Kertokaa kokemuksia/ajatuksia.
Olen 22v ja mieheni 29v. Meillä on mieheni kanssa reilu 1-vuotias lapsi. Ennen lapsen syntymää harrastimme seksiä 2-3krt/vko. Ja yleensä mieheni aloitteesta. Ja seksi oli hyvää!
Mutta nyt, mieheni ei suostu seksiin kun kerran viikkoon tai pariin ja senkin vain koska vaadin. Nykyään en ole enää vaatinut, joten seksiä on todella vähän. Ihmettelen asiaa kovasti. On ennen ollut todella aktiivinen sängyssä, nyt tekee lähinnä "pakollisen". Asia todella syö itsetuntoani.
Olen kysynyt miksi ei harrasteta seksiä, yleensä syy on mikä vaan, väsyttää, telkkarista tulee sitä ja tätä, ei nyt.. ym. Ei kuulemma johdu minusta... no mistä sitten? Ei sano mitään, myhäilee vaan että ei vaan tee mieli.. siis 29-vuotiaan miehen ei tee mieli seksiä??
Olen yrittänyt järjestää yllätyksiä miehelleni ostamalla nättejä alusvaatteita ym, mutta eipä auta. "Yhteistä aikaa" ei juurikaan ole, koska lasta emme juurikaan saa hoitoon, isovanhemmatkin asuvat sen verran kaukana.
Tuntuu että olen vain äiti, haluaisin tuntea itseni miehelleni tärkeäksi, naiseksi, avovaimoksi.
Toista lasta ollaan mietitty ja mieheltä kysyinkin että mites se lapsi saadaan alulle kun ei seksiäkään ole. No siihen tuo tokaisi, että eikös sitä sitten enemmän harrasteta kun lasta yritetään. :/
Missä on vika?
Olen 22v ja mieheni 29v. Meillä on mieheni kanssa reilu 1-vuotias lapsi. Ennen lapsen syntymää harrastimme seksiä 2-3krt/vko. Ja yleensä mieheni aloitteesta. Ja seksi oli hyvää!
Mutta nyt, mieheni ei suostu seksiin kun kerran viikkoon tai pariin ja senkin vain koska vaadin. Nykyään en ole enää vaatinut, joten seksiä on todella vähän. Ihmettelen asiaa kovasti. On ennen ollut todella aktiivinen sängyssä, nyt tekee lähinnä "pakollisen". Asia todella syö itsetuntoani.
Olen kysynyt miksi ei harrasteta seksiä, yleensä syy on mikä vaan, väsyttää, telkkarista tulee sitä ja tätä, ei nyt.. ym. Ei kuulemma johdu minusta... no mistä sitten? Ei sano mitään, myhäilee vaan että ei vaan tee mieli.. siis 29-vuotiaan miehen ei tee mieli seksiä??
Olen yrittänyt järjestää yllätyksiä miehelleni ostamalla nättejä alusvaatteita ym, mutta eipä auta. "Yhteistä aikaa" ei juurikaan ole, koska lasta emme juurikaan saa hoitoon, isovanhemmatkin asuvat sen verran kaukana.
Tuntuu että olen vain äiti, haluaisin tuntea itseni miehelleni tärkeäksi, naiseksi, avovaimoksi.
Toista lasta ollaan mietitty ja mieheltä kysyinkin että mites se lapsi saadaan alulle kun ei seksiäkään ole. No siihen tuo tokaisi, että eikös sitä sitten enemmän harrasteta kun lasta yritetään. :/
Missä on vika?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Meillä vauva 5kk ja syntymän jälkeen ollaan ehkä 5kertaa sekstailtu. Olen itse edelleen aktiivinen, haluttais vaikka joka päivä, mut miestä ei kiinnosta. Kerran asiasta kysyin, niin vastaus oli että entä jos ei tee mieli.
Aloitin pillerit heti ku oli mahollista, koska ei vielä toista vauvaa haluta, mut taidan sanoa että turhaan niitä syön, jos ei kerta mitään tapahukaan.
Ymmärrän toisaalta miestäni siinä tapauksessa, että hänellä on tosi raskas työ, pitkiä päiviä, joten ei aina jaksakaan, mut viikonloput esim on vapaita.
Mä en viitsi enää ruikuttaa enkä vaatia, kerran on ollu seksiä miehen alotteesta. Mulle tuli ainaki fiilis, et oon liian hyökkäävä ja sit tuli iso pettymys ku ei saanukaan.
Tosi kurja olo välillä, sit sitä alkaa pyöritellä päässään, et miksei kelpaa, et onks sillä joku parempi.
tuommoinen puolen vuoden "tauko" jolloin ei haluttanut.. Tai siis kyllä mä sain miehen seksiin aina mukaan mutta aloitteen tein aina minä ja aluksi oli mies aina vastahakoinen. No selvisipä myöhemmin että kyllä sieltä töistä sai muutakin kuin palkkaa.. Nyt on onneksi työsuhteet pysynyt työsuhteina ja on mieskin alkanut olemaan innokas..
tuollaisen takia?
Ei se pieni syrjähyppy ole välttämättä aina lopullinen ero. Kyllähän se kriisi suhteelle on, mutta toisaalta, kriisien läpi selviämällä myöskin parisuhde vankistuu. Ei helppoa, mutta ei mahdotontakaan.
Jotain on mennyt pieleen jo ennen tuota sivusuhdetta, ja oikeasti asiaa pitää pohtia, ja harvoin se tapahtuu vain yhden ihmisen virheiden vuoksi.
