eli on menkat myöhässä jo toista viikkao ja raskauden oireitakin on löytynyt yllin kyllin.
torstaina sit olisi tarkoitus äitiyspoliklinikalle mennä juttelemaan. Olen aina ollut aborttia vastaan ja pysyn edelleen mielipiteissäni. Jos nyt todellakin olen raskaana aion pitää lapsen.
Kerkeän käydä perunkoulun todella hyvin loppuun ja kerkeehän sitä opiskelemaan myöhemminkin.
Ajattelen että lapsi on lahja. Toiset jotka tosissaan yrittävät lasta eivät saa sitä ja minulle on tämä onni luotu niin otan lapsen ilolla vastaan.
Opiskella voi vaikka sitten koko loppu ikänsä eikä juuri sinä vuonna kun pääsee peruskoulusta.
Mahdollisen lapsen isä on 16 ja on sitä mieltä että jos lapsi tulee niin sille on jokin tarkoitus niin kuin kaikelle.
Pelottaa vain kertoa vanhemmille koska en tiedä kuinka he suhtautuvat.
Ennen raskautta join silloin tällöin ja joskus myös tuli tupakkaa henkäiltyä. Mut heti kun aloin epäilemäänkään olevani raskaana en ole ottanut tipan tippaa enkä edes mennyt tupakan savun lähelle. Olen yrittänyt syödä monipuolisesti ja levätä. Väsymys on nimittäin jo aika voimakasta.
Saisiko noin.15-16 teiniäideiltä kokemuksia??
torstaina sit olisi tarkoitus äitiyspoliklinikalle mennä juttelemaan. Olen aina ollut aborttia vastaan ja pysyn edelleen mielipiteissäni. Jos nyt todellakin olen raskaana aion pitää lapsen.
Kerkeän käydä perunkoulun todella hyvin loppuun ja kerkeehän sitä opiskelemaan myöhemminkin.
Ajattelen että lapsi on lahja. Toiset jotka tosissaan yrittävät lasta eivät saa sitä ja minulle on tämä onni luotu niin otan lapsen ilolla vastaan.
Opiskella voi vaikka sitten koko loppu ikänsä eikä juuri sinä vuonna kun pääsee peruskoulusta.
Mahdollisen lapsen isä on 16 ja on sitä mieltä että jos lapsi tulee niin sille on jokin tarkoitus niin kuin kaikelle.
Pelottaa vain kertoa vanhemmille koska en tiedä kuinka he suhtautuvat.
Ennen raskautta join silloin tällöin ja joskus myös tuli tupakkaa henkäiltyä. Mut heti kun aloin epäilemäänkään olevani raskaana en ole ottanut tipan tippaa enkä edes mennyt tupakan savun lähelle. Olen yrittänyt syödä monipuolisesti ja levätä. Väsymys on nimittäin jo aika voimakasta.
Saisiko noin.15-16 teiniäideiltä kokemuksia??
Vastaukset 41
Vanhimmat
testiä?!
Moikka.Huomasin teini äiti juttusi,Olen itse 16vuotta täytän maaliskuussa 17vuotta.Asun kotona itsekkin ja ovulaatio aikani oli tuossa pari vk sitten nytten epäilen tulleeni raskaaksi.Mieheni on 24vuotta täyttää 25vuotta tammikuussa..Olemme vuoden seurustelleet ja aijomme muuttaa yhteen maaliskuussa...Mutta jos olen raskaana minkä aijon testt jos menkkoja ei tule niin sama kysymys minullakin herää miten kerron vanhemmalleni,äitini on yksin huoltaja!Taitaa ottaa aika raskaasti,mutta minä poltan ja juonkin,mutta olen nytten juomisen jättänyt pois..poltan kyllä vielä sillä sitä ei saa niin vaan loppumaan..kun olen 7vuotta polttanut.Raskaus oireita minullekkin on tullut pahoinvointia iltaisin ja ruuanhalu noussut väsyttääkin päivisin mielettömästi.
En aijo itsekkään harkita edes abosttia.Ja koska olen luokalle jäänyt 3luokalla ja kerrannut sen 2kertaa niin pääsen nytten keväällä vasta peruskoulusta...Ravintola alalle olisin menossa,mutta se siirtyy nytten jos olen raskana kyllä sitä ehtii sitten...Ja asun turussa kaikki yö kerhotkin on jo käynyt eli olen tavallaan elänyt sen "18v" elämän alun,...Äitinä oleminen olisi mukavaa!Kiva kun joku toinen niin kun sä olet samalla aalto pitudelta!Mistä päin itse olet?Sulla taitaa olla galleriassa kuvia?Olisi kiva keskutella sun kanssa näistä aiheista ja kokemuksista...:)Kun harvoin "teini raskauksii"näkee nyky pv..:)
kirjoita jos sulla www.irc-galleria.fi jos sulla on kuvia mun nick on _andersson_ voidaan jutskata:)
t:Ida
Kysyn että kuinka perustelet asian että äitinä olisi mukavaa?? Aloittajaan verrattuna vaikutat todella lapselliselta.. Sori vaan!
Itse sain lapsen 17-vuotiaana ja muistan kuinka helppo oli vedota siihen että kyllä sitä on elämässä kerennyt jo rellestämään mutta kuinka väärässä sitä ihminen saattoi olla.
En sano että päivääkään olisin katunut lastani, on mulle koko maailma, mutta niin se vaan on, että harva nuori sitä viettä jokaisen perjantain kotona kun muut on kylillä. Eikä se elämä lapsen kanssa rajoitu viikonloppuihin vaan jatkuu 24/7.
Viimeisin kirjoittaja ei ainakaan tekstinsä perusteella anna itsestään kovin kypsää kuvaa.
totta.Ei sitä niin tule ajatelluksi,mutta kyllä lapsi rauhoittaa elämää todella paljon...:)ja hyvä se on.sillä kyllä sitä vhadin lapselle saa,kun haluaa mennä rällästelemään..Eikä joka vkl kuulu kuitenkaan...
Kuinkas niin?No kyllä se nytten iloinen asia lapsi saada.eikö?Sillä kaikki sanoo,että lapsi on aina rakkain ja parasta mitä on käynnyt...mistä tiedämme ne jotka ei ole vielä saaneet?Kuinka mukavaa se voisi ollakkaan?...Itse tässä lapsellinen olet,jos minua väität...Näin se asia vain menee,...
Ei hyvää päivää mikä mimmi!! Kyllä hävettäis jos oisit äitini. Katoin kuvias ja profiilias irc-galleriasta ja en tiedä pitäisikö tässä itkeä vai nauraa. 16v. ja kuvia onnelasta, lynistä jne. ja 7 vuotta polttanut jo tuossa iässä. Millaisia vanhenpasi ovat ja mistä olet aikuisen mallisi saanut? Etteivät vain olisi samanlaisia pubiruusuja? Kenties teinivanhempia hekin? Jotain on ainakin mennyt vakavasti pieleen sinun kasvatuksessasi...On siinäkin loistava alku elämälle tulevalla vauvalla... äiti koko kulmakunnan bimbo ainakin kuvista päätellen. Kyllä saa muut vanhemmat koulun vanhempainilloissa joskus nauraa :-D. Tee yhteiskunnalle palvelus ja älä synnytä toista samanlaista yhteiskunnan elättiä tähän maailmaan. Älä laita vahinkoa kiertämään.
oo lopettanu vieläkään juomista??? Etkä edes häpee vaan kirjotat jopa asiasta julkisesti!!
Ja äitinä oleminen olisi mukavaa??? Aloita tuo äitiytesi ensimmäisenä lopettamalla juominen! Tai jos et edes siihen pysty, keskeytä raskaus viipymättä!!
Pienenä vinkkinä vaan sanon että jätä se tupakka pois! Kyllä sitä kuule pystyy sen tupakin pois jättää, turha perustella sillä että oon polttanu niin ja niin kauan! Jos lasta todella haluaa jättää ne helvatun myrkyt vauvalta pois! Itsekkin olin polttanut tupakkaa yli 10 vuotta ja tulin sitten raskaaksi, heti jätin sen pois, en tarkoituksella halua aiheuttaa pahaa syntymättömälle lapselleni!
Ja faktahan on näin että niitä vaivojahan vauvoille tulee jos äiti polttaa raskausaikana: kaikki tuttavani jotka ovat polttaneet raskaana, ovat saanet koliikki vauvat (ja siitä kyllä saa kärsiä vanhemmatkin), yhden lapsi on nyt sitten kouluiässä todettu jälkeenjääneeksi, yhdellä huulihalkio syntyessään.. Ja ties mitä muuta näillä taaperoikäisillä vielä tulevaisuudessa!
Raskauden aikaista tupakointia tai alkolin/muiden huumavien aineiden käyttöä on turha puolustella millään!
Ja juurihan oli iltalehdessä juttu kun naistentautienlääkäri oli erittäin huolissaan siitä kuinka paljon raskaana olevat naiset suomessa polttavat. Ja siitä kuinka sama on poltatko pari vai 10 savuketta päivässä, saman hallan lapselle aiheuttaa!
Kirjottamaan ennen ku levität jalkas ja alat pentuja tekemään :D Saattaa tulla melkoisen fiksu lapsi noilla geeneillä. Äiti ei osaa kirjottaa eikä edes kulmakarvojaan kunnolla meikata ja nisti-isi istuu tutkintavankeudessa :D Onnea sulle, typerä tyttö.
Eikö ole vähän noloa käydä yläaste monta vuotta myöhemmin, tai ei ollenkaan niin et saa paperia käteen? Voi lapsi parat käyttäkää AIVOJA jos omistatte ne !
jos saisin antaa neuvon "lapsille" (alle 18v) jotka on raskaana. Niin käykää ensin peruskoulu loppuun ja hommatkaa vielä ammatti josta teillä on paperit.
Odottakaa nyt ainakin että itse olette aikuisia ennen kuin lapsia hankitte. Vai että 17-v ja jo "juoksunsa juossut"??
Muutaman vuoden päästä alkaa varmasti menojalkaa vipattamaan, kyllä se nuoruus kestää vähän kauemmin kuin 18-vuotiaaksi. Mites sitten suu pannaan kun kaverit viettävät huoletonta nuoruutta vielä vuosi tolkulla ja itse vaihdatte vaippoja yksin kotona kun "mies" (=ihan poikanen vielä) ei ollutkaan valmis isäksi ja jätti teidät yksin lapsen kanssa?
kyllä niitä lapsia ehtii tehdä sittenkin kun on siihen oikeasti valmis!
Vai onko tästä tulossa joku teinien uusi muoti että mahdollisimman nuorena raskaaksi?
Itse en olisi ainakaan ollut valmis vielä 15-17 vuotiaana huolehtimaan pienestä lapsesta..
minäkin.. Ja kokemuksesta tiedän että tie on kivinen teiniäitinä. Se on kasa suurta paheksuntaa ja yksinäisyyttä.. Kaverit todellakin unohtavat, koska ketään ei kiinnosta sinun vauvasi. Toiset joilla on vauvoja, ovat ainakin 10 vuotta vanhempia ja eräänlainen kuilu niidenkin ihmisten väliin jää! Ja kaikki kyttää jokaista liikettäsi todella tarkasti.. Raskasta! Niin ja poikaystävä ei todellakaan ole kypsä. Mies saa olla aika vanha että olisi valmis kantamaan huolta.. Ja vaikka se kloppi sanoisi että on mukana, mieli muuttuu kun asiasta rupeaa tulemaan totta.. Ja vaikka kuinka asuisi samassa osoitteessa, on vain kylmä tosiasia, että tyttöystävästä tulee äidin korvike! Ei tietoakaan että saisi tukea poikakaverista, kun elämä on rankkaa vauvan kanssa. Päinvastoin, joutuu vielä huolehtimaan poikakaverista.. Ja miettimään missä mahtoi olla taas viime yönä!
Siihen soppaan kun heitetään vielä huonot tulot voin sanoa, ettei helpolla pääse.
Itse sain esikoisen 16v. Ja poikakaveri teki tosiaan elämästä yhtä helvettiä..Jo odotus aikana. Oli turha edes yrittää puhua kellekkään kun vastaus oli että itte kakaras hommasit tyyliin.. No toisaalta, oli hyvä että asiat menivät pieleen jo odotusaikana. Tiesin valmiiksi että yksin tulen räpiköimään tämän lapsen kanssa eteenpäin. No sen verran kakara olin etten kuitenkaan ymmärtänyt lähteä suhteesta, vaan olin sitten äitihahmo myös tälle rentulle.. Vauvan hoidon kanssa ei minulla ikinä ollut ongelmia. Enkä mitenkään silloin kokenut että olisi pakko päästä vetään pää täyteen. Mutta kaikki juhlapyhät yms oli todella yksinäisiä viettää.. Varsinkin kun tiesi että kaikki muut pitävät hauskaa, kukaan ei tule käymään ja koska vauvan kanssa ei iltaisin voinut lähteä mihinkään oli siis oltava kotona..
No sitä arkea pyöritin siinä.. Harvoin kävin missään ilman lasta.
Ja parin vuoden päästä tuli myös taloon uusi vauva. Se poikaystävä kyllä jatkoi elämäänsä vieläkin sellaisena teinipoikana.. Vaikka oli ikää "jo" 20.. ei silti vieläkään alkeellisintakaan vastuuntuntoa!
Kouluun lähdin jossain vaiheessa, mutta ei ollut helppoa. Yksinkertaisesti aika ei riittänyt siihen että olisin joskus valmistunut. Koulussa kaikki meni kyllä ok, mutta oli mahdottomuus saada valmiiksi kirjallisia töitä ym. koska lapset ja koti veivät kaiken muun vapaa ajan.. Katsoin parhaaksi lopettaa ja jatkaa sitten joskus myöhemmin, jos siltä näyttää..
