Asettaako laki mitään rajoja kuntien maanhankinnalle?
Täällä meidän pitäjässä ihmettelen käynnissä olevaa maanhankintapolitiikkaa. Kunta aikoo ostaa syrjäisessä korvessa sijaitsevan ison maatilan. Kuntalaisten tiedusteluihin ei vastata mikä on tämän maanhankinnan tarkoitus. Kuitenkin on selvästi nähtävissä, että
- Myyjänä on perikunta joka vain haluaa tilasta eroon. Perikunta ei ole ehtinyt tehdä liikettäkään myynnin aloittamiseksi, kun kunta jo aktiivisesti ilmoitti ostohalukkuutensa
- Pieni osa tilasta sijaitsee valtatien varressa, josta kunnanisien tuntema kiinteistöliikemies haluaa halpaa tonttimaata. Liikemiehelle halvin tapa ostaa kyseinen maa on ostaa se kunnalta teollisuustontiksi olemattoman pieneen neliöhintaan. Jos liikemies ostaisi maan suoraan perikunnalta, se tulisi maksamaan hänelle enemmän.
- Kunnanvaltuuston nokkamies on jo pitkään ollut kiinnostunut kauniilla paikalla sijaitsevasta tilan historiallisesta päärakennuksesta puutarhoineen
- 90 prosenttia tilasta sijaitsee niin syrjäisessä paikassa, ettei sinne kukaan kuntalainen edes harkitse omakotirakentamista, ja yhtä suuri osa tilasta ei myöskään sovi minkäänlaiseen yleiseen tai virkistyskäyttöön
Jos mainittu maanhankinta tapahtuu, se tehdään luonnollisesti kuntalaisten eli veronmaksajien rahoilla. Olisi mielenkiintoista kuulla, antaako lainsäädäntö kunnille vapaat kädet ostaa maata sieltä, minne kunnanisien saunakaveri haluaa rakentaa autotallin, ja sieltä missä kasvaa valtuuston nokkamiehen mielestä kivan näköisiä sieniä.
Jos homma toimii niin kuin luulen sen toimivan, miksen minäkin kutsuisi kunnanisiä saunomaan ja tilaisi rantatonttia rakennuspaikaksi euron neliöhintaan.
Täällä meidän pitäjässä ihmettelen käynnissä olevaa maanhankintapolitiikkaa. Kunta aikoo ostaa syrjäisessä korvessa sijaitsevan ison maatilan. Kuntalaisten tiedusteluihin ei vastata mikä on tämän maanhankinnan tarkoitus. Kuitenkin on selvästi nähtävissä, että
- Myyjänä on perikunta joka vain haluaa tilasta eroon. Perikunta ei ole ehtinyt tehdä liikettäkään myynnin aloittamiseksi, kun kunta jo aktiivisesti ilmoitti ostohalukkuutensa
- Pieni osa tilasta sijaitsee valtatien varressa, josta kunnanisien tuntema kiinteistöliikemies haluaa halpaa tonttimaata. Liikemiehelle halvin tapa ostaa kyseinen maa on ostaa se kunnalta teollisuustontiksi olemattoman pieneen neliöhintaan. Jos liikemies ostaisi maan suoraan perikunnalta, se tulisi maksamaan hänelle enemmän.
- Kunnanvaltuuston nokkamies on jo pitkään ollut kiinnostunut kauniilla paikalla sijaitsevasta tilan historiallisesta päärakennuksesta puutarhoineen
- 90 prosenttia tilasta sijaitsee niin syrjäisessä paikassa, ettei sinne kukaan kuntalainen edes harkitse omakotirakentamista, ja yhtä suuri osa tilasta ei myöskään sovi minkäänlaiseen yleiseen tai virkistyskäyttöön
Jos mainittu maanhankinta tapahtuu, se tehdään luonnollisesti kuntalaisten eli veronmaksajien rahoilla. Olisi mielenkiintoista kuulla, antaako lainsäädäntö kunnille vapaat kädet ostaa maata sieltä, minne kunnanisien saunakaveri haluaa rakentaa autotallin, ja sieltä missä kasvaa valtuuston nokkamiehen mielestä kivan näköisiä sieniä.
Jos homma toimii niin kuin luulen sen toimivan, miksen minäkin kutsuisi kunnanisiä saunomaan ja tilaisi rantatonttia rakennuspaikaksi euron neliöhintaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ehkäpä kunta kaukaaviisaasti on ajatellut alueelle jotakin tuottavaa jatkokäyttöä tai vain sijoituksena. Ennen kauppaa ostajaehdokkaan ei liene viisasta paljoa kertoa tarkoituksistaan. Toki päätöksestä vastuullisten on asiasta tiedettävä.
Yrittäjien tukeminen on kaikissa kunnissa ykkösasia. Sillä tavalla kuntaan saadaan työpaikkoja, jotka taasen tuottavat fiskukselle varoja.
Lainsäädännön puolesta kunta voi ostaa tiloja ihan vapaasti. Ei sitä kielletty ole. Paremminkin tätä mahdollisuutta on lainsäädännöllä tuettu.