Olen keskisuuren kaupungin laidalta kysellyt tonttia. Tai oikeammin syrjäseudulta, jota ei ole kaavoitettu nyt ja käsitykseni mukaan ei tulla kaavoittamaan vuosisatoihin.
Isännille maakauppoja ehdottaessa törmään räikkösmäiseen narinaan "emmätiiä...", ketään ei kiinnosta edes kuinka paljon olisin valmis maapalasta maksamaan.
Onko maa-alueiden verotus liian alhaista, kun näyttää ihmisillä olevan varaa mädännyttää puut metsään, mieluummin kuin myydä ne?
Isännille maakauppoja ehdottaessa törmään räikkösmäiseen narinaan "emmätiiä...", ketään ei kiinnosta edes kuinka paljon olisin valmis maapalasta maksamaan.
Onko maa-alueiden verotus liian alhaista, kun näyttää ihmisillä olevan varaa mädännyttää puut metsään, mieluummin kuin myydä ne?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sehän on aivan normaalia, kukaan ei ole halukas myymään tonttia, vaikka maata ja mantua olisi kuinka. Se on näiden tilallisten tapa, ei tunnu olevan pikkurahan puutetta.
Sehän on raakamaata jonka hinta on ehkä 1000 euroa hehtaarilta.
Lisäksi pitää antaa tierasite jne.
Valmiit tontit on eriasia, mutta niitä ei yleensä ole isännillä varastossa ja hintakin olisi kymmenkertainen.
Olen kylläkin huomannut myymättömyyden syyksi "tollouden". Vastauksena emmätiiä, on omaan pirtaani ennenkuulumaton. Jos minulta tultaisi kysymään, olenko valmis myymään tuotteen X, vähintääkin kysyisin, kuinka paljon tämä henkilö on siitä valmis maksamaan. Huono on lähtökohta maanomistajalla jos ei edes mitään tiedä....
Tilallisten tapa on todellakin se, että myymättäkin on tähän asti pärjätty, joten miksi myydä nytkään. Kysymieni tonttien kohdilla ei käsitykseni mukaan tule edes mikään "tierasite" vastaan, puhumattakaan siitä onko näillä uunin pankolla makaavilla aikamiespojilla edes mitään käsitystä moisista.
Huonosti on asiat, kun maksukykyinen perhe, joka ei halua/mahdu asumaan kerrostalossa ja haluaisi rakentaa oman torpan rauhalliseen paikkaan isolle tontille, törmää siihen, ettei kuihtuvan maaseudun ihmiset muutosvastarinnassaan ja päätöksentekokyvyttömyydessään osaa myydä maata.
Sitten vielä ihmetellään miksi maaseutu autioituu.
Ostaisit tontin, vaan kun minä en myy. Maassa on sellainen ominaisuus, että sitä ei tule lisää, joten jatkossakin hinta vain aina nousee. Myydään sitten, kun tuntuu että tarvitaan rahaa johonkin.
Vielä sanotaan ettei maatalous kannata. Eipä tarvi valitella miksi pienet maaseutukunnat autioituu.
Suomen väkiluku on laskenut ennustusten tasolle ja tästä maasta tulee Euroopan alueen desertti, kelpoinen esim. jätteiden sijoituskohteeksi, alkaa isäntämiehilläkin myyntihalut nousta. Tosin silloinhan käypää hintaa niistä ei saa.
Kuvaamissani tapauksissa isäntien rahantarve tulee seuraavaksi kyseeseen n. vuoden kuluttua, kun pitäisi puupalttoon ostoon vääntäytyä. Hyvä toisaalta, sillä perillisten myyntihalut ovat kovat, varsinkin muutaman vuoden kuluttua toteutuvan verouudistuksen takia. Näyttää jo nyt ryteikköä fiksuimmilla kaatuvan urakalla....
Mitä sinä sillä tontilla tekisit, kun et saa siihen kuitenkaan rakentaa. Kunnilla on kaavoitusmonopoli, eivätkä he yleensä anna rakentaa hajaasutus alueelle, siis kaava-alueen välittömän viereen.Et kai kuitenkaan aikonut maaseudulle rakentaa. Kuinka aiot hoitaa viemäröinnin, vesijohdon ym, ellei kunta ole kiinnostunut niitä tekemään.
Käsityksen, ettei maaseudun ihmisillä ole juoksevaa vettä, sisävessaa yms. Itsekään en aikonut kantaa pesuvesiä läheisestä järvestä, vaan väännä hanasta, johon vesi tulee porakaivosta jne...
Eli ostin kesällä tontin kaava-alueen ulkopuolelta ja tarkoitus olisi sinne jonain päivänä alkaa torppaa rakentamaan. Kaavoitetun alueen ulkopuolelle rakentamisessa on hyvä puoli siinä, että sinne voi vähän vapaammin rakentaa, eikä kaupunki päätä värejä ja materiaaleja puolestasi. Huonoahan on tietysti, ettei vesi ole aivan vesijohtoveden tasoista(?) ja tietysti sitten se, että joutuu tekemään omat jätevesikaivot.
No, eipä ole liittymämaksuja ja vesikin on lähestulkoon ilmaista(vesipumppu vie hieman sähköä).
Vaikeus?, minkäs kaupungin laidalta olit tonttia kaavaillut? Jos satut samaan kaupunkiin, niin voisin jopa myydä sulle tonttia.
Itse olen myynyt neljä tonttia, kaksi Nurmijärveltä ja yhden Vantaalta ja yhden Espoosta. "Varastosta" löytyy vielä tontteja, mutta en myy niitä nyt, koska en näe siihen mitään tarvetta. Mielestäni ok-taloja rakennetaan aivan liian pienille tonteille, kaava-alueilla. Jos haluaa rakentaa hankkii sitten kunnon tontin. Se maksaa vähän enemmän, mutta siinä hintaluokassa muutama kymppi sinne tänne ei varmaan tunnu.
Mielestäni mitään ei kannata myydä sen vuoksi, jos joku haluaa ostaa.
Joo, ei tunnu maanomistajilla oikein olevan innostusta myyntiin. En tiedä mistä johtuu. Tai yhdeltä kysyttiin, niin se sanoi, että ei myi siksi, että on ajatellut jättää omille lapsilleen, jo ne siihen rakentaisi. Hyvä tontinpaikka olikin.
Onnistuttiin sitten yhden tutun kanssa tekemään kaupat ja todennäköisesti molemmat osapuolet olivat hintaan tyytyväisiä: Hän sai paljon paremman hinnan, kuin jos olisi myinyt sen metsänä ja me saatiin paljon halvemmalla neliöhinnalla kuin ne jotka ostavat kunnan tontin. Ja me saatiin niin iso, että ei kehtaa kaikille kertoakkaan. Ja kyllä on mukava ja rauhallinen paikka. Aijotaan asua tässä vielä eläkeikäisenäkin. :-) Kannattaa käyttää kaikki sukulaisuussuhteet ja kysellä tutun tutuiltakin.
Juu, kyllä meille tulee kunnan vesijohtovesi, mutta jätevedet imeytetään tai siis suodatetaan omassa kentässä. Se aiheutti kustannuksia noin 2000€ ja tyhjennys kerran vuodessa n.25€.
Jos te olette molemmat töissä käyviä, niin voisi kaupunginisiä vähän huudattaa, että pitääkö mennä asumaan naapurikunnan puolelle. Pienemmillä paikkakunnilla tuolla lailla voi jotain saavuttaakkin.