Kyllä tuntuu todella pelottavalta, mihin me kaaleet ollaan menossa. Pääasiassa nuoret, sekä siitä miten pitkälle vanhemmat voivat mennä asioissa.
On ollut viime aikoina tapetilla se kun nuoret pojat tee merr koko sakin, jos tyttö aikoo jättää pojan.
Ensin tuo, että ihan eri puolen tyttö ja poika menevät yhteen. Se ei toimi, tänä päivänä aineskaan. Koska molemmilla on eri tavat ja kasvatus. Sitten kun, pariskunnalla ei mene hyvin tms. yleensä se tyttö haluaa lähteä. Vaikka ei olisi lapsia vielä kuviossa, niin poika menee sekasin ja tela tyttöä. Tässä vaiheessa toinen vanhin hakee pois tytön, taikka tyttö tulee kottiin. Sitten alkaa se sota, uhkaillaan koko sukua vauvasta vaariin, jos ei saa tyttöystävää takasin! Eikä tämä ole vain nuorissa tätä kyllä tapahtuu, että aikuiset miehetkin "sekoavat".
Ymmärrän, että oman asian puolesta taistellaan. Mutta eihän se ole sen veljen, serkkujen eikä ukinukin eikä vaarin eikä kenenkään muu syy, jos se nainen lähtee!!!! Mitäs sitten, vanhemmat antavat vielä tukea näihin asioihin. Lähtevät pikkupenikoitten asiaan mukaan ja vaikka kuinka pitkälle! Mikä ihme aikuisia vaivaa??? Ne ei osaa ottaa järkevällä tavalla ohjaksia käsiin, niin kuin aikuisen kuuluu. Siellä taustalla määrää pienet tytöt ja pojat!
Tänä päivänä alle 16-vuotiailla on ollut jo monta kaveria, tai vaiheessa jossa leikkivät kotia. Kyllä tää systeemi on ihan jostain sielunvihollisesta ja pahasti! Lapset pettyvät jo nuorena, tulee haavoja elämään jo liian varhaisessa vaiheessa. Olen tosi murheellinen meidän nuorten elämän asenteesta kokonaisuudessaan.
Kyllä meidän aikuisten pitäisi olla aikuisia lapsillemme. Eihän lapset ovat mitään ehtojen sanelijoita, niitähän pitää ohjata ja neuvoa, kunnes osaavat jakaa elämän norm. vastoinkäymisiä ym. asoita.
Enkä tässä syytä poikaa enkä tyttöä, vaan me vanhemmat ollaan vastuussa heidän kasvatuksesta. Ei anneta maailman kasvattaa, niin kauan kun vanhemmat elää. Otetaan järki käteen ja käytetään sitä, ei mennä pahemman mittakaavan mukaan.
Terv. Nainen
On ollut viime aikoina tapetilla se kun nuoret pojat tee merr koko sakin, jos tyttö aikoo jättää pojan.
Ensin tuo, että ihan eri puolen tyttö ja poika menevät yhteen. Se ei toimi, tänä päivänä aineskaan. Koska molemmilla on eri tavat ja kasvatus. Sitten kun, pariskunnalla ei mene hyvin tms. yleensä se tyttö haluaa lähteä. Vaikka ei olisi lapsia vielä kuviossa, niin poika menee sekasin ja tela tyttöä. Tässä vaiheessa toinen vanhin hakee pois tytön, taikka tyttö tulee kottiin. Sitten alkaa se sota, uhkaillaan koko sukua vauvasta vaariin, jos ei saa tyttöystävää takasin! Eikä tämä ole vain nuorissa tätä kyllä tapahtuu, että aikuiset miehetkin "sekoavat".
Ymmärrän, että oman asian puolesta taistellaan. Mutta eihän se ole sen veljen, serkkujen eikä ukinukin eikä vaarin eikä kenenkään muu syy, jos se nainen lähtee!!!! Mitäs sitten, vanhemmat antavat vielä tukea näihin asioihin. Lähtevät pikkupenikoitten asiaan mukaan ja vaikka kuinka pitkälle! Mikä ihme aikuisia vaivaa??? Ne ei osaa ottaa järkevällä tavalla ohjaksia käsiin, niin kuin aikuisen kuuluu. Siellä taustalla määrää pienet tytöt ja pojat!
Tänä päivänä alle 16-vuotiailla on ollut jo monta kaveria, tai vaiheessa jossa leikkivät kotia. Kyllä tää systeemi on ihan jostain sielunvihollisesta ja pahasti! Lapset pettyvät jo nuorena, tulee haavoja elämään jo liian varhaisessa vaiheessa. Olen tosi murheellinen meidän nuorten elämän asenteesta kokonaisuudessaan.
Kyllä meidän aikuisten pitäisi olla aikuisia lapsillemme. Eihän lapset ovat mitään ehtojen sanelijoita, niitähän pitää ohjata ja neuvoa, kunnes osaavat jakaa elämän norm. vastoinkäymisiä ym. asoita.
Enkä tässä syytä poikaa enkä tyttöä, vaan me vanhemmat ollaan vastuussa heidän kasvatuksesta. Ei anneta maailman kasvattaa, niin kauan kun vanhemmat elää. Otetaan järki käteen ja käytetään sitä, ei mennä pahemman mittakaavan mukaan.
Terv. Nainen
Vastaukset 13
Vanhimmat
Onko Teillä tapana lähettää joulukortteja sukulaisillenne niin kuin yleinen tapa Suomessa on.
Kyllä eletään tosi vaarallista aika kautta,nyt jos koskaan täytyis vanhempien jotka uskossa ovat herätä taistelemaan rukouksin kaikkien nurten puolesta.Et ei vihollinen saisi ryöstää meidän nuoria.Aloitetaan rukous taistelu tulevan vuoden puolesta että saisimme nuoret voitettua taivastielle.RUKOUKSESSA OBN VOIMA!!
pitkäjännitteisyys on kadonnut joiltakin ihmisiltä kokonaan, ilman sitä ei voi elää kuin kypsä aikuinen.
Joillekin suosittelisin oikeasti adhd-lääkitystä, jotta saisivat malttia edes ajatella asioita kunnolla.
Hoidetaanhan sitä diabeetestäkin...
Nuorille klopeille täytyy osata puhua järkeä ja pitää ne kurissa.
Ne joilla on jo väkivaltaista sairaalloista mustasukkaisuutta, pitäisi ohjata koko perheen voin hoitoon.
Ei se kunnia ole yhdestä naisesta kiinni kellään, pitäisi huomata että mies ja nainen ovat ihmisinä samanarvosia myös mielipteissään, joita aina pitäisi osata kunnioittaa, muutenhan ei oikeasti edes toisesta välitä vaan omasta egostaan, omahyväisyydestään.
Se ei ole oikein.
broidi kyllä kanssa sekoaa ko akka jättää, mutta ei se kyllä ala ketää uhkailemaa vaa raukka masentuu pahanpäiväsesti ei syö ei juo itkee vaa aamusta iltaa ja pistää ittensä jeero iha alas yhe naikkosen takia jolla on monta muutaki miestä samaa aikaa. voi näitä jeeroja sanon minä poika lapset pitäs heti pienestä asti antaa välillä korville ja kasvattaa muutenki vähä alkeellisemmi nii niistä tulis miehiä eikä mitää tytön tylleröitä
kirjoitit nim.merk. ''ja miten tulevaisuus''.
Hyvä kun jotkut aikuiset ymmärtää vanhemmuuden ja aikuisuuden vastuun.
Lapset ja nuoret on saaneet sellaista valtaa
nykyään itselle,jota ei voinut edes kuvitella
muutamia vuosia sitten.
Kun penikat pääsee määräilemään,niin ei siitä hyvää seuraa,pilaavat loputkin kaaleitten maineesta,mutta syy on yksin silloin ymmätämättömien vanhinten vastuuttomuudesta.
On muutosten aika,mutta ei suinkaan huonompaan suuntaan.
