Helsingin Sanomien uutisjuttu tänään "Joulun aikaan Jeesus tulee päiväkotiin" herättää huolta monella tavalla.
Ensinnäkin jutussa uutisoitu Santtu Grundströmin tekemä tutkimus kertoi, että tilanne päiväkotien ruokarukoiluttamisen suhteen on paljon huonompi kuin mitä kenties olemme luulleet. Pk-seudullakin ruokarukouksia on 12 prosentissa, mutta Oulun läänissä peräti 90 prosentissa päiväkoteja. Muualla liikutaan 40-60 prosentin paikkeilla.
Toinen asia on, että jutussa sekä Opetushallituksen opetusneuvos Antti Vanne että jutun toimittaja unohtavat, että esiopetuksessa on Opetussuunnitelman perusteissa säädetty elämänkatsomustietokasvatus uskontokasvatuksen vaihtoehdoksi.
Kolmanneksi Vanne väittää, että uskontokasvatus on kaikille pakollista, ja että vanhemmat voivat kieltää vain uskonnon harjoittamisen, joka taas olisi mahdollista päivähoidossa.
Uskonnon harjoittaminen tulisi saada pois päivähoidosta, ja lakia voidaan lukea ja tulkita jo nyt niin, että uskonnon harjoittaminen ei kuulu päiväkotiin ja että vanhemmat voivat kieltää uskontokasvatuksen kodin katsomusperinteeseen vedoten.
Kunnallinen päivähoito Kunnallisten päiväkotien tehtäviin ei pidä sisältyä uskonnollisten seremonioiden, hartaushetkien ja kirkkokäyntien järjestämistä ev.lut. kirkon tai minkään muunkaan uskonnollisten yhdyskunnan kanssa, vaan lakisääteinen uskontokasvatus tulee järjestää henkilökunnan omin voimin. Käytännössä niitä kuitenkin on monissa päiväkodeissa yhteistyössä ev.lut. seurakuntien kanssa, ja samalla ilmenee vieläpä haluttomuutta järjestää kirkkoon kuulumattomille lapsille rinnakkaista, normaalia ohjelmaa kirkollisten tapahtumien ja uskontokasvatuksen ajaksi.
Edes molempien tai toisen vanhemman kuuluminen kirkkoon ei ole yleisvaltuutus lapsen osallistumisesta kirkolliseen ohjelmaan tai uskontokasvatukseen; eiväthän vanhemmatkaan aina osallistu tarjolla oleviin jumalanpalveluksiin. Uskonnottomien oikeuksien kannalta ensisijaista kuitenkin on, että henkilöstö ei vanhempien tietämättä ja vastoin vanhempien tahtoa vie uskonnottomien kotien lapsia kirkolliseen ohjelmaan, jos sellaista jostain syytä on otettu osaksi toimintaa.
Päivähoitolain mainitsema uskontokasvatus ei tarkoita uskonnon opettamista tai kirkollista toimintaa, eikä varsinkaan kirkkoon kuulumattomille lapsille. Laissa keskeisellä sijalla on kodin katsomusperinteen kunnioitus.
Toki uskonnottomien vanhempien on paikallaan varmuuden vuoksi ilmaista toiveensa selvästi kasvatuskeskustelussa henkilöstön edustajan kanssa. Lähtökohtana tulisi kuitenkin ilman vanhempien ponnekkaita kieltojakin olla, että kirkkoon kuulumattoman perheen lasta ei laiteta kirkollisiin tapahtumiin.
Päiväkodin yhteisiksi tarkoitetut, esim. vuotuisjuhliin liittyvät tilaisuudet tulee järjestää kaikille osallistujilleen sopiviksi, ja muutenkin välttää synnyttämästä syrjiviä tilanteita.
Esikoulujen opetussuunnitelman perusteissa on nyt uskontokasvatuksen rinnalla elämänkatsomustietokasvatus. Tältä osin se rinnastuu koulujen elämänkatsomustietoon, mikä on hyvä uudistus. Päiväkotien toteuttamassa esiopetuksessa ei kaikin paikoin ole vielä riittävästi pohdittu elämänkatsomustietokasvatuksen toteuttamista uskonnottomien perheiden oikeutena.
Myös päivähoitolakia olisi samalla logiikalla syytä täsmentää niin, että uskontokasvatus-termin sijaan mainittaisiin uskonto- ja elämänkatsomustietokasvatus. Paras ratkaisu olisi kuitenkin jättää katsomuskasvatus kokonaan pois päivähoitolaista ja pitäytyä kulttuuri- ja tapakasvatuksessa.
Ensinnäkin jutussa uutisoitu Santtu Grundströmin tekemä tutkimus kertoi, että tilanne päiväkotien ruokarukoiluttamisen suhteen on paljon huonompi kuin mitä kenties olemme luulleet. Pk-seudullakin ruokarukouksia on 12 prosentissa, mutta Oulun läänissä peräti 90 prosentissa päiväkoteja. Muualla liikutaan 40-60 prosentin paikkeilla.
Toinen asia on, että jutussa sekä Opetushallituksen opetusneuvos Antti Vanne että jutun toimittaja unohtavat, että esiopetuksessa on Opetussuunnitelman perusteissa säädetty elämänkatsomustietokasvatus uskontokasvatuksen vaihtoehdoksi.
Kolmanneksi Vanne väittää, että uskontokasvatus on kaikille pakollista, ja että vanhemmat voivat kieltää vain uskonnon harjoittamisen, joka taas olisi mahdollista päivähoidossa.
Uskonnon harjoittaminen tulisi saada pois päivähoidosta, ja lakia voidaan lukea ja tulkita jo nyt niin, että uskonnon harjoittaminen ei kuulu päiväkotiin ja että vanhemmat voivat kieltää uskontokasvatuksen kodin katsomusperinteeseen vedoten.
Kunnallinen päivähoito Kunnallisten päiväkotien tehtäviin ei pidä sisältyä uskonnollisten seremonioiden, hartaushetkien ja kirkkokäyntien järjestämistä ev.lut. kirkon tai minkään muunkaan uskonnollisten yhdyskunnan kanssa, vaan lakisääteinen uskontokasvatus tulee järjestää henkilökunnan omin voimin. Käytännössä niitä kuitenkin on monissa päiväkodeissa yhteistyössä ev.lut. seurakuntien kanssa, ja samalla ilmenee vieläpä haluttomuutta järjestää kirkkoon kuulumattomille lapsille rinnakkaista, normaalia ohjelmaa kirkollisten tapahtumien ja uskontokasvatuksen ajaksi.
Edes molempien tai toisen vanhemman kuuluminen kirkkoon ei ole yleisvaltuutus lapsen osallistumisesta kirkolliseen ohjelmaan tai uskontokasvatukseen; eiväthän vanhemmatkaan aina osallistu tarjolla oleviin jumalanpalveluksiin. Uskonnottomien oikeuksien kannalta ensisijaista kuitenkin on, että henkilöstö ei vanhempien tietämättä ja vastoin vanhempien tahtoa vie uskonnottomien kotien lapsia kirkolliseen ohjelmaan, jos sellaista jostain syytä on otettu osaksi toimintaa.
Päivähoitolain mainitsema uskontokasvatus ei tarkoita uskonnon opettamista tai kirkollista toimintaa, eikä varsinkaan kirkkoon kuulumattomille lapsille. Laissa keskeisellä sijalla on kodin katsomusperinteen kunnioitus.
Toki uskonnottomien vanhempien on paikallaan varmuuden vuoksi ilmaista toiveensa selvästi kasvatuskeskustelussa henkilöstön edustajan kanssa. Lähtökohtana tulisi kuitenkin ilman vanhempien ponnekkaita kieltojakin olla, että kirkkoon kuulumattoman perheen lasta ei laiteta kirkollisiin tapahtumiin.
Päiväkodin yhteisiksi tarkoitetut, esim. vuotuisjuhliin liittyvät tilaisuudet tulee järjestää kaikille osallistujilleen sopiviksi, ja muutenkin välttää synnyttämästä syrjiviä tilanteita.
Esikoulujen opetussuunnitelman perusteissa on nyt uskontokasvatuksen rinnalla elämänkatsomustietokasvatus. Tältä osin se rinnastuu koulujen elämänkatsomustietoon, mikä on hyvä uudistus. Päiväkotien toteuttamassa esiopetuksessa ei kaikin paikoin ole vielä riittävästi pohdittu elämänkatsomustietokasvatuksen toteuttamista uskonnottomien perheiden oikeutena.
Myös päivähoitolakia olisi samalla logiikalla syytä täsmentää niin, että uskontokasvatus-termin sijaan mainittaisiin uskonto- ja elämänkatsomustietokasvatus. Paras ratkaisu olisi kuitenkin jättää katsomuskasvatus kokonaan pois päivähoitolaista ja pitäytyä kulttuuri- ja tapakasvatuksessa.
Vastaukset 32
Vanhimmat
töihin joulu-pääsiäispyhiksi.Vapaapäivät
kelpaa kuitenkin näille narisijoille.Antakaa
aikanaan lasten päättää mihin uskoo.
Antaa tosiaan lasten itsensä päätää ilman pakkosyöttöä ja pakollisia rituaalimenoja!
Vapaapäivät, kesälomat, pekkaset ja vaput on saatu aikaan maallisilla toimilla, ammattijärjestöjen työehtosopimuksilla ja vuosilomalaeilla..
Pitäiskö vain kirkkopyhiin luottavien uskisten mennä lomalla töihin ja pitää vapaata vain alun perin pakanallisena jouluna?
käykää joskus kattomassa, millaisia ne srk:n järjestämät tilaisuudet on. Niistä tuskin ateistivanhempienkaan lapsi menee millään tavalla pilalle, vaikka osallistuisikin. Aika vahvastihan se uskonto kuitenkin littyy esim. pääsiäisen ja jouluun. Ja järkevät tarhantädit muistaa kyllä kertoa, että kaikki ei usko samalla tavalla ja että kaikkien elämään uskonto ei kuulu. Ruokarukouksen tarkoituksenmukaisuutta taas voi ihan hyvinkin miettiä. Itse sanoisin sille ei.
saako lapsi osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin. Ja tuskin uskovaiset ovat
kyseenalaistaneet ammattiliittoja ja
muita työehtosopimuksia. Eli olipa huono
vertaus.
Uskonnottomat eivät ole kyseenalaistaneet joulua vapaapäivänä, vaan tuoneet päinvastoin esiin, että ikivanhana valon juhlana tämä ns. joulun aika on parempi kuin hyvä "tekosyy" juhlimiseen ja rauhalliseen vapaa-aikaan perheen jne. parissa.. On siis huonoa surkempi vertaus sanoa, että ateistien pitäisi mennä töihin jouluvapaina...
Onko uskovaisten niin vaikea ymmärtää, että me muut voimme viettää joulun aikaa ihan uskonnottomana juhla- ja vapaapäivänä!?
Tämä asia liippaa päiväkotejakin siten, että päiväkotien henkilöstön (ja vanhempien) pitäisi osata ja ymmärtää tuoda esiin, että joulua voi viettää ihan muutenkin kuin kristinuskon mukaisesti - ja että jotkut eli monet juuri niin tekevätkin.
mitäs juhlaa ateistit silloin viettävät?
Kevätpäivänseisaushan tuon pääsiäisenkin takaa löytyy kun otetaan faktat kehiin. Noidat lentää ja pakanat juhlii. Mut löytäkööt kukin omat vastauksensa.
Sinällään jännäähän tässä on että läntinen- ja itäinenkirkko viettää eri aikoina pääsiäistä..
Kevätpäivän tasauksen kieppeillä on perinteinen kevätjuhla. Niissä oli uein erotiikkakin mukana kuvassa.. Vappu on paljon myöhempää perua.)
Monien uskontojen tarioiden mukaan niissä kevätkarkeloissa myös jumalien poikia sananmaisesti pantiin vireille. Ja mitä tapahtuikaan 9 kk päästä? Kristinusko ei ole mitenkään ainutlaatuinen tarinoissaan. Minusta Kalevalan tarinat ovat kuitenkin parempia, ainakin näin suomalaisittain ajatellen.
niin suloisia ja kilttejä, kun ne istuvat kädet ristissä ja ovat myös kilttejä. Mä veisin ehdottomasti lapseni hoitoon sellaiseen tarhaan, jossa olisi juuri niin ihania lapsia, kuin minulla. Pakko vaan työn takia pitää hoidossa tarhassa, jossa on paljon tappeluita ja riitaa lasten kesken, kun niitä kristillisiä tarhoja on niin harvassa.
En voi muuta sanoa kun että sääliksi käy kaikkia niitä lapsia jotka aivopestään jo pienenä, olen iloinen että päiväkodeista on poistumassa tämä ruokarukous hässäkkä. Vielä kun saisi poistettua tavan että pappi vierailee päiväkodissa.. Mitä se siellä tekee?? Kertoo jostain ihme Jeesuksesta ja lapset kirkkain silmin uskovat kaiken ja miettivät kuinka helppoa elämä on kun vaan uskoo.. Paskapuhetta sanon minä.
Joulusta sen verran että joulua on alunperin vietetty keskitalven juhlana. Joulu ja jeesus ei liity mitenkään toisiinsa.
olen useammassa pk:ssa työskennellyt enkä missään ole vielä törmännyt ruokarukouskäytäntöön. En usko, että kovin yleistä voi olla.
Seurakunnan pitämiä hetkiä meillä oli syksyn aikana kolme ja adventtihartaus oli lisäksi seurakuntakeskuksessa. Jokainen vanhempi saa päättää osallistuuko lapsi näihin. Jos ei halua, että osallistuu, niin järjestetään muuta puuhaa siksi ajaksi. Seurakunnan aamuhetket ovat kestäneet max 15 min, siinä lauletaan, rukous ja joku tarina. Lapsille mukavaa niissä ovat tutut laulut ja tarinat on ihan kivoja olleet kun niissä on rekvisiittaa esim. nukkeja. En usko, että kukaan lapsi tulee niista jutuista aivopestyiksi. Ei kukaan lapsi tule aivopestyksi jos muutaman kerran vuodessa kuulee sanan Jeesus.
Terv. joulupukki
"Seurakunnan pitämiä hetkiä meillä oli syksyn aikana kolme" niin ja siinä oli kolme liikaa. Mitään ette varmaan olisi menettänyt jos niitä ei olisi ollut.
Mielestäni uskonnon asiast voisi jättää kokonaan kaikissa muodoissa pois päiväkodeista. Harmillista että Suomen valtio on kiinni kirkossa ja kaikki yhteiskunnan toiminta liittyy jollakin tapaa kirkkoon. Kirkko pitäsi ehdottomasti erottaa valtiosta, niin ei uskovaiset/muuhun kuin evlut.seurakuntaan kuuluvat saisivat edes jonkinnäköistä arvostusta omille mielipiteilleen.
hei,
eihän ne virret tai muut laulut ole tuttuja, jos niitä ei kodissa lauleta... ei kunta voi lähteä siitä, että pikkulasten tulee tuntea jotkut virret..
Niin, sen tutkimuksen mukaan 90 prosenttia pääkaupunkisuedun päiväkodeista ei rukoiluta ääneen ruokarukouksia, mutta muualla maassa se on yleisempää... ja Oulussa jopa enemmistösä tarhoja..
Henkilökunnan velvollisuus on huolehtia, että ne vanhemmat ja lapset, jotka eivät osallistu seurakunnan rukoushetkeetn, eivät joudu kokemaan olevansa jotenkin huonompia... Vaihtoehtoisen, normaalin, neutaalin ohjelman tulee olla hyvää!
Meilläpä tämä asia esiintyy juuri päinvastoin, mietimme aina mitä vastaavaa ja mukavaa ohjelmaa järjestäisimme uskovaisille,
jotka eivät osallistu "maallisiin" menoihin eli esim. teatteriin.
Ei ole aina helppoa näinkään päin.
Ihan hyvä että mietitte mitä mukavaa,
mutta miettiikö päiväkotien henkiöstö riittävästi,
mitä MUKAVAA järjestetään kirkolliseen ohjelmaan osallistumattomille lapsille sillä aikaa kun/jos on kirkollista ohjelmaa..
Lakisääteisestä uskontokasvatuksesta ammattitaitoinen henkilökuntaa selviää kyllä ilman "ulkoistamistakin" eli ilman kirkon uskonnollista väkeä. Parasta olisi, että tarhoihin ei niin juuri mitään ulkopuolisia päästettäisi... ihmisten lapsia "käsittelemään", sillä luottaisin mieluummin vain tarhan omiin ammattilaiiin eikä kaikenlaisiin tarhoihin tukeviin lähetyskäskyläisiin sun muihin ties keihin..
on ihan mukavaa puuhaa ja siitä lapset tykkää,mitä sitä sen kummempaa keksimään.turhiin suunnitteluihin kuluu tätien aika muutenkin.
Miksi ihmeessä uskonnottomien vähemmistö haluaa kaikkien muiden elävän ja toimivan kuten he? Kun tulevat uskontoon perustuvat vapaapäivät taidatte mielellänne pitää ne? Suoraselkäisintä ja reiluinta olisi heti sellaisten pyhien tullessa ilmottautua vapaaehtoiseksi töihin ja kertoa ettei halua ylimääräisiä korvauksia, koska uskonnolla ei todellakaan ole mitään tekemistä teidän kanssanne. Näin te ehkä saisitte hiukan kunnioitusta, mutta nyt kaltaisesi vuodatus vain saa säälin hymyn nousemaan huulille.
Suomen perustuslain mukaan kenenkään ei ole pakko osalllistua uskonnon harjoittamiseen, mikä ilmeisesti harmittaa edellisen kirjoittajan kaltaisia "sadistisia" säälijiä, joiden mielestä kaikkien pitäisi osallistua palvontamenoihin. Onko kirjoittajan työpaikalla pomon johtamat ääneenrukoilut??? Jos ei ole, miksi olet niitä pikkulapsille pakotamassa??
Uskonnottomat ovat mm. ay-likkeen ponnituksin saanet hankittua kesälomat ja pekkaspäivät sun muut vapaat vappua myöten, uskikset voivat sitten olla niistä pois, jos sille linjalle mentäisiin.
Joulua voi viettää aivan uskonnottomin ajatuksian ja menoin, talvipäivän seisauksen juhlintahan on paljon varhempaa perua kuin joku mukasyntymäpäivän pitäminen.. Kuusi, pukki. tontut, lahjat sun muut ovat myös ihan jessettömä juttuja, mikä on ihan kivaa leikkimielisyyttä.
heh.. oot tosi vitsikäs, kiitos hyvistä nauruista sekä Oikein iloista Keskitalven juhlaa sinulle.
No nii...
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200812228818740_uu.shtml
Opettakaamme lapsemme kunnon uskovaisiksi.. voi näitä lapsi raukkoja..
Mutta jos uskonto niin häiritsee, voisitte perustaa uskonnottoman päiväkodin. Mallia voisitte ottaa vaikkapa Neuvostoliitosta, jonka uskonnottomasta kasvatuksesta onkin paljon hyviä tuloksia. Perustuslakihan suo teille tämän oikeuden. Miksi kukaan uskonnoton ei ole ollut valmis perustamaan uskonnotonta päiväkotia? Oikeastaan ihan ihmetyttää, koska monet muut, kuten steineriläiset ovat perustaneet omansa.