Ja koska rahaa piti saada jostain ei auttanut kuin mennä töihin.. Siinä sitten kaikenlaisissa hommissa kiersin, päivä siellä, toinen täällä.. Eikä sekään ollut mukavaa. Ikinä ei tiennyt mistä saa rahaa seuraavaksi.. Ikinä ei tiennyt edes seuraavan viikon lasten hoitoaikoja..Sillä tyylillä elettiin muutama vuosi!
No, mies(tässä vaiheessa voi jo ruveta puhumaan miehestä) rupesi rauhoittumaan 25 vuotiaana.. Meni kyllä vieläkin, mutta sellanen teinitouhu loppui.. Elämä rupesi rauhoittumaan!
Niinpä siinä sitten kävi että kolmas ilmoitti kanssa tulostaan! Itse olin juuri täyttänyt 25 ja ukko 27.. Vasta silloin mies tajusi mitä oli aiemmin menettänyt juhliessaan. Ja oli täysin haltioissaan kolmannesta.. Minä en. Pelko siitä että sama elämä jatkuisi, oli kamalaa! Mutta kyllä asiat ovat pysyneet aivan erilaisina! Mies oli täysillä mukana odotuksessa, synnytyksessä..kaikessa! Sanoi heti kun kerroin odottavani, että sitä samaa paskaa ei minun enää tarvitse kärsiä! eikä ole tarvinnutkaan.
Mies viettää nykyään lasten kanssa paljon aikaa, nuorin on jopa enemmän sen perään kuin minun! Paiskii töitä ja huolehtii meistä kaikin puolin..
Vanhemmilla lapsilla menee hyvin koulussa ja itse oen vielä kuopuksen kanssa kotona. Ja mies suunnittelee neljättä lasta =)
Voin sanoa että olen todella onnellinen! Nyt vasta tiedän minkälaista on elää normaalissa suhteessa, jossa molemmat kantavat yhdessä vastuuta!!!
Aika romaani tästä taisi tulla, anteeksi siitä, mutta pointtini on se että tähän onneen on ollut todella raskasta tulla. En kadu hetkeäkään elämästäni, enkä sitä että sain nuorena lapset. Mutta helpommalla varmasti olisi päässyt jos olisi lapset tullut myöhemmin. Ihmissuhde sotkuja olisi jo kerennyt kokemaan, koulut käymään ja töitä hankkimaan. Ei ole lapsen edun mukaista että hän joutuu elämään siinä, kun vanhemmat vasta itsekkin opettelevat elämään. Näin jälkikäteen ajateltuna, en toivoisi kellekkään samaa vastuuta siinä iässä. Itse tein valintani, mutta itse myös luovuin kaikesta. Lasten vuoksi..
Kannattaisi miettiä onko valmis uhrautumaan? Sillä omaa elämää ei lasten jälkeen ole. Jos mielipiteenä on vaan se että olis kivaa saada vauva, kannattaa ostaa nukke. Koska oikean vauvan hankkiessa joutuu luopumaan kaikesta muusta kivasta..
Aikamoinen romaani mutta hienoa luettavaa ja totista totta.
Ei lapset sitä ymmärrä, että mitä se lapsen saaminen oikein loppujen lopuksi tarkoittaa.
En itsekään aikanani.. Yksin/kaksin ne juhlapyhät vietetty kotona ja kaveripiiri suppeentui radikaalisti. Ja tosiaan sitä välttämättä ole ollut samalla aaltopituudella 30 äitien kanssa alle parikymppisenä. ;)
Mutta sen verran elämääni helpotin, että lapsen isästä erosin vaikka taisi olla peräti ikä olla hänellä lähemmäs miehesi nykyistä ikää.
Sellaista se, päivääkään pois vaihtamatta kuitenkaan.
Kävi onni että rupesi oikeasti rauhoittumaan.. Siinä vaiheessa kyllä olin jo itse lähtemässä, mutta päätin vielä antaa mahdollisuuden. Ja onneksi annoin.. En silti enää antaisi jos tekisi jotain typerää. Ja sen olen hänelle sanonut!
Toivoisin silti ettei kukaan ole niin tyhmä että oikeasti toivoo lasta tuossa iässä!!!
Nytkin olen väsynyt, ensin olin itse kipeenä viikon, särkylääkkeellä päivä kerrallaan eikä kuitenkaan mahdollisuutta hetkeäkään levätä.. sen jälkeen sitten muut lapset.. Kolmeen viikkoon ei kunnon unia, ja pienin kitisee jatkuvati. Joulu touhut pitäisi vielä järjestää.. Tässä äidin hommassa on niin valtavasti asioita mitä ei osaa ajatella etukäteen!!!!
