jos menet kohloihin, onko päätös mennä naimisiin

Ei mikään tietysti kiellä sanomasta kuuta auringoksi, mutta jos pikkutarkkoja ollaan, niin ette ole kihloissa ettekä varsinkaan "periaatteessa naimisissa".

Arki on varmaan niin kuinka haluatte, mutta erityisesti avioliittoasian osalta sanoisin, että jos olette vakiintunut pari, niin sitä kannattaisi ehkä harkita. Jos ei muuten, niin koska lain edessä ette ole "periaatteessa naimisissa" ettekä mitenkään muutenkaan ja jos jotain sattuu, niin asiat voivat mennä hyvin eri tavoin kuin jos olisitte naimisissa. Tästä esimerkkinä vaikka vain lesken oikeus pitää pariskunnan koti hallussaan perillisistä huolimatta, mutta avoleskellä tällaista oikeutta ei ole. Ja jos teillä ei ole lapsia, niin toisen kuollessa kaikki vainajan omaisuus menee tämän verisukulaisille tai valtiolle, jos ette ole tehneet erikseen testamenttia. Avoleskelle se ei mene missään tapauksessa ilman testamenttia.

No, nämä vain parina esimerkkinä siitä, että vaikka itse haluaisi kutsua asioita miten, niin ne saattavat olla hyvin erilaisia eri tilanteissa - ja niistä kannattaa olla tietoinen.

.. jos ei naimisiin aio. Kutsukaa sitä vaikka "sitoutumissormukseksi", mutta älkää kihlasormukseksi, sillä kihlat tarkoittavat vain ja ainoastaan lupausta avioliitosta ja kihloissa voi olla myös ilman sormusta.

Get it? Kihloissa voi olla ilman sormusta ja sormuksen kanssa, mutta ilman kihlausta kihlasormus sormessa ei ole kihlat laisinkaan.

Sama kuin olisi naimisissa ilman itse avioliittoa. Tai seurustelisi ilman poika/tyttöystävää. Tai aukaisisi tuoremehupurkin, jossa ei ole mehua laisinkaan.

Se ei ole mielipideasia. Kihlaus on tapa ilmoittaa lähipiirille "nyt mennään naimisiin"!

.............................. kirjoitti:

.. jos ei naimisiin aio. Kutsukaa sitä vaikka "sitoutumissormukseksi", mutta älkää kihlasormukseksi, sillä kihlat tarkoittavat vain ja ainoastaan lupausta avioliitosta ja kihloissa voi olla myös ilman sormusta.

Get it? Kihloissa voi olla ilman sormusta ja sormuksen kanssa, mutta ilman kihlausta kihlasormus sormessa ei ole kihlat laisinkaan.

Sama kuin olisi naimisissa ilman itse avioliittoa. Tai seurustelisi ilman poika/tyttöystävää. Tai aukaisisi tuoremehupurkin, jossa ei ole mehua laisinkaan.

Se ei ole mielipideasia. Kihlaus on tapa ilmoittaa lähipiirille "nyt mennään naimisiin"!

Lue lisää

mutta....

milloin kihlauksesta pitää teidän mielestä mennä naimisiin???
joka paikassa tuntuu porukka olevan sitä mieltä että parin vuoden päästä kihloista naimisiin.... eli omalla kohdallani se tietäisi vuoden sisään.. vaan eipä olla ukon kanssa viä menos naimisiin... vaan olemme kihloissa ja sitten kun aika on valmis niin menemme naimisiinkin... eipä sinne ole hoppua ei....

vai onko sittenkin???

kihloissa olen.... kirjoitti:

mutta....

milloin kihlauksesta pitää teidän mielestä mennä naimisiin???
joka paikassa tuntuu porukka olevan sitä mieltä että parin vuoden päästä kihloista naimisiin.... eli omalla kohdallani se tietäisi vuoden sisään.. vaan eipä olla ukon kanssa viä menos naimisiin... vaan olemme kihloissa ja sitten kun aika on valmis niin menemme naimisiinkin... eipä sinne ole hoppua ei....

vai onko sittenkin???

Lue lisää

No, kihlaushan on lupaus avioliitosta. Otetaanpa esimerkki. Kysyn kaveriltani, mennäänkö uimaan huomenna tai mennäänkö uimaan ensi viikon torstaina. Kaveri lupaa, jees, ihan toteutettavissa olevia lupauksia. Mutta jos kysyn, että mennäänkö uimaan ensi vuoden lokakuussa tai mennäänkö uimaan joskus niin sellaisten lupausten pitäminen voikin olla sitten vähän epävarmaa... Eli jos sopii, että naimisiin mennään viiden vuoden päästä tai naimisiin mennään joskus, voi miettiä, onko sellaisen lupaaminen oikeasti ihan varteenotettava lupaus ja voiko asiasta sopimisen jättää sinne myöhemmälle, jos ei se ole.

Kenenkään kihlausta en rupea kyseenalaistamaan jos naimisiin kuitenkin joskus ollaan menossa, mutta sitä voitte pienissä sievissä päissänne miettiä, kuinka realistista on sopia häitä kymmenen vuoden päähän.

skörä kirjoitti:

No, kihlaushan on lupaus avioliitosta. Otetaanpa esimerkki. Kysyn kaveriltani, mennäänkö uimaan huomenna tai mennäänkö uimaan ensi viikon torstaina. Kaveri lupaa, jees, ihan toteutettavissa olevia lupauksia. Mutta jos kysyn, että mennäänkö uimaan ensi vuoden lokakuussa tai mennäänkö uimaan joskus niin sellaisten lupausten pitäminen voikin olla sitten vähän epävarmaa... Eli jos sopii, että naimisiin mennään viiden vuoden päästä tai naimisiin mennään joskus, voi miettiä, onko sellaisen lupaaminen oikeasti ihan varteenotettava lupaus ja voiko asiasta sopimisen jättää sinne myöhemmälle, jos ei se ole.

Kenenkään kihlausta en rupea kyseenalaistamaan jos naimisiin kuitenkin joskus ollaan menossa, mutta sitä voitte pienissä sievissä päissänne miettiä, kuinka realistista on sopia häitä kymmenen vuoden päähän.

Lue lisää

Ei vaan minä kysyn mennäänkö uimaan huomenna/torstaina tai ihan vaan mennäänkö uimaan. Ja kaveri vastaa, että kyllä mennään. Eli lupaa mennä. Ei mitään epämääräistä, että joo ihan toteutettavissa olevia lupauksia. Tai että joo ehkä voisin mennä. Jos ehdin, huvittaa, oon vielä sun kaveris, ei sada vettä, en mee jonkun muun kanssa tms.

Mennään ja ehkä mennään on eri asia. Lupaus taas on lupaus. Vaikka tietysti lupaus on helpompi unohtaa, jos sanoo vaan, että joo mennään sitten joskus. Mutat periaatteessa riittää, kun on luvannut. Sama se koska se toteutetaan. Toisaalta jos ei ole mitään kunnon syytä, menkat, kylmä vesi, huono keli, jalka kipsissä, muuta menoa tms. minkä takia siirtää uimista pidemmälle niin miksipä ei voisi mennä vaikka heti? Jos taas ei ole varma haluaako mennä toisen kanssa uimaan vaan tarvitsee vielä harkinta-aikaa niin sitten ei lupaa. Menee sitten joskus, jos siltä sitten joskus tuntuu. Kysyy sitten vaikka 5 vuoden päästä, kun tuntuu, että hei nyt mä haluan mennä sun kanssa uimaan.

Kihlaus ei todellakaan aina tarkoita sitä että pitäisi olla naimisiin menossa.. Se on juuri hyvä tapa sitoutua toiseen paremmin ja vaikka kihloihin menisi niin voihan joku ajatella että se on lupaus avioliitosta, mutta omasta mielestäni kihloihin voi mennä ilman että menisi ikinä naimisiin.

Kihlathan ovat periaatteessa lupaus avioliitosta, mutta eivät kaikki silti mene naimisiin, minusta jokaisen oma päätös. Vanhempani olivat yhdessä 30vuotta ja kihloissa. Kun isä joutui syövän takia sairaalaan ja oli kuolemassa, papin piti vihkiä heidät ihan minun ja äidin toimeentulon takia, mutta ei ehtinyt. Äiti on myöhemmin naureskellut, että heillä oli aina niin paljon muuta puuhaa, etteivät naimisiin koskaan kerinneet niiden vuosikymmenien aikana. Kyllähän he suunnittelivat sitä välillä, mutta sille asteelle jäi.

Itse taas olen kihloissa avomieheni kanssa ja suunnitteilla on ensivuonna mennä naimisiin maistaraatin kautta. Mies on sellaisen kasvatuksen saanut, että kun nainen kihlataan, niin sitten se myös viedään alttarille. Me molemmat haluamme sitä ja ollaan paljon avioliitosta puhuttu. Kyllä meille avoliittokin kävisi, mutta tämä on mielekkäämpi vaihtoehto. Useasti ihmiset sanovat, että sinä olet vielä nuori (ensivuonna 18) ja sinun pitäisi pitää hauskaa, bilettää, nähdä maailmaa ja ompa joku vihjaissutkin että kokeilla erilaisia miehiä. Mutta minä taas tiedän mitä haluan, vaikka olenkin vielä nuori. Minä kaipaan parisuhteen tuomaa vakautta ja turvallisuuden tunnetta. Ja tietty rakkautta. Yhteiselo on sujunut hyvin kun molemmilla on tarpeeksi omaa vapautta, kuitenkaan unohtamatta yhteistä aikaa. Suurin osa suvusta, varsinkin äitini, ovat täysin puolellamme. Miehen sukulaiset pitävät minua vielä vähän kakarana, vaikkei meillä olekaan kuin kolme vuotta ikäeroa, mutta kuitenkin pitävät minusta muuten.

Mokkasuklaa kirjoitti:

Kihlathan ovat periaatteessa lupaus avioliitosta, mutta eivät kaikki silti mene naimisiin, minusta jokaisen oma päätös. Vanhempani olivat yhdessä 30vuotta ja kihloissa. Kun isä joutui syövän takia sairaalaan ja oli kuolemassa, papin piti vihkiä heidät ihan minun ja äidin toimeentulon takia, mutta ei ehtinyt. Äiti on myöhemmin naureskellut, että heillä oli aina niin paljon muuta puuhaa, etteivät naimisiin koskaan kerinneet niiden vuosikymmenien aikana. Kyllähän he suunnittelivat sitä välillä, mutta sille asteelle jäi.

Itse taas olen kihloissa avomieheni kanssa ja suunnitteilla on ensivuonna mennä naimisiin maistaraatin kautta. Mies on sellaisen kasvatuksen saanut, että kun nainen kihlataan, niin sitten se myös viedään alttarille. Me molemmat haluamme sitä ja ollaan paljon avioliitosta puhuttu. Kyllä meille avoliittokin kävisi, mutta tämä on mielekkäämpi vaihtoehto. Useasti ihmiset sanovat, että sinä olet vielä nuori (ensivuonna 18) ja sinun pitäisi pitää hauskaa, bilettää, nähdä maailmaa ja ompa joku vihjaissutkin että kokeilla erilaisia miehiä. Mutta minä taas tiedän mitä haluan, vaikka olenkin vielä nuori. Minä kaipaan parisuhteen tuomaa vakautta ja turvallisuuden tunnetta. Ja tietty rakkautta. Yhteiselo on sujunut hyvin kun molemmilla on tarpeeksi omaa vapautta, kuitenkaan unohtamatta yhteistä aikaa. Suurin osa suvusta, varsinkin äitini, ovat täysin puolellamme. Miehen sukulaiset pitävät minua vielä vähän kakarana, vaikkei meillä olekaan kuin kolme vuotta ikäeroa, mutta kuitenkin pitävät minusta muuten.