Yleensäkkin paljonko on uskonnottomien järjestämää vapaaehtoistoimintaa vaikkapa lapsille, kuten pyhäkoulut, tai vanhusväestölle tai kuuroille ystävätoimintaa tai kerhoja? Eipä taida paljo olla. Ole sinä siis esimerkki! Tulee vain mieleen, että tietyt ihmiset haluaisivat nauttia oman maun mukaisesta elämästä, ilman vaivannäköä. Jos uskikset ovat ahkeria, mikseivät siis uskonnottomat viitsi muuta kuin valittaa? Toimikaa siis ja katsokaa millaisen kannattajakunnan saisitte.
Arveletko myös että kaikki ay-liikkeeseen kuuluvat ovat uskottomia? Luulen, anteeksi tiedän, että olet nyt ihan väärillä poluilla.
Vertaatko myös lasten päiväkotia aikuisten työpaikkoihin? Huh! Päiväkodinhan pitäisi olla kodinomainen paikka, siis jos suurin osa kuuluu kirkkoon, niissä voidaan rukoillakkin. Täytyisikö selittää tarkemmin mikä ero on päiväkodilla ja työpaikalla. Ehkä jossain NL:ssa päiväkodissakin tehtiin tuottavaa työtä...
Kerron vielä joulupukista, kun et näytä tietävän joulupukin kristillistä alkuperää. Joulupukin alkukuva oli nykyisen turkin alueella eläneessä kristityssä miehessä,joka pelasti lahjoillaan kaksi köyhää tyttöä joutumasta ilotaloon. Lahjat taas, kuulostaako tarina viisaista itämaan miehistä tutulta? Anteeksi, jos vein nekin ilot teidän joulusta, mutta eihän pullastakaan voi nauttia pelkästään rusinoita.
Kirkko on kaapannut julkiset palvelut, kunnalliset päiväkodit kristinuskon levittämiseen pikkulapsille, vaikka voisivat perustaa omia yksityisiä päiväkotejaan. Julkisten palvelujen tulee toimia tunnustuksettomasti, emmekä luovu tästä oikeutetusta vaatimuksesta.
Joulun, Yulen, Hjulin ja Saturnalian tarina on paljon vanhempi ja moninaisempi, samoin joulupukin tarina keskitalven juhlinnassa. Monena pukki eläissänsä.
joka tämän ns. uskonnon opettamisen ympärille on synytnyt. Onko se niin vaarallista lapsille jos muutaman kerran vuodessa jotain uskontoon liittyvää kokevat ja kuulevat. Vaikka onkin valtaväestön uskontoa, eli ev.lut.?
Tuskin yksikään lapsi päiväkodissa tapahtuvien joulu ym. seremonioiden takia kääntyy uskoon tai hylkää kotinsa sallimaa katsomusta.
Vanhemmilta kysytään kasvatuskeskusteluissa lupa osallistua ym. toimintaa? Siitä voi siis jäädä pois.
Jos muutama ei sitä halua, tarviiko se kieltää kaikilta?
Itse en ole minkään sortin uskovainen, mutta lapseni saa osallistua kaikkeen mitä päiväkodissa tapahtuu, antaahan se vaihtelua hänen arkeensa siellä.
"Itse en ole minkään sortin uskovainen, mutta lapseni saa osallistua kaikkeen mitä päiväkodissa tapahtuu, antaahan se vaihtelua hänen arkeensa siellä."
Tässä ketjussa oli lähtökohana rukoilutus, joka on uskonnon harjoittamista eikä "kasvatusta".
Jos seurakuntien pappien tai muiden teologisten "lapsityöntekijöiden" päiväkodissa pitämien "kirkollisten tilaisuuksien" (tai kirkkokäyntien) ajaksi on järjestetty lapsille vaihtoehtoista muuta kivaa, normaalia, uskonnotonta ohjelmaa, on luonnollisesti tehtävä valinta, kumpaan lapsi osallistuu. (Kahdessa paikassa ei voi olla samana aikaan;-)
Eikö ole luonnnollista, että ei-uskonnollisen kodin lapsi osallistuu ei-uskonnolliseen, normaaliin päiväkotitoimintaan? Miksi "ulkoistaisi" oman lapsen katsomuksellisen kasvatuksen joillekin ihmisille, joita ei ehkä edes tunne? Onhan tapahtunut, että lapsille on syntynyt mm. pelkotiloja vierailijoiden uskonnollisista tarinoista...
Jos vanhemmat haluavat, he saavat lapsilleen vaihtoehtoista toimintaa siksi aikaa kun muut osallistuu uskonnolliseen toimintaan. Sitä pitää vain pyytää, jos ei avaa suutaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ei saa haluamaansa.
