Viikoja vasta 12 2, mutta jo nyt on makuukammarin puolella havaittavissa hiljenemisen merkkejä. Itse olen koko tämän alkuraskauden ollut oikein halukas seksiin ja halut tuntuvat päivä päivältä vain kasvavan. Miehellä sen sijaan on käynyt päin vastoin. Ei kuulemma ole oikein fiilistä niihin hommiin tällä hetkellä. Olen jo tunnekuohujeni keskellä ajatellut, että miehen haluttomuus johtuu varmaan mahastani, joka jo nyt on kasvanut, sekä esim. finneistä, joita on puskenut hartioihin. Viimeksi viime yönä itkeä nyyhkytin itsekseni, että olen miehen mielestä vastenmielinen, eikä hän halua minua enää. Ahdistaa ajatuskin, että loppuraskaus elellään lähes täysin ilman seksiä..eikä se siitä vauvan synnyttyä ainakaan kohene..tosin jospa ne halut vihdoin silloin häviäisivät minultakin.
Seksi vähenee
ja vähenee...
9639
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Alkuraskaudessa seksin määrä väheni kyllä. Itselläni oli hieman liian herkät paikat siinä vaiheessa, mutta siitä selvittiin liukkarilla onneksi. Mies ollut selvästi koko raskauden ajan haluttomamman oloinen kuin aiemmin tai ainakin tehnyt vähemmän aloitteita. En tiedä onko syy ollut se, että sitä on pelottanut vauvan puolesta vai mikä. Oon vaan sinnikkäästi käynyt kiinni aina kun on mieli tehnyt.;)(tosin sillai hienovaraisesti viettelemällä)
Sillon kun vielä mahduin vähän seksyimpiin vaatteisiin, niin käytin niitä ja kyllä niillä joku vaikutus oli. Nyt rv 37 menossa ja riittää kun menee alasti saman peiton alle.. mies on jotenkin sisäistänyt sen, ettei vauvalla oo hätää. Nyt ainakin alkaa olla paikat niin turvoksissa, että tuntuu aivan erilaiselta kuin ennen.. Oma halukkuus senkun vaan lisääntyy. Miehelle sanoin, et nyt otetaan tästä ilo irti niin kauan kuin voidaan. Synnytyksen jälkeen kuitenkin tiedossa se kuivempi kausi.
Haluthan raskaana ollessa yleensä kasvaa, ja musta tuli puolessa välissä hirveen seksinhimoinen. Jouduin siis hoitelemaan asian itsekseni - ja joudun.
Miehellä ne taas ovat vähentyneet. Ollaan harrastettu seksiä ehkä kerran kahdessa kuussa...
Toisaalta se on nöyryyttävää, keskusteltu ollaan kyllä. Hänellä on jostain syystä kausi, ettei seksi kiinnosta. Esimerkiksi "aamustondista" ei viime kuukausina ole ollut. Luultavasti se jollain tavalla liittyy raskaana olooni. Toisaalta mullakin tekee nyttemmin yhdyntä jo kipeää, paikat on niin kuivat ja paisuneet jo.
Mut toi seksuaalinen tyydyttämättömyys harmittaa kyl niin paljon, että olen päättänyt että jollei keskustelujen ja yrityksen jlkeen saada asiaa kuntoon vuoden sisällä lapsen syntymästä, hankin seksiä muualta.
fyysisen kiinnostuksen väheneminen. Jos on ennenkin kelvannut, ei muutama finni tai lievä pyöreys mahan seudulla (jonka me naiset tuppaamme huomaamaan moninkertaisesti herkemmin) sitä vielä muuta mihinkään. Jos miehellä on edes pieni alitajuntainen pelko siitä, että seksi vaikuttaa vauvaan, asia on sillä selvä. Tai hän on alkanut näkemään sinut äitinä. Tai arkeen (töihin, kotiin, tulevaisuuteen) liittyy normaalia enemmän stressiä, mikä juuri tuossa vaiheessa raskautta on väistämätöntä. Tai... Syitä voi olla useita, eli aika pieni mahdollisuus että kyse on juuri siitä pahimmalta tuntuvasta (ja ihmisellähän on taipumus pelätä pahinta oli tilanne mikä hyvänsä).
