taalta vaihtelevasta ilmasta, jos ei pisaroi, niin on joko puolipilvista tai aurinko paistaa. Aurinkoa vahemman, mutta lampoa sopivasti pitkiin kavelyihin, minulle sopii hyvin.
Paikoitellen haistan hometta ja vaistan aina tarpeen mukaan. Tuossa kavellessa jo mietin, ettei minun keuhkoissani kylla mitaan vikaa ole. No sitten tuli sadekuuro ja piti vahan nopeuttaa tahtia...
Muutoin menee hienosti. Olen selkeasti paremmassa kunnossa kuitenkin, kun silloin kun toissa viela kavin. Portaat menee omalla tahdilla pidempaan kuin aikaisemmin, sen huomaa miehenikin, tosin viileahko ilma auttaa myos tuota jaksamista. Ihan positiivinen tilanne kuitenkin, en ole menossa siihen "kuolemme kohta kaikki" tilanteeseen pain. Enemmankin tuntuisi, etta tilanne helpottuu, ei vaikeudu. No ehka se nyt tuntuu vain silta, mutta aika pitkalle uskoisin naita omia tuntemuksiani. Olen ollut oikeassa silloin, kun sairastelin pahemminkin, miksei nama helpotuksenkin tunteet aitoja olisi.
Mietin tassa jopa, etta ostan itselleni pikasta aikaa Moschinon hajustetta, mieto tuoksu sopii, uskon nain. Joten, vaikka itse pullo ei mielyta, ostan kokeeksi ja kaytan tosi hillitysti. Sittenhan senkin taas nakee. Onhan taalla naita kavelevia myrkkypilvia, joita ei voi kun ihmetella. Eilen kuuntelimme Elviksen musiikkia nuoren paikallisen tulkitsemana ja paikkaa piti vaihtaa juuri tuollaisen myrkkypilven vuoksi. Musiikki oli loistavaa ja poika tulkitsi lauluja hyvin ja tunteella, ei liioitellen.
T
Paikoitellen haistan hometta ja vaistan aina tarpeen mukaan. Tuossa kavellessa jo mietin, ettei minun keuhkoissani kylla mitaan vikaa ole. No sitten tuli sadekuuro ja piti vahan nopeuttaa tahtia...
Muutoin menee hienosti. Olen selkeasti paremmassa kunnossa kuitenkin, kun silloin kun toissa viela kavin. Portaat menee omalla tahdilla pidempaan kuin aikaisemmin, sen huomaa miehenikin, tosin viileahko ilma auttaa myos tuota jaksamista. Ihan positiivinen tilanne kuitenkin, en ole menossa siihen "kuolemme kohta kaikki" tilanteeseen pain. Enemmankin tuntuisi, etta tilanne helpottuu, ei vaikeudu. No ehka se nyt tuntuu vain silta, mutta aika pitkalle uskoisin naita omia tuntemuksiani. Olen ollut oikeassa silloin, kun sairastelin pahemminkin, miksei nama helpotuksenkin tunteet aitoja olisi.
Mietin tassa jopa, etta ostan itselleni pikasta aikaa Moschinon hajustetta, mieto tuoksu sopii, uskon nain. Joten, vaikka itse pullo ei mielyta, ostan kokeeksi ja kaytan tosi hillitysti. Sittenhan senkin taas nakee. Onhan taalla naita kavelevia myrkkypilvia, joita ei voi kun ihmetella. Eilen kuuntelimme Elviksen musiikkia nuoren paikallisen tulkitsemana ja paikkaa piti vaihtaa juuri tuollaisen myrkkypilven vuoksi. Musiikki oli loistavaa ja poika tulkitsi lauluja hyvin ja tunteella, ei liioitellen.
T
Vastaukset 14
Vanhimmat
tosi mukava kuulla jaksamisestasi. Täällä kosteassa cityssä ei lenkkeileminen oikein suju.
Tuollainen pitkän aikavälin vertailu kannattaisi meillä muillakin. Itse mietiskelin, että viime joulukuussa kuvittelin toipuneeni ja sitten diffuusiokapasiteetin mukaan tilanteeni olikin huono. Nyt tuntuu tosi väsyttävältä kaikki tekeminen, eikä tutkimuksiin innosta mennä. Elämä on..
Oikein mukavaa loman jatkoa!
jotka Joulua juhlivat!
washington,kertoilee matkakuulumisia.
sinusta tuntuu pahalta. Toivon, etta paaset itsekin matkustelemaan ja voit kertoa muillekin, sen olevan mahdollista ja jopa terveytta edistavaakin. Kotiin ei ole pakko jaada, paitsi jos taloudellinen tilanne on vaikea, mikas teet.
Hengittaminen on helpompaa ja olo tasaantuu. Kylla se niin on, ja hiton ikava se on myos huomata!
Hyvaa Joulua ja Uutta Vuotta sinulle.
Hei. Kun tarpeeksi kauas pois "omista" homekannoista pääsee, niin kyllä olo kohenee.
Yksi syy, miksi menimme ulkomaille, kauas pois muutimme, joskin väliaikaisesti, oli erikoislääkärimme toteamus että eriävät kannat, joskin samankaltaiset homeet voivat helpottaa oireilua, ja mahdollisesti jopa nollata tilanteen. (Tuohon nyt en oikein uskalla uskoa, mutta katotaan nyt.)
Nykyisin kun kotimaassa olemme, emme enää reagoi niin rajusti kuin ennen, ja se on jo suurta plussaa!
Toivottavasti nautit sielusi täydeltä matkastasi, ja että se tervehdyttää :)
Ja nyt kun kerran uskalsit lähteä, uskallat uudestaan, eikö totta? Toivoisin olevani miljonääri jotta voisin lähettää kaikki homesairaat ihanalle matkalle. Itse kyllä asun maassa jota voisi kutsua maailman p#@släveksi, mutta saan h e n g i t t ä ä...
No, viime vesivahingon jälkeen ties miten kauan, mutta kuitenkin :)
nyt tosin lievaa takapakkia, kun verenvuoto alkoi uudelleen. Pitanee varata aika laakarilta, kun tilanne nayttaa menevan sen suhteen huonompaan suuntaan.
Muutoin loma on ollut rentouttava ja mukava. Mieheni kaipaa Thaimaan aurinkoa ja manailee sita, ettemme sittenkin lahteneet kauemmas. Itse olen tyytyvainen, etta olemme lahempana ja lento on lyhyt.
Ostin sen hajusteen ja tanaan kaytossakin, ei paansarkya, eika ongelmia. Silti valtan taallakin ylimaaraisia hajuja. Liika on aina liikaa, oli kyseessa kuinka hieno herra tai rouva vain.
Tuossa toisessa keskustelussa joku kyseli voisiko vanhan jauhoammattitaudin todeta, kylla sita ainakin kannattaisi kysella. Kyllahan vanhat asbestisairaudetkin todetaan, miksei jauhot. Tuskin ne nyt valttamatta tarvitsee olla niita samoja jauhoja joita kaytti, vaikka niilla tuo altistus tulisi varmasti toteen paremmin. Mutta miksei, ja jos firma on viela pystyssa, niin sielta jauhot TTL:lle mukaan ja ei kun vaatimus tutkimuksiin. Aina kannattaa yrittaa, jos ei anna, niin eipa se paljon otakaan.
Tuosta matkustamisesta, kylla me matkustetaan. Tarkoitus on alkuvuodesta lahtea pidemmallekin ja olla vahan pidempaan matkalla. Ellei nyt mitaan ihmeita satu. Voi olla, etta matkarahat menevat parempaan tarkoitukseen lapsille, mutta sen nakee ensi vuonna. Minulle loma kotonakin kay, olisi vain ilmat vahan kuivempia. On aika ihmeellinen olo, kun ei ole sita kuumeilun tunnetta. Sita taalla ei ole, tai se loppui jossakin vaiheessa, en huomannut milloin. Nyt olisi olotila ihan normaali tuon lampoilyn puolesta. Vatsakivut vain ovat turhan ikavia nyt, mutta kaikkea ei voi naemma saada.
Terkkuja sulle, Pikku Myylle ja muillekin. Toivottavasti odotus menee hyvin ja vointikin tasaantuu siita mista luin toisaalta. Ikavaa, etta reagointi sen kun vain vaikeutuu, vai muuttuuko nuo diagnoosit, ja tilanne on se sama yha edelleen...
Kivaa olla matkalla varmaan! Voi kun minäkin uskaltaisin. Puhuimme eräänä päivänä avomieheni (ja puhuin hypokondrikkoko:nkin) kanssa siitä, että kannattaisiko lähteä Ruotsiin laivalla vai lentokoneella. Lentokenttä saattaa olla ongelma, mutta toisaalta matka kestää alle tunnin jos lentokonekin on huono. Jos toisaalta laivalla menee, niin on vuorokauden kidutus edellä, jos sattuu eteen huono laiva/hytti. Mitä te tekisitte? Jättisittekö menemästä? Ehdotin kyllä että avomieheni saisi mennä yksin, mutta hän ei halua ilman minua lähteä.
En minä koe, että reagointini on vaikeutunut. Onneksi! Ainoasaan homeille reagoin nyt yhä herkemmin, verrattuna viime vuoteen. TAutini on mielestäni koko ajan ollut jotenkin samalla tasolla, tulee vaan vasta nyt "hyperreaktiivinen" siihen diagnosiin lisänä. Kai sen olisi kuullut tulla jo vuosia sitten...
akupunktiohoitajani: vastustuskyky homeitakin kohtaan voi kasvaa. Ei niin, että koskaan pystyisi oleskelemaan pidempään kosteusvaurioisessa talossa, mutta niin että elämä on hivenen normaalimpaa ja helpompaa.
Itsekin olen lähdössä tammikuussa ulkomaille: toivottavasti on hyvä olo siellä.
Iloitsen kanssasi lomamatkasi sinulle tuottamasta hyvinvoinnista mielihyvän kokemuksineen.
Kun kirjoitit tekeväsi pitkiä kävelyretkiä ja rappusten nouseminenkin sujuu nyt paremmin kuin ennen, niin kuten totesit "kuolemme kohta kaikki"-tilanne ei koske HOMELIVE-elämää, johon HOMELIVE-elämään sisältyy toki kaikenkaltaista kremppaa ihan tarpeeksi.
Kun kirjoituksistasi päätellen nautit lomastasi, niin iloitsen ilostasi.
Minkälaiset maisemat siintävät silmiisi pitkien kävelyreittiesi varrella ja minkälaista ruokaa teille tarjoillaan?
Vähän kiireitä, joten vastaan nopeasti.
Maisemat olivat upeita. Kauniita, vihreitä, vuoria, merta korkeine aaltoineen ja rauhallisemminkin. Portaita kävellessä tuli mentyä vähän korkeammalle kuin kolmanteen kerrokseen. Hitaasti, mutta varmasti.
Jopa lentokentän alue tuolla on kaunis, yleensähän se on ruminta aluetta mitä olla voi.
Ihanahan tuo loma oli. Nyt paluu arkeen ja posteja on paljon, pyyntöjä ja töitä. Joten siirryn tekemään niitä, ei tarvitse miettiä mitä tehdä, töitä on taas ;-).
Tuossa yhdessä viestissä toivottiin, että asenteeni muiten positiivisia viestejä kohtaan paranee... ??? Ei ymmärrä, mutta tuskin sitä kannattaa mietiä sen ihmeellisemmin.
Kiitos kaikille matkalla "mukana" olleille. Ja kiitos Pekka viesteistäsi, en ehdi nyt vastailla, mutta ymmärrän kyllä, myös sen että tutkijoiden asenne kohtaasi on muuttunut parempaan suuntaan, miksei olisi, kyllähän tilanne selkiytyy ajallaan. Ei ole normaalia, että Suomessa voit huonosti ja muutaman tunnin lennon jälkeen tilanne on ihan toinen. Ongelma lienee vain aivan liian suuri, jotta se enää ratkeaa suuntaan tai toiseen. Virheet ovat liian suuria, enää ei ole kyse edes rahasta, ei siitä onko sitä riittävästi vaiko ei, sillä ei ole mitään merkitystä tämän asian suhteen, tai ehkä jos joudumme maksamaan vielä Ruotsinkin ongelmista...
No katsotaan miten politikot asiat ratkaisevat. Siinä välissä, tuetaan toisiamme ja myös niitä jotka työtä asian eteen tekevät.
Olen iloinen siitä, että lomasi onnistui yli odotustesi ja palasit terveenä kotosuomen jouluruuhkiin.
Jos sielläkin oli maisemat silmiähivelevät, niin sitä ne olivat minunkin silmissäni tämänaamuiseen talvimaisemaan herätessäni.
Elen aamulla liukastelin kumisaappaissa pihalla hakiessani puita, mutta illalla alkoi sataa lunta ja tänä aamuna menin kolaamaan lunta aamuaskareitteni jälkeen, ja talvimaisema vyörytti joulutunnelman sydämeeni ja kolaaminen tuntui tosihyvältä luissani ja ytimissäni, mitä nyt vähän vasen jalkateräni muutamaa tuntia myöhemmin kiukkuileekin.
Mitä ylipäänsä kirjoitteluun tällä palstalla tulee, niin mystiikan piiriin kuuluu minustakin viestit, joissa esim. sinua kehoitetaan muuttamaan asennettasi positiivisemmaksi muitten kirjoittajien viestien suhteen, jne. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Niin pitää suhtautua asiattomiin viesteihin, joita asiattomuuksia tulvii tänä päivänä joka taholta korviimme, jopa auktoriteetteinä pitämiemmekin tahoilta.
Tukekaamme siis toinen toisiamme, kuten kehoitit, niillä voimavaroilla ja tiedoilla jotka meillä on olemassa. Kaikenkarvaisiin auktoriteetteihinhan me homesairaat kuin läheisemmekin näytämme suurimmaksi osaksi olevan tosikyllästyneitä, joten sieltäpäin ei nykykosteusvauriomikrobialtistussukopolvellekaan näytä tulevan sen kummenpaa terveydensuojelu- tai OIKEUSTURVA-apua kuin meillekkään.
Joulurauhaydänlämpöä minulta sinulle kuin myös perheellesi.
näin Joulun aikaan kaikille.
Meillä Joulua vietetään 25 päivä, jotta tiitintaatiaiset saavat rauhalliset Joulut molemmissa mummoloissa. Ei pikaisia käyntejä, vaan koko päivä leikkien ja puuhastellen. Viime vuonna meillä Joulu oli 23 päivä ja huomasimme sen toimivaksi kaikkien kannalta, joten aina tilanteen mukaan.
Aattona käyn vanhempieni haudalle viemässä hyasinttejä, joita olen pitänyt lämmössä, jotta avautuvat. Vaaleanpunainen hyasintti on oli äitini lempikukka Jouluna. Sen tuoksusta hän kertoi Joulun alkavan.
Minulle tuoksut näyttävät sopivan paremmin tänä Jouluna, joten nautin tilanteesta täysin siemauksin. Nautin myös siitä, että työkaveri näyttää toipuvan osittaisesta halvauksestaan, joka täysin terveelle henkilölle tuli yllättäen hänen siirryttyään uusiin työtiloihin. Alkuun migreeninä hoidettu tilanne eteni osittaiseen halvaukseen, mutta nyt tilanne menee parempaan suuntaan. Sairauslomaa ainakin huhtikuun loppuun, joten mikään pieni ongelma ei kyseessä ole. Yllättäviä ongelmia työpaikallani ihmisille tulee. Onneksi sisäilma on kuitenkin ihan puhdasta.
Jatketaan kirjoittelua vuonna 2009, toivottavasti sopuisasti toisiamme kuunnellen.
Hyvää Joulua aivan kaikille halausten kera.
on:
http://www.helsinki.fi/~pjojala/talvi.htm
hyviä kuulumisia.
Ehkäpä asenteesi pehmenee myös muiden hyviä kuulumisia kohtaan!
Hyviä vointeja, toivottavasti jatkuvat!