Meidän päikkärin seinällä on aina viikko- ja kuukausitapahtumat. Niistä voi katsoa ja päättää onko omalle lapselle sopivaa toimintaa, jos ei, niin kieltää sen, kyllä se lapsi jätetään siitä pois. (vasuun kirjataan suostumus ev.lut. tapahtumiin ja perheen katsomus, mutta ei hoitajat voi muistaa jokaisen lapsen taustaa).
Rukoilla ei saa päiväkodissa. Mutta tämä ketju puhui muustakin uskonnolisuudesta, kuin rukoilemisesta. Mentiin joulu ym. hartauksiin jne.
Uskon että päiväkodit ottaisivat vastaan muitakin kuin seurakunnan pappi vierailijoita, mutta heitä ei taida olla kovinkaan tulossa vapaaehtoisesti.
Edelleenkin pysyn mielipiteessäni siitä, että se vähäinen uskonnollisuus mitä päiväkodissa on, ei vie lasta suuntaan eikä toiseen. Lapset eivät edes käsitä että siinä on mitään "väärää", nauttivat lauluista ja tarinoista (yleensä, poikkeus tämä helvetillä peloittelu juttu), suurin ongelma siinä on vanhemmille.
Asia tulisi hoitaa niin, että kysymys ei ole kieltämisestä, vaan luonnollisesta valinnasta ilman sen suurempaa numeroa. Ja niin, että vanhempien ei tarvitse moneen kertaan kuunnella "saako"-kysymyksiä. Siis tarjolla pitisi aina olla ei-uskonnollista ohjelmaa, ja siihen, normaaliin kivaan vaihtoehto-ohjelmaan voisivat myös kirkon jäsenet osallistua. Henkilökunta voisi siis nähdä jotain vaivaa sen uskonnottoman osuuden hyväksi, jos he toisaalla ovat "ulkoistaneet" työtään papille (vaikka toki sielläkin valvojan pitäisi olla). Käsitykseni mukaan henkilökunta voisi aivan hyvin hoitaa "uskontokasvatuksen", siis ei lähetyskäskyn alla toimivia uskontokuntien edustajia lasten päiväkoteihin eikä puistioihin, kiitos.
Miksi ihmeessä pieni vähemmistö haluaa kieltää suurelta enemmistöltä vapaaehtoisen toiminnan? Onko nyt vain niin, että uskonnottomat ovat harvinaisen saamatonta väkeä? Meidän päiväkodissamme ainakin kysytään ja ainakin minä pystyin vastaamaan ja keskittymään heti kyseessä olevaan kysymykseen, kun kerrottiin päiväkodissa vierailevista uskontojen edustajista. Eihän tässä voi taas kuin nauraa. Voi sanoa myös ei ja silloin järjestetään jotain muuta. Onko se yhtä "kivaa" onkin tosiaan toinen kysymys, jos lapset itse ovat sitä mieltä. Ehkä he silloin viestittävät haluavansa osallistua...
Täysin tajuttava asia on myös, etteivät edes kaikki päiväkodin työntekijät kuulu valtakirkkoon.
Joulun asema kristinuskossa on vanhaa perua. Jotkut, historiaa lukemattomat ja tietämättömät, tuovat riemuiten julki alkeellisen huomionsa siitä ettei joulu ole oikeasti Kristuksen syntymäpäivä. Voi että! Jos he lukisivat hieman enemmän historiaa ja teologiaa he saisivat ehkä selville totuuden joulun paikasta. Uudet valtauskonnot pönkittävät asemaansa sijoittamalla merkittävimmät juhlansa entisten valtauskontojen päälle. Suomessa mm. rakennettiin kirkkoja entisten uhrilehtojen päälle. Pitäsikö nykyajan pakanoiden siis vaatia entisiä uhripaikkojaan takaisin?
Taidat tietää jo joulupukista ja Markus sedän hyvin markkinoidusta Korvatunturista pukkeineen. Katollisen kirkon pyhimysperinne on kuitenkin pitempi perinne kuin 1900-luvun sadut. Eri asia on asiaa tietämättömien ja markkinavoimien tarkoituksellinen asioiden hivuttaminen yhdeksi ja samaksi.
Ja vielä kerro miksi teidän vaatimuksenne julkisten palvelujen tunnustuksettomuudesta on oikeutettu? Voittaako demokratia, jos pieni vähemmistö saa tahtonsa läpi. Entä jos, ja tarmosta päätellen kyllä, suuri enemmistö alkaakin vaatimaan oikeutettuja vaatimuksiaan säilyttää mahdollisuuden tunnustuksellisuuteen? Teillähän on jo mahdollisuus vaihtoehtotoimintaan, te vain suoraan sanottuna haluatte estää sen kivan muilta. Miksi se kiva on teiltä pois, kun te kerran halutessanne voitte järjestää lapsillenne vaihtoehtotoimintaa henkilökunnan kautta toimittuna?
