Olen nyt kouluttautunut kolmanteen ammattiini sitten suuren laman.
Joka kerta stoori tuntuu olevan sama. Tekijöitä tarvitaan pilvin pimein, ulkomaita asti firma joutuu haalimaan, nyt vauhdilla opiskelemaan.
Kun sitten valmistuu ja alkaa kyselemään niitä työpaikkoja, ei niitä enää löydykään mistään tai parhaimmillaan sitten vaaditaan vuosien työkokemusta jopa sellaisista työtehtävistä, jotka ovat olleet olemassakin vain lyhyen aikaa.
Palkkatoiveista luovuin jo aikaa sitten. Ajattelin, että kunhan vain voisi tehdä järkevää työtä.
Nykyisellään olen määräaikaisessa hommassa, joka ei liity aikaisempiin töihini tai ammatteihini. Kovasti kehutaan ja sanotaan, kuinka tärkeätä työtä teen. Tosin kun vakinaista duunia alkaa kysellä, kaikkoavat nuo kehujat aina johonkin palaveriin.
Toisaalta monialainen osaamiseni on osoittautunut myös haitaksi. Tiedän paljon monista asioista, enkä myöskään malta olla asioista puhumatta. Se selkeästi ärsyttää joitakin tyyppejä.
Ajatus siitä, että olen toisen alan koulutuksen kautta pätevämpi kuin joku nykyisen työnantajan vakinaisista, tuntuu olevan sille jollekulle muulle kauhea paikka. Nokkimisjärjestys pitää olla. Käytännössä juhlapuheiden yhteen hiileen puhaltaminen ja yhdessä tekeminen on pelkkä vitsi. Ärähtely ja tiuskiminen on vakinaisten normaalia olotilaa, mutta varjeles, jos siihen erehdyt asiattomuuksista huomauttamaan.
Olenkin alkanut väsyä tähän nykymeininkiin.
Alkuun olin iloinen ja pirteä, nykyisellään ei aina muista edes huomista sanoa. Täytyy nyt katsella, kuinka pitkään tätä jaksaa.
Joka kerta stoori tuntuu olevan sama. Tekijöitä tarvitaan pilvin pimein, ulkomaita asti firma joutuu haalimaan, nyt vauhdilla opiskelemaan.
Kun sitten valmistuu ja alkaa kyselemään niitä työpaikkoja, ei niitä enää löydykään mistään tai parhaimmillaan sitten vaaditaan vuosien työkokemusta jopa sellaisista työtehtävistä, jotka ovat olleet olemassakin vain lyhyen aikaa.
Palkkatoiveista luovuin jo aikaa sitten. Ajattelin, että kunhan vain voisi tehdä järkevää työtä.
Nykyisellään olen määräaikaisessa hommassa, joka ei liity aikaisempiin töihini tai ammatteihini. Kovasti kehutaan ja sanotaan, kuinka tärkeätä työtä teen. Tosin kun vakinaista duunia alkaa kysellä, kaikkoavat nuo kehujat aina johonkin palaveriin.
Toisaalta monialainen osaamiseni on osoittautunut myös haitaksi. Tiedän paljon monista asioista, enkä myöskään malta olla asioista puhumatta. Se selkeästi ärsyttää joitakin tyyppejä.
Ajatus siitä, että olen toisen alan koulutuksen kautta pätevämpi kuin joku nykyisen työnantajan vakinaisista, tuntuu olevan sille jollekulle muulle kauhea paikka. Nokkimisjärjestys pitää olla. Käytännössä juhlapuheiden yhteen hiileen puhaltaminen ja yhdessä tekeminen on pelkkä vitsi. Ärähtely ja tiuskiminen on vakinaisten normaalia olotilaa, mutta varjeles, jos siihen erehdyt asiattomuuksista huomauttamaan.
Olenkin alkanut väsyä tähän nykymeininkiin.
Alkuun olin iloinen ja pirteä, nykyisellään ei aina muista edes huomista sanoa. Täytyy nyt katsella, kuinka pitkään tätä jaksaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Asia ei nyt ihan koske minua itseäni, mutta uskon hyvin tilanteesi kummallisuuteen kuvauksesi perusteella. Määräaikaisena tiedän kyllä kokemuksesta tuon ongelman 'vakituiset' vastaan uudet, määräaikaiset. Sille ei kai voi mitään, mutta yllätys oli aikoinaan minullekin.
Lopultakin, kaikki on vain sattumaa eli johdatusta siihen nähden, mikä kannattaa työpaikan saadakseen - vakituisesti. Eipä paljon voikaan laskelmoida?, vaikka media niin höyryää. Aika myös muuttuu niin kovin nopeasti, ja yleensä koulutus vie jonkun vuoden; sitä kautta jotenkin ymmärrettävää. - Katso lisää aiheeseen liittyvää suomi24:n Keskustelu-osiosta 'Työ ja työttömyys' (ehkä se meni noin?) ja siellä edelleen on semmoinenkin osio kuin 'Työnhaku' jne. Sielläkin on hyvä keskustella ja kysellä toisten kokemuksia. - Kaikkea hyvää sulle kuitenkin, ja ota päivä kerrallaan, jos vain voit.
Olen kouluttautunut alalle, jossa töitä piti olla ja palkan piti olla mukava.
Seitsemän vuoden opiskelut ovat tuoneet apurahatöitä (1200 e/kk) ja ne työtkin loppuivat syyskuussa...
"Ärähtely ja tiuskiminen on vakinaisten normaalia olotilaa, mutta varjeles, jos siihen erehdyt asiattomuuksista huomauttamaan"
Ylipäänsä, ihmisistä suuri osa on niin kyllästyneitä elämäänsä, että merkittäväksi huviksi jää toisten nyppinen. Ja kyllä: se väsyttää.
Mikäli asiasta huomauttaa, on lapsellinen jne.
Se osasto on Keskustelussa suomi24:ssa täälä:
- Työpaikat => Työn hakeminen