Kuulin, että Sortavalassa on ryhmä suomenkielen harrastajia, ja kun minulla oli jokunen kirja joutavana kielenopiskelijoille, otin ne mukaan, kun toista viikkoa sitten mentiin vähän jouluostoksille.
Majoituttiin Upseeritalolle (Seurahuone), jossa onneksi ei olleet hinnat niin hirveät, 850 rbl per litsa, ei luksusta mutta siistiä.
Siinä nurkalla on kahvila jossa voi ottaa kahvit tai iltakaljat ja polttaa pari savuketta, tämä oli määrätty meidän kantakahvilaksi. Ja kissan viikset siellä mitään saanu tupakoida, koko paikka oli tapetoitu zdez ne kurjat-printeillä. Höh, mitä raittiusintoilua.Ja niin me kurjat värjöteltiin tupakalla siinä ulkona,ja huomasin muitakin jotka yllättyi tästä muutoksesta. On paikka ilmeisesti ollut niitä viimeisiä savusaunoja Sortavalassa.
Aamulla kahvin jälkeen kierreltiin kaupoissa, ja päätin viedä kirjat kirjastoon, sieltähän ne löytää kuka tarvitsee.
Mutta olipakin täti siellä varustanut pari laatikollista kirjoja Suomeen tuotaviksi, jotain Pasternak ja Tolstoi tms. Panivat propuskan mukaan ja niin me lähdettiin pois kotio.
Tullissa kuski jäi autoa selvittämään, mie sisältä ikkunasta katselin, ja katso: niinhän ne kirjalaatikot alkoi kiinnostaa yhtä jos toistakin virkailijaa ja sisältä kutsuttiin lisää, ja mulla alkoi vaatteet kutittaa. Kirjalaatikot kannettiin tulliin. Mitä nyt, ei ole meillä rahaa...
Pyysin passitädiltä luvan että annahan, menen minäkin hämmentämään, ja painelin hoilaamaan että zatsem takaja shuma. Tullivirkailija säilytti malttinsa, kohteliaasti selitti, että tämä on hänen työtään, selaili joka kirjan. Näytettiin me propuskaakin, jossa oli leima ja kaikkea, että jos soitatte sinne kirjastoon. Nie nada, he vain katsoo, ja missä luettelo. Ystävällisenä kysyi että luenko minä ne kaikki kirjat (21 kpl). Vakuutin, että vasta mie opettelen koko venättä, ja niin se keskustelu muuttui heti leppoisammaksi.
Ja ensi kerralla tarvitsee lista.
Ja kirjat takaisin autoon, ja me läpi.
Ja Suomen tullissahan oltiin kiinnostuneita siitä, että mikä kumma oli venäläisiä kiinnostanut meidän autossa. No ei, eihän ne suoraan kysyneet, mutta auton tarkastus loppui siihen kun tuli eteen ne laatikot propuskoineen. Oli tainnut jollain veitikalla olla aikaa huomata se toilailu.
No kyllä mie jo kotona sen tajusin, että onhan ne katsottava, ettei ole välissä rahaa, ikoneita tai antiikkia, mutta olin silloin vaan vähän huolissani että kuinka meitin raukkojen käynee (shto nam budjet).
Joten lain mukaan ja ihmisiksi meitä kohdeltiin, turhaan mie olin vähällä hermostua.
Majoituttiin Upseeritalolle (Seurahuone), jossa onneksi ei olleet hinnat niin hirveät, 850 rbl per litsa, ei luksusta mutta siistiä.
Siinä nurkalla on kahvila jossa voi ottaa kahvit tai iltakaljat ja polttaa pari savuketta, tämä oli määrätty meidän kantakahvilaksi. Ja kissan viikset siellä mitään saanu tupakoida, koko paikka oli tapetoitu zdez ne kurjat-printeillä. Höh, mitä raittiusintoilua.Ja niin me kurjat värjöteltiin tupakalla siinä ulkona,ja huomasin muitakin jotka yllättyi tästä muutoksesta. On paikka ilmeisesti ollut niitä viimeisiä savusaunoja Sortavalassa.
Aamulla kahvin jälkeen kierreltiin kaupoissa, ja päätin viedä kirjat kirjastoon, sieltähän ne löytää kuka tarvitsee.
Mutta olipakin täti siellä varustanut pari laatikollista kirjoja Suomeen tuotaviksi, jotain Pasternak ja Tolstoi tms. Panivat propuskan mukaan ja niin me lähdettiin pois kotio.
Tullissa kuski jäi autoa selvittämään, mie sisältä ikkunasta katselin, ja katso: niinhän ne kirjalaatikot alkoi kiinnostaa yhtä jos toistakin virkailijaa ja sisältä kutsuttiin lisää, ja mulla alkoi vaatteet kutittaa. Kirjalaatikot kannettiin tulliin. Mitä nyt, ei ole meillä rahaa...
Pyysin passitädiltä luvan että annahan, menen minäkin hämmentämään, ja painelin hoilaamaan että zatsem takaja shuma. Tullivirkailija säilytti malttinsa, kohteliaasti selitti, että tämä on hänen työtään, selaili joka kirjan. Näytettiin me propuskaakin, jossa oli leima ja kaikkea, että jos soitatte sinne kirjastoon. Nie nada, he vain katsoo, ja missä luettelo. Ystävällisenä kysyi että luenko minä ne kaikki kirjat (21 kpl). Vakuutin, että vasta mie opettelen koko venättä, ja niin se keskustelu muuttui heti leppoisammaksi.
Ja ensi kerralla tarvitsee lista.
Ja kirjat takaisin autoon, ja me läpi.
Ja Suomen tullissahan oltiin kiinnostuneita siitä, että mikä kumma oli venäläisiä kiinnostanut meidän autossa. No ei, eihän ne suoraan kysyneet, mutta auton tarkastus loppui siihen kun tuli eteen ne laatikot propuskoineen. Oli tainnut jollain veitikalla olla aikaa huomata se toilailu.
No kyllä mie jo kotona sen tajusin, että onhan ne katsottava, ettei ole välissä rahaa, ikoneita tai antiikkia, mutta olin silloin vaan vähän huolissani että kuinka meitin raukkojen käynee (shto nam budjet).
Joten lain mukaan ja ihmisiksi meitä kohdeltiin, turhaan mie olin vähällä hermostua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ottavatko kirjastossa vastaan suomalaisia kirjoja? Minulla olisi suomenkielen oppikirjoja koulusta jonkunmoinen nippu. Oliskohan niille käyttöä?
Seuahuone on tuttu paikka. Vai on mennyt baari savuttomaksi? Siinä on muuten toinen baari aivan lähellä vastapäätä hotelli Kaunista. Sen savullisuudesta en tiedä, mutta on siellä iltaisin porukkaa.
Kun meidän emäntä muutti rajan tälle puolelle niin hän kysäs että pitäskö kaikki kirjat kantaa kaatopaikalle? Tais olla pari sataa opusta. Mie tuumasin ettei vaan tuodaan tänne ja vien paikallisen kirjastoon. Eivät tullissa sen enempiä kyselleet (Nuijamaa) kun sanoin et muuttokuorma. Hyvin kirjastolle kelpaasivat täällä opukset.
Täälläkin meilläpäin on sovittu yhteistyöstä kielenharrastajien eduksi, ja onhan tietysti maahanmuuttajat, jotka mielellään lapsilleen soisivat myös venäjänkielistä luettavaa, ja itsekin voisivat palata oman kielen pariin.
Venäjän kirjastoista voi kai kysyä, minkä tyyppistä kirjaa mieluimmin ottaisivat vastaan, emmekä tietenkään mitään heikkolaatuista viitsi kantaa sinne asti.
esim paikallisen Venäjä-seuran kanssa kannattaa varmaan koettaa, jos tuntuu ettei itsellä ole tilaisuutta toimia kirjakuriirina.