Syksyllä minulla oli yleistä ahdistusta ja pari lievää paniikkihäiriötä ja monia fyysisiäkin vaivoja,josta menin sitten lääkäriin ja lääkäri totesi paniikkihäiriön. Minulla on syksystä lähtien ollut alituinen sairauksien pelko ja ajattelen, että kaikki oireeni(joita lääkäri piti psykosomaattisina) johtuu jostain vakavasta ruumiillisesta sairaudesta. Sain mielialalääkkeen tähän ja välillä tuntuikin vähän valoisemmalta ja aloin uskoa, että selviän ja etten olekaan mihinkään kuolemassa...
Kuitenkin nyt on tullut takapakkia.. Olo on jotenkin koko ajan todella paha. Mikään ei oikein tunnu hyvältä, ei jaksaisi olla ihmisten kanssa(edes perheenjäsenten tai poikaystävän)..Välillä tuntuu, että tämä jaksaminen on myös fyysistä,että olen myös fyysisesti todella väsynyt(ei jaksaisi muuta kuin maata sängyssä), vaikka nukunkin pitkiä öitä. Nyt on myös alkanut tulemaan silloin tällöin päänsärkyä ja pahoinvointia. Mietin koko ajan onko tämä oikeasti jokin vakava sairaus vai pelkkää masennusta? Voiko masennus viedä myös fyysisesti voimattomaksi ja väsyneeksi? Lääkärit kun ei suostu enää tutkimaan fyysisiä sairauksiani..
Haluaisin kuulla miten muut kokevat masennuksen? Koetteko sitä myös fyysisesti?
Kuitenkin nyt on tullut takapakkia.. Olo on jotenkin koko ajan todella paha. Mikään ei oikein tunnu hyvältä, ei jaksaisi olla ihmisten kanssa(edes perheenjäsenten tai poikaystävän)..Välillä tuntuu, että tämä jaksaminen on myös fyysistä,että olen myös fyysisesti todella väsynyt(ei jaksaisi muuta kuin maata sängyssä), vaikka nukunkin pitkiä öitä. Nyt on myös alkanut tulemaan silloin tällöin päänsärkyä ja pahoinvointia. Mietin koko ajan onko tämä oikeasti jokin vakava sairaus vai pelkkää masennusta? Voiko masennus viedä myös fyysisesti voimattomaksi ja väsyneeksi? Lääkärit kun ei suostu enää tutkimaan fyysisiä sairauksiani..
Haluaisin kuulla miten muut kokevat masennuksen? Koetteko sitä myös fyysisesti?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minullakin on ollut paniikkihäiriöitä jonkin verran, ja jouduin hyperventilaatiokohtauksesta sairaalaankin melkein viikoksi. Tämä kaikki johtui pahasta olosta, jota minulla on ollut n. 5kk. En kuitenkaan ole saanut lääkitystä näihin, enkä masennukseeni. Itsellänikin nykyään pahaa oloa kokoajan, enkä myöskään jaksa olla ihmisten seurassa tai puhua heidän kanssaan. Kauppaan menokin tuntuu mahdottomalta, koska siellä on liikaa ihmisiä. Minua alkaa ahdistaa siellä. Minulla on myös fyysistä väsymystä (saattaa johtua myös osaksi unettomuudesta, nukahdan nykyään 4-6 aikaan yöllä ja herään 9-11 aikaan aamulla). Nykyään aamuni alkavat sillä, että makoilen sohvalla viltin alla ja katselen telkkaria. Nukahdan välillä ja herään taas telkkaria katsomaan. En meinaa jaksaa vaihtaa edes päivävaatteita ylleni. Aamupalankin syön nykyään vasta 2-4 aikaan päivällä, koska ei ole nälkä. Muutenkin syöminen jäänyt vähemmälle, n. 2-3 pientä ateriaa päivässä. Kuten mainitsit tuon pahoinvoinnin, minullakin on sitä. Sekin on osasyy siihen, miksen enään syö yhtä hyvin kuin ennen. Masennus on myös vienyt harrastukseni. Ennen olin todella innoissani, kun pääsin urheilemaan. Nyt en jaksaisi enään edes lähteä koirien kanssa lenkille. Eli kyllä, masennus voi viedä fyysisesti väsyneeksi ja voimattomaksi. Päiväni menevät nykyään televisiota katsellessa ja koneella istuessa, koska en oikeasti jaksa tehdä enää mitään. Olen saanut sairauslomaakin koulusta ja nyt odotan pääsyä nuorten psykiatriselle osastolle.
Paniikki häiriöitä minulla ei ole ollut mutta masennusta kyllä... Nyt tämän syksyn aikana on tuntunut että kaikki on tullut päälle... En ole jaksanut tehdä oikein mitään... en nähdä tai edes soitella kavereille saati että olisi jaksanut opiskella...
Aamupalan syön usein kahden aikaan ja joskus huomaan viideltä että aamupala on unohtunut..
Nukkumaan menen 2-6 välillä aamulla.. kahdelta nukkumaan meneminen vaatii kylläkin yleensä sen että on tullut jostain syystä nukuttua "liian vähän" eli alle 9 tuntia edellisenä yönä..