"Kenen maa, sen uskonto" -ajattelu on keski- ja uskonsotien ajoilta. Nykyaikana on valtapolitiikasta yhä enemmän ainakin länsimaissa suuntauduttu siihen, että "uskonasiat" (uskonto; uskonnollisuus, ei-uskonnollisuus tai uskonnottomuus) ovat henklökohtaisia tai perheen omia asioita. Ja Ihmisoikeuksien julistus jopa rohkenee sanoa, että jokainen ihminen syntyy vapaana..
Vanhemmt voivat liittää lapsensa kirkkoon kastattamalla (- vaikka enää se ei ole onneksi pakollista, vaan kirkkoon kuuluvtkin voivat jättää asian lapsensa päätettäväksi sitten kun häellä siihen on kykyä). Vanhemmat voivat käydä kirkossa vähintään kerran viikossa, ja seurakuntansa tilaisuuksia lienee enemmänkin. Vanhemmat voivat opettaa lapsensa hiljaiseen ruokarukoukseen, jonka lapsi voi itse tehdä tarhassa (kuitenkin mielellään häiritemättä muita lapsia). Vanhemmat voivat kertoa lapselleen jouun ja pääsiäisen kritillisen sanoman - ja ehkä samalla kertoa, että jotkut perheet viettävät joulua, pääsiäistä ja juhannusta muissa kuin uskonnollisissa merkeissä.
Ei-uskonnolliset, uskonnottomat ja myös kodin uskonnollisuutta ensisijaisena pitävät uskonnolliset vanhemmat voivat tosiaan sanoa EI, jos päiväkoti sallii uskonnollisperusteisin syin liikkuvien vieralijoiden - joiden "sanomasta" ei ole tarkkaa tietoa - tulon päiväkodin arkeen tai juhlaan.
Mutta miksi itse asiassa kutsua normaalia, uskonnotonta toimintaa vaihtoehtoiseksi? Ja päiväkodin velvollisuutena on tuoda esiin, että esim. joulua tai pääsiäistä vietetään myös muuten kuin kristillisin perustein.
Minusta normaali, ei-uskonnollinen toiminta on ensisijaista, kun kysymyksessä on verovaroin toteutettava julkisen palvelun toiminta. Jos sitten pikkulapsille tarjolle tosiaan laitetaan ulkopuolisten tuomaa uskonnollista ohjelmaa, se tulisi sitten nähdä jonkinlaisena "vaihtoehtoisena". Kysymys on okeastaan asennoistumisesta siihen, mikä on ensisijaista palvelua.
Miksi pidät uskonnottomuutta normaalina lähtökohtana keskusteluun? Ihmisen historia on osoittanut, että kysymys on huomattavasti pitempiaikaisesta asiasta. Lisäksi, pidät lähtökohtana, että sinä ja vain sinä olet oikeilla lähtökohdilla. Naurettavaa.Ymmärtänet, ettei tuolla asenteella pääse pitkälle.
Vastaisitko, jos pystyt, miksi yksiselitteisesti uskonnottomat eivät voi yksinkertaisesti kieltäytyä uskonnollisuudesta päiväkodeissa. Tämä on siis todellakin mahdollista, vaatii vain viitseliäisyyttä sanoa ei. He saavat tilalle jotain muuta ohjelmaa. Miksi tämä ei kelpaa?
Miksi lapsi ei saisi kokea uskontoa, jokainenhan voi sitten aikuisena muodostaa siitä oman mielipiteensä. Hämmästyisit kuinka moni nuori haluaa esim. riparille kavereidensa kanssa, vaikkei kuulu kirkkoon. Promotheus leiri tuntemattominen kavereineen, kun ei kaikille kelpaa.Etkö luotakkaan nuorten kykyyn muodostaa mielipiteitä?
Miksi mielestäsi uskonnoton toiminta on normaalia eikä päin vastoin? Tuossahan juuri kumoat kaiken viestittämäsi, koska asetut toisten kanssaihmistesi yläpuolelle, Jumalan asemaan...
Katsomusasiat ovat kuitenkin ensi sijassa perhekohtaisia ja henkilökohtaisia, ei valtion tai kunnan tuputtamia asioita. Montaa mieltä löytyy...
Siksi ulkopuoliset vierailijat pikkulasten luo on jotain muuta kuin normaalia päiväkotitoimintaa.
Lakisääteisen uskontokasvatuksen voisivat aivan hyvin tietyllä varovaisuusperiaatteella antaa päivähoidon omt työntekijät..
Ja viestiketjussa oli alun perin kyse myös rukoiluttamisesta, ja siis uskonnon harjoittaminen ei ole kunnan ja päiväkodin asia.. Uskontokasvatus on eri asia kuin uskonnon harjoittaminen, rukoilevaisuus.
Erilaisten tekojen, kuten käsien ristimisen, juurruttaminen pikkuaivoihin myös uskonnottomien perheiden ja ei-uskonnollisten perheiden lapsille on jotain kiellettyä, ei ehkä aivopesua, vaan aivojen täyttämistä uskonnolla, tai niin, kai "aivopesuakin" pois elämästä ilman uskonnollisia rituaaleja...
Ilman muuta ei-uskovaiten vanhempien on hyvä entistä rohkeammin sanoa EI uskontojutuille. Ei ole syytä pelkoon en asian suhteen. Turhaa pelkoa vielä on, koska painostusta pelätään. Pelko pois!
Siis onko lähtökohtasi ettei mitään ulkopuolisia vierailijoita saa olla päiväkodissa? Tiedätkö mitä se käytännössä merkitsisi?
Samalla voi tietysti toivoa ettei mitään ulkopuolisia vierailuita ole tarjolla mihinkään kohteeseen. Eihän ole kunnan tarjoaman palvelun tarkoitus tuputtaa yhden näkökulman katsantoja esimerkiksi eläinten hoitoon, matkailuun tai vaikkapa järjestyksen pitoon tai tapaan hoitaa palonestoa. Niitähän voi hoitaa niii-iin monella tapaa. Yhden näkökannan kertominen loukkaa siis muita mahdollisia. Jokaisella perheellä on näihinkin tapahtumiin kieltäytymisoikeus. Ja tässä todellisuudessa elävät aikuiset osannevat sanoa ei. Osaatko sinä?
Samalla voisi kyseenalaistaa myös tietynlaisen ruuan tarjoilun. Varmasti löytyy useampikin taho, joka osaa kertoa kaikille perheille kuinka heidän ei tule tuputtaa omia uskomuksiaan ja ruokatapojaan lapsille. Nämä kun eivät ehkä osaa isoina itse päättää mikä on terveellistä tietyn tahon kannalta nähtynä. Päiväkodit tarjoavat esim. monien vegaanien mielestä aivan epäsopivaa ruokaa. Kaikkien kun pitäisi syödä vain rehuja. Kenties lapset eivät osaa isona päättää mikä on tietyn vähemmistön mielestä sopivaa. Ja perustelujahan löytyy...
Monet päiväkodit ja koulut kertovat myös muista uskonnoista ja kulttuureista. Tämäkin tietysti loukkaa uskonnottomia. Minnehän te voitte edes matkustaa, jos olette niin epävarmoja omista lapsistanne? Aurinkorannoillakin voi olla oma uskontonsa ja kulttuurinsa. Hui ollakkoon, jos oma lapsi vaikka kiinnostuisi niistä ja kääntyisi vaikka...
Maailma on täynnä sitä vaarallisena kokemaanne uskontoa. Mutta eläköön! On myös kommunistisia maita, joissa uskonnon asema ei ole tunnustettu ja sen tuottama hapatus kansaan jopa kiellettyä. Nyt kun entinen Neuvostoliitto on muuntunut Venäjäksi ja kokenut samalla uskonnollisen heräämisen, teiltä uskonnottomilta häipyi suuri matkailumaa. Harmi. Jäjellä on toki kuubaa ja p-koreaa. Näissä maissa onkin varmasti elähdyttävää katsella kuinka ateistiset maat ovat asiansa järjestäneet. Voiko olla, hei siis, parempia esimerkkejä meille uskovillekaan?
Aika agressiivista vaatimista päästä lasten luo, on tuo... Monet päivähoitoikäisten vanhemmat eivät ehkä ihan pidä tuosta..
Kouluikäiset, varsinkin jostain 3. luokalta lähtien ovat jo hieman eri asemassa, mitä tulee vierailijoihin ja käynteihin..
Eli poliittisten ja uskonnollisten järjstöjen vierailut päiväkoteihin eivät olisi mielestäni tarpeen ja tervetulleita, mutta sitten kyllä koulujen ja ympäristön vuorovaikutus jees. Kansainvälisyys- ja rauhankasvatusta antavien järjestöjen piirissä on muuten juuri nyt valmistunut eettiset ja muutkin toimintaohjeet (vihkonen) ja periaatteet kouluvierailuihin..
Myös julkisessa nuorisotyössä (siis kunnan) on muuten tietyt eettiset periaatteet, jotka sulkevat pois uskonnollisen ja poliittisen tuputuksen..
Kirjoittajan retoriikka uskontojen matkailussa sun muussa kohtaamisesta on aika kovaa, kun kyse on siitä, miten uskontoa voi tulla tuputtamaan toisten perheiden lapsille tuntematta mitä perheet itse asissa haluaisivat... vain jonkun kirkkoon kuulumisen takia..
No, kirkosta eroaminenkin on toki yksi vaihtoehto... jos jäsenyys aiheuttaisi tuollaista pakkoa ja edellisen kirjottajan tavalla ajattelevien ja toimivien kohtaamisvelvoitetta lapsille.