleni ainakin lapsien saaminen on yksi tärkeimmistä asioista elämässä, joten jos puolisoni ei tukisi sitä, miettisin muita vaihtoehtoja..
Tietenkään asia ei ole näin mustavalkoinen todellisuudessa, varsinkin kun rakastaa toista. Paljon tsemppiä sinulle ja koita jutella vielä! :)
Itsellähi on samankaltainen tilanne. Olen jo päälle kolmekymppinen, mieheni jo lähempää neljääkymppiä. Eikä hän halua lasta. On kurja tilanne, kun juuri on luullut löytäneensä sen oikea, jonka kanssa haluaa elää ja perustaa perheen ja sit toinen ei haluakaan sitä perhettä. Itsekin mietin koko ajan pääni puhki, jäädäkkö vai lähteä. Jospa se miehen mieli muuttuisi..Jos lähtee, ei todellakaan ole selvää, että uusi hyvä kumppani löytyy kovinkaan nopeasti, etenkin kun eroaminen tulisi olemaan tuskaa kun on tunteita paljon toista kohtaan. Tai voihan olla ettei hyvää sopivaa löydy koskaan. Ja kun ikääkin alkaa olla sen verran, että olisi hyvä piakkoin alkaa tekemään niitä lapsia. Kyllä mullakin on joskus käynyt mielessä, että huolehtisin ehkäisystä vähän huolimattomasti. Ajatuksena, että kyllä se mies sit vähitellen lämpenee ajatukselle. Mut en kuitenkaan ole toteuttanut ajatusta. Enkä haluakaan. Kyllä miehelläkin pitäisi olla oikeus päättää tulevaisuudestaan. Eli pähkäilempä sit tätä kaikkea itsekseni, ahistus kasvaa koko ajan ja en todellakaan tiedä mitä tekisin!!
Älä petä itseäsi tai miehesi luottamusta. Mies tietää mitä vaadit eikä ole siihen valmis. Sinun on tehtävä päätöksesi, joko päästät miehen menemään tai sitten elät ilman lapsia.
Hankkiutumalla tahallaan raskaaksi hankkiudut yksinhuoltajaksi. Siinä tapauksessa olisi todella törkeää jos vielä kehtaisit vaatia elatusmaksuja. Olisiko sinusta todella elättämään lapsesi yksin?
Itsekin olen hieman samanlaisessa tilanteessa. Täytän pian 35 eikä avomieheni ole vieläkään lämmennyt lasten hankkimiselle. Ehdotonta eitäkään hän ei ole sanonut, mutta on kuitenkin vältellyt aihetta jo viimeiset kaksi vuotta kun asia on ollut tapetilla. Yhdessä olemme olleet jo yli seitsemän vuotta. Itsekin haluaisin todella paljon lapsia juuri hänen kanssaan, koska suhteessamme on paljon hyvää.
Välillä kun oikein ahdisti, jätin muutaman pillerin pois salaa. Minulla oli kuitenkin siitä niin kovat tunnontuskat että en pystynyt jatkamaan niin. Vaikka useat ihmiset kyllä kannustivat lopettamaan pillerit salaa ja katsomaan miten käy. Pari kuukautta sitten lopetin pillerit kokonaan ja kerroin siitä miehelleni. Toivon että tilanne etenisi jossain vaiheessa siihen että hänkin taipuisi lasten hankintaan.
Mutta kyllä tässä on monta kertaa tullut mietittyä että kuinka pitkään voin odotella miehen päätöstä kun ikää on jo näin paljon. Puhuimme yhdessä että katsotaan tämä talvi yhdessä, ja sitten joko asia etenee tai eroamme. Puuh, on todella tuskaista odottaa toisen päätöstä! Mutta ainakin tuntuu että tälle pitkään jatkuneelle solmulle on tulossa edes jonkinlainen päätös. Erokin on parempi ratkaisu kuin tällainen vuosien odottaminen ja vatvominen.
Eipä tuohon sinunkaan pulmaasi valitettavasti ole mitään muuta neuvoa kuin se vanha ja kulunut yhdessä puhuminen. Asiaa ei kannata vältellä vaikka siitä tulisi riitojakin. Itse odotin turhan pitkään ennenkuin otin asian kunnolla puheeksi, harmittaa ettei lasten hankkimiseen liittyvistä asioista tullut puhuttua jo ajat sitten.
Paljon voimia sinulle! Toivotaan että asiat vielä järjestyvät parhain päin!