Pitkän illan varjot kietovat
seittejään yön harteille
joissa himmeät
valon heijasteet viipyvät
hiljaisuus nukahtaa äänettömyyteen
joiden seuraan levähtää
monien uuvuttamat askeleet
kaamos puhuu tummaa kieltään
tummassa puvussaan
joka kietoo syliinsä
yön tunnit
ja hetkessä pieni ikuisuus
vielä valvoo
ja odottaen kuin minua.
Miksi en nuku tässä
äärettömässä ja niin
äänettömässä hiljaisuudessa
valottomassa
kaamoksen sylissä
mutta tämä kalvava
epävarmuuden tunne
harteillani ;
- joka turvattomana
minussa ei ole
minun kehtoni
uni.
seittejään yön harteille
joissa himmeät
valon heijasteet viipyvät
hiljaisuus nukahtaa äänettömyyteen
joiden seuraan levähtää
monien uuvuttamat askeleet
kaamos puhuu tummaa kieltään
tummassa puvussaan
joka kietoo syliinsä
yön tunnit
ja hetkessä pieni ikuisuus
vielä valvoo
ja odottaen kuin minua.
Miksi en nuku tässä
äärettömässä ja niin
äänettömässä hiljaisuudessa
valottomassa
kaamoksen sylissä
mutta tämä kalvava
epävarmuuden tunne
harteillani ;
- joka turvattomana
minussa ei ole
minun kehtoni
uni.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ja yö astuu sen eteen. Ihminen on yksin ajatus-
tensa kanssa, hiljaisuuden sylissä.
Hetki onkin pieni ikuisuus,
valvottu yö epävarman tunnetilan ollessa läsnä.
Tämä runosi on kaunis ja harras, jonka tunnel-
miin on äärettömän helppo samaistua paljon val-
voneena lukijankin.
' minun kehtoni uni ' on lempeä, sadunomainen
lause ja päätös runollesi.
Pidin.
Tämä yöllinen oli pakon sanelemaa,
ettei rimani nousisi liian
korkealle ja kuvasi ehkä hivenen
jotain alitajunnallista ...mitä lie.
Taistelin jopa otsikostani mutta
se oli jo helpompaa,vain tuo
aloittaminen ja eteneminen
oli ohdakkeisempaa.
Hyvin osasit arvostella tuntojani
ja kyllä täällä ajanmittaan
alkaa toisiaan tunnistaa.
Aina olen arvostanut
arvostelukykyäsi
ja - kriittisyyttäkin -pitää
olla mukana,kun siihen tarvetta
ilmenee,samalla se kehittää ja
pitää yllä tarvittavaa
sietokykyä.
Kiitos Sinulle.
...kirjoittajille taitaa olla yhteistä nämä yövalvomiset ja silloin kirjoitetut pohdiskelut...
Hienosti olet saanut kasaan runoksi varjot, askeleet, kaamoksen ja kehdon. Etenet varovasti, aivan kuten yön hiljaisuuteen kuuluukin. Ei meluavia sanoja, vaan hissukseen rauhallisesti.
Paljon öitäni valvoneena löydän runon lopusta äärettömän kauniin lopetuksen, ikään kuin selityksen ja ratkaisun.
Varmaan oikeassa olet ja muutoinkin
pitää vireystasoa yllä,ettei
sammaloidu passiivisuuteen.
Juuri tuota mainitsemaasi
tunnelmaa yritinkin ja
työstämällä tälläiseksi
sen sitten itse hyväksyin
tänne palstalle.
Suurin probleema oli,että mistä
ja miten kirjoitan.
Aina se sitten vain jostain
syntyy kuin kehittyy mittaansa
- joskus paremmin
joskus huonommin.
Sinä osaat todella löytää
kuin tulkita runoja ja se on
pirun hyvä ominaisuus Sinussa.
Kiitos - ja Hyvää aamupäivän
jatkoa,joka alkaa taittua
valon puolelle.
Suomalainen suorastaan vaatii sitä pimeää ja hiljaisuutta,
luonteensa on sellainen, melankolia aaltoilee sisällä ja
siitä yön pimeydestä ja hiljaisuudesta, yksinään olemisesta,
nauttii, siksi ei henno päästää irti arvokasta yötä.
Jokainen säkeistösi miellytti Murukultaa todella!
Sanasi - säkeistösi - tuo jotain tuttua ja siitä nauttii!
Kiitos tästä, dolan, Murukulta vilkuttaa mukvaa pvää tiistain sinne! :)
Tervehdys Sinulle tähän
aamuun ja kiva "nähdä".
Hyvin Sinäkin kuvaat tuntoja.
Tuo kokemani aika kun runoa
tein oli vähän sellainen
ahdistukseen jopa kallistuva.
Oikeassa olet jos jostain
kirjoituksestaan todella
pitää,niin sitä ei helpolla
päästäisi irti.
Toisinaan taas on helpotus
suurikin,että laskee
valmistuttuaan eteenpäin.
Tämä kuului niihin tällä
kertaa.
Kyllä minäkin tästä pidän
ja olin tyytyväinen,mutta
mielelläni päästin käsistäni
pois.
Kiitos Sinulle kun pidit
ja hyvältä tuntuu nyt nuo
vilkutuksesi pitkästä aikaa.
Itselläni on monestikin helpotus päästää runo kulkemaan,
kun tuntee että enempää ei siihen voisi mahduttaa.
Sen hetkein, ehkä sekunnin kirpaisee,
sitten jo uutta katselee ja kynä - ystävä -
alkaa kirjoittaan uutta tarinaa.
Hyvää pvä dolan, Murukulta vilkuttaa keskiviikkoon! :)
Hei ja Anteeksi kun olen lähes
yöjunassa.
Kyllä tavallaan helpotus minullekin
on,enkä minä näitä enään entisen
nuoruuteni vimmalla mihinkään säilö
- en ees Roope Ankan sanasäilöön -
laitan ennemmin vaikka tänne,jotta
saa arvostella ihan vapaasti kuka
vaan ja mitenpäin tahansa.
Huom. myös kriittisesti.
Muista välillä lepuuttaa itseäsi
ja tuota vilkutuskättäsi,ettei
tässä iässä tule turhia kulumia
... - ja muista nyt lukea
huumorilla,mutta saat toki
nokitellakin,kestän kyllä sen.
Saanen toivottaa lämmintä iltaa
ja yötäkin Sinulle.
...että yössä kuuntelet vuorotyöläisten
kotia laahustavia askeleita
niitä lohduttomia ja rinnastat niiden
kaikuja omaan elämään...
hyvin kuvasit kaamoksen olemusta
ja sellaistahan se on...nimenomaan.
hyvä runosi loppu on kuin sinetti,
se viimeinen niitti.
hyvä dolan!!!
Hyviä tuntoja esität mutta kyllä
nyt hiven olet ovenpieleen kävellyt
- toivon ettei sattunut -
tämä oli kyllä ihan omaa
sen hetkistä itseäni
hämäryyden rajamailta.
Jotenkin samankaltainen tilanne
nytkin,mutta en varmaan tuollaista
palstalle tule kirjoittamaan...
nyt on vaihdon vuoro hra : Alikersantti.
Kiitos niittauksesta ja sinetistä.
Voisit tulla laittamaan käsiraudat
ranteisiini,ettei pääse ilkeyksiä
lipsahtelemaan hämärän
rajamailta.
Hyvää illan jolkutusta,eikä saa
ahdistaa Punahilkkaa...heissania...
paljon erityisen kauniita kielikuvia, tekevät runosta pehmeän ja tuntuu, että koko runoa verhoaa tuo äänetön hiljaisuus ja valoton kaamos. Ja siellä lopussa se sitten on, se kalvava epävarmuus, joka rikkoo tuon herkkyyden. Hieno!
Hieno kommentti Sinulta,jotain
tuollaista yritin tavoittaa ja
jotenkin tunsin tuon tavoitteen
saavuttaneeni.
En kumarra siksi,että sanoit
runoni olevan hieno,vaan tuon
kommentin sisällön vuoksi
- hienoa että Sinäkin
osaat tulkata runoani.
Olkoon yösi lämmin kuin
turvallinenkin.