Todellakaan ei kukaan teini voi käsittää mihin työntää päänsä jos lasta haluaa! Kannattaisi edes muutaman vuoden asua yksin.. sitten kaksin. Sen jälkeen jos kaikki hommat luistaa komeasti, ja toisen sotkut ja elintavat eivät häiritse voi ruveta miettimään lasta..
Siis harvoin sitä ensimmäisennä tonne mennään.. eka joko kotitestillä tai sitten labrassa tarkistetaan raskaus.. Jos todellakin olet menossa äitiyspoliklinikalle niin luulis että siellä olisi sanottu että tee testi ensin ja varmista asia.. tässä nyt jotakin outoa..
Itse ONNEKSI menin suoraa lääkärille, koska kotitestit tein kolmesti ja kaikki näyttivät negaa. Silti olin raskaana ja nyt 6kk poika. Itse täytin 18v kuukausi ennen keskospojan syntymää. Avomies täytti hetki sitten 26v. Kaikki sujuu ja menee hyvin, mies mukana kaikin tavoin, hoitaa poikaa siinä missä minäkin. Eikä yhtään harmita, kun on vkl:t kotona ihanan perheen kanssa ja kaverit valittaa krapulaa ;)
eipä mullakaan mitään valittamista oo ku istuu miehen kanssa viikonloput kotona. ei kauheasti enään "rellestelyt" kiinnosta nii paljoa ku teini-iässä. onhan sitä aikaa myöhemminki ja jos on pakko niin meidän lapsi ainakin mielellään menee mummun luo yökylään. lapsen tein 19vuotiaana ja hyvin tähänki asti menny. välillä kyllä tuntuu siltä, että on muotiin tullu tuo, että mahollisimman nuorena lapsi ja suurin osa niistä on seurustellu semmoset pari kuukautta ja ei oo varma, että onko se nykyinen kumppani ees lapsensa isä.. eikö uutisissa ollu joskus joku juttu, että porukka teinejä järjestäny ittesä paksuksi..? en oo varma miten se nyt meni, mutta alle 18v äitejä ne oli ja uutisissa.
hmmmm... mistäköhän alottaisin.
Ei kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä koska sä olet oikeesti nuori ja sulla on elämä edessä :)
Ymmärrän kyllä kantasi siihen että olet vastaan aborttia , niin minäkin olin sillon kun olin 16 vuotta ja tulin raskaaksi mutta joskus sitä oikeesti kannattaisi ottaa järkikäteen ja miettii tulevaisuutta ... Että oletko oikeasti valmis? ja vastaus olisi sulta varmastikkin kyllä , mutta et oikeasti ole koska olet vasta 15 ... itse luulin olevani valmis siihen että minusta tulee äiti , mutta toisin kävi ..
Lapsen hoito on todella raskasta ja uuvuttavaa välillä ..
Itsekkään en edes raskauden aikana tajunnut miten rankkaa se on mutta sitten kun tyttöni syntyi niin PUM! se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta siis niin yllätyksenä . se oli melkeen yhtä helvettii se 4kk kun tytölläni oli koliikki :(
Nyt olen 18 vuotta ja tyttöni on kohta 11kk ja olen kyllä todella iloinen etää jumala on antanut minulle näin ihanan tytön
Mä sanoisin lyhyesti vaan tään että: erehdyt vitusti jos luulet et kaikki asiat oo ihan musta-valkoista. se lapsi on ainoastaa ihanaa vaan sun masussa kun potkii eikä päästelee ääntä. mut venaa kun se sieltä ulos tulee.. se ihanuus IKÄVÄ KYLLÄ VAAN LOPPUU!
lapsi on KOVA TYÖ! rasittavaa työtä mikä on vaan PAKKO TEHDÄ vaikka lopputiliä tekis mieli ottaa ja kun se sairasruu oot elämäs umpikujassa!
mihin sä sen heität? mihin viet? ja vaikka veisit mummolaan se ois vähintään 1-2 päivää. sit alkaa taas ne samat arkit!(kavereista puhumattakaa, näät ite miten pikku hiljaa sulla ei ole enää ketään, koska heitä ei kiinostaa inisevä lastas) jos rahaa ongelmia? tyttö pääs räjähtää laskuilla, veloilla ja sä jopa itket kun sä et koskaan saa itelles ostettu mitään kivaa enää.( eikä sitä OMAA ELÄMÄÄ tosiankaa ole enää. SÄ ELÄÄT SUN LAPSEN ELÄMÄN)
Toivon vaan kovasti et miehes, joka halus kans tota lasta niin pysyy kuviossa loppuun asti, sillä hänelläkää ei ole aavistustakaa mikä odottaa ja jos käy useasti baareissa, sinne meni koko juttu. teijän rakkaudesta tulee vaan täytä vihaa ja tappelua/ lapsi kiljuu siel makuhuoneessa kun yritätte selvittää asioita.