Lue lisää

Ei ole sama , missä vihitään ja kuka vihkii . Avioliitto on Jumalan säätämä ja Jumalan siunausta pyydetään sille papin vihkiessä teidät kristilliseen avioliittoon . Avioliitto on vaikea laji ja siinä tarvitaan totisesti Jumalan apu ja siunaus . Samoin on lapset kastettava kristillisesti ja heille opetettava Jumalasta , ainoasta auttajasta . Jos et itse osaa , viekää pyhäkouluun , seuroihin tms. On myös lasten kuvaraamattuja ja rukouskirjoja . Muuta turvaa ei ole meillä kuin Jumala , Herra . Ei elämässä eikä kuolemassa .

Avun saanut kirjoitti:

Ei ole sama , missä vihitään ja kuka vihkii . Avioliitto on Jumalan säätämä ja Jumalan siunausta pyydetään sille papin vihkiessä teidät kristilliseen avioliittoon . Avioliitto on vaikea laji ja siinä tarvitaan totisesti Jumalan apu ja siunaus . Samoin on lapset kastettava kristillisesti ja heille opetettava Jumalasta , ainoasta auttajasta . Jos et itse osaa , viekää pyhäkouluun , seuroihin tms. On myös lasten kuvaraamattuja ja rukouskirjoja . Muuta turvaa ei ole meillä kuin Jumala , Herra . Ei elämässä eikä kuolemassa .

Lue lisää

eipä pappi tule koskaan minulle aamenta sanomaan naimisiin menossa... se on fakta se..
kirkkoon en kuulu enkä koskaan tule enää siihen liittymään kun kerran olen eroon päässyt..
maistraatissa vihkiminen tapahtuu jos tapahtuu joskus....

Mokkasuklaa kirjoitti:

Kihlathan ovat periaatteessa lupaus avioliitosta, mutta eivät kaikki silti mene naimisiin, minusta jokaisen oma päätös. Vanhempani olivat yhdessä 30vuotta ja kihloissa. Kun isä joutui syövän takia sairaalaan ja oli kuolemassa, papin piti vihkiä heidät ihan minun ja äidin toimeentulon takia, mutta ei ehtinyt. Äiti on myöhemmin naureskellut, että heillä oli aina niin paljon muuta puuhaa, etteivät naimisiin koskaan kerinneet niiden vuosikymmenien aikana. Kyllähän he suunnittelivat sitä välillä, mutta sille asteelle jäi.

Itse taas olen kihloissa avomieheni kanssa ja suunnitteilla on ensivuonna mennä naimisiin maistaraatin kautta. Mies on sellaisen kasvatuksen saanut, että kun nainen kihlataan, niin sitten se myös viedään alttarille. Me molemmat haluamme sitä ja ollaan paljon avioliitosta puhuttu. Kyllä meille avoliittokin kävisi, mutta tämä on mielekkäämpi vaihtoehto. Useasti ihmiset sanovat, että sinä olet vielä nuori (ensivuonna 18) ja sinun pitäisi pitää hauskaa, bilettää, nähdä maailmaa ja ompa joku vihjaissutkin että kokeilla erilaisia miehiä. Mutta minä taas tiedän mitä haluan, vaikka olenkin vielä nuori. Minä kaipaan parisuhteen tuomaa vakautta ja turvallisuuden tunnetta. Ja tietty rakkautta. Yhteiselo on sujunut hyvin kun molemmilla on tarpeeksi omaa vapautta, kuitenkaan unohtamatta yhteistä aikaa. Suurin osa suvusta, varsinkin äitini, ovat täysin puolellamme. Miehen sukulaiset pitävät minua vielä vähän kakarana, vaikkei meillä olekaan kuin kolme vuotta ikäeroa, mutta kuitenkin pitävät minusta muuten.

Lue lisää

Mulle kihlat eivät ole periaatteessa mikkän lupaus avioliitosta vaan juuri sitä. Jos ei olla sovittu naimisiin menosta en voi olla kihloissakaan, koska ne on mulle sama asia. Ja miksi sopisin jotain mitä en aio toteuttaa? Jos en jostan syystä myöhemmin haluakaan naimisiin vaikka olen siitä sopinut niin sitten purkaisin kihlauksen.