Periaatteessa minnekkään ei jaksa mennä jos ei ole pakko ja silloinkin on vähän niin ja näin.. jos sovittu joku tapaaminen, oli se sitten kuinka tärkeä, niin olen aina myöhässä..
Minulle määrättiin mielialalääkettä jota olen nyt syönyt.. Ehkä vähän parempaan suuntaan muuttunut tilanne.. tai sitten ei.. opiskelusta ei tule mitään enkä vieläkään jaksa käydä missään.. Sentään kavereiden kanssa olen nyt muutamaan otteeseen käynyt ulkona..
Unen saamista helpottamaan mulle määrättiin melatoniinia ja se kyllä auttoikin vähän.. Mutta kun soin viime purkin loppuun kuukausi sitten niin en ole nyt vielä jaksanut käydä apteekissa hakemassa uutta tilalle..
Minullakin kohtalotoveri. Empä olisi uskonut :o Juu, minullakin alkoi mennä koulu päin persettä, ennekun sinne sairaalaan joudun sen hyperventilaatiokohtauksen myötä. Yksi huolen aiheeni onkin koulu. Pelkään, että kun nyt olen ollut n. kuukauden pois koulusta, että minun täytyy suorittaa kasiluokka uudestaan. En jaksaisi enään yhtäkään ylimääräistä vuotta koulua. En jaksaisi mennä enää edes kouluun. Keväällä kouluun meno ahdistaa minua jo nyt..
Itsekkään en ole enään ollut n. 7 kuukauteen yhtä aktiivisesti vapaa-ajalla kavereiden kanssa kuin ennen. Koko kesän kyhjötin kotona, koska en jaksanut lähteä minnekkään, mutta koulujen alettua oli pakko mennä ja tavata kavereita joka päivä koulussa ja silloin minulle tämä masennus sitten puhkesikin. Ainakun ystävät kysyvät ulos sanon, että on muuta tekemistä, vaikkei oikeasti ole, mutten vain jaksa mennä. Nyt sairaalasta pääsyni jälkeen kaverini ovat kerran käyneet minua katsomassa ja ovat tulossa ehkä huomenna uudestaan. Minua ahdistaa se, koska pelkään, että he näkevät käsivarteni..
Niin tosiaan, viiltelen pahaan olooni. Tämä nyt varmaan kuulostaa siltä, että olen huomiota kerjäävä angstinen teini, mutta se ei ole totta. Itsensä satuttaminen oikeasti helpottaa oloa, ainakin hetkellisesti. Osasyy myös siihen miksi viiltelen on se, niin masokistiselta kuin se kuulostaakin, haluan nähdä, kuinka minusta vuotaa verta. Alan melkein itkeä, jos verta ei siitä viillosta tulekkaan. Pahimmillaan olen vain maannut sängyllä, kouristellut ja itkenyt, koska minulla on ollut niin paha olla. Viiltely on ainoa keino, jolla olen saanut pahaa oloa helpottamaan edes hetkellisesti, koska en jaksa tehdä mitään. En jaksa lähteä lenkille, niinkuin ystäväni ehdotti, kun oli niin huolissaan viiltelystäni.
Ja kyllä, olen ajatellut itsemurhaa viimeiset 2kk. Se nyt ei varmaankaan ole niin kauhean pitkä aika, mutta haluan edelleen tappaa itseni, vaikka olenkin saamassa jo apua. Tuntuu, ettei se helpota, vaikka apua saankin. Olen käynyt juttelemassa koulupsykologille, mutta niistä käynneistä ei ole ollut melkein ollenkaan hyötyä. Olen jo etsiskellyt itselleni hauta-arkkua, miettinyt puheita ja lauluja, mitä minun hautajaisissani laulettaisiin ja puhuttaisiin. Ennen pelkäsin kuolemaa, nyt suorastaan toivon sitä..
Hei!
Minulla masennus vaikuttaa molemmilla tasoilla ja uskon että kaikilla muillakin. Olen todella väsynyt niin henkisesti kuin fyysisestikin. Masennus vie voimat, ei masentuneena nauti mistään, mikään ei kiinnosta ja se tietysti aiheuttaa sen ettei jaksa, väsyttää. Väsymys on välillä itselläni aivan hirveää. Saatan mennä aamulla kouluun ja sieltä lähtiessäni en välttämättä muista mitään päivän oppitunneista
-> nukun oppituntien ajan.
Kyllä tuo tilanteesi huolestuttavalta vaikuttaa, sillä kuvittelet olevasi (fyysisesti?) vakavasti sairas, eivätkä lääkäritkään enää sinua suostu tutkimaan, kun kaikki on jo käyty läpi. Sinä olet fyysisesti terve, sinun pitää vain uskoa se. Aiheuttaako tämä ns. luulosairaus välinpitämättömyyden/ilottomuuden tunteen? Jos tämän lisäksi on muitakin aiheuttavia tekijöitä, kehotan sinua kääntymään lääkärin puoleen. Tai varsinkin jos et tiedä mistä alakuloisuutesi johtuu.
Masennukseen kannattaa hakea apua heti, kun ymmärtää, ettei ole enää hyvä olla. Itse sairastan masennusta ja minulla on lisäksi todettu kaksisuuntainen mieliala- ja paniikkihäiriö.
Tsemppiä sulle!