Hei!
En tiedä, ymmärsinko vääriin tai en, mutta sijarin puolella jäi silmään jonkun bioäitin kirjoittama viesti, että sijaisperhe pitää tukea myös bioperhettä.
Kysymykseni onkin se, että millatavalla sitä pitäisi tukee tai miten te biovanhemmat itse haluaiste teität tuettavan? Minulla ei siitä asiasta ole tietoa ,mutta mielelläni kyllä tietäisin.
Toivon, ettette viitsi asiasta ruveta kiusantekoon ,vaan kerrankin vastaisite, mitä oikeesti ajattelete.
Ehkei se auta enää mitenkään teitä ja teitän perhetä, mutta se voisi olla hyödyksi minulle ja meidän bioperheelle.
Kiitos teille jotka vastaate. Niin ... ja hyvää joulun odotusta sijoituksista huolimatta. Toivottavasti saate joulut viettää lapsien kanssa.
En tiedä, ymmärsinko vääriin tai en, mutta sijarin puolella jäi silmään jonkun bioäitin kirjoittama viesti, että sijaisperhe pitää tukea myös bioperhettä.
Kysymykseni onkin se, että millatavalla sitä pitäisi tukee tai miten te biovanhemmat itse haluaiste teität tuettavan? Minulla ei siitä asiasta ole tietoa ,mutta mielelläni kyllä tietäisin.
Toivon, ettette viitsi asiasta ruveta kiusantekoon ,vaan kerrankin vastaisite, mitä oikeesti ajattelete.
Ehkei se auta enää mitenkään teitä ja teitän perhetä, mutta se voisi olla hyödyksi minulle ja meidän bioperheelle.
Kiitos teille jotka vastaate. Niin ... ja hyvää joulun odotusta sijoituksista huolimatta. Toivottavasti saate joulut viettää lapsien kanssa.
Vastaukset 45
Vanhimmat
lapseni ei ole sijaisperheessä, vaan "ammatillisessa" laitoshoidossa, mutta yhtäkaikki voin sanoa että eniten tukea olen saanut siitä kun jotkut hoitajat ovat kohdelleet minua itseäni inhimillisesti, kunnioittavasti ja asiallisesti. ystävällisyys on todella rakentanut minua. useimmathan hoitajista ovat alentuvia, halveksuvia ja aggressiivisia äitejä ja lapsia kohtaan mikä on paitsi ikävää myös erittäin haitallista ja saa vaan aikaan turhia rettelöitä molempien osapuolten haitaksi.
ajattelisin että tukea osoittaisi myös kuunnella oikeasti että mitä ongelmia perheessä- on, tässäkin kohtaa laitoshoidossa ei ole kohdattu asiakasta. kuh yritin kertoa vaikeuksistamme minulle määrättiin rajoituksia ja poistettiin paikalta. hoitajan pitäsi pystyä kohtaamaan asiakkaan ahdistus raivostumatta häneen. jos ei kykene hakeutukoon muuhun lastenhoitoon!
laspeni ollut neljä vuotta sijoituksessa ja yhtään joulua ei ole vielä tullut... toivotaan että jatkossa sossu armahtaa!
joulu on kodin juhla ja silloin lapsi kuuluu kotiin.Saa olla rankka syymiksi ei pääsisi.Vaadi saada tietää syy.Mustaa valkoisella,ja soitat PESUEN:n lakimiehelle ja kysyt häneltä apua.
ovat niin kaukana henkisesti toisistaan ettei sieltä mitään tukea tule .Päinvastoin etsitään syitä miksei lapsi pääsisi kotiin lomalle.Yritetään omia lasta.Ei onnitu.Sama kun avioero tulisi ja uusi vaimo antaisi vanhalle neuvoja yhtä luontevaa.
siellä henkilökunnan asenteista tuntumaa, mitä sijaispaikan huono ja hyvä asennoituminen voivat olla.
Huono asennoituminen on juuri sitä, mitä ketjun toisessa kirjoituksessa kuvataan. Minuunkin suhtauduttiin kuin olisin kaiken mahdollisen pahan lapselleni tehnyt - ilman muuta, ihan vain siksi, että lapsi oli huostaanotettu. Sitä ei välitetty huomioida ollenkaan, että huosta tehtiin pelkästään laitoksen vaatimuksesta kun sairaalasta oli saatu jatkohoitolähete lastenkodin psykiatriselle osastolle.
