Hei te kokeneet! Mitä olette mieltä kumpi helpompi
yleensä.. dobermann vai belgianpaimenkoira??
yleensä.. dobermann vai belgianpaimenkoira??
dobermann vai belgialainen?
milou
8540
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sanoisin että kumpikaan ei ole helppoja.
Yksilöllisiä eroja tietenkin on, mutta niitä kun
ei huomaa pentuvaiheessa...
sanoisin että dobermann tarvitsee tiukan
tottelevaisuuskoulutuksen kun taas belggari
paljon liikuntaa ja aktiviteetteja.tylsistynyt
belggari on asunnon tuho.
Belkkareissa on miälettömästi arkoja, herkkiä
koiria, dobberi on kouhoo vasikka ja
luppakorvilla oleva ei ole kyllä oikea dobberi.
En ymmärrä kuinka voit olla valintatilanteessa
näin erilaisten rotujen välillä. Käy
koulutuskentällä kattomas, ei näitä rotuja voi
rinnastaa. Jos mun pitäis valita, ottaisin kyllä
belgialaisen, tutkisin nartun taustan tarkkaan
luonteen puolelta, näyttelytuloksilla ei mitään
väliä. Ja sitten kädet illalla ristiin että kävis
tuuri. Dobberin naamaa ei viitti sisällä kattella
ja pihalla se ei tarkene.
mulla on ittellä 2 vuoden ikänen dobberi eikä se
kyllä ole tarvinnu mitää tiukkaa
tottelevaisuuskoulutusta..se kyllä on oppinu
hetkessä kaikki perus käskyt ja hieman
muitaki..liikuntaa ja aivotyöskentelyähän ne
tarvii tosi paljo et eivä tylsiinny...ne on vähä
sellasii et niitä kiinnostaa yks juttu aina sen
hetken..mut niinhän se on et joka koira tarvii
paljon huomiota ja virikkeitä.Mut mieti
tarkkaan...
Noh, onneks toi dobberin vihaus on sun oma
mielipide; sitä ei löydä koirakirjoista.
Dobberi tarvitsee vähintään peruskoulutuksen ja
ns. selvät rajat johtajuuden kanssa. Mutta eikös
kaikille koirille tarvitse että niiden kanssa
pärjää arkielämässä? Eli siinä suhteessa dobberi
ja belggari ei eroa. Belggari tarvitsee paljon
liikuntaa ja aktiviteettia, eikö dobberi sitten??
mitä enemmän millä tahansa koiralla on
aivojumppaa sitä paremmin se antaa uuden
sohvakaluston olla rauhassa. Belggarista en tiedä
mutta dobberi sopii myös kerrostaloasuntoon JOS
sen kanssa liikutaan paljon ulkona. Helpoimmalla
pääsee kummankin rodun kanssa kun asennoituu
valmiiksi siihen ETTEI KUMPIKAAN ROTU SOVELLU
AINOASTAAN SOHVAKORISTEEKSI.. Tai kohta niitä
sohvia ei ole.
Ja mitä siihen belggareiden arkuuteen tulee..
Kyllä noita arkoja ja "ilkeitä" koiria löytyy
joka rodusta.. Luonnevikaisuus ei ole suoraan
periytyvä. Kaikkein helpoiten koiran saa
luonnevikaiseksi käyttäytymällä itse väärin.
Isojen rotujen arkuuteen vain aina kiinnitetään
enemmän huomiota; kuka voisi kuvitella että pieni
mäyris vois jonku raadella sairaalaan... Ja
vaikka raatelisikin niin siinä saa kyllä omistaja
katsoa itseään peilistä ja kysyä että mitä olen
tehnyt väärin. Koira on syytön siihen miten
omistaja sen opettaa/pakottaa omalla
käytöksellään käyttäytymään..
SUosittelen siis sinulle, hyvä koiran ostaja,
soita vaikka molempiin rotuyhdistyksiin, käy
HEIDÄN omissa koulutuksissa tutustumassa rotuihin
ja kysele kokemuksia.. Ja ole tarkka mistä
pentusi hankit; pentutehtailijoita on joka
paikassa. Onnea valinnallesi!!
p.s. Dobberi on KAUNIS vaikka sillä on häntä ja
korvat! Sitä voi katsella myös sisällä..
Ymmärsin dobberin vastineen kohdistuneen lähinnä
Ohranaan vaikka tekstissä oli vääriä vetoja.
1.JOS sanasi "vihaus" tarkoittaa vihaista, niin
en väittänyt dobberia vihaiseksi, itse vihaisuus
on aiheena liian laaja ja asiayhteyteen
kuulumaton. En tunne rotua jossa esiintyisi vihaa
ilman kokemusta.
2. Johtajuus ja koulutus ja aktiviteetti. Näihin
en ottanut kantaa, epun kommentti tiukasta
koulutuksesta ei sovi yleistykseksi.
3. Arkuus, tästä minä jo kirjoitin. Intät että
arkoja löytyy joka rodusta. Huomaa että nyt
keskustellaan rotujen, EI yksilöitten eroista.
Kun tarkastellaan belkkaria rotuna, esiintyy
arkuutta koko koirarotukantaan nähden
korostuneesti. Samoin verrattaessa muihin
palveluskoirarotuihin. Niin kehno testimittari
kuin luonnetesti onkin, osoittaa sekin tämän
käyttäytymisen yleisyyden.
4. Raatelujutut jätän omaan arvoonsa, riittävästi
palveluskoiraseurassa viihtyneenä olen näistä
kovista jutuista väsyneenä siirtynyt
tasapainoisempaan seuraan :)
5. Hiukan kärjistäen en noita rotuyhdistyksiä
suosittele, koulutuskentällä jossa molempien
rotujen nuoria ja aikuisia koulutetaan, ja
tarkasteltavana on useita yksilöitä, saa
oikeamman kuvan. Vielä jos paikalla on henkilö
joka voi kertoa näistä yksilöistä verraten rotuun
yleensä. Sitten vain omalla päällä valitsemaan.
Molempia rotuja seuranneena belggari on kaunis,
varsinkin tervueren, malinois on sitten koirana
ihan eri juttu. Dobberin naama ei mun silmis ole
kaunis, eikä sitä hra doberman edes hakenut. Eikä
hakenut häntää eikä luppakorvia, raiskattu koko
rotu.
Näin tänään, kiitos mielenkiinnosta. Jatkossa,
jota toivon, odotan sinun lukevan tekstini
tarkemmin, jätän nyt pohjalaisen murteeni
vähemmälle ettei se sekaa.
Jos helppoa ja ns. yleismukavaa koiraa haluaa, ei
sovi miettiä belggaria EIkÄ dobberia, molemmat
vaatii aikaa ja sitoutumista tai olet todella
liemessä... Joku noutaja voisi olla helppo tapaus.
itselläni oli aiemmin belgian paimenkoiria 2,
toinen tervueren ja toinen malinois. molemmat oli
kauheita häslääjiä ja paikkojen hajottajia.
virikkeitä ja toimintaa ei puuttunut. harkitsin
jo paivisin käytettäväksi kuonokoppaa mutta
päädyin ulkotarhaan josta ne söivät tiensä ulos
ainakin kerran tai pari kuukaudessa.Toisesta tuli
vielä pahempi kun kaveri jouduttiin lopettamaan
sairauden takia. puoli vuotta edellisen
kuolemasta oli vietävä tämä toinenkin piikille,
se suruissaan kun oli syönyt sukkahousut ja
muovipussin ja joista sille oli tullut suolitukos
ja kuolio. olin sitten pari vuotta täysin ilman
koiraa. päätin kuitenkin kokeilla vielä, mutta en
belggareita. Tuttavani suositteli dobberia.
otinkin niitä sitten samantien kaksi, kaksi
sievää tyttöä. Ja ihme! Fiksut pikkulikat eivät
vilkaisseetkaan kodin irtaimistoon. Mitään muuta
ei pentuaikana hajotettu kuin luvallisesti
pahvilaatikoita ja ulkosalla keppejä. Tarhakin
pysyi siistinä ja pureskelemattomana.Ne
pureskelivat lopulta niin vähän että aloin jo
huolestua niiden hammashuollosta.Tytöt oli helppo
kouluttaa. eivätkä ne koskaan käy ylikierroksilla
vaikka jännitystä voi melkein veitsellä leikata,
esim. kisoissa. Itselläni on vatsa kuralla kun
kentän laidalla katsotaan toisten täydellisyyttä
hipovia suorituksia, mutta sitten vilkaisen
koiriini Ellaan ja Anelmaan jotka viestittävät
tyynellä olemuksellaan, " hei relaa pöhkö, me
hoidetaan hommat kotiin". Äitini ihmetteli miksei
aikaisemmin otettu tälläisiä.Sitä sopii miettiä.