Tuskin itsekään heittäisin pitkää suhdetta menemään vain pienen sivusuhteen vuoksi. Ja tämä ei tarkoita mitään vapaata suhdetta, ei meillä syrjähyppyjä ole ollut puolin eikä toisin, mutta virheitä annamme anteeksi, ja niistä pyritään vain oppimaan. Mutta väkivalta on sellainen asia, josta mieheni tietää minun olevan tosi tarkka. Sellaista en katselisi yhtään.
Siis eron paikka välittömästi jos mieheni pettäisi.
Yhdessä ollaan oltu kohta 15v ja tähän mennessä erimielisyydet on ratkaistu puhumalla, ei pettämällä.
pettää niin pettää toisenkin kerran. Ja tuossa aiemmassa sai käsityksen ettei kyseessä ollut yksi kerta vaan useampi kerta, ehkä peräti suhde.
.. Siis ei se kerran juttu ollut ihan muutaman kuukauden "ihastus".. Mutta kaikki on anteeksi annettu.. Koska rakastan miestäni ja hän minua. Toki se loukkasi ja loukkaa vieläkin.. Mutta elämä jatkuu..
jos pettää toista. Ehkä miehesi on vain riippuvainen sinusta. Odota vain, kuinka ah niin suuresti raskastava mies taas pettää...
Älä välitä noista muiden arvostelevista viesteistä. Olen itsekin sitä mieltä, että ei se rakkaus noin vaan katoa, voi olla tokin piilossa välillä, mutta yleensä täysin mahdollista löytää myös uudestaan.
Parisuhteen perusta on meillä ainakin ihan jossain muussa kuin seksissä, ja en olisi valmis ihan helposti luovuttamaan pitkää yhteistä ja raukkaudentäyteistä taivalta uskottomuuden vuoksi. Tämä siis vain periaatteessa teoriatasolla, koska ei sellaista tilannetta ole itselläni ollut, mutta tiedän pariskuntia, jotka ovat onnistuneet rakentamaan suhteen senkin jälkeen uudestaan. Tokihan luottamus kärsii kolauksen, ja tulee noita tuntemuksia, se on luonnollista. Mutta niistäkin voi selvitä.
Sanoisin, että nuorempana olin ehdottomampi ja mustavalkoisempi itsekin, mutta elämä on antanut haasteita vastaan, ja paras tuki on ollut puolisosta ja perheistä. Joskus vastamäet ovat jyrkempiä, ja toisille ei niitä välttämättä tulekaan.Mutta siinä vaiheessa kun on esimerkiksi pelännyt yhdessä lapsensa hengen puolesta, menee asiat ihan uuteen tärkeysjärjestykseen. Kyllä minä olen monesti ihmetellyt, millaisista asioista ihmiset ovat valmiita eroamaan, ja millaisista asioista täälläkin valitetaan. Esimerkiksi vakioasia on sellainen, missä paistaa läpi se, että kun ei mies tee sitä mitä itse haluaa, se on piittaamaton ja ei välitä yhtään perheestään (okei, hiukan kärjistettyä). Mutta oikeasti, perheissä riidellään ihan tyhjänpäiväisistä asioista minun mielestäni, kuten kotitöiden jako, rahankäyttö tms. Nämä ovat asioita, joista pystyy sopimaan yleensä, jos oikeasti haluaa.
Meillä taas minä nainen en halua seksiä.
Miehellä oli tuossa myös jakso jolloin ei halunnut ja syy oli työ tressin. Kun hänellä on liikaa asioita mietittävänä niin halut katoaa.
kun hän saa rennommasti olla niin alkaa halut palaamaan. Minulla sitten ihan omat ongelmat joista ei nyt tähän.
Minulle tuli mieleen, että olisiko työ tressi/ kotitressi yhdistettynä.
Mutta syy voi olla myös se, että haluaisi olla se ketä "saalistaa" joten jos näin kannattaa tehdä itsestään hiukan vaikeammin saatavan.
Myös miehellä voi olla haluttomuutta, ja jotenkin tuntuu, että miehen haluttomuus ei ole yhtä "hyväksyttyä" kuin naisen. Mutta on meilläkin tuollainen kausi ollut, ja ohi sekin meni. Minunkin miehelläni se oli vaikea aihe keskusteltavaksi, enkä varmaan ainakaan helpottanut asiaa omalla käytökselläni. Ymmärrän kyllä, mistä aloittaja puhuu, kun kuvaa omia tunteitaan, mutta ei tuossa tilanteessa kannatta mitää isoja "käy varmaan vieraissa"-kuvioitakaan kehittämään. Mieskin voi olla väsynyt ja stressaantunut. Myöskin isäksi kasvaminen voi olla hankalaakin miehelle, vastuu elatuksesta painaa häntäkin jne...
Meillä mies aloitti kuntoilun, eli sai omaa aikaa lisää, ja pikku hiljaa tilanne helpotti tuon haluttomuudenkin suhteen. Asiasta keskusteltiin, ja yritin itse suhtautua siihen jäkevästi, ja ilman syytöksiä. Läheisyyttä sitten oli ilman seksiäkin, ja vaikka se laiha lohtu silloin olikin, niin se oli meille molemmille tärkeää. En väitä, että tilanne on helppo, mutta kyllä se ajan kanssa kahden aikuisen onnistuu selvittää. Ja jos mies kärsii itse tilanteesta, niin hän voi olla ihan lääkäriinkin yhteydessä. Halut eivät aina vaan kohtaa, sekin on elämää, ja tavallaan kannattaa suhtautua siihen järkevästi.