Itse sanoisin niin päin, että sopiminen/lupaus avioliitosta on kihlaus. Eikä, että kihlaus on lupaus avioliitosta.

Toisaalta sinua ei kuitenkaan haittaa pitää sormusta vasemmassa nimettömässä ja kutsua sitä kihlaukseksi? Mikä tarkoittaa myös lain mukaan ja perinteisesti sitä, että on sovittu naimisiin menosta. Luulisi, että et halua mitään siihen viittaavaakaan, kun niin vihaat avioliitosta jauhavia jne. Vaan protestoisit koko kihlausta ja et olisi hommannut mitään sormusta. Tai olisit laittanut sen varpaaseen ja kutsunut ihan muuksi kuin kihlaukseksi!

kihlausta? kirjoitti:

Toisaalta sinua ei kuitenkaan haittaa pitää sormusta vasemmassa nimettömässä ja kutsua sitä kihlaukseksi? Mikä tarkoittaa myös lain mukaan ja perinteisesti sitä, että on sovittu naimisiin menosta. Luulisi, että et halua mitään siihen viittaavaakaan, kun niin vihaat avioliitosta jauhavia jne. Vaan protestoisit koko kihlausta ja et olisi hommannut mitään sormusta. Tai olisit laittanut sen varpaaseen ja kutsunut ihan muuksi kuin kihlaukseksi!

Lue lisää

Missä kohtaa laissa lukee et kihlaus on lupaus avioliitosta?

Homo- ja lesboparithan eivät VOI mennä Suomessa naimisiin minkään systeemin kautta. Ne voi vaan rekisteröidä parisuhteensa. Kai lupausta parisuhteen rekisteröimisestä voi myös kihloiksi kutsua. Jos kerran myös lupausta ei-mistään kutsutaan nykyään kihloiksi -_-'

Ovatko nämä sitten mielipideasioita? Avomieheni mielestä emme ole avoliitossa, koska emme ole kihloissa. Asumme yhdessä. Hänen mielestään kihlaus = avoliitto. Vaikka hän on sitä mieltä niin näin ei kuitenkaan ole. Ainahan saa olla sitä mieltä, että emme ole avoliitossa. Mutta silti tästä mielipiteestä huolimatta olemme. Tai joku voi olla sitä mieltä, että naapuri ei ole kihloissa ja toine naapuri naimisissa, mutta jos he ovat, he ovat. Oli kuka mitä mieltä tahansa.

Mikään ei kuitenkaan estä kutsumasta mitä tahansa esim. kihlaukseksi. Vaikka sitä, että muuttaa yhteen kumppaninsa kanssa tai pesee pyykkiä... Toki on aika yleistä, että sitä kun laitetaan sormukset vasempiin nimettömiin esim. vakavamman seurustelu merkiksi kutsutaan kihlaukseksi. Vaikka puhetta ei ole ollut naimisiin menosta. Yleisempää esim. kuin se, että joku kutsuu kihlausta avoliitoksi. Mutta muuttaako se jonkun faktaksi, jos tarpeeksi moni on sitä mieltä?

Itse kuitenkin pidän kihlausta vain sinä, kun sovitaan naimisiin menosta. Ne on kaksi samaa asiaa. Ja siitä ei ainakaan voi kiistellä onko tämä sopiminen kihlaus vai ei, kosa määritelmä löytyy ihan laista. Joten on selkeä juttu. (Tai voi tietysti kiistellä, mutta asia ei muuksi muutu) Tietenkään vaikka asiasta on sovittu eli kihlauduttu ei naimisiin ole pakko mennä. Kihlauksen voi purkaa.

Mutta jollain sanamuotoa avioitumisesta keskenään sovitaan ja se on kihlaus. Halusi sitä kutsua kihlaukseksi tai ei.

Sormuksia kihlauksen merkiksi ei tarvitse ostaa. Ja tosiaan aika hankala naimisiin on mennä, jos ei asiasta jollain tapaa etukäteen sovita. Joten kaikki, jotka ovat naimisissa ovat olleet sitä ennen kihloissa.