Jos henkilökunnan olisi pitänyt tukea meitä, ei tueksi voi missään tapauksessa sanoa sitä, että joka käänteessä osoitetaan epäilyä, että mielipiteeni, eikä mikään minussa ole luotettavaa. Toisaalta minun olisi pitänyt tukea heidän kasvatus- ja hoitotyötään, mutta ei se onnistu täydellisen luottamuspulan vallitessa. He saivat omalla käytöksellään aikaan sen, että en luottanut heihin tippaakaan, tosin he osoittivat selvästi asennoitumisellaan myös väärän asennoitumisen lasta kohtaan. Jopa niin väärän, että sossu joutui ojentamaan heitä heidän käytöksestään. Huono sossu olisi tietysti katsonut laitoksen tapahtumia läpi sormiensa.
Äkkiä tulee mieleen vain yksi ainoa hyvä hoitaja, mutta toisten painotuksesta hänen hyvät asenteensa eivät päässeet lasta kohtaan esille. Mutta paljon lohdutti myös se, miten hän loppuvaiheessa tuli hiljaa kuiskaillen vaihtamaan ajatuksia kanssani, että muut eivät olisi hänen puheitaan kuulleet.
Huostaanoton oli suunniteltu kestävän vähintään 24 kk, mutta sain hänet pois sieltä alle 4:ssä kuukaudessa. Purku tehtiin nimenomaan siksi, että lapsen vointi huononi siellä niin silminnähden, vaikka hoidollisesta huostaanotosta muka kyse olikin.
Vaikka henkilökunta olisi hoitanut hyvin lapsen ja pystynyt asennoitumaan meihin oikein, ei se silti huostaanoton tarkoitusta olisi täyttänyt, koska lapsi oli psykiatrien määräyksestä määrätty väärään hoitoon väärällä diagnoosilla. Mutta se jakso olisi ollut kuitenkin siedettävä, jos henkilökunta olisi pystynyt yhteistyöhön kanssani, mutta siitä ei ollut tietoakaan.
Ei bio- ja sijaisvanhempien suhde ole sen kummempi kuin mikään muukaan ihmissuhde. Siihen tarvitaan molemmin puolista toisen arvostusta ja kunnioitusta, ei se kerta kaikkiaan muuten toimi. Jos kumpi tahansa on toista kohtaan ylimielinen, alentuva, kaikkitietävä, epäilevä tai muuten loukkaava, ei yhteistyö tule onnistumaan. Sitä voi testata vaikka muussa tuttavapiirissään!
Monesti täällä sijaisvanhemmat ovat korostaneet, että he eivät päätä huostaanotosta. No, ei tietenkään! Mutta olisi hyvä ymmärtää, että te ette päätä sen lopettamisestakaan, joten teidän tehtävänne tuskin on arvostella huostaanoton perusteita ja ottaa niihin kantaa millään tavalla, kuten monesti kuulee tapahtuvan.
Jos laillisessa huostaanotossa esim. päihdevanhemmat eivät kykene pitämään sovittuja tapaamisaikoja, on siitä tietysti voitava keskustella heidän kanssaan, mutta teidän tehtävänne ei ole tuomita, eikä ottaa niitä henkilökohtaisina loukkauksina, ei edes lapsen puolesta. Ja lapsihan ei niitä loukkauksena ota silloin, kun lähellä oleva aikuinen tukee häntä oikein kyseisessä tilanteessa.
On varmaan hyvä erottaa myös yllä kuvattu tilanne yleisestä toiseen luottamisesta ja kunnioittamisesta, mistä edellä kerroin. Oikealla asenteella sijaisvanhemmat voivat parhaimmillaan tukea vanhempia myös eroon päihteistä. Parasta tukea voi olla se, että EI toimi tuomionjumalana, vaan antaa toiselle tilaisuuden raitistua entisistä virheistä huolimatta.
Otin tämän aiheen esille siksi, että jos puolet huostaanotoista on päihdeperheistä, ei niiden määrä ole pieni ollenkaan. Ja sitä väärää asennoitumista on saanut riittävästi lukea näiltäkin palstoilta. Järkyttävintä ovat väitteet, miten harvoin päihteistä raitistutaan. Eilen illalla katselin tv:stä ohjelmaa, jossa kerrottiin Yhdysvalloissa annettavasta hoidosta metamfetamiinin käyttäjille. Sitä pidetään voimakkaampaa riippuvuutta aiheuttavana aineena kuin perinteisiä vahvoja huumeita, esim. heroiinia tai kokaiinia. Ja silti ihmiset raitistuvat oikealla tuella ja kuntoutuksella, niin miksi ihmeessä ei alkoholista! Ja kun suurin osa nuorista päihdevanhemmista eivät niin alkoholisoituneita edes ole, etteikö päihteetön elämä olisi mahdollista. Mutta tukea ja kuntoutusta siihen tarvitaan ja niistä Suomessa on pulaa. Siksi lasten kannalta sijaisvanhempien asenteella voi olla hyvinkin tärkeä merkitys.
Mielstäni sijarit eivät saa tulla biovanhempien ja lasten väliin, vaan nimenomaan tukea vanhempien ja lasten välistä suhdetta. Joulua emme vietä lasten kaikkien lasten kanssa, mutta osan kanssa kyllä.
tulisi olla, mutta minkäs tekee, kun kaikki päätökset ja ehdotukset menee sijarin kautta. Miten siis sijarille sopii. Vaikka lasten toiveet olisi ihan jotain muuta.
Itse en ,esimerkkinä ole saanut lähes 7 vuoteen yhteistä joulua viettää lasten kanssa. Vaikka olisin tästä puoli vuotta etukäteen ilmoittanut.
Mitään ei yhteydenottoja tule, muulloin kun merkkipäivien tai esim. nyt joulun aikaan, niin ettei tämä sijari ei olisi läsnä.
Silloin tämä sijari päättää olla kuulemassa ja ehdottamassa (supisee puhelinlinjolla), mitä "kallista" tänä vuonna joululahjaksi, ettei vaan itse tarvi mitään sijoittaa...
mua on perhekoti tukenu viemällä matkalle mua erikseen ja lapsia kans. Nytkin jouluks vievät lapset pitkälle öomalle. Kiitos heille.
he-ä. Yhden kerran olen senkin joutunut kokemaan.
Perhekotien tarkoitus on tuottaa voittoa. Ne ovat bisnestä. Ne eivät vie lapsia matkoille. Vielä vähemmän ne tukevat lapsen vanhempia viemällä näitä matkoille. Lapsi ei pääse niistä kotilomillekaan, etteivät ne menetäkorvauksia. Samasta syystä huostia ei pureta. Se siitä tukemisesta.
Yksikään perhekoti ei toimi noin.
kännissä kirjoitti?
mutta jokin raja olisi hyvä olla tarinan iskijälläkin.
Mitähän Hdl:lla olisi tykätty kun olisin ilmoittanut haluavani heidän kustantamalleen lomalle :D Olivat etukäteen valehdelleet sossuille, että lapset tekevät heillä ulkomaille lomamatkoja, mutta todellisuudessa kaikki eivät päässeet edes lähimmälle uimarannalle kerran kesässä.
laita toki perhekodin nimi julkisuuteen. Hienossa toiminnassa ei olemitään salassa pidettävää. Saattaisivat muutkin perhekodit ottaa opikseen. Onko täällä muita vanhempia, joita on perhekodin toimesta käytetty lomamatkalla?
kaivolle, mutta et pakottaa sitä juomaan. Samoin voit sanoa, mitä toivot sijaisvanhemmilta, mutta et todellakaan saa heitä toimimaan toivomallasi tavalla.
Ei niitä matkustelevien perhekotien nimiä tule, koska niitä ei oikeasti ole olemassakaan.
Meillä oli aiemmin tuollainen sijari, joka yritti omia lapsiani, onneksemme soskussakin huomasivat (päiväkodin avustuksella ja muiden yhteydenotoilla) lapset pääsivät sieltä pois. Itsekin olin yhteydessä soskuun moneen otteeseen. Muutenkin olen huomannut, että mitä ylempänä olevaan henkilöön soskussa ottaa yhteyttä, sen paremmin asiat sujuvat. Eli ota yhteyttä sostyöntekijöiden pomoihin ja kaiva kaikkia mahdollisia lainpykäliä sp:n liitteeksi, niin alkaa tapahtuun, vielä kun esille että keltainen lehdistö kyllä saa sinunkin jutusta lööppinsä. Aikaa asioitten selvitykseen ei kannata antaa viikkoa enempää.
kesähelteellä uimarannalle.
Olin haljeta raivosta, kun näin poikani olevan puettu pitkiin kalsareihin. Edes lapsen pukeutumisesta siellä ei välitetty.
jättäkö puhumatta totta. Antakaan joskus periksi, omat sijaishuoltajat olen "kasvattanut", että jätetään se nipottaminen vähemmälle ts. esim. tapaamista voi hyvästä syystä lisätä tunnilla.
Olisi palson neuvoja, tuossa osa tärkeimmästä päästä ja muistakaa, että olemme samanarvoisia ihmisiä kuin tekin. Omaa etua ei kannata ajatella lapsen tapaamisissa, vaan sen lapsen.
Onneksi tulee välillä jotain rakentavaakin, eikä yksistään moittimista,kiitos.
tuntemattomista huonoista sijaishoitajista kertovat tarinat? Miksi ihmeessä?
Kyllä yksi tapa vastata on sekin kun kertoo, millaisia sijaishoitajien ei missään tapauksessa tule olla.
En oikein muutenkaan ymmärrä näitä kysymyksiä, millaisia sijareiden tulisi olla tai millaista tuen pitäisi olla. Eikö se ole sama kuin muissakin ihmissuhteissa, jos toista haluaa auttaa? Eli kulkea ihmisenä ihmisen rinnalla pieni pätkä tätä elämää, joka yhteiseksi taipaleeksi on tarkoitettu.
noin kaunis: Kulkea ihmisenä ihmisen rinnalla pieni pätkä elämää (pyyteettömästi!).
Päinvastoin heillä on toisen ihmisen ylikäyvä vallanhalu. Heillä on itsekorostuksen tarve lyömällä ja alistamalla heikompaa. Ja himo lapsiin (toisten).
olemassa niitä ei niin kovin onnistuneita sijaisvanhempia. Eikä näissä kirjoituksissa ole mitään henkilökohtaista loukkaantumisen aihetta, eihän täällä, Merkka, sinusta ole kirjoitettu.
joissa sijaisperhe saa kiitosta asennoitumisestaan ja työstään.
Näitä itsestäänselvyyksiä on pakko myös mainita, koska muuten jotkut väittävät, että myönteisiä tapauksia ei pidetä täällä esillä ollenkaan.
En loukannut lainkaan . Tässä mä vaan vahinkossa laitoin väärän sanan, tarkoitin siis kiittä siitä, että ylipäätä asiallinen vastaus tuli. Tässä ylempänä vaan jotkut alkaa puhua ihan muuta, riiella matkoista ja siitä mihin lapset pääsee tai eivät pääse, se ei koskee bioperheen tukemista lainkaan. En viitsinyt mitään riita tai pahaa mieltä aiheuttaa.
Toki tietän, että toista pitää ainaa kunnioitaa ja huomioita. Mutta kun palstalla niin monesti saa käsityksen, että biovanhemmat ei pärjää sijareiden kanssa tai jopa vihaa niitä. Niin kivaa olisi vähä enemmän saada viestiä, että onko se oikeasti näin vai onko mahdollista se sopu mikäli minä itse sitä yritän.
Meille on juuri tulossa lapset joten jännittää. En haluaa omia toisten lapsia, sehän on selvää, mutta samassa haluan kuulla bioäiteiltä, mitä he toivoavat, missä kulkee raja, mitä sijarin ei kelpaisi ylittää tai mitä ylipäätä he toivoisivat sijarilta.
Mikäli asiasta ei puhuta niin helposti käy näin, että sijari saa tehtä sit oman ajatuksen mukan ratkaisun ja se saattakin olla ihan huono bioäitin kannalta.
Mikä tule bioperheen tukemiseen, no minun oli pakko kysyä. Jos riittä se hyvää kohtelu, niin sen he kyllä saavat, mutta jos haluavat joskus edes jotain muuta, niin se olisi hyvä kuulla heiltä suoraan, eikä vaan iteksen pohtia, että no ehkä sitä ja ehkä tätä.
Mutta hyvän joulun odotusta teille kaikille!
mahdollisen tulevaisuudessa olevan eripuran johtuvan ensisijaisesti sinusta. Mutta tilanteet voivat olla tosi vaikeita, sen ymmärrän kyllä.
Kuitenkin pelkästään jo se asenne, että ei omi toisen lasta, vaan vanhemmille puhuessasi ikään kuin tähtäät usein heidän kotiutumiseensa, niin uskon jo pelkästään sen pitävän "ovet auki" vanhempien suuntaan.
Haluan tehdä ihan oikeesti parhaan, koska aina kun ajattelen, että sama olisi voinut joskus vaikka minulle tapahtua, niin se riittä.
Meille on ensimmäiset sijaislapset vasta tulossa ja minua jännittää aivan mielettömästi. Odotan heitä innolla mutta samassa tulee oikeesti surullinen olo, koska jossain on täyttynyt asiat mennä pieleen, syystä tai toisesta.
Meitän lapset ovat olleet heittopusseina, lastekoti ekana ja sitten sijari joka ei enää jaksannut.
osaatko yhtä sanoaa, miten sitä olidi tsi miten tekisi, että lapset sopeutuisi mahdollisemman hyvin? Lapset on tulossa kohta mutta sijaisäiti ei ole heille edes puhunnut muutosta meille.
Antaako sossut meille heti biosuvun tietot, osoiteet ym.? Äiti ja mummo ei ole oikein kuvioissa mukana, miten saan heihin yhdeyttä ja miten ylipäätä saisin heität tuntemaan itsensä tervetulleeksi meille vaikkapa synttäreinä?
Ajempaa olen lukennut katkeria viesteja, miten sijarit ei haluaa biosukua esim. lapsen koulun juhliin. Itse haluaisin heität kyllä mahdollisemman paljon mukaan lapsen elämään, koska lapsethan alkaa kuitenkin kysellä ja esikoinen on hyvin tietoinen siitä, ettei sijarit ole hänen vanhempia.
Mitenkäs ne kotilomat, onko ne jo päätetty edellisen sijarin kanssa ja me vaan nyökätään, että ok, vai tehtäänko meidän kanssa kaikki sopimukset uudelleen, samoin tapamis ajat ym.?
Asiat ovat kaikki ihan sekaisiin, koska uusi sijoitus tuli ihan yhtäkkiä, se taisi olla yllätys jopa sossuille.
Ajemmin kun kuulin kaikenlaista huonoa sijoituksista, niin en ollut uskoa. Nyt joudun itse todemaan, miten joskus sijarit väsyy lapsiin lyhyessä ajassa. Siis aivan mielettömän lyhyessä ajassa ja lapset on taas menossa uudeen paikkaan.
Saanko mä sielultaan hyvin rikkinäiset lapset? Miten minä saan lapset tuntemaan, että he ovat turvassa ja pidetty, ettei heidän takia enää heitellä noin vaan hanskoja tiskiin?
Ja tietämään, että kun meiltä on pakko lähtee, niin sitten se on vaan se oma oikea biokoti?
Viestini on hyvin sekava, olen ihan sekopää juuri nyt itsekin.
Aina on kiva lukea sinun inhimillisiä viestejä. Hämmästelen, että sinulle, uunituoreelle sijarille ei ole kerrottu teidän oikeuksia ja velvollisuuksia vaikka teille ollaan uskomassa paljon kärsineet ja ympäri ämpäri heitellyt lapset ja vastuu heistä.
Kyllä teidän kanssa tehtävään sijarisopimukseen pitää selkeesti kirjoittaa ja sopia kenen kanssa lapset tapaavat ja milloin. Tämä on lasten, heidän vanhempiensa ja sinun oikeusturvan kannalta aivan välttämätöntä, ettei mitään jää epäselväksi ja riitaa aiheuttavaksi ilmaan roikkumaan. Missään tapauksessa edellisen, lapsiin väsyneen ja kyllästyneen sijarin sopimukset eivät päde enää teihin. Teidän kanssa pitää tehdä kokonaan uudet ja puhtaalta pöydältä. Ja lapsistahan pitää olla asiakassuunnitelma, mistä heidän asiansa ja sijoituksen tavoitteet selviävät. Vaadi tämä, koska muuten epätietoisuus rassaa sinua mutta myös biologista sukua ja kuluttaa teidän välisen luottamuksen syntymistä. Lisäksi lapset eivät saa tietää VARMOJA sovittuja vastauksia kysymyksiinsä, koska he näkevät äitinsä ja isänsä. Miten he voisivat edes alkaa luottaa elämäänsä, jos tämmöseen sijari joutuu vastaamaan että "en mä vaan tiedä". Uskon, että niin lapsille kuin heidän vanhemmilleenkin on hyväksi että he näkevät että sinä sijarina vaadit asiat selkeesti sovituksi sossun kanssa ja että sinä jaksat valvoa teidän kaikkien etua ja oikeuksia silloin, kun vanhemmat eivät ehkä jaksa tai uskalla tai ovat niin maassa ja lytistettyjä häpeissään, että pelkäävät jo omaa varjoaankin. Mikäli taas vanhemmat ovat vaaraksi lapselleen esim. pahoinpideltyään heitä niin he lienevät vankilassa ja tämäkin sinun pitäisi sentään tietää, ettet puhuisi lapsille aivan läpiä päähäsi. Lapset kuitenkin tietävät taustansa, siltä osin mitä ovat itse sitä kokeneet.
Toivon hartaasti, että noiden lasten huostaanotto on aiheellinen koska uskon että sinä pystyt aiheellisen huostan kokeneita lapsia auttamaan.
Ajattelen, että parhaiten onnistuisit heidän kanssaan, jos et tee etukäteen mitään ennakkopäätöksiä, etkä tuppaa itseäsi tai teidän elämää kovin innokkaasti heille vaan katsot rauhassa minkälaisia he ovat ja siitä sitten huomaat mitä he ovat vailla. Sitten voit alkaa yrittää auttaa sen tarpeen mukaan.
Merkka, Hyvää Joulua!
Lumiset oksat vihreän puun,
kimmeltää valossa jouluisen kuun.
Katsoen tähtien hopeista nauhaa
Toivon jouluusi lämpöä, rauhaa...
Ja kiitos viestistäsi. Se on minulle arvokaampi kun uskotkaan.
Sossut joskus näkee tosiaan haluvan vaan saada lapset pois yhden väsyneen niskasta toisille eikä kuka kerkee mitään puhumaan eikä etukädeen sanomaan. Kunhan homma tulee nopeasti hoidettua.
Senverran tietän, että huosta on kyllä ollut aiheellinen ainakin äitin puolelta. Äitillä on päihteet ollut mukana nuoresta lähtien ja hän ei paljon jaksaa lasten elämää seurata. Myös isovanhemmat luovuttii.
Isä taas yrittää ja kovasti. Onneksi näin.
Ollaan todella vielä niin vihreitä, että kaikki vaati oppimista ja tietoa ja kantapään kautta oppimista. Kiitos , että kirjoitit .
En tietä Sinusta paljon mitään, mutta toivon, että Sinun joulut on juuri sellaiset kun Sinä itse toivot ja vietät ne juuri heitän kanssa, ketkä on Sinulle rakkaimpia.
Hyvää joulua Hellu!
Kiitos kauniista sanoistasi.
saada hoitoa post-traumaattiseen stressiin, sitä kauemmin mitä nuoremman lapsen menettänyt, vastasyntyneen menettäneille loppuiän.
Parhainta olisi antaa stressihoito ennen lapsen menettämistä, niin lapset jäisi kotiinsa.
siis sijaisvanhemmat terapeuttikoulutukseen että osaavat tukea oikein.
En koskaan ajatellut kuinka kamalaa olisi menettää lapset huostalle, kunnes omalle kohdalle kapsahti.
