Ystäväni oli minulle rakas. Emme olleet enää nuoria vaan keski-iässä. Molemmilla oli lapsia ennestään. Taloudellisia ongelmia ei ollut. Hän tuli raskaaksi. Olisin halunnut ottaa vastaan tämän lapsen, mutta ystäväni päätyi toiseen ratkaisuun vastustuksestani huolimatta.
Keskeytyksen päivänä lopetin suhteen ja näin ystäväni viimeisen kerran. Kaipaus jäi.
Lapsesta minulle jäi kuolemansuru - vuosikausia kannettava.
Mietin silloin, ymmärtävätkö ihmiset mikä elämässä on arvokasta, mikä on turhuutta? Ovatko ihmiset kuin unessa todellisen elämän edessä ?
Elämä on palannut toisessa muodossa, mutta keskeytyksen muisto ei ole milloinkaan kevyt. Lasta muistan päivittäin.
Keskeytyksen päivänä lopetin suhteen ja näin ystäväni viimeisen kerran. Kaipaus jäi.
Lapsesta minulle jäi kuolemansuru - vuosikausia kannettava.
Mietin silloin, ymmärtävätkö ihmiset mikä elämässä on arvokasta, mikä on turhuutta? Ovatko ihmiset kuin unessa todellisen elämän edessä ?
Elämä on palannut toisessa muodossa, mutta keskeytyksen muisto ei ole milloinkaan kevyt. Lasta muistan päivittäin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ilmeisesti oli kyse vahingosta koska kumppanisi päätyi aborttiin.
on normaalia että keskeytys koskettaa ja varmasti myös naista ei vain sinua.
kannattaako lasta tehdä suhteeseen joka on noinkin hataralla pohjalla kuin teillä oli jos kerran erositte sen takia että kumppanisi teki abortin.
tuskin se olisi sittenkään kestänyt vaikka olisitte päätynyt toiseen ratkaisuun.
naisen päätöstä täytyy kunnioittaa oli se sitten mikä tahansa.
ei ketään voi painostaa tekemään lasta.
abortti on erittäin epämiellyttävä kokemus eikä kukaan tee sitä hetken mielijohteesta.
olen surullinen puolestasi mutta käsittääkseni pystyt vielä saamaan lapsia ja maailmassa on naisia jotka haluavat lapsia ja lapsilleen isän
joka rakastaa ja välittää ja on valmis kantamaan vastuun.
sellaisia miehiä kun on nykyään harvassa.
Surusi on hirveä, sen aborttin tehneenä tiedän. Mutta miksi hylkäsit naisesi tuon takia? Surua hänkin on tuntenut, ja varmasti olisi kaivannut sinua tuekseen tuona päivänä je sen jälkeenkin. Nyt teit hänelle selväksi että hän on tärkeä vain synnyttäjänä.
Nainen teki varmasti oikean ratkaisun, koska sinä et nähtävästikään pysty kunnioittamaan hänen kehonsa itsemääräämisoikeutta. Onko sellainen suhde naiselle hyvä pohjakaan noin raskautta ja synnytystä ajatellen?
Yllätysraskaus on aina parisuhdetta heilutteleva tapaus, ja se miten asian hoidosta sovitaan kertoo suhteesta paljon. Keskustellaanko vai päättäkö vain toinen kuinka toimitaan? Jos asiasta ollaan eri mieltä, kuinka selviää se joka joutui taipumaan.
Vaikeita asioita, mutta ero ei varmasti ole kypsä tapa suhtautua, mutta jos on, niin onhan kaikille parasta että se johtuu abortista, eikä lapsen syntymästä. Kuka nyt haluaisi elää sen asian kanssa että vanhemmat erosivat koska on itse syntynyt?