Yksin lomatkalle?

Minä olen matkustellut monta kertaa yksin. Pisin reissu oli neljä viikkoa. Yksin matkaamisessa on myös se hyvä puoli että on helpompi tavava ihmisiä. Olen Aasiassa ja Etelä-Ameriikassa tavannut kaikenikäisiä yksinreissaajia.

eikö sun pitäis pirtti..... eikun vaimolta kysyä lupaa eikä meiltä?
Henkilökohtainen mielipiteeni on että jätä vaimo sinne bunkkeriin pitämään muureja pystyssä - molemmat tyytyväisiä.
Et liioin voi pakottaa häntä lähtemään jos ei halua matkustaa.

Mitä se nyt sitten tekee suhteelle...heikon se kaataa ja vahvan vahvistaa. Yksin matkustamisessa on puolensa. Täytyy vaan kestää se orpo olo, kun "kaikilla muilla" on kaveri matkassa. Vaikka matkalla ei ole niin rattoisaa, niin itse kohteesta saa enemmän irti. Sitä on ikäänkuin välittömässä kontaktissa maahan ja kansaan, kun ei tarvitse höpöttää matkakaverin kanssa. Voi mennä minne tahtoo eikä tarvitse tehdä aina kompromisseja.

Ja mikä pakko on lähteä yksin jos se kauhistuttaa. Voihan ottaa jonkun kaveriksi, vaikka oma siippa jääkin kotimieheksi.

asiasta siipan kanssa ja miettiä, olisiko parempi antaa molemmille myös omaa tilaa elämässä ja tehdä ystäviensä kanssa tai vaikka yksikseen sellaista, mistä toinen ei ole kiinnostunut? Pieni erossa olo voisi ehkä parantaa suhdetta, ellei mustasukkaisuuden peikko hyökkäisi, ja omasta parisuhteesta pidettäisiin huolta. Matkan jälkeen molemmat voisivat keskittyä ainakin vähäksi aikaa hemmottelemaan toisiaan.

Jos ilmapiiri matkoilla on ikävä siksi, että toinen osallistuu vastentahtoisesti sekä valittaa rahan turhaa kuluttamista ja rutisee kaikesta mahdollisesta, voi molempien matka mennä pilalle.

Tiedän kaksi yli 6-kymppistä, jotka ovat kertoneet nauttivansa elämästä vasta puolison kuoleman jälkeen, koska ovat vihdoin päässeet tekemään sellaista mistä ovat ikänsä haaveilleet. Minusta se on tosi surullista. Olisi parempi, jos molemmat voisivat halutessaan tehdä itsekseen sellaisia asioita, joita toinen ei halua. Vastentahtoisesti toisen mukaan lähtevän kannattaisi yrittää suhtautua asioihin mahdollisimman positiivisesti, jottei pilaisi kumppaninsa iloa valittamalla. Eli jos tekee jotain sen takia, että kumppani haluaa, kannattaisi yrittää tehdä se kunnolla, jotta siitä olisi jotain "hyötyä".

Joskus kannattaa miettiä, mitä parisuhde merkitsee kummallekin ja miten sitä voisi parantaa. Haluaako jompi kumpi tai molemmat mieluummin olla taakka ja este, kuin tuoda lisäarvoa parisuhteeseen?

Joissain asioissa pätee: parempi yksin kuin huonon kumppanin kanssa. Parasta olisi varmaan kuitenkin yhdessä hyvän, rakkaan ihmisen kanssa.
Ehdotapa siipallesi kuherruskuukauden viettämistä jossain kauniissa maisemassa. ;)) - Kerro sitten meillekin, miten kävi.

Tuskin tosissasi niitä täältä etsit!

Ei toisten asioita voi tietää.

Kerran, pari vuodessa minä olen se haluton riippa.
Olen useammassa yhteydessä todennut vastenmielisyyteni tekstiilipainotteiseen matkailuun eikä se ole missään vaiheessa ollut mikään ongelma.

Viimeeksi vaimo oli "tyttöjen" matkalla viime kesä/heinäkuussa.
Syksyn olimme yhdessä Espanjassa.
49/50 viikko Saksassa.
Jouluviikon olemme Saarenmaalla.
Helmikuun lopulla jään talvileskeksi "tyttöjen" matkan vuoksi.
Kevään olemme Espanjassa.
Kesäkuussa Albanian kiertomatka lisäviikko Korfulla.

Nuo muutamat "sooloviikot" vuodessa sopivat ainakin meille keskinäisen, tiiviin yhdessäolon lomaan.

Olemme molemmat ennakkoluulottomia.
Germaanisella kielialueella vaimo tarvitsee ( on eduksi ) puhujan.
Latinalaisen alueen hän hoitelee minua paremmin.

Ei toisten suhteista voi tietää.
Kumppanin mielipidettä täytyy kunnioittaa.
Joku perustehan sillä on.

Jos meistä jompi kumpi olisi tupajumi niin ei se mikään ylivoimainen asia olisi.
Se menisi kumpi haluaisi.

olemaan 59 , hyvin rupsahtanut naisihminen niin mene vaan yksiksesi.

teet vain seuraavasta lomastanne katastrofin, vaimon kannalta.
Kännissä, aina , kotiin, ja alat selailla matkaesitteitä, vetistelet siinä, kännisen tavoin, raskaita huokauksia, jokunen, löysä pieru (Olutta).
Ole tarkkana että et katsele pitkään niitä tyttöjen kuvia, laguuneja vaan.
Piidä koko loman pitkiä villakalsareita ja tuulitakkia, mahdollisimman rumanvärisiä.
Mene nukkumaan tiukoissa Tangoissa, kännissä, Karaokelappuja siellä mihin mahtuu.

EIköhän vaimon silmät aukene.

Miksi ette näin voisi tehdä? Jos toista ei kerran kiinosta. Ei pitäisi olla valittamista, kumpikin nauttii tahollaan, eri asia jos vielä mustankipeys tulee mukaan.

Minäkään en lähde, vaan en ole edes "hidaste" , ei mitään kohtauksia tule, menee ken mielii.

Minun kielipäätä ei hällä ole, vaan jos noita suomalaisten tekemiä Espanjan ja Kreikan kohteita halajaa, siellä pärjää suomellakin.

Minä haluaisin kylpylä lomille, ja toinen ei.

Menkäämme kumpikin omillemme, totetuu et minä menen, toinen murjottaa, kas kun ei yksin uskalla lähteä.

Kun on kauan oltu yhdessä, ei enää lapset esteenä, kukin tavallaan, minen suostu enää rantalomille, eikä vartalonikaan :)

Oikea sana, näivettynyt suhde, sitä tämä on.
Näillä mennään.

ihmiset puhuu täällä näivettyneestä parisuhteesta, kukaan ei mainitse/kysy voisiko parisuhteelle antaa hoitoa.

Voi antaa, se keskustelutaito on kallis asia, on ohjattuja avioliitto kursseja yms.

Miksi ei haeta apua tälläisistä, ja jos sen avun saa, solmut aukeaa oikeesti, on ihana matkustella yhdessä ja löytää uusia haasteita elämälle.