Kertoisiko joku

mitä eroa varsinaisesti on yksinhuoltajuudella ja yhteishuoltajuudella? Tarkoitan tällä erityisesti sitä että kumman vanhemman luona lapset asuu, miten toisella vanhemmalla on tapaamisoikeuksia lapseen, jne. Minulla on sellainen tilanne että olen raskaana, odotan tätä lasta yksin. Nyt kun on välillä ollut pahempia riitoja lapsen isän kanssa, hän on jopa uhkaillut sillä että kun on huomattavasti varakkaampi kuin minä, voi palkata huippuasianajajan, viedä asian käräjille ja vaatia lapsen huoltajuutta itselleen. Luulen että suurimmaksi osaksi siinä olisi kyseessä kosto, koska alunperinkään hän ei olisi halunnut tätä lasta pitää. Nyt minua vain pelottaa millainen soppa tästäkin tulee. Jos tämä lapsen isä saisi yksinhuoltajuuden, miten perusteellisesti minut voitaisiin "häätää" lapsen elämästä, miten vähän minä pahimmillaan saisin nähdä lasta? Sille että minä olisin "huono" äiti ei ole muita perusteluja kuin varallisuusero ja minun vuosien takaiset mielenterveysongelmat (masennusta, paniikkihäiriötä). Olen nyt kuitenkin ollut vuosikausia ilman lääkkeitä ja voinut hyvin. Mitenköhän paljon nuo asiat sitten painaa vaakakupissa jos käräjille vielä päädytään? Itse olisin suostuvainen yhteishuoltajuuteen (?) ja siihen että lapsi olisi esim. vuoroviikoin isällään, mutta se olisi minun loppu jos menettäisin tämän lapsen kokonaan.
1291
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Ensinnäkin epäilen vahvasti että tuo on pelkkää uhkailua. Ja toinen asia on se että vauvaa ei äidistä eroteta jos siihen ei ole TODELLA hyvää syytä. Ja semmoista ei viestistäsi löytynyt. Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa että odotin yksin. Lapsi oli 3kk kun kävimme lastenvalvojalla "sopimassa" tapaamisista. Mitään tapaamissopimusta ei allekirjoitettu koska yhteisymmärrystä ei syntynyt. Isä sanoi että mennään käräjille niistä sopimaan, sitä olen nyt kaksi vuotta odotellu mut eipä ole kutsua sinne tullut. Riita syntyi siitä kun hänen olisi pitänyt saada lapsi joka toinen viikonloppu pe-su luokseen. Ja minä sanoin ettei oikeen onnistu kun lapsi pahasti maitoallerginen ja sopivaa korviketta ei ollut löytynyt ja lapsi kokonaan rintaruokinnalla (itse siis olin maidottomalla ruokavaliolla). Tarjosin 2-3 tunnin tapaamisia alkuun ja tapaamisten pitenemistä kun lapselle löytyy sopiva maidon korvike, mutta se ei hänelle sopinut.
Mutta takaisin sinun asiaasi, eli se on käytäntönä ainakin meidän kunnassa että vasta 1v sun täytyy antaa yöks, aikasemmin saat jos itse haluat. Huoltajuusmuodolla ei ole mitään merkitystä tapaamisten kanssa ja sen on lapsen oikeus tavata vanhempiaan. Vuoro viikottelua en myöskään vauvalle suosittele, eihän se raukka uskaltaisi kiintyä keneenkään eikä olisi omaa kotia. Ja huoltajuudesta sen verran että jos nyt jo tekee kiusaa niin sinuna pitäisin yksinhuoltajuuden. Sen saat automaattisesti kun synnytät avioliiton ulkopuolisen lapsen. Jos teillä yhteishuoltajuus hän pystyisi hankaloittamaan kaikkia mahdollisia asioita. Yksinhuoltajuus tapaamissopimuksella olisi se mitä suosittelisin, mutta muista ajatella tapaamisissa vauva parasta että hänellä olisi yksi oikea koti.
Kysele lisää asiota oman kuntasi lastenvalvojalta niin saat faktatietoa. Voit keskustella hänen kanssaan jo nyt huolistasi. Meillä se ainakin onnistui jo raskausaikana.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


minulle... kirjoitti:

mitä eroa varsinaisesti on yksinhuoltajuudella ja yhteishuoltajuudella? Tarkoitan tällä erityisesti sitä että kumman vanhemman luona lapset asuu, miten toisella vanhemmalla on tapaamisoikeuksia lapseen, jne. Minulla on sellainen tilanne että olen raskaana, odotan tätä lasta yksin. Nyt kun on välillä ollut pahempia riitoja lapsen isän kanssa, hän on jopa uhkaillut sillä että kun on huomattavasti varakkaampi kuin minä, voi palkata huippuasianajajan, viedä asian käräjille ja vaatia lapsen huoltajuutta itselleen. Luulen että suurimmaksi osaksi siinä olisi kyseessä kosto, koska alunperinkään hän ei olisi halunnut tätä lasta pitää. Nyt minua vain pelottaa millainen soppa tästäkin tulee. Jos tämä lapsen isä saisi yksinhuoltajuuden, miten perusteellisesti minut voitaisiin "häätää" lapsen elämästä, miten vähän minä pahimmillaan saisin nähdä lasta? Sille että minä olisin "huono" äiti ei ole muita perusteluja kuin varallisuusero ja minun vuosien takaiset mielenterveysongelmat (masennusta, paniikkihäiriötä). Olen nyt kuitenkin ollut vuosikausia ilman lääkkeitä ja voinut hyvin. Mitenköhän paljon nuo asiat sitten painaa vaakakupissa jos käräjille vielä päädytään? Itse olisin suostuvainen yhteishuoltajuuteen (?) ja siihen että lapsi olisi esim. vuoroviikoin isällään, mutta se olisi minun loppu jos menettäisin tämän lapsen kokonaan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu