Liittynee varmaan masennukseen..Ajatukset liikkuvat lisääntyvissä määrin kuolemassa. En ole harkinnut, yirttänyt tai edes halua (lue: uskalla) tehdä itsemurhaa, mutta ajatukset ovat siinä kovasti..Kuoleman ajattelu on jokapäiväistä ja välillä tuntuu, että ehkä minua ei ole taroitettu elämään tässä maailmassa kauaa tai että minulle on tapahtumassa jotain (kuolen vaikka huomenna autokolarissa). Kuolema ikäänkuin 'kutsuu luokseen' ja välillä haluaisin vastata kutsuun..välillä olisi mukava päästä isän ja äidin luo, jättää tämä stressava ja paha maailma.
Takana on kaksi vakavaa masennusta äidin ja isän kuolemien jälkeen..nyt se pitäisi olla 'selätetty' mutta mistä moiset ajatukset..Vai onko kuolema valinnut minut?
Takana on kaksi vakavaa masennusta äidin ja isän kuolemien jälkeen..nyt se pitäisi olla 'selätetty' mutta mistä moiset ajatukset..Vai onko kuolema valinnut minut?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tekstisi viimeinen kysymys aloituksessasi:
Anna Jumalan valita sinut Jeesuksessa. Ota asiasta selvää, se tapahtuu. Huuda. Sillä ikuinen kuolema ON selätetty! Sopii joulunkin aiheeseen, sanomaan.
- Tätä ei kenenkään tarvitse vaivautua kommentimaan. Tämä oli luottamuksella aloittajalle, siis...
Joten älkää viittikö levbittää p****aa!
Siläkeinoin masennatte ihmistä enemmän...
Vaikka jumalan ylistäminen ynnämuu jeesustelu mikä eräässä viestissä oli sisältönä olikin tarkoitettu ainoastaan viestiketjun aloittajalle niin silti pitäisi ihmisten käyttää jotain järkeä.
Itseäni ainakin lähinnä oksettaa koko uskonto ja jatkuva pelastuksesta paasaaminen ynnämuut messuamiset herrasta ja vapahtajasta. Täytyy myös muistaa että uskonto tiettyyn pisteeseen venytettynä on eräänlainen sairaus sekin ja itse en lähtisi henkilökohtaisesti siihen turvautumaan-äkkiä mennään vaan ns.ojasta allikkoon-, mutta korostan että tämä on vain minun mielipiteeni.
Sitten itse asiaan. Itse kärsin tällä hetkellä myöskin vaikeasta masennuksesta ja kuolema on asia, joka on mielessäni jokapäivä. Usein liikenteessä autolla ajaessani olen miettinyt miltä tuntuisi ajaa esimerkiksi rekan alle, ehtisikö siinä tuntea mitään kipua, ennenkuin tämä ikuinen tuska päättyisi. Myös moniaa muita itsemurhatapoja olen pyöritellyt mielessäni, mutta ei niistä sen enempää.
Asia joka pitää minut täällä on upeat ja välittävät vanhemmat jotka tukevat minua tilanteessa kuin tilanteessa ja heidän välittämisensä on aitoa ja rakastavaa. Ilman heitä ja hyviä ja aitoja ystäviäni tuskin enää olisin täällä, vaan olisin päätynyt jo aikoja sitten tuohon epätoivoiseen tekoon. En kuitenkaan lähde tuomitsemaan itsemurhan tehneitä vaan tavallaan ymmärrän myös heidän kantansa ja toivottomuuden tätä tuskaa ja piinaavaa synkkyyttä kohtaan joka ikäänkuin imee kaiken valon kuin jonkinlainen musta aukko.
Ettei asia menisi liiaksi synkistelyksi niin tässä viestini viestiketjun alkup.aloittajalle: Pidä yhteyttä ystäviisi, hanki harrastuksia mikäli niitä ei ole, pidä huolta kunnostasi niin henkisestä kuin fyysisestä, ja puhu asioista!! Vaikeneminen ja asioiden pyörittely itsekseen vain pahentaa asioita. Et ole yksin ongelmiesi kanssa vaan tässäkin paskamaassa on useita masentuneita ihmisiä, jotka jakavat joka päivä saman tuskan kanssasi. Mikäli et ole lääkärissä vielä asian tiimoilta käynyt niin suosittelen sitä erittäin paljon! Ja masennuksesta toipuessa täytyy muistaa ettei pohjalta päästä heti huipulle eli paraneminen on pitkä prosessi ja se kuinka se tulee sujumaan riippuu pitkälti SINUSTA ITSESTÄSI!
Voimia sinulle ja valoisampaa uutta vuotta täältä savosta.
Pahoittelen myös jos sanoillani loukkasin uskovaisia, se ei ollut tarkoitus mutta en ymmärrä miksi omia uskomuksiaan pitää tulla aina tuputtamaan muille, annetaan kaikkien valita mihin kukin uskoo, tasa-arvoisia ihmisiä olemme siitä huolimatta uskontoon/rotuun/sukupuoleen katsomatta.