Aitous-

Tätä minäkin olen ihmetellyt. Onko se sitten vaan niin, että suurin osa ihmisistä on toistensa klooneja vai eivätkö he oikeasti uskalla olla omia persooniaan.
Minäkin tykkään Britneyn musasta ja olen yli 20v. :)

Lapsena en saanut olla mikä olin. päiväkoti ala-aste, yläaste kiusattu.

pidän britneystä ja kukaan minulle ei siitä naura.

minulla ei ole ollut seksikumppaneita ja kukaan ei minulle ole siitä nauranut. "ei minullakaan" tai jos on ei sitä pidetä yhtään ihmeellisenä.

minulla ei ole auto ei ajo korttiakaan.

joskus olen hiljainen mutta osaan puhua. ihmiset ymmärtävät kun olen hiljaa.

satu häitä en ole suunnitellut enkä haaveillut. pidän pienestä.

olen syönyt harvoin vain sushia mutta se ei ole lempiruokani vaan lihapullat.

kanarian saarille en minäkään matkusta, kauniiden paikkojen alennus myyntiä mutta teen omatoimi matkat jos matkustan, en valmiita paketteja. en halua paahtumaan rannalle.

enkä tunne yhtään viinejä





silti minulla on ystäviä olen onnellinen eikä minulle naureta, lapsena minua kiusattiin, ei enää.
olen tyytyväinen itseeni ja se paistaa ulospäin.

aitous elää vissii ympärilläni.
ja ihan täällä helsingissä asun täällä maalaisten kauhussa jossa kukaan ei ole "ihminen"

"Tämä on yleistystä, tiedän. Mutta ehkä jotain totuuden siemeniä tässä piilee.

Lapsuus oli ihanaa. Lapsena sai olla juuri sitä, mitä olikin. Yläasteella kaikki muuttui. Olisi pitänyt olla ihan muuta kuin on ja siitähän se jatkuu hamaan kuolemaan saakka. En ole koskaan oppinut tätä. Siksi kai on kiusattukin, naurettu ja pilkattu. "

Tuo ei ole kokonaan yleistystä vaan kyllä siinä piilee paljon totuutta. Lapsuus oli mullakin ainut vaihe elämässä milloin sain olla aito oma itseni ilman mitään teeskentelyä. Yläasteella alkoi esittäminen että saisi toisten hyväksynnän ja tätä teeskentelyä on jatkunut tähän päivään saakka. Juuri tämä aitouden puute on ajanut mut valtaviin masennuskohtauksiin ja tätä masennusta on kestänyt vuosikausia. Ympärilläni on edelleen pinnallisia teeskenteleviä ihmisiä enkä ole koskaan kuulunut mihinkään porukkaan. En edes ole kiinnostunut muiden pinnallisesta paskasta elämästä. Olen pitemmän aikaan kulkenut vastavirtaan massaihmisistä ainakin sen jälkeen kun päätin suorittaa sivarin armeijan sijasta. Nämä ovat sellaisia juttuja etteivät ihmiset voi tajuta miten joku ihminen tekee elämässään yksilöllisiä ratkaisuja kun aina tulisi tehdä niitä ratkaisuja jotka miellyttää tätä pinnallista teeskentelevää massaa.

"-Pitäisi osata valita musiikki sen mukaan, mikä on hienoa tai ikäkaudelle sopivaa. Ei saisi sanoa tykkäävänsä Britney Spearsista jos on yli 12 tms., vaan pitäisi haukkua, että on siinäkin bimbo muija tai jotain. Minä olen melkein 30 ja pidän edelleenkin Britneystä ja monesta muustakin ns. naurun alaisesta artistista."

Näinhän se valitettavasti menee. Itse täytin tänä vuonna 30 ja minulta odotetaan tietynlaista käyttäytymistä nimittäin vakituista työpaikkaa, vaimoa, lapsia, omaa taloa kaikkea tätä. Kaikki nämä aikuisten jutut pelottaa mua edelleen koska olen vaikeasti masentunut. Odotan jotain ihmettä että saisin elää vielä onnellisen elämän. Ainut hyvä juttu mun elämässä on se etten ole koulujen suhteen luovuttanut. Tuosta musiikista ei minusta ole mikään häpeä kuunnella mitään musiikkia mistä pitää, toiset vaan tuomitsee. Itsekin voin tunnustaa miehenä että pidän Justin Timberlakesta. Pidän hänestä sen takia koska hänellä on itsetunto terästä, hän antaa kaikkensa biiseissään ja on erittäin tyylikäs ja itsevarma. Jotkut sen biisitkin ovat ihan hyviä. En ole kuitenkaan ostanut mitään sen levyjä mutta ihailen sitä persoonana.

"-Minun ikäiselläni pitäisi olla jo ainakin sen ja sen verran seksikumppaneita, vaikka itselläni on ollut vain kaksi ja on niitäkin, joilla ei ole tämän ikäisenä ollut yhtään seksikumppania. Kerran radiossa joku juontaja nauroi kun kuuli, että joku oli vielä neitsyt 26-vuotiaana. On siinäkin naurun aihe. "

Jotkut ihmiset eivät saa harrastaa elämänsä aikana kertaakaan seksiä. Itse olen seurustellut elämässäni kaksi kertaa ja mulle on ihan sama ainakin ovatko ihmiset vaihtaneet 100 kertaa seksipartneriaan. Kaikille ihmiselle toivoisin silti elämänsä rakkautta, koska tiedän mitä kärsimystä elämä voi pahimmillaan olla yksinäisenä.

Tätä elämää jo niin kauan seuranneena olenkin pudonnut tästä ihmisten kelkasta ja mietin kuinka helppoa olisi elää vaatimatonta elämää. Onnellisia ovat ne jotka tyytyvät vähään ja elävät vaatimattomasti. Maailma on liian suorituskeskeinen paikka jossa maine, raha ja status ratkaisevat. Näistä olen osannut luopua jo kauan sitten.