Harva mies tykkää oikeasti sellaisesta laihasta muka-kurvikkaasta naismallista, ja suorastaan innostuu jos "oma nainen" on raskaana. Perusbiologiaa. Mutta aina ei käykään niin, ja sekin sallittakoon. Aina voi lohduttautua ajatuksella, ettei raskaus kuitenkaan ikuisuutta kestä :)
..että siinä vaiheessa kun nainen on raskaana, miehellä halut vähenee koska nainen on hedelmöitetty ja homma siis hoidettu. Joku alkukantainen suvunjatkamisjuttu. Teoria sekin.
Itse olin alkuraskaudesta hyvin haluton, koska voin jatkuvasti pahoin, mutta sitten keski tienoilla halut kyllä heräs 10 kertasina! Ajattelin et nyt on ukko innoissaan, mutta toisin kävi! Juteltiin sitten joskus asiasta ja mieheni sanoi että pelkää aiheuttavansa keskenmenon tai muuten satuttavansa lasta! Mutta kun selvensin vähän asiaa että "ei se sun heppis sentäs niiiin pitkä ole et se sitä lasta satuttais, ja et vauvakin tykkää kun iskä ja äiskä vähän "jumppaa"!
Niin ja ei se seksi lopu sillonkaan vaik lapsi syntyy ellei anna sen loppua! Tottakai ekat pari kuukautta saatta olla vähän hiljasta mut rohkeesti vaan takaisin satulaan! Lapsi nukkumaan ja peiton alle!XD
on myös tutkittu, että tämä ei pätisi omaan naiseen, jotta lapsi tulee hoidettua... Ota noista nyt sitten selvää.
onhan se inhottavaa mutta ymmärrettävää että miehellä menee halut..vähemmästäkin..nainen lihoaa, raskausarpia, finnejä, ja kaikenlaista..
Onneksi oma mies kohtelee samoin kun ennen raskautta ja nyt viikot 38.. mutta kaikilla ei ole yhtä tuuri ..:(
välttämättä liity lihoamiseen ja finneihin. Esim. mulla niitä ei ole tullut. Se on joku alitjubtainen juttu, joka liittyy siihen, että nainen on raskaana, siitetty.
seksin määrä on myös rajusti vähentynyt raskauden aikana. Me ollaan kuitenkin siitä onnellisessa asemassa, että kummankin halut ovat olleet viimeiset pari kuukautta hiukan kadoksissa tasapuolisesti, joten mitään syyttelyä ei ole ollut puolin eikä toisin.
Mun halut laski rajusti raskaaksi tultuani, hetkeksi nousivat mutta laskivat taas ja mies taas pelkää satuttavansa vauvaa, vaikka tietääkin ettei se ole mahdollista ns. normaaliraskauden aikana normaaliseksiä harrastettaessa. Pelko on kuitenkin jossain syvällä ja ymmärrän, että miehen on vaikea päästä täysillä mukaan tunnelmaan kun takaraivossa paukkaa koko ajan ajatus siitä, että "entä jos sittenkin satutan pientä vauvaa isolla kehollani" eikä uskalla antaa mennä täysillä.
Olemme keskustelleet asiasta usein ja fyysistä läheisyyttä on muuten hyvin paljon joten asia ei ole päässyt meidän väliin. Seksin vähyydestä huolimatta meillä on paljon helliä hetkiä ja koemme olevamme läheisiä. En myöskään ajattele miehen haluttomuuden johtuvan siitä, että mieheni näkisi minut jotenkin rumempana tms, vaikka olenkin huomannut pientä epävarmuutta ulkoisen olemukseni suhteen viime aikoina.
Kyllä se seksielämäkin siitä palautuu ennalleen tai ainakin melkein ennalleen sitten kun on sen aika, ei sitä voi pakottaa. Pienen lapsen vanhempana joutuu sitten aikanaan ehkä käyttämään enemmän mielikuvitusta ajoituksen yms suhteen mutta luotan siihen, että hätä keinot keksii :)