En osaa sanoa milloin minulla on alkanut tämä ja miksi mutta tietääkseni se ei ole kuitenkaan ollut koko ajan (tai sitten en vaan ole tiedostanut sitä). En voi silti uskoa että se on vallannut minut ja tuntuu ettei moni muu ole kaltaiseni. Tällä palstalla on ollut jo aika paljon kirjoituksia jotka voisivat olla melkein omiani, mutta halusin nyt kumminkin aloittaa uuden keskustelun. Yritän nyt kertoa niin hyvin kun pystyn että mikä minua "vaivaa". Jännitän jo edeltä esimerkiksi tilanteita joissa on toisia ihmisiä esimerkiksi yleisillä paikoilla tai ihan missä tahansa missä on ympärillä ihmisiä jotka näkevät sinut (huomaa: en jännitä ikinä omassa kodissani vaikka ympärillä pyörisikin tuttuja kasvoja). Olen miettinyt että mikä siinä nyt niin kauheata on siis esimerkiksi ihmisten katseissa koska katselethan sinäkin toisia eikä sinulla ole välttämättä mitään taka-ajatuksia vaan yksinkertaisesti katsot vaan jotain koska hän nyt sattuu olemaan siinä. Olen miettinyt että jännitys johtuu varmaan siitä kun sitä jo etukäteen ajattelee ja on elänyt sen kanssa jo jonkun aikaa niin se tulee mieleen. Voisiko olla kyse mahdollisesti siitä että ajattelet mitä muut ihmiset ajattelevat sinusta eli ei ole hyvä itsetunto/luottamus. Olisi kai ihan hyvä olla ajattelematta mitä muut sinusta ajattelevat koska aina on olemassa kaikenlaisia asioita ajattelevia ihmisiä. Tuntuu vähän että minulla ei ole mitenkään suuri ongelma (ainakaan vielä) tämä asia koska pystyn jotenkuten kuitenkin elämään sen kanssa, vaikka olen harkinnut että voisin joskus jutella jonkun ammatti ihmisen tai vastaavan kanssa. Uskon silti mahdollisuuksiini vielä päästä tästä vähäisestäkin (tai miten sen nyt ottaa) jännityksestä eroon. parasta tässä silti on se että pystyn erinomaisen hyvin peittämään "tilani" riippuen tietenkin jonkun verran olosuhteista. Mutta esimerkiksi jos vaikka kävelee kaupungilla niin tuskin kukaan aavistelee asiasta mitään. En tiedä kuinka hyvin ihmiset huomaavat jos joku ihminen jännittää jos kuvittelen esimerkiksi itseni muiden asemaan (niiden joilla ei ole mitään omaa kokemusta asiasta eli heille ei tule mieleen että mahdollisesti toinen voisi jännittää). En viitsi kirjoittaa tästä kovin pitkää että edes joku jaksaisi lukea tämän. Pystyisinhän kyllä keskustelemaan asiasta paljon. Voin myöhemmin kirjoittaa jotain ajatuksia vielä jos joku sattuu vastaamaan. Toivoisin löytäväni vähän samantyyppisiä ihmisiä jotka luulevat potevansa samaa ongelmaa. Jos joku on mahdollisesti päässyt jännityksestään eroon ja elää ns. täysin huoletonna niin olisi kiva kuulla miten "tervehdyit"-> käytännön niksejä
Jännityksestä
Aurora
1293
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla on hieman samantapainen ongelma. Eniten kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta, eli jännitän lähinnä uusien ihmisten tapaamista ja heille puhumista. Mutta mua vaivaa myös ihmisten tuijotus, se saa mun olon tosi vaivautuneeksi. Ja jos vaikka kävelen kaupungilla ja mua vastaan kävelee joku joka katsoo mua niin mulle tulee tosi vaivautunut olo ja en tiedä miten olisin tai mihin kattosin. On tietysti ihan normaalia jos toisten tuijottaminen vaivaa, mut itsestä tuntuu ettei outojen ihmisten katseitten pitäis vaivata, koska eihä sillä oo mitään väliä mitä ne musta aattelee, ja silti mua ahistaa.. En tosiaan tiedä mikä siinä niin vaivaa, mutta oon kans lohduttautunu sillä ettei muut sitä huomaa, eihän oudot ihmiset kaupungilla niin tarkkaan ajattele ketä ne katsoo.