Se on ihan totta nainen mitä kirjoititte ja tämänpäivän ihmiset ei tiedä mis on oikee ja vasen puoli.Olen kuulut kanssa juttuja kun nuori pässi uhkailee tyttön vanhempia kun tyttö lähtee kun ei halua olla lahtarin kanssa yhdessä.Poijan vanhemat tykkää kyl poika akkan tarvii ja pitää sen vaik saa vielä lapsilisää itse.Sitten kun ne esintyy kun aikaset miehet ne saa turpansa päälle niin sitten ne onkin pikkupoikia ja pikkupoikaa menit telaan.
Mä olen huomanut että kaalo kansa ei ymmärä et saatana haluaa tuhota kaalo kansan kokonaan siks ei ole osanut varautua et saatanan hyökkää eriasioilla niilä mil hyökkää muitenkin kansan päälle tuhoaksensa heidät. Pyydän ja kehotan Jumalan lapset antakaa ajastanne Jumalalle niin paljon kun 5min-15min ja rukoilkaa kaalo kansan puolesta joka päivä et Jumala kääntää kaalo kansan kohtalon ja et saamme olla Jeesuksen veren alla. Jumala jääköön teitä siunaamaan ja varjelemaan kaalokansa opi kunnioitamaan Jumalaan ja pelkäämään.Hauskaa iloista joulua
tuo mitä kirjoitit on totista totta tänä päivänä.nuoriso on ihan mahottomia,käyttäytyvät tosi huonosti aikuilellekin ihmisille jos niille joutuu jostain asiasta huomauttamaan,saa pelätä etteivät tuu päälle.ja mikä pahinta usein pojan vanhemmat vielä puolustavat poikaansa,eivätkä pidä minään sitä että niiden lapset käyttäytyy huonosti aikuisille ihmisille.ja vielä saa riidellä niitten kanssa jos tyttö haluaa pois kun ei jää hakattavaksi ja murjottavaksi.sein vielä naiset tekevät mitä vaan että pojalla on vaan akka.tulee joskus sellanen ajatus että on hyvä jos joku toinen holhoo ja katsoo perään ,ettei itse tarvii tehdä sitä.ikäänkuin työnnetään vastuu toiselle,vaikka se toinen olisi ihan nuori tyttö.kyllä meidän vanhempina pitäisi tarttua asioihin jos meidän lapset käytäytyy huonosti tai sekoilevat maailmalla.
Ikävä kyllä meidän on vastuu, olen lapsen isä ja se miten kasvatan oman lapsen on minun vastuulla. En voi syyttää nuorisoa jos en ole antanut mitään hyvää. Kyllä pitää olla siinä rehellinen, ikävä etten voi syyttää muita enkä etenkää nuoria.
Tällaisiin asioihin meidän pitäisi ottaa kantaa enemmän ja tehdä myös asioiden eteen jotain.
Loppujen lopuksi meillä kaikilla kaaleilla on vastuuta toinen toisistamme, vaikka suurin vastuu onkin vanhemmilla omista lapsistaan,mutta täytyy ottaa myös huomioon se, että mitä lapsemme tuolla maailmalla touhuaa ja tekee, koskettaa se montaa muutakin ihmistä, kuin ainoastaan yhtä tai kahta perhettä. Siksi sanonkin että meillä on vastuu myös toinen toisistamme.
Olen huomannut että ennen kannettiin tuota vastuuta toisenkin lapsesta.Ei siis katsottu vaan omaa nokkaa ja sitä mikä oli itselleen hyödyksi.Ennen sai sanoa jonkun muunkin lapselle, jos huomasi sen tekevän "omiaan" tai että se oli paikassa jossa ei saisi olla ym. niin siitä sanottiin ja lapset ja nuoret tottelivat aikuisia,oli ne omia tai ei.
Nykyään jos menee sanomaan jollekkin jotakin,vaikka olisi kuinkin tärkeä asia nuoren tai lapsen omaan hyvin vointiin nähden,niin hyvä ettei tulla silmille ja sanotaan oo sä vaan hiljaa sä et oo mun vanhin ja pälä pälä..Nykyään nuorilla on sanat kuin ruusun tipat ja ei paljoa auta vanhempien sanominen,ei hyvällä eikä pahalla.
Mutta kuinka olemme tulleet tällaiseen tilanteeseen?
Mielestäni kaaleet on ajautunet itse tähän tilanteeseen jossa vanhemmat eivät saa enään arvoa laisinkaan(ON POIKKEUKSIA) Mutta minun mielestäni suurin syy että olemme tässä tilanteessa on se että, ensinnäkin hyvin vointi on pilannut niin aikuiset kuin lapsetkin. Kaalo kansa on ruvennut saamaan kaiken liian helpolla ja siten jääkin aikaa kaikkeen turhan päiväisyyteen,kun ei tarvitse leivästä ja yö sijasta kantaa niin suurta huolta.
Ja kun aikuiset kaaleet on nähneet sen nälän ja vilun,tulee auttamatta niille sellainen refleksi omia lapsiaan kohtaan , että haluan antaa niille parempaa. Mutta sitten mennäänkin siinä asiassa äärimmäisyyksiin ja kannetaan lapsille kaikki mitä ne tahtoo ja tuntuu että nykyajan nuoret ja lapset ei täyty millään, eikä osaa olla enään kiitollisia mistään.
Ei voi siis kaikkea syytää nuorten ja lasten syyksi, sillä vanhemmat ovat ihan itse "pilanneet" lapsensa yltäkylläisyydellä ja sillä että ei olla asetettu terveitä ja normaaleja rajoja lapsille.
Kyllä saa todeta monen monta kertaa , että vanhemman ja lapsen välinen suhde on hämärtynyt monissa tapauksissa niin pahasti, että lapsi ja vanhin ovat parhaita kamuja..Kuinka silloin voi säilyä vanhempien kunnioitus jos vanhin menee aivan lapsensa tasolle ja ei osaa olla asioissa jämerä ja omata oikeaa auktoriteettiä lastansa kohtaan.
Olen nähnyt kuinka mm:ssa äidit kuskaavat teini tyttöjään treffeille ym ja ovat alistuneet näille nuorille lapsille hovikuskeiksi. Mustalainen on itse tehnyt lapselleen "karhun" palveluksen siinä , että lapset eivät saa olla lapsia, vaan täytyy jo 13-16 vanhana olla niin vanhaa akkaa ja ukkoo. Täytyy olla koruja,piikkareita,laineita,meikkiä,lakeria ja suoria housuja ym..Ja kaiken kukkuraksi annetaan pienten tyttöjen laittaa hameet.
Ettekö vanhemmat ymmärrä että kun nuori tyttö laittaa hameet,on se kuin kutsu nuorille pojille,että täällä olisi akka tarjolla. Vai oletteko niin turhautuneita omissa elämissänne, että sallitte oman tyttärenne noin 14-17 vuotiaan mennä jo maailman rientoihin?
En ymmärrä mikä vaivaa tämän ajan vanhempia.Mielestäni se ei ole lainkaan hienoa että annetaan alaikästen lapsien lähteä maailmaan ja sitten ennenkuin ne on edes 20 kerenneet täyttämään, on ne kokeneet kaiken,niillä on vauvat kainolossa , vaikka itsekkin ovat vielä ihan lapsen kengissä ja olen myös huomannut kuinka moni tällainen nuori parisuhde päättyy tavalla tai toisella välirikkoon.
Johan se on ihan normaalijärkeä käyttäen väärin että annetaan pienten poikien ja tyttöjen perustella perheitä.Onhan se selvää että lapsi ajattelee lapsen lailla ja tekee sen mukaisesti.Mutta jos näiden annettaisiin kasvaa kotona normaalisti eikä vanhemmat olisi itse tuputtamassa niitä maailmalle niin saisivat kasvaa edes aikuiseksi.
Tämä ei koske kaikkia vanhempia, mutta suurinta osaa.
On myös ihmeellistä kuinka kaaleet puhuu paljon Jumalasta ja Jumalan kunnioituksesta ym. Mutta näissä asioissa ei siihen Jumalan sanaan ja tahtoon oteta kantaa.
Ei raamatussa ainakaan minun titääkseni kehoteta missään kohtaa harrastamaan avioliiton ulkopuolisia suhteita.Silti niin monet nuoret tekee sitä ihan vanhempiensa hyväksymänä.Ettekö ymmärrä että se on väärin jo maallisia lakia vastaan saatikka Jumalan lakia.En ihmettele lainkaan jos ei tällaiset liitot kestä,kun ei niissä ole Jumalan siunausta,kun eletään haureudessa ja synnissä.
