Hiljainen, viheltävä hengitys soi koleassa ilmassa
Kiitää kapelilla kujilla,pujottelee kiviseiniä pitkin.
Askel laahaa, piirtää uria märkään lumeen. Kompuroi, kaatuu- nousee kömpelösti pystyyn.
pieni Lucius, joka vaeltaa pitkin routaisia pihateitä
antaa katseensa vaeltaa, juosta puiden oksilla, sukeltaa porttikongien ristikoista sisään, törmätä tuikkiviin näyteikkunoihin.
laskee risteykseesä seisovat autot, lukee ilmeitä tuulilasien takaa. kuuntelee askeleiden kuminaa vasten katukiviä-ihmettelee suurta näyteikkunoiden, ja kivikatujen täyttämää maailmaa-siirtää katseensa pois autojen ikkunoista
piiloutuu lukemattomien jalkaparien taakse-vain suuri pää vilahtelee takkien helmojen takaa.
Kuuntelee viheltävää hengitystä-se soi kaikkialla, poukkoilee seinistä, kaikuu kaupakaduilla- kuin sanomatta jätetty lause, pois heitetty-piilotettu
Miettii, onko ainut pieni Lucius-jos heitä on enemmänkin?
Lukee taas katseita-kuin näyteikkunoiden hamoja, piiloutuneet hiuspehkojensa taakse
Askeleet laahaavat, piirtävät uria märkään lumeen. Heitä onkin monta!
Kuin sata Luciusta kävelisi pitkin kiireistä kauppakatua, lukien toistensa ilmeitä-lukien kiireen,pelon ja väsymyksen-lukevat kuitenkin vain pätkiä, lauseita sieltä täältä.
otaksuvat lukeneensa koko kirjan-kasan tylsiä kirjoja väsymyksestä, ruuhkasta ja jonottamisesta-eivät ne kerro kirjan tarinaa. On kirjoitettu myös ilo, edellisen päivän konsertti ystävien kanssa- ne eivät vain lue kyseisellä sivulla,pitäisi lukea enemmän.
pelko estää avautumasta, lukemasta -sivut irtoilevat ja Luciuksista on kohta jäljellä enää kovat kannet. Ehkä me kaikki joudumme pomimaan sivumme joskus uudestaan, keräämään rohkeutta- rohkeutta lukemaan lisää.
eihän sitä tiedä, vaikka sateen ja tylsyyden keskeltä löytäisi novellin kesästä, folk-kiertueesta Keski-Suomessa
Mutta kuinka olla ennakkoluuloton, jos johdato vaikuttaa tylsältä, harvaan kirjoitetulta- kuinka nämä kirjat tulevat luetuiksi?
Jokaiseen kirjaan ei sisälly sama tarina, on kertomuksia peloista, epäonnistumisista, pettymyksistä- on usein vaikeaa aloittaa uutta, iloista lukua.
Askelten kopina kaikuu katukiveystä vasten. Lucius sukeltaa ulos jalkojen merestä, huohottaa.
Pelokas, heikko lapsi, joka ihmettelee suurta maailmaa,kirjoittaa uutta sivua katseen, olemuksen kirjaansa tärisevin käsin-antaa viheltävän hengityksensä karata, pujotella pitkin katuja.
Ehkä meissä kaikissa asuu tuo pieni Lucius?
Kiitää kapelilla kujilla,pujottelee kiviseiniä pitkin.
Askel laahaa, piirtää uria märkään lumeen. Kompuroi, kaatuu- nousee kömpelösti pystyyn.
pieni Lucius, joka vaeltaa pitkin routaisia pihateitä
antaa katseensa vaeltaa, juosta puiden oksilla, sukeltaa porttikongien ristikoista sisään, törmätä tuikkiviin näyteikkunoihin.
laskee risteykseesä seisovat autot, lukee ilmeitä tuulilasien takaa. kuuntelee askeleiden kuminaa vasten katukiviä-ihmettelee suurta näyteikkunoiden, ja kivikatujen täyttämää maailmaa-siirtää katseensa pois autojen ikkunoista
piiloutuu lukemattomien jalkaparien taakse-vain suuri pää vilahtelee takkien helmojen takaa.
Kuuntelee viheltävää hengitystä-se soi kaikkialla, poukkoilee seinistä, kaikuu kaupakaduilla- kuin sanomatta jätetty lause, pois heitetty-piilotettu
Miettii, onko ainut pieni Lucius-jos heitä on enemmänkin?
Lukee taas katseita-kuin näyteikkunoiden hamoja, piiloutuneet hiuspehkojensa taakse
Askeleet laahaavat, piirtävät uria märkään lumeen. Heitä onkin monta!
Kuin sata Luciusta kävelisi pitkin kiireistä kauppakatua, lukien toistensa ilmeitä-lukien kiireen,pelon ja väsymyksen-lukevat kuitenkin vain pätkiä, lauseita sieltä täältä.
otaksuvat lukeneensa koko kirjan-kasan tylsiä kirjoja väsymyksestä, ruuhkasta ja jonottamisesta-eivät ne kerro kirjan tarinaa. On kirjoitettu myös ilo, edellisen päivän konsertti ystävien kanssa- ne eivät vain lue kyseisellä sivulla,pitäisi lukea enemmän.
pelko estää avautumasta, lukemasta -sivut irtoilevat ja Luciuksista on kohta jäljellä enää kovat kannet. Ehkä me kaikki joudumme pomimaan sivumme joskus uudestaan, keräämään rohkeutta- rohkeutta lukemaan lisää.
eihän sitä tiedä, vaikka sateen ja tylsyyden keskeltä löytäisi novellin kesästä, folk-kiertueesta Keski-Suomessa
Mutta kuinka olla ennakkoluuloton, jos johdato vaikuttaa tylsältä, harvaan kirjoitetulta- kuinka nämä kirjat tulevat luetuiksi?
Jokaiseen kirjaan ei sisälly sama tarina, on kertomuksia peloista, epäonnistumisista, pettymyksistä- on usein vaikeaa aloittaa uutta, iloista lukua.
Askelten kopina kaikuu katukiveystä vasten. Lucius sukeltaa ulos jalkojen merestä, huohottaa.
Pelokas, heikko lapsi, joka ihmettelee suurta maailmaa,kirjoittaa uutta sivua katseen, olemuksen kirjaansa tärisevin käsin-antaa viheltävän hengityksensä karata, pujotella pitkin katuja.
Ehkä meissä kaikissa asuu tuo pieni Lucius?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.