Tapaamisia kerran kk, joka kerta uusi pieni kuolema jättää lapset.
Vauvani annoin pois heti laitokselta, en tahtonut pilata enää yhtään elämää.
Usein sanotaan "Miksikäs annoit, oma vika" mutta en olisi voinut elää niin, että isommat lapset olisivat miettineet miksi äiti tahtoi vauvan, mutta ei meitä.
Sossut ym sanoivat, että lapset eivät ajattele niin, kunnes kertana eräänä esikoiseni (odotin tuolloin vauvaa) kysyi "Äiti, miksi sä haluat vauvan, mutta et meitä?"
Ihanteellista olisi ollut JOS olisin saanut elää kaikkien lasteni kanssa yhdessä -Perheenä.
Näin ei tapahtunut, mutta olen kiitollinen, että lapseni ovat terveitä ja heillä myös ihanat arkivanhemmat ja kodit.
On jopa mukavat sossut, voin soittaa heille, tai vanhemmille jos mieltäni askarruttaa jokin asia.
Sisältä olen kuollut, joka aamu herään uuteen eiliseen, lasten tähden pysyn elossa.
Ensimmäistä kertaa vuosiin ajattelen Joulua, ostin pienen kuusenkin, pelottaa vain pirusti, että se sai aikaan reaktion joka voi johtaa.. Lasteni kuolemaan?
Pelkään kaiken tekemiseni olevan joku vihi yläkertaan "Hei kato, mä yritän elää ja olla iloinen" ja sit NAPS "Mitäs iloitset, ei sulla ole siihen lupaa, maksa se!!!"
Psyykkisesti olen täysin rikki, ihmisraunio.
taida sinua lohduttaa, vaikka tahtoisin niin:
Minulla oli kaksikymmentä vuotta työpaikalla Jumalan tavoin käyttäytyvä lähiesimies(nainen), joka sai ylettömän sisäisen raivarin, jos näki minut iloisena työpaikalla, naamakin sillä meni tiedostamattomaan irveen. Seuraavana päivänä sain iloisuuttani katua, jonkun kauhean tempun se keksi.
Sillä oli ainainen nuha, räkäroittinsa se kävi heittämässä ohikulkiessaan puolentoista metrin päästä jalkojeni juuressa olevaan roskikseen vaikka maisemassamme oli kymmeniä roskiksia, myös hänen oman pöytänsä alla.
Nykyisin ihmettelen, miksen poistanut roskista.
Masentuneena ei ole aloitekykyä :).
Siihen tarvitsisimme terapiaa.
www.sosiaaliportti.fi, kohdan erityiskysymyksen (lastensuojelun käsikirja) alta löytyvä kriisityö. Siinä on hyvä alku auttamiselle. Jos vanhempi ja lapsi eivät ole saaneet kriisiapua, he ovat traumatisoituneet ja tarvitsevat traumaterapiaa.
jos lapsi kertoo, että ei äiti ja iskä esim. jouluna jaksa olla heidän kaa ja haluavat juopotella sit kun joku joulupukin näköinen heittää lahjat lapsille ja katoaa ja me ollaan sit keskenään, he lähtee jonnekin kavereiden luo!
En minä halua kotiin, koska sijariperheessä käy kans pukki ja tuo "oikeita" lahjoja ja syömme hyvän jouluaterian ja leikimme kivojen lahjojen kans ja meillä on muutenkin kivaa, yleensä aina siellä!
Paha mieli jää kotoa yleensä kun käymme siellä, muuten kivaa olisi, mutta kun iskä ja äiskä juo tai lähtee kapakkiin aina viikonloppuna kun kotiin pääsemme käymään, ollaan siellä sitten lukkojen takana, minä ja siskoni, peloissaan!
Rakastamme vanhempiamme, mutta saamme hyvää kohtelua aina sijaiskodissamme, jossa kyllä viihdymme kaikesta ikävöimisestä huolimatta,
sisko ja sen veli!
kuin sijaisina toimivat lastenhoitajat. Tuo oli kärjistetty esimerkikki siitä, miten sairas tämä Suomi on ja miten sairaalla tavalla vanhemmuutta ajatellaan olevan. Jopa juopotkin antavat lapsilleen lämpimän joulun, pystyykö siihen joku lastenhoitaja? EI TAATUSTI.