kyl omaa lasta aina rakastaa, mutta helppoa sulla ei tuu olemaan.
btw - baari reisut eivät loppuu 18vuotiaana. silloin vasta alkaa, kun omat peifit saa käteen.
näät 9kk päästä mitä mä tarkoitan.
onnee kuitenkin, lapsi on elämän lahja.
t: äiti 19v ja muksu 6kk.
hitto et nauroin tolle anderssonille.eikää..ite oli viel 18vuotiaanakin ihan pentu ja tein kaikkea tyhmää ,nyt 20v.ja todellakin vähän järkevämpi mitä sillon.puolivuotiaan tytön äiti.
ja oon onnellinen että sain edes teini aikani rellestää,aika rajusti mutta eipähän jäänyt MITÄÄN kokematta. :)
Se lapsi!!
Lapsi kärsii jo aivan pienenä kun vaistoaa ympäristön ilmapiirin.
Kärsii kun joutuu heittopussiksi eri hoitopaikkojen välille.
kärsii kun ei yhtään pysyvää paikkaa missä nukkua, unien aikana saattanut taas vaihtua paikka.
Kärsii kun ei yhtään pysyvää ihmistä ole elämässä.
Kärsii kun äiti ahdistunut..
Äiti taas on ahdistunut koska ei ikinä uskonut mihinkä oravanpyörään ryhtyi.
Ei ollutkaan ihan niin rauhoittunut että pystyisi elämään tylsää arkea lapsen kanssa..
Päivästä toiseen; siivousta,ruoan laittoa,pyykin pesua,kaupassa käyntiä,lapsen nukkumaan menon kanssa taistelua,yöheräilyä,rajojen asettamista..Lista on loputon!!!
Eikä tietoakaan enää kavereiden kanssa juhlimisesta, siitä niin ihanan vastuuttomasta elämästä!
Ja kokemuksesta voin sanoa, että vauvan kanssa on vielä helppoa.. Tulee uhmat ja muut ihanuudet! Turha kuvitella että missään vaiheessa olisi helppoa olla lapsen kanssa! Aina tulee uusia ongelmia vanhojen tilalle!!
Mistä sitä tietää kärsiikö lapsi? Ajatella, hän voisikin olla paljon parempi äiti kuin joku 30v. Ei katsokaas jokainen nuori ole viinan ja tupakin perässä juoksemassa baarissa.
Yhden sellaisen jos olette nähneet, luulette että kaikki ovat sellaisia :) Voi voi teitä, pitäisi kyllä nyt tarkemmin katsella ympärille ja huomata ettei todellakaan kaikki nuoret äidit ole hunsvontteja :)
Mutta sitten ei sitäkään tiedetä jos meneekin hunningolle.
Mutta jos itsestä tuntuu että pärjää lapsen kanssa, niin siitä vain. Kyllä sitä ehtii opiskella myöhemminkin. Vaikka lähteä kouluun uudestaan kun lapsi on sen 1v. Äidille ja lapselle sitten molemmille hyvä asia, lapsi saa olla muiden lasten kanssa ja äiti saa koulut käytyä.
Tulihan tuota itsekin opiskeltua. Ja en oo päivääkään asunut omien tai miehen vanhempien nurkissa. Ja kappas kummaa, meillä on miehen kanssa omat talot ja kaikki :) Poika kohta 2v.
Ja tällä hetkellä sitten jatko opiskelen :)
Ja ikää mulla on 21v. 18v kun tulin raskaaksi, 19 kun sain pojan.
Olen vanhempi kuin aloittaja, mutta pointti tässä olikin että kyllä sitä pystyy opiskelemaan ja menestymään vaikka lapsi onkin.
mieltä olet. Itse sain esikoisen 19v iässä, minulla on mies ja poika nyt 2v.
Poika oli todella helppo lapsi, itki kun oli nälkä, heräsi kerran pari yössä, joinain öinä ei ollenkaan.
Tuosta sun tekstistäsi päätellen olet katkera siitä kun teit lapsen. Olisiko sinun kannattanut miettiä uudestaan sitä aikoinaan?
Tuskin huono äiti olet, mutta tosiaan, tekstistä päätellen sinä et ole ollut valmis lapseen.
Minä taas voin sanoa että olen itse ollut valmis. Ei oo tarttenut katkerana katsoa vierestä kun kaverit rellestää ja menee.
