Tarina perheestä

ei varmastikkaan ainoa kirjoitti:

Minulla on ollut ankea lapsuus. Äiti on tyrannoinut koko perhettä pelolla. Hänellä oli tapana uhkailla itsemurhalla ja sanoi aina; etä kohta näätte, mitä tapahtuu ja siitä saat syyttää itseäsi kun olet ollut tuollainen minua kohtaan. Lapsena pelko siitä, että äiti tappaa itsensä tai lähtee on todella hirveä. Hänellä oli myös tapana haukkua ulkonäöstä ja, että kukaan ei halua olla meidän kanssamme. Naapurit kuulema haukkuivat minua läskiperseeksi ym. Tiedän nyt ja jo silloin, että tuskin naapurini minua haukkuivat. perheessämme oli myöskin paljon väkivaltaa. Minua on mm. kuristettu, että sain peitellä liikuntatunnilla kaulaani ja hakattu tuoleilla, remmillä ja millä nyt milloinkin. Muut luulivat, että kuristusjäljet olivat jonkun pojan tekemiä fritsuja...ja annoinkin näin kaikkien luulla...häpesin tilannetta...meille ei ikinä saanut ketää tulla ja eipä olisi uskaltanut ketään tuodakaan. Tilanne helpottui kun sain nuorisoasunnon lopulta. Edellisenä päivänä tuli naapuri minulle sanomaan, että voit aina tulla meille yöksi Hän oli nähnyt kun minua hakattiin meidän pihalla ja kuulihan hän aina äänetkin...Lulin muuton ratkaisevan paljon. Näin pitkään unia näistä painajaisista. Nyt olen asunut omillani kohta 9 vuotta ja nyt kaikki on taas alkanut palautua mieleen ja viha äitiäni kohtaan on jotain aivan uskomatonta. isäni on sairastunut mielenterveysongelmiin ja äitini ei pysty tuntemaan ketään kohtaan empatiaa...tuntuu pahalta katsooa vieressä, kun sama jatkuu vieläkin. isäni on sen verran huonossa kunnossa, että on voimaton tekemaan mitään muutosta tai haluamaan vaikka tilanne on aivan hirveä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä