Hei,
Onko menestyksellisiä /kielteisiä kokemuksia kun olette päättäneet MTT*-käynnit?
Entä millä tavalla olette käytännössä ilmoittaneet julkisen puolen viranomaisille päätöksestänne käytännössä? Onko asiasta aiheutunut käytännössä seuraamuksia? Myönteisiä tai kielteisiä?
(*MTT=Mielentreveytoimisto)
Omat suorat sanat tilanteestani jos joku haluaa suoistella asiassa etenemistä /toistaiseksi etenemettä jättämistä:
Itselläni on parisen vuotta kulunut hoidon aloituksesta.MTT:tä on ollut vuosi.Lisäksi runsaasti erilaista tukitoimintaa ja konsultaatiota on saatu.
Mielestäni MTT-käynnit eivät ole/olisi enää tarpeen.
Usein kuukausitarkastuksen hoitajakin mielestäni on hieman vaivaantuneen näköinen ja tulkkaan sitä niin että ehkä en näytä kovin sairaalta muutoinkaan tässä vaiheessa.
Sairaalahoidon jälkeen ei läheiseni tai muutkaan ole mielenterveyttäni koskaan epäilleet eikä itsestäkään ole tuntunut ongelmalliselta
Jotta saisin mahdollisimman aidon palautteen mahd.vastaajilta haluan lisätä vielä, että itse asiassa koskaan kukaan ei ole enne hoidon aloitusta pitänyt minua mielenterveydellisesti ongelmallisena tai sellaisena etten osaisi erottaa todellisuutta kuvitelmista.
Onko menestyksellisiä /kielteisiä kokemuksia kun olette päättäneet MTT*-käynnit?
Entä millä tavalla olette käytännössä ilmoittaneet julkisen puolen viranomaisille päätöksestänne käytännössä? Onko asiasta aiheutunut käytännössä seuraamuksia? Myönteisiä tai kielteisiä?
(*MTT=Mielentreveytoimisto)
Omat suorat sanat tilanteestani jos joku haluaa suoistella asiassa etenemistä /toistaiseksi etenemettä jättämistä:
Itselläni on parisen vuotta kulunut hoidon aloituksesta.MTT:tä on ollut vuosi.Lisäksi runsaasti erilaista tukitoimintaa ja konsultaatiota on saatu.
Mielestäni MTT-käynnit eivät ole/olisi enää tarpeen.
Usein kuukausitarkastuksen hoitajakin mielestäni on hieman vaivaantuneen näköinen ja tulkkaan sitä niin että ehkä en näytä kovin sairaalta muutoinkaan tässä vaiheessa.
Sairaalahoidon jälkeen ei läheiseni tai muutkaan ole mielenterveyttäni koskaan epäilleet eikä itsestäkään ole tuntunut ongelmalliselta
Jotta saisin mahdollisimman aidon palautteen mahd.vastaajilta haluan lisätä vielä, että itse asiassa koskaan kukaan ei ole enne hoidon aloitusta pitänyt minua mielenterveydellisesti ongelmallisena tai sellaisena etten osaisi erottaa todellisuutta kuvitelmista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ne jotka kärsivät oikeasti todellisuudentaju heikentymisestä, niin jopaterveysalan ammattilaiset ovat todenneet, ettei se niin vakavaa ole. Usein näillä käyneillä on vain jokin toinen syy. Sinun siis pitäisikin selvittää se konkreettinen syy miksi sinua vaaditaan palveluita käyttämään.
Itselläni asiat kehkeytyivät siten, että vanhempani olisivat halunneet puuttua yksinoikeudellisiin asioihini ja vaikuttaa mm. työ, koulutus, raha ja asuimisiini. Tämän johdosta vanhempani otti erinäisiä yhteydenottoja jopa työnantajaani, joskin asiat työpaikalla eteni normaalisti työpaikan sääntöjen ja työehtosopimuksien raameissa.
Työn loputtua työttömyyttäni ei enää hyväksyttykkään ja työttömyyttä pidettiin jopa suljetun sairaalahoidon perusteena. Sairaalasa kotiutumisen ehtona pidettiin käyntiä mtt:ssä, josta poistuin vain ilmoituksella, etten sinne enää mene ja lääkkeiden synti on lopetettu. Ahdistelu loppui joskin jatkui seuraavan määräaikaisen työn loputtua. Tällöin valitin aikaisemmasta sairaalahoidosta lääninhallitukseen, joka ei suoranaisesti ottanut asiaan kantaa, muutta antoi minulle mahdollisuuden valittaa euroopan ihmiosikeustuomioistuimeen.
Mtt:ssä tai sairaalassa ei tavallista ihmistä voida pitä ja jos pidetään, niin suosittelen valituskavien käyttöä aina eit:hen asti.
näistä eit:n jäsenien tämänhetkisestä sivistystasosta..jota varmaan päätöksistä voi lukea?..netissä?
Kävin aikoinaan 1-2 krt viikossa. Olin sillon huonossa kunnossa, masennusta ja psykooseja, itsetuhoisuutta yms. Nykyään kun olen hyvässä kunnossa, niin en käy ollenkaan. Voin ottaa yhteyttää jos vointi huononee. Se "terapeutti" on sitä mieltä, että kerran kuussa pitäisi käydä, mutta ei pakotakaan kun sanon että en tule. Lääkitys on, käyn viemässä reseptit laatikkoon uusittavaksi. Lääkärin tapaan 1-2 kertaa vuodessa. Tähän olen tyytyväinen.
Nykyisin mielialaani vaikuttavat ongelmat ovat niin käytännönläheisiä (kuten yksinäisyys miehen työkiireiden vuoksi) että niihin pitää löytää ratkaisu jostain muualta, pelkkä puhe ei riitä. Lääkityksiini on tehty muutoksia, käyn psykiatrilla melkein joka kuukausi.