Ja lopuksi, kaikki kaverit eivät ole niiin kusipäitä että heti hylkäävät :) Siinä näkee kuka on tosiystävä ja kuka ei.
kyse ei ole katkeruudesta, vaan totuus. mä en ymmärrä miks täällä porukkaa kannustaa vaikka joku 13v hankimaan lasta, kun tämä tulee inisemään että vauvahuume iskee jne.
minulla on mies ja poika, mutta totuus on että se ole HELPPO,niin kuin itsekin tiedät varmasti että vaikka se lapsi ei ole kolikki, kyllä vaan se vie energiaa. Musta pitäisi kans mainostaa ne lasten huonommatki puolet eikä vaan lapsi, söpö,oma,lahja jne..
aidot kavereit, tietty heitä näkee sit vaikeissa tilaanteissa, mutta jos otetaan vaikka joku 16-17v tilanne. mitä ne tällä hetkellä tekee vklsiin dokaa ja harrastaa villiä seksiä bileissä, ei heitä oikeasti kiinostaa mitään lasta kun ulkona on parempaa tekemistä.. ne hyvät auttaa mut ei joka pv. lapsi on sun ja huolehdit siitä itse! toi andersonin tilanne ei kauhee hyvääkää kun tämän miesystävä lähtee istuu tuomionsa.. et ei hyvin mee!
p.s: hyvää et sulloo pelkää hyvää sanoo.. niitä kommentei kaivataanki täällä äiti teresa.
tarkasti näiden nuorten äitien mielipiteet. Yhdyn heidän sanoisiin täysin!!!
Kaikki varmasti rakastaa lastaan, enemmän kuin mitään muuta.. Mutta jos omat voimavarat ja tietämys elämästä on heikkoa, myös lapsi kärsii!
Lapsi tuo niin paljon vastuuta mukanaan, ettei sitä lapseton voi uskoa.
Pelkällä "rakkaudella" ei lasta huolehdita ja kasvateta!
Koska karu totuus on se että kuka idiootti tahansa osaa tehdä lapsen. Mutta harva niitä osaa kasvattaa!!!!!
Kiitos viesteistänne vaikka suunnilleen kaikki ovat olleet negaiivisiä :|
luulin hetkittäin että menkat alkoi.. en sitten tiiä. oli aivan onnettoman pienet ja lyhyet.
en itsekkään toivo tulevan tässä iässä raskaaksi... olenhan vasta pentu kait ku kaikki sitä jankuttaa..
Kylläpä sait monenmoista törkyä niskaasi. Törkeää olivat aborttineuvonnat ja sinuun ja lapseen kohdistettu solvaus ja vähättely.
Älä lannistu. Jätä ulkopuolisten jorinat omaan arvoonsa. Jokaisella on oma tyylinsä ja tapansa. Jokainen hoitaa myös lapsensa parhaaksi katsomallaan tavalla.
"Opiskella voi vaikka sitten koko loppu ikänsä eikä juuri sinä vuonna kun pääsee peruskoulusta."
Tuo on kuultu niin monen teiniäidin suusta. Monesti se koulutus kuitenkin jää hankkimatta kun opiskeluun ei ole varaa. Pakko painaa jotain paskaduunia että pystyy elättämään itsensä ja lapsensa, työttömät ja sossupummitkin "tienaavat" paremmin kuin opiskelijat.
Monet teiniäidit asuvatkin vanhempiensa luona kunnes ovat hankkineet jonkun tutkinnon. Kun he sitten muuttavat omaan kämppään lapsen ollessa n. 3-vuotias tai vanhempi, lapsi alkaa protestoimaan kun joutuu eroon isovanhemmistaan. Kun lapsi on tottunut asumaan isovanhempiensa ja mahdollisesti äidin sisarusten kanssa, on iso muutos muuttaa asumaan kahdestaan äidin kanssa. Teiniäidin vanhemmat osallistuvat normaalia enemmän lapsen hoitoon ja kasvatukseen teinin asuessa "kotona" joten lapsi kiintyy isovanhempiinsa eikä muutto aina suju lapsen kannalta "kivuttomasti".
Ja muistetaan myös se että kun se äiti ja lapsi muuttavat viimein omaan asuntoon, voi järkytys olla suuri kun ei olekkaan enää vanhempia ja viisaampia läsnä! Enää ei voi lähteäkkään ulos ovesta ilman että aina lapsi otettava mukaan tai erikseen sille soitettava jostain vahti..
