Miten mennä kihloihin?

Me olimme avomieheni kanssa aluksi keskustelleet naimisiin menosta, kumpikin halusi naimisiin, mutta kiirettä ei ollut. Kuitenkin oli selvää, että naimisiin tämä avoliitto joskus johtaa.

Minä sitten eräänä iltana kokkasin miehelleni romanttisen illallisen ja sen jälkeen istuin miehen viereen, otin ostamani sormuksen esiin ja kysyin ihan perinteisesti, haluaako hän tulla miehekseni. Eli minä kosin miestäni.
Hän suostui ja seuraavana päivänä ostimme minulle sormuksen. Häitä suunnitellaan kesälle 2010. Kosinta tapahtui tuon avioliitosta "sopimisen" jälkeen n. 6kk:n kuluttua. Mies ei varmaan olisi koskaan tajunnut kosia sen kummemmin, kun kerran naimisiin oli tarkoitus mennä joka tapauksessa. Silti kihloissa oleminen on minulle sitä aikaa, että voi vapaasti suunnitella häitä ja odotella sitä vihkipäivää :)

miehelleni että olen nyt valmis menemään kihloihin että hän saa kosia sitten kun hän on valmis.
Mieheni sitten kosi tuossa meidän vuosipäivänä minua.

baarissa kysyin mieheltäni, että mennäänkö kihloihin... siitä sitten mentiin hotelliin suoraan yöksi juhlistaaksemme kihlausta, vaikka kotiin oli kyseisestä paikasta n. 0,5km..... :D Sitten mentiin kauheessa krapulassa ostamaan sormukset seuraavana päivänä ja mieheni lähes oksensi "kultajouseen" :D alkoholi oli turvottanut sen verran hänen sormiaan, että sormus oli päivän päästä löysä :) silti se oli romanttista ja nyt myöhemmin käymme ravintolassa syömässä ja näin "uudelleen koemme" kihlauksen :D se ei siis ollut vain kännisen päähänpisto... :)

Tapoja kosia on monia, mutta tarkoitusperiä on vain se yksi, jota jokaisen tosiaan pitäisi miettiä, nimittäin lupautuminen, että menee toisen kanssa naimisiin. Kihlaus on vain välivaihe kun on välttämättömiä esteitä naimisiinmenolle tai kun häät järjestetään.

Eli tosiaan pitäisi ennen polvistumista tai mitä ikinä miettiä niin pirusti, että mitä se kihlaus merkkaa ja milloin mahdollisesti olisi jo hyvä päivä häille.

Meillä kosinta tuli naiselta ja oltiin vaaka-asennossa silloin täysin ilman sormuksia. En vastannut suoraan vaan mahdollisimman a-romanttisesti tenttasin häneltä, onko hän varma, sillä emme olleet kauaa seurustelleet. Lopulta suostuin ja sitten säästettiin rahat sormuksiin ja hääpäivää mietittiin pari päivää ja asetimme sen 7 kk päähän koska totesimme pitkittämisen olevan turhaa venkoilua, sillä meillä ei taloudellisia tai välimatkallisia esteitä naimisiinmenolle ollut.


Oli ihanaa ja perhosia vatsassa koko sen pari päivää ja sormusten ostamiseen asti. Tuntui ensin epätodelliselta että on lupautunut jollekin mieheksi. Nyt avioon päästyä ei tuota ongelmaa ole mutta perhoset jäivät onneksi ;)