...sinua autta enkä lievittä sun pahaa oloa, mutta toivon ihan aidosti, että sinä tulet vielä saamaan ne ihanat joulut lapsien kanssa.
lapen ja äidin tapaamisia rajoitetaan aina pakkohuostaanotolla, sinun ei pidä kirjoittaa sossulle lausuntoa että lapsi ahdistuu tapaamisista joten niiitä ei tarvita, kun syynä ei ole muu kuin oma mukavuudenhalusi tai haluttomuutesi järkätä tapaamisia... ja lapsen surun näet itsekin! voisit neuvoa äitiä leikkimään lapsen kanssa ja antamaan hellyyttä j a turvaa, ja järjestää tapaamiset niin luotettavasti ettei äidin tarvi ahdistuneen amiettiä ja pelätä onko tapaamista jolloin hän on koko ajan hermon atapaamisisa että millon keskeytetään tekosyin tms vastaavaa ja ei pidä riidellä aidin kanssa lapsen kuullen ku on jo perheväkivaltataustaa totakai saat lapsen ahdistumaan jos rupeat haastaan riitaa äidin kans! terveisiä muille hdl llä olleille, tämä oli tuttua teille?
iso helvetti.
...sijari palstalla. Eipä tullut oikein mitään vinkkeja biovanhempien tukemisestä tai esimerkkeja miten he sitä tekee. Joten taitan olla samaa mieltä kun biovanhemmat, ettei sijareilta useinkaan ymmärrystä ja tukea tipu. Harmillista.
Mutta pelkkä tuomitsematon asenne on jo hyvä lähtökohta hyvälle ihmissuhteelle. Sen monet unohtavat ja luulet olevansa jotenkin "parempia ihmisiä" kuin lapsen vanhemmat. Onnistuuko huostaanottojen ulkopuolella mikään ihmissuhde, jos katsot toista nenän vartta pitkin alaspäin?
Esimerkki tuomitsevasta, itseään kehuvasta sijaisvanhemmasta löytyy läheltä -
joka paikkaan itseään tunkeva sijari kaktus-
vanha ilkimys.
ja Merkka - olet itsekin paha suustasi, et taida
olla nyt ihan rehellisellä asialla...
...pakko myöntää, että joskus suutun ja tekee mieli oikeesti sanoa pahasti.
Mutta kun olet huomannut, niin en huvikseni hauku. Kerran kyllä ymmärsin vääriin ja sanoin aika pahasti vastaan. Mutta sen yritin korjata heti anteeksi pyydämällä. Se oli ihan inhimmillinen virhe vääriin tulkitsemisestä.
Yleensä olen ottanut yhteen niiten kanssa jotka molla sitä ulkomaalaisuuttani, kirjoitusvirhjeitäni tai haukku minua huoraksi. Ei siis suoraan sitä sana käyttämällä, mutta vihjailemalla, että alapäälläni sitä tänne maahan on työtä tekemään tultu . Noh, ihan mitä tahansa. Sellainen asiaa suututtaa mua ihan oikeesti ja sitten kait sitä "pahaa suustaan" ollaan. Mutta en mä ole ilkeä heille jotka itse eivät sitä ole. Ja jokaisen kanssa on aloitettava puhtaalta pöydältä. Sitä yritän myös meidän biosuvun kanssa.
PS! Vaan vanhoja muistamalla emme pääse eteenpäin lainkaan. Olisit nyt voinut kirjoitella, miltä sinusta tuntuu, mitä haluaisit bioäitinä sijarille sanoa tai jotain, mistä olisi oikeesti hyötyä lapsilleen ja koko sillä yhteistyölle sijarin ja biosuvun välissä.
Kohta on joulut, toivottavasti lapset tulee kotiin ja vietäte oikein mukavat joulut !
Samaa toivotaan teille kaikille!
täällä kun ei muuta saa niskaansa kuin silkkaa sontaa.
Onneksi tosielämäsä biovanhemmat joiden kanssa olen tekemisissä, ovat noin miljoona kertaa fiksumpia kuin nämä useimmat ääliöt täällä.