No tässä oli minun ajatuksia näihin asioihin liittyen.Oikein hyvää ja siunatun rauhaisaa joulua aivan kaikille.
T:Romanitar
ettei tohon oo paljon lisäämistä.
Se että kaikki tulee tänäpäivänä niin helposti, laittaa vaatimaan isompaa ja parempaa.
Ollaankohan me milloinkaan tyytyväisiä mihinkään.
Siitä saa jo olla kiitollinen, että on katto päänpäällä, ruokaa kaapissa, ja peseytymään pääsee millon tahtoo.
Mitä vielä ollaan vailla?
Kysymys on hyvin vakavasta asiasta. Liian aikaisin aloitettu seksuaalisuudella leikkiminen on nimittäin kuoleman vakava asia, josta laskun maksaa yleensä - nainen.
Unohdan tässä nyt kokonaan kaikki sukupuoliteitse leviävät taudit. Unohdan väkivallan, hyväksikäytön, manipuloinnin, psyykkiset ongelmat.
Mutta nainen on se, joka tulee raskaaksi
- ja se "tuomio" on elinkautinen! Leikkiä ei voi jättää kesken. Vaikka äiti olisi 70-vuotias, hän edelleen kantaa huolta siitä miten viisikymppinen poikalapsi pärjää. Harvan alle kaksikymppisen "parisuhteessa" huolehditaan ehkäisystä. Niinpä sitten raskaana ollaan tuota pikaa. Poikalapsi/tuleva isukki lähtee usein kävelemään tästä tilanteesta. Häntä kun ei kiinnosta isänä olo, eikä hiekkakakkujen leipominen santakasan reunalla, saatikka vaippojen vaihtaminen. Harva nyky-Lyylikään siitä on hirmuisen innostunut.
Mutta jonkinlaisia äidinvaistoja löytyy. Nämä vaistot joutuvat koville, kun lapsi huutaa yökaudet, rahaa ei ole, univelka vaivaa, pinna katkeaa ja muut nuoret elävät omaa elämäänsä. Epäkypsä nuori tukeutuu vanhenpiinsa. Hyvä tietysti, jos edes näihin. Mutta kun vanhemmuus ei ole isovanhempien pesti, he ovat omansa jo suorittaneet. Naisen on kasvettava äidiksi, huvitti tai oli huvittamatta. Miehellä saattaa olla jo ties kuinka mones nainen kierroksessa.
Nuorelle olisi annettava aikuisuuteen siirtymisessä siis muitakin "riittejä" kuin seksuaalisuudella leikkiminen. Mitä tällaisia "riittejä" löytyy? Ripille pääsy, opiskelun aloittaminen, työelämään siirtyminen, lisääntynyt vastuu kotona ja yhteiskunnassa?
Seksuaalisuuteen kasvaminen on osa nuoruutta. Jos nuorella ei ole mitään järkevää tekemistä, tämä osa-alue saa kohtuuttoman suuret mittasuhteet.
Koko nyky-yhteiskunta on kyllästetty sairaalla seksuaalisuuden palvomisella. Nuoren kanssa on pakko keskustella ja tehtävä tälle täysin selväksi, että tämä on arvokas ihminen, jonka ei ole syytä myydä itseään mistään hinnasta.
Joku viisas on joskus sanonut, että jos talo on rakennettu siihen vaiheeseen, että talossa on seinät ja putket paikoillaan, se ei tarkoita,että talo olisi muuttovalmis. Nuori ihminen, vaikka näyttääkin fyysisesti aikuiselta, ei ole lainkaan kypsä "leikkimään" aikuisten leikkejä. Niihin kun sisältyy aina vastuu.
Haluaisin korostaa tyttölapsen isän merkitystä. Tämän on annettava tyttärelleen arvostusta ja tervettä ihailua. Jos tytär tietää olevansa isälleen arvokas, tämän ei tarvitse lähteä hakemaan hyväksyntää muualta. Eikä siis kyse ole mistään perversioista, vaan ihmisarvosta.
Seksuaalisuudesta on puhuttava erilailla eri-ikäisten ihmisten kanssa.
15-vuotiaalle sanon: Älä tee mitään, et menetä siinä mitään korvaamatonta.
20-vuotiaalle sanon: Katso tarkkaan kenen kanssa rupeat lisääntymään. Vanhemmuutta ei peruta, vaikka suhde kariutuisikin.
50-vuotiaalle sanon: Anna palaa,jos olet vapaa,älä loukkaa toista.
Jos meidän nuoremme leikkivät elämällään, se kertoo tietysti eniten meistä aikuisista. Malli tulee myös meiltä, ei vain joltain kasvottomalta yhteiskunnalta. Ei-sanan käyttö on opetettava jo pienelle lapselle ja vanhemman tehtävä on opettaa lapsensa sietämään pettymyksiä ja ankeutta. Sitähän elämä on. Vanhemman tulee olla se vahva seinä, jota vstaan lapsi saa potkia, mutta joka ei kaadu, ei missään tilanteessa. Kun lapsi jo kotonaan oppii ottamaan "lusikan kauniisti käteen" se sujuu myöhemminkin elämässä.
Lapsivanhemmilla on säälittävän vähän annettavaa omalle jälkikasvulleen.
Toisaalta vanhemmuudesta tietää jotakin vasta, kun on kasvattanut puoli tusinaa ihmistä aikuisuuteen ja yhteiskunnassa pärjääviksi ihmisiksi. Työ tekijäänsä opettaa.
Enpä kadehdi nyky-vanhempia, jotka koittavat jälkeläisiään kasvattaa tässä maailmassa. He tarvitsevat kyllä kaiken tuen, mikä saatavissa on.
Kylläpä oli paljon viisautta, tervettä järkeä, sillä sitä me tarvitaan todella paljon.
En syytä köyhyyttä enkä rikkautta, koska molemmissa tapauksissa normaalisesti käytetään aivoja, varsinkin jos se koskee omaa lasta. Aika kausi tekee tehtävänsä. Sitten vielä kaikki tämä meidän ns. tavat, jotka on kyllä vahingoksi lapsille, niin tytöille ja pojille. Mutta, tästä huolimatta meidän pitäisi silti taistella suorastaan, ettei anneta lapsien olla aikuisia liian varhaisessa vaiheessa jolloin ne oikeesti ovat vielä lapsi. Tavoista huolimatta on sairasta, että esim nuori poika ei muka ole kotona, sen takia kun äiti on siellä. Siis, on niin paljon meissä parantamisen varaa.
Lisäisin vielä tuohon, että kyllä se poikalapsikin maksaa oman hinnan epäonnistumisesta. Varsinkin jos niitä lapsia tulee liian varhaisessa vaiheessa elämässä. Puhumattakaan siitä, kun alkaa se riita siitä lapsesta. Kumpi mummi ja vaari sitä hoitaa.
On niin paljon mälsää kaikessa, että en osaa sitä sanoin kuvailla ja kertoa. Mutta, kyllä me kaikki tiedetään mistä puhun ja mitä tarkoitan. Tarkoitan tätä kaalo elämää.
Kaikesta tästä huolimatta, koitetaan käyttää sitä tervettä maalaisjärkeä lapsissamme. Jos sitä ei ole eikä ymmärrä miten voisi toimia. Tämä kuulostaa nyt varmaan monenkin mielestä kaajelliselta, mutta on olemassa hyviä kirjoja lapsen eri vaiheesta ja kuinka tulisi toimia. Niissä annetaan ihan konkreettisia esimerkkejä ja neuvoja kaikkiin kasvatuskysymyksiin. Kokeilkaa, tulette hämmästymään. Ja se rakkaus vanhemmalla on sydämmessä omaa lastaan kohtaan, auttaa tekemään sen loppusilauksen.
Ja sinulle snadi tallaaja haluan sanoa, että et sinä turhaan täällä kirjoittele. Uskon vahvasti, että sillä on suuri tarkoitus. Kiitos, että olet olemassa.
Terv. Nainen
Kiitos kauniista sanoista.
Et osaa kuvitellakaan mihin saumaan ja tilanteeseen ne tulivat.
Ei luovuteta, elämässä löytyy joskus helmiäkin.