Ja paskaduunissa todellakin joutuu käymään.. eikä työttömyyspvrahaa saa ellei ole ammatillista koulutusta tai työssäoloehto täyty.. Eikä todellakaan ole ihan yksinkertaista yhdistää lasta ja koulunkäyntiä.. Jos se tuottaa vaikeuksia monelle lapsettomallekkin niin ei se lapsi ainakaan helpotaa tilannetta! Ja jos kuvittelee asioiden helpottuvan lapsen kasvaessa, että sitten myöhemmin käy, niin voin sanoa että lapsenkasvatuksessa ei ikinä ole helpompaaa aikaa.. vaikka moni niin kuvittelee.
elättää lapsesi?
Kirjoituksesi mukaan olet vielä peruskoulussa, joten sinulla ei siis ole ammattia. Lapsen isä on 16-vuotias, joten tuskin hänelläkään palkkatuloja on. Joten mistä aiotte saada rahaa lapsen elatukseen? Sossustako?
Mä oon aina ollu sitä mieltä, etten halua tehdä lapsia ennenkuin mä pystyn ne itse elättämään. Mä oon nyt kouluni käynyt (lukion ja amk:n) ja käyn töissä. Mulla on vakinainen, monia vuosia kestänyt parisuhde ja myös mies käy töissä. Eli periaatteessa nyt mulla ois omasta mielestäni riittävät edellytykset lapsentekoon.
Kaikella kunnioituksella, mut mua suoraan sanottuna v***ttaa ne teinivanhemmat, jotka elättävät lapsensa sossun avulla. Meidän työläisten veropennosista ne neki rahat tulee...
Teidän molempien vanhemmat ovat vielä elatusvelvollisia, joten hehän sen lapsenkin joutuvat elättämään.
Kun saat lapsen niin sinusta tulee itsestä elatusvalvollinen. eihän se nyt herran jestas isovanhempien vastuulla ole elättää lasten lastaan.
kun olet noin nuori niin vanhempien kuuluu elättää sut kuitenkin. sossusta kun haet toimeentulotukea niin et saa jos sun vanhemmilla on tuloja kun katsotaan että olet vanhempien vastuulla vielä aika pitkään. voi ehkä olla että lapsi otetaan huostaan heti synnyttyä kun vanhemmat on molemmat pahasti alaikäisiä äiti 15 ja isä 16. sosiaalitoimi voi kattoa asiaa siltä puolin että onko lapsen vanhemmilla kaikki ok kun tossa iässä lasta hankitaan jo vaikka rahaa ei ole mihinkään.
just joo pitäskö susta rahat mitkä on veroilla kerätty niin antaa juoppojen viina rahastoon vittu mun mielestä tommonen on ihan pelleä ja vitun noloa tulla arvostelemaan muita jos itse et ole ollut kypsä teini vanhemmaksi pidä se omana tietonasi kaikki ihmiset ei kehity samaan tahtiin mikä päivämäärä on kun kaikille kasvaa pillunkarvat myös miehille? kukaan ei ole poikkeus... mikä on vastauksesi täydellisyys
Itse olin saman ikäinen kun sinä laskettu aikani on 20.2.-09 itse joudun synnytyksen jälkeen ensikotiin vauvan kanssa, jos vanhemmat antaa luvan pitää lapsen niin sossut ei voi viedä sitä pois. koulun käynti on tietenkin vähä raskaampaa raskauden aikana. esim itse en jaksa keskittyä ja portaita on raskas kävellä. kaikki menee hyvin ! jakselemisia ja onnea ! minun vanhemmat eivät ensiksi pitänyt ajatuksesta että heistä tulee jo mummi ja ukki mutta nyt he ovat jo kovasti tukena ja apuna ! :)
tehnyt vieläkään sitä testiä? Ja mitäpä se näytti?
minä olen 17v tuleva isä ja minun rakas on 15v me harkitsimme pitkään ja päädyimme pitämään lapsen mahan kasvu on kaunista ja potkut ihanin tunne ikinä elämässäni minun elämä on ollut tapahtumarikasta mutta tämä on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut ps.älkää teini isät/äidit luovuttako koska elämä on ihmisen parasta aikaa!!!!
Nyt olen 17 ja odotan toista lastani, ensimmäinen tuli kun olin 15... vaikka olenkin nuoriäiti niin en silti vaihtaisi mitää pois... lapseni oli minulle toki aikuistumisen paikka mutta onneksi sain ystäviltäni ja sisaruksiltani apua, koska vanhempani häpesivät minua, eivätkä suostuneet auttamaan missään.. lapseni isä oli onneksi myös tukenani ja nyt olemme pian jo kahden lapsen onnellisia vanhempia..Olen täysin samaa mieltä kanssasi abortista, itse en voisi mistään hinnasta tehdä aborttia. jos olet raskaana niin tee kaikkesi lapsesi eteen :) ja ainiin onnea sinulle :) ja on oikein hyvä ettet enään polta etkä